Helavalkeita en huomenna sytytä.En sytytä mitään,eikä kai päässäkään mikään sytytä.Kun soitin pikkuserkulleni Kotkaan ja toivotin hyvää nimi- ja syntymäpäivää,kysyi hän,mitä kuuluu.Samaa kuuluu,ei parempaa eikä huonompaa. Eikös elämä ole silloin aika kuivaa? Kysyin itseltäni myöhemmin Taitaa olla,vastasin itselleni.Sitten puolustauduin,että olosuhteet pitää ottaa huomioon ja meillä on olosuhteita.Silloin kun ne totaalisesti väsyttävät ja kyllästyttävät, ryven oikein sydämeni halusta itsesäälin syvässä suossa ja pidän sitä hyvää tekevänä terapeuttisena seikkana.Sitten nousen kuin korkki pinnalle ja huomaan auringon paistavan risukasaan.Näen isäni pilven reunalla ja muistan hänen ikuisen optimistisuutensa "kyllä se siitä".Kapuan kuivalle ja kantavalle maalle.
Lisää pelargonioita.Minulla on pelargoniamania.Ostin eilen yhdeksän uutta ja panin piharapun toisellekin puolelle rivin.Paikkasin lasten aikaan saaman aukon tuoreilla margaretoilla pyörävajan seinustalla.Sanoisinko,että näyttää aika hyvältä? Sanonkin.Nyt aamulla istuessani parvekkeella nauttimassa kahvia punaisesta Mucha-mukista, näin huoltomiehen katselevan istutuksiani.Hän on juuri se mies,joka toi kolme 75x75cm laatikkoa pyörävajan seinän viereen.Näytti hyväksyvältä väri- ja kukkavalintaani.Pitkiä kolmen metrin laatikoita on kolmen muunkin piharapun vieressä,mutta tyhjinä vuodesta toiseen. Mitenkä olisikaan kaunista,jos niissäkin kukkisi.Minä kuitenkin pidän näppini niistä visusti erossa.
Mistä taas en pidä näppejäni erossa,ovat macaronit.En tiedä,ovatko nämä ranskalaiset herkut alunalkaen pariisilaisen Pierre Herme´n keittiöstä,mutta Herkusta niitä nyt saa ja luultavasti aivan kotimaisten mestareiden valmistamina.Varsinkin juustotäytteiset ovat mieleeni.Ja mitenkä eleganteilta ne pöydässä näyttävätkään! Pieniä suussa sulavia taivaallisia makuaistia helliviä leivonnaisia.En ainakaan toistaiseksi voi olla niitä ostamatta.Roquefort-täytteiset varsinkin saavat veden kielelleni,hyvänä kakkosena vuohenjuustolla täytetyt eivätkä kauaksi jälkeen jää makeammatkaan versiot.Stockmannin Herkun leivonnaispuoli suorastaan pursuu uutuuksista,värikylläisyydestä ja taidokkaista asetelmista leivosten ja täytekakkujen päällä.Onko meitä milloinkaan ennen hemmoteltu näin runsailla antimilla! Kevään juhlat tulossa,siitähän tässä on kyse.
16. toukokuuta 2012
14. toukokuuta 2012
"MUISTOT SIITÄ MIT´ ON TAKANAIN"
Näin otsikoin Eino Leinon sanoin.Aamulla herättyäni mieleen tulla tupsahti tämmöiset toukokuun aamut,jolloin saimme avata silmämme Hämeessä oman mökin vuoteessa.Tähän aikaan vuodesta olimme jo monet viikonloput siellä viettäneet pannen taloa kesäkuntoon,pihaa haravoineet ja saunaa lämmittäneet.Raija Siekkinen (1953-2004) novellikokoelmassaan Elämän keskipiste (1983) novellissaan "Suru" tarinoi näin "Kun hän ajoi mökille,hän näki ilmassa,puiden ympärillä,kaikkien silmujen yhteisen vihreän.Yhtäkään lehteä ei silti vielä voinut nähdä.Tyynen veden yllä seisoi valkoinen utu.Sillä aikaa kun sauna lämpeni..." Sopii kenen tahansa keväiseen menoon mökille.Ote tämän vuotisesta Kirjallisuuskalenterista.
Näin toukokuussa nautin ehkä eniten mökillä olosta.Vihreää luonnossa ei vielä yltäkylläisesti,kaikki vastaherännyttä ja tuoretta,uutta.Auringonpaiste puikahti pirtin verhojen välistä lattialle mattojen raitoihin.Talven punatulkut ja tiaiset olivat häipyneet pois ihmisten näkyvistä metsiin.Kottaraiset ja keltasirkut tulleet tilalle.Krookukset työntyivät mullasta ja ruohosipulitupas enteili hyvää satoa.Joutsenet ylittivät järven matkalla pohjoiseen.Lahden toisen puolen rannalta lennähti tuulen mukana tervan tuoksu.Venettä pantiin soutelukuntoon.Koira haukkui jossain kylällä.Siivosimme pientä kanalaamme,että olisi jälleen valmiina vastaanottamaan uudet asukit.Kukko oli aina Jallu nimeltään, kanojen nimet vaihtelivat.Näitä aikoja monen vuoden takaa muistelen ja kuulen korvissani tikan naputuksen pihapuussa. Tunnen ihollani silloiset toukokuun tuulet ja sieraimissani kevään raikkaat tuoksut.
Tämän talon pihan koivut jo niin kesäisessä kunnossa,että vastapäinen kerrostalo on piiloutunut kaiken vihreän taakse.Urvut roikkuvat raskaina ja pulleina oksissa valmiina lennättämään maailmalle siitepölyn ja aiheuttamaan allergikoille tukalat oltavat.Ennustettu tavallistakin siitepölyrikkaampia aikoja.Punkit niinikään riehaantuvat muita kesiä enemmän.Varokoon se,joka nurmikkoja tallaa,ettei kutsumattomat vieraat pääse takertumaan ja verenhimoaan tyydyttämään.Hyttysissäkin on jo tarpeeksi.Kaupungissa toki vähemmän.Muita ahnehtijoita kyllä ympärillä kiehaa istuessamme rantaraitin varrella.Sen huomaa punaisista ja armottomasti kutiavista paukamista iholla.Jos malttaisi olla raapimatta... No,kaikki tämä kuuluu kesään,jota pitkän talven aina kiihkeästi odotamme.
Tämmöistä tänään kerrostalon kolmannesta kerroksesta toukokuun iduksessa.
Näin toukokuussa nautin ehkä eniten mökillä olosta.Vihreää luonnossa ei vielä yltäkylläisesti,kaikki vastaherännyttä ja tuoretta,uutta.Auringonpaiste puikahti pirtin verhojen välistä lattialle mattojen raitoihin.Talven punatulkut ja tiaiset olivat häipyneet pois ihmisten näkyvistä metsiin.Kottaraiset ja keltasirkut tulleet tilalle.Krookukset työntyivät mullasta ja ruohosipulitupas enteili hyvää satoa.Joutsenet ylittivät järven matkalla pohjoiseen.Lahden toisen puolen rannalta lennähti tuulen mukana tervan tuoksu.Venettä pantiin soutelukuntoon.Koira haukkui jossain kylällä.Siivosimme pientä kanalaamme,että olisi jälleen valmiina vastaanottamaan uudet asukit.Kukko oli aina Jallu nimeltään, kanojen nimet vaihtelivat.Näitä aikoja monen vuoden takaa muistelen ja kuulen korvissani tikan naputuksen pihapuussa. Tunnen ihollani silloiset toukokuun tuulet ja sieraimissani kevään raikkaat tuoksut.
Tämän talon pihan koivut jo niin kesäisessä kunnossa,että vastapäinen kerrostalo on piiloutunut kaiken vihreän taakse.Urvut roikkuvat raskaina ja pulleina oksissa valmiina lennättämään maailmalle siitepölyn ja aiheuttamaan allergikoille tukalat oltavat.Ennustettu tavallistakin siitepölyrikkaampia aikoja.Punkit niinikään riehaantuvat muita kesiä enemmän.Varokoon se,joka nurmikkoja tallaa,ettei kutsumattomat vieraat pääse takertumaan ja verenhimoaan tyydyttämään.Hyttysissäkin on jo tarpeeksi.Kaupungissa toki vähemmän.Muita ahnehtijoita kyllä ympärillä kiehaa istuessamme rantaraitin varrella.Sen huomaa punaisista ja armottomasti kutiavista paukamista iholla.Jos malttaisi olla raapimatta... No,kaikki tämä kuuluu kesään,jota pitkän talven aina kiihkeästi odotamme.
Tämmöistä tänään kerrostalon kolmannesta kerroksesta toukokuun iduksessa.
13. toukokuuta 2012
KUKAN PÄIVÄNÄ
Voisin jälleen vaipua suureen synkkyyteen katsottuani eilisen Äiti maa-ohjelman televisiossa,mutta en synkistä mieltäni tänä kauniina aurinkoisena Flooran päivänä,jolloin myös äitienpäivää vietetään.Flooran päivä oli muinoin se päivä,kun puoliso pani Chevalier-olkihatun päähän ja lähdimme pasteerailemaan keväisessä Helsingissä.Nyt mainittu hattu on parvekkeen seinällä naulassa kertomassa menneistä hilpeistä ajoista.Ja puolison päätä auringon paisteelta suojelee kunnon panamalainen myöhemmin kesällä.
Eilen oli joku (lapsi ehkä) tallonut kukkalaatikossani ja tappanut pari margaretaa.Pisti harmiksi etten sanoisi suorastaan vihaksi ja sanonkin. Mitä ihmeen asiaa on laatikkoon ollut? Se on jaloilla seisova parinkymmenen sentin korkeudella maasta oleva laidoin varustettu laatikko.Otin repaleiset kukat pois ja ostan uudet.Mutta vain yhden kerran...
Ensi viikolla jo helatorstai ja seuraavalla helluntaita vietetään.Eikä ole pitkääkään aikaa,kun tappelimme lumimassojen kanssa Helsingin kaduilla ja minäkin povasin pääsevämme lumesta eroon vasta juhannuksena.Toisin kävi.Onneksi. Ylenmääräisellä lämmöllä ei meitä kuitenkaan ole hemmoteltu.Tuulikin käynyt pohjoisesta päin.Aivan varmasti myöhemmin saamme tuta vielä kunnon kesäsäätä ja voivotella helteenkin kourissa.Niin se aina menee.
Leikattu ystäväni on palautunut kotiin.Tuli komplikaatioita,jotka pidättelivät häntä sairaalan vuoteessa muutaman päivän ylimääräistä.Nyt kaikki hyvin ja rouva on sukulaistensa ympäröimänä hyvässä hoivassa toipumassa operaatiosta.Sitä suri,että koko talven ruokittavina olevat pikkulinnut ovat kuulemma nääntymäisillään nälkään hänen oltuaan poissa.Vakuutin niiden jo tähän aikaan vuodesta löytävän syötävänsä luonnosta ja ruokinta viisasta lopettaa.Semmoiset lihavat ja yliruokitut laiskat linnut istumassa ikkunan ulkopuolella ovat luonnonvastaisia.Ovat unohtaneet helpon ruuan ääressä luontaiset tapansa napata pullea ja mehukas hyönteinen puun kyljestä tai panna maaruunsa maukas urpu tai herkullinen siemen.
Herkullisuudesta tulikin mieleeni vanhat kunnon ompeluseurapullat,joita ostin muutama päivä sitten ja panin pakkaseen. Kulinaarimuruja hampaankolossa-blogin pitäjä Jaana kertoo ompeluseurapullien olevan Komisario Palmu-elokuviin kuuluvia herkkuja.Itse en muista Palmun nauttineen pullia,mutta uskon Jaanaa.Olen monesti ollut äitini kanssa Ekbergillä ostamassa ompeluseurapullia.Reseptejä taitaa olla mainituilla pullilla yhtä monta kuin on leipojia. Turussa Munkkiluostari-leipomo valmistaa pullat murotaikinasta ja sisällä on aprikoosihilloa.Ekbergillä taas ovat pieniä täyttämättömiä kardemummalla maustettuja suurin piirtein tavallisesta pullataikinasta valmistettuja. Tänään aamukahvin kanssa annoin yhden Ekbergin pullan puolisolle.Itse herkun laistin.
Hyvää äitienpäivää.
Eilen oli joku (lapsi ehkä) tallonut kukkalaatikossani ja tappanut pari margaretaa.Pisti harmiksi etten sanoisi suorastaan vihaksi ja sanonkin. Mitä ihmeen asiaa on laatikkoon ollut? Se on jaloilla seisova parinkymmenen sentin korkeudella maasta oleva laidoin varustettu laatikko.Otin repaleiset kukat pois ja ostan uudet.Mutta vain yhden kerran...
Ensi viikolla jo helatorstai ja seuraavalla helluntaita vietetään.Eikä ole pitkääkään aikaa,kun tappelimme lumimassojen kanssa Helsingin kaduilla ja minäkin povasin pääsevämme lumesta eroon vasta juhannuksena.Toisin kävi.Onneksi. Ylenmääräisellä lämmöllä ei meitä kuitenkaan ole hemmoteltu.Tuulikin käynyt pohjoisesta päin.Aivan varmasti myöhemmin saamme tuta vielä kunnon kesäsäätä ja voivotella helteenkin kourissa.Niin se aina menee.
Leikattu ystäväni on palautunut kotiin.Tuli komplikaatioita,jotka pidättelivät häntä sairaalan vuoteessa muutaman päivän ylimääräistä.Nyt kaikki hyvin ja rouva on sukulaistensa ympäröimänä hyvässä hoivassa toipumassa operaatiosta.Sitä suri,että koko talven ruokittavina olevat pikkulinnut ovat kuulemma nääntymäisillään nälkään hänen oltuaan poissa.Vakuutin niiden jo tähän aikaan vuodesta löytävän syötävänsä luonnosta ja ruokinta viisasta lopettaa.Semmoiset lihavat ja yliruokitut laiskat linnut istumassa ikkunan ulkopuolella ovat luonnonvastaisia.Ovat unohtaneet helpon ruuan ääressä luontaiset tapansa napata pullea ja mehukas hyönteinen puun kyljestä tai panna maaruunsa maukas urpu tai herkullinen siemen.
Herkullisuudesta tulikin mieleeni vanhat kunnon ompeluseurapullat,joita ostin muutama päivä sitten ja panin pakkaseen. Kulinaarimuruja hampaankolossa-blogin pitäjä Jaana kertoo ompeluseurapullien olevan Komisario Palmu-elokuviin kuuluvia herkkuja.Itse en muista Palmun nauttineen pullia,mutta uskon Jaanaa.Olen monesti ollut äitini kanssa Ekbergillä ostamassa ompeluseurapullia.Reseptejä taitaa olla mainituilla pullilla yhtä monta kuin on leipojia. Turussa Munkkiluostari-leipomo valmistaa pullat murotaikinasta ja sisällä on aprikoosihilloa.Ekbergillä taas ovat pieniä täyttämättömiä kardemummalla maustettuja suurin piirtein tavallisesta pullataikinasta valmistettuja. Tänään aamukahvin kanssa annoin yhden Ekbergin pullan puolisolle.Itse herkun laistin.
Hyvää äitienpäivää.
12. toukokuuta 2012
SYNTYMÄPÄIVIEN JA JÄÄKIEKON JUHLAA
Liputuspäivä sen merkiksi ja muistoksi,että 206 vuotta sitten juuri tänään Tukholmassa syntyi Juhana Wilhelm Snellman. Merkittävä mies Suomen historiassa,kirjailija ja valtiomies.Istuu Snellmaninkadun puolella Suomen Pankin edessä Emil Wikströmin veistämänä.Pystytysvuosi 1923.Komeasti liput liehuvatkin Helsingissä kovassa kevättuulessa.
Illalla katselin Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua.Kylläpä ensimmäisessä erässä suomipoika osasi pelata.Oikeastaan ja melkein Kanada pystyi vain katselemaan,kun meikäläiset kuljettivat kiekkoa.Sitten tuli väliaika ja seuraavat erät eivät aivan samoin menneetkään.Hävisimme ottelun.Minä kyllä menin nukkumaan,koska jääkiekosta mitään ymmärtämätön järkeni kaavaili Kanadan voittoa.Siihen malliin peli oli alkanut toisessa erässä kulkea.Ja niinhän siinä kävi."Hiiren ei pidä kuvitella,että sen varjo on yhtä suuri kuin elefantin",sanovat englantilaiset.
En yleensä ole urheilusta kiinnostunut,mutta yleisurheilua ja jääkiekon jännittävimmät ottelut katselen kyllä.Enkä pysty sitten millään pidättelemään hymyä,kun isot pojat tappelevat,kun oikein ollaan eri mieltä kuka töni ketä tai kuka vastapelaajista on tunkeutunut maalivahdin pyhälle alueelle.Juu,tiedän,etteivät nämä ole pelin pääasia eivätkä suinkaan kuulu rehdin pelin luonteeseen,mutta ihmisiähän pelaajatkin ovat ja kun oikein kiukuttaa,niin hanskat vain jäähän ja nyrkit viilentämään kuumia tunteita.Golfin pelaajat joskus kiukuspäissään heittävät mailansa pöheikköön.Ja pelin loputtua uhkaavat myydä koko setin ja siirtyä harrastamaan jotain tunteita vähemmän kuohuttavaa lajia.Nuorena tyttönä olin joskus isäni mukana hänen shakkiklubillaan (pelasin välillä itsekin ja vieläkin tiedän nappuloiden kulut laudalla),mutta siellä en koskaan nähnyt kenenkään hävitessään paiskaavan shakkilautaa nappuloineen parkettiin.Se onkin herrasmiesten peli.
SK:ssa tällä viikolla Hän-palstalla on tarinaa professori Heikki A.Reenpäästä,joka täyttää ylihuomenna 90v. Risto Lindstedt mainitsee tekstissään,että Reenpää ei suinkaan ole mikään hajamielinen professori eikä kangistunut "vanhus",vaan viriili herrasmies,jonka minäkin hyvin muistan ajalta vuosia sitten.Kustannusosakeyhtiö Otavalla oli niihin aikoihin Kattila-niminen tila Nuuksiossa,jossa otavalaiset sekä muuten kutsutut saivat ilon vierailla.Samoja maisemia ovat katselleet,joissa ihminen jo 5000 v eKr. on polkujaan tallannut.Nykyisin tila on valtion omistuksessa ja osana luonnonpuistoa.Heikki A.Reenpään nähneet,ja nykyisinkin näkevät, tietävät hänet sangen komeaksi mieheksi.No,Kattilassa oli jälleen jonkun sortin tilaisuus ja keittiöhenkilökunnalla piti kiirusta.Eräs piikanen piti huilitaukoa ja lähti rannalle.Joku meni vikaan ja hän pyörtyi. Heikki A.Reenpää,Pikku-Heikiksi usein vielä aikuisenakin kutsuttu, sattui paikalle,kun tyttö oli jo elpymässä ja rantahiekalla heräilemässä.Reenpää kumartuneena tytön puoleen oli ensimmäinen hahmo,jonka piikanen näki ja riemastui "voi,olenko tullut taivaaseen ja Jumala on noin komea ja kaunis".
Illalla katselin Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua.Kylläpä ensimmäisessä erässä suomipoika osasi pelata.Oikeastaan ja melkein Kanada pystyi vain katselemaan,kun meikäläiset kuljettivat kiekkoa.Sitten tuli väliaika ja seuraavat erät eivät aivan samoin menneetkään.Hävisimme ottelun.Minä kyllä menin nukkumaan,koska jääkiekosta mitään ymmärtämätön järkeni kaavaili Kanadan voittoa.Siihen malliin peli oli alkanut toisessa erässä kulkea.Ja niinhän siinä kävi."Hiiren ei pidä kuvitella,että sen varjo on yhtä suuri kuin elefantin",sanovat englantilaiset.
En yleensä ole urheilusta kiinnostunut,mutta yleisurheilua ja jääkiekon jännittävimmät ottelut katselen kyllä.Enkä pysty sitten millään pidättelemään hymyä,kun isot pojat tappelevat,kun oikein ollaan eri mieltä kuka töni ketä tai kuka vastapelaajista on tunkeutunut maalivahdin pyhälle alueelle.Juu,tiedän,etteivät nämä ole pelin pääasia eivätkä suinkaan kuulu rehdin pelin luonteeseen,mutta ihmisiähän pelaajatkin ovat ja kun oikein kiukuttaa,niin hanskat vain jäähän ja nyrkit viilentämään kuumia tunteita.Golfin pelaajat joskus kiukuspäissään heittävät mailansa pöheikköön.Ja pelin loputtua uhkaavat myydä koko setin ja siirtyä harrastamaan jotain tunteita vähemmän kuohuttavaa lajia.Nuorena tyttönä olin joskus isäni mukana hänen shakkiklubillaan (pelasin välillä itsekin ja vieläkin tiedän nappuloiden kulut laudalla),mutta siellä en koskaan nähnyt kenenkään hävitessään paiskaavan shakkilautaa nappuloineen parkettiin.Se onkin herrasmiesten peli.
SK:ssa tällä viikolla Hän-palstalla on tarinaa professori Heikki A.Reenpäästä,joka täyttää ylihuomenna 90v. Risto Lindstedt mainitsee tekstissään,että Reenpää ei suinkaan ole mikään hajamielinen professori eikä kangistunut "vanhus",vaan viriili herrasmies,jonka minäkin hyvin muistan ajalta vuosia sitten.Kustannusosakeyhtiö Otavalla oli niihin aikoihin Kattila-niminen tila Nuuksiossa,jossa otavalaiset sekä muuten kutsutut saivat ilon vierailla.Samoja maisemia ovat katselleet,joissa ihminen jo 5000 v eKr. on polkujaan tallannut.Nykyisin tila on valtion omistuksessa ja osana luonnonpuistoa.Heikki A.Reenpään nähneet,ja nykyisinkin näkevät, tietävät hänet sangen komeaksi mieheksi.No,Kattilassa oli jälleen jonkun sortin tilaisuus ja keittiöhenkilökunnalla piti kiirusta.Eräs piikanen piti huilitaukoa ja lähti rannalle.Joku meni vikaan ja hän pyörtyi. Heikki A.Reenpää,Pikku-Heikiksi usein vielä aikuisenakin kutsuttu, sattui paikalle,kun tyttö oli jo elpymässä ja rantahiekalla heräilemässä.Reenpää kumartuneena tytön puoleen oli ensimmäinen hahmo,jonka piikanen näki ja riemastui "voi,olenko tullut taivaaseen ja Jumala on noin komea ja kaunis".
11. toukokuuta 2012
SADETTA PIDELLESSÄ
Harmaanapa urkeni tämä aamu.Vettä sataa tihuuttaa,taivas pilvessä.Mutta koivuissa jo komeat hiirenkorvat! Eilen sain kukkalaatikkoni pihalla aivan valmiiksi.Muutin suunnitelmia ja istutin punaisia pelargoneja keskimmäiseen 75x75cm laatikkoon.Muissa margaretoja.Pitkässä kolmimetrisessä pelargonien väri on vaaleanpunainen.Ihanhan tässä nousee kerrostalopuutarhurin rinta rottingille.On se vaan niin sievää,kun on kukkia.
Tukka suorana ryntäilin eilen myös kaupungilla.Oli tuuraajapäivä.Taija-kampaaja ahersi hiukseni lyhyemmiksi ja sain pesun ajan nauttia hierovassa tuolissa,mikä teki aika hyvää selälle kaiken juoksentelun jälkeen.Kun olin saanut asiani suoritetuksi eli kaikki ostokset tehtyä,oli taas tavaraa kukkineen päivineen niin paljon,että taksilla toimitin itseni kotiin.Olikin oikein lupsakka kuljettaja,joka ei ajanut ylimääräistä sightseeingiä,kuten tässä kerran tehtiin.Lähti Stockmannin edestä Pohjoisespalla Töölöötä kohti ja teki u-käännöksen Arkadiankadun päässä ja taas posotettiin Stockmannin ohi.Nyt Mannerheimintien toista puolta.Napisin takapenkillä jo lähtiessä,että jos ei Eteläesplanadia pitkin Katajanokalle niin ainakin Aleksanterinkatua.Kuljettajalle ei kelvannut Stadin friidun ohjeet.Piti minua kaikin puolin untuvikkona sekä kaupungin tuntemukessa että autolla ajamisessa.Vanha konkari olen kummassakin.Ajokorttikin ollut jo niin kauan etten viitsi sanoa.Oli jo silloin kun useampia kuljettajia vasta hänen vanhempansa suunnittelivat tähän maailmaan.No,pääsin kierroskuljettajan kanssa lopulta Eteläespalle ja siitä sitten kotiin.Mutta aikaa tuhraantui ja mittari tikitti.Eilisen päivän kuski tiesi ja osasi rautaisella ammattitaidolla.Ja siitä tyytyväiseltä asiakkaalta kiitokset.
Kun nuorena tyttönä ajoin fillarilla Humallahteen uimaan kavereitten kanssa,ohitimme Maria Åkerblomin (1898-1981) Toivola-huvilan Seurasaaren tiellä.Sieltä kuului aina suurien koirien haukuntaa.Talosta ja sen omistajasta oli vuosien ajan kerrottu yhtä sun toista ja meitä hiukan pelotti.Onneksi oli alamäki,että pääsimme vauhdilla rakennuksen ohi.Takaisin tullessa olikin polkemista,että onnistuimme kunnialla tuon oudon huvilan ohittamaan.Viime vuonna ilmestyi Gustav Björkstrandin kirja,kustantanut Schildts, Maria Åkerblom,elämän ja kuoleman lähettiläs, suomentanut Mirja Hovila.Tilasin puolisolle tämän äänikirjana ja aloin kuunnella.Maria Åkerblom oli outo nainen,unissasaarnaaja,joka ennusti maailmanloppua,perusti herätysliikkeen ja hankki ympärilleen opetuslapsia.Hän oli poliisin tuttu,sekaantunut ikävyyksiin,vankilaan tuomittu.Kun joskus kotona isältä kysyin Åkerblomista,minulle ei kerrottu sen tarkemmin.Lapsilta kielletty aihe.Hän jäi meille mysteeriksi ja se kasvatti pelkoa entistä enemmän viilettäessämme Toivolan ohi.Nyt pääsen naiseen tutustumaan Björkstrandin kirjan avulla.Eikä enää pelota.
Tukka suorana ryntäilin eilen myös kaupungilla.Oli tuuraajapäivä.Taija-kampaaja ahersi hiukseni lyhyemmiksi ja sain pesun ajan nauttia hierovassa tuolissa,mikä teki aika hyvää selälle kaiken juoksentelun jälkeen.Kun olin saanut asiani suoritetuksi eli kaikki ostokset tehtyä,oli taas tavaraa kukkineen päivineen niin paljon,että taksilla toimitin itseni kotiin.Olikin oikein lupsakka kuljettaja,joka ei ajanut ylimääräistä sightseeingiä,kuten tässä kerran tehtiin.Lähti Stockmannin edestä Pohjoisespalla Töölöötä kohti ja teki u-käännöksen Arkadiankadun päässä ja taas posotettiin Stockmannin ohi.Nyt Mannerheimintien toista puolta.Napisin takapenkillä jo lähtiessä,että jos ei Eteläesplanadia pitkin Katajanokalle niin ainakin Aleksanterinkatua.Kuljettajalle ei kelvannut Stadin friidun ohjeet.Piti minua kaikin puolin untuvikkona sekä kaupungin tuntemukessa että autolla ajamisessa.Vanha konkari olen kummassakin.Ajokorttikin ollut jo niin kauan etten viitsi sanoa.Oli jo silloin kun useampia kuljettajia vasta hänen vanhempansa suunnittelivat tähän maailmaan.No,pääsin kierroskuljettajan kanssa lopulta Eteläespalle ja siitä sitten kotiin.Mutta aikaa tuhraantui ja mittari tikitti.Eilisen päivän kuski tiesi ja osasi rautaisella ammattitaidolla.Ja siitä tyytyväiseltä asiakkaalta kiitokset.
Kun nuorena tyttönä ajoin fillarilla Humallahteen uimaan kavereitten kanssa,ohitimme Maria Åkerblomin (1898-1981) Toivola-huvilan Seurasaaren tiellä.Sieltä kuului aina suurien koirien haukuntaa.Talosta ja sen omistajasta oli vuosien ajan kerrottu yhtä sun toista ja meitä hiukan pelotti.Onneksi oli alamäki,että pääsimme vauhdilla rakennuksen ohi.Takaisin tullessa olikin polkemista,että onnistuimme kunnialla tuon oudon huvilan ohittamaan.Viime vuonna ilmestyi Gustav Björkstrandin kirja,kustantanut Schildts, Maria Åkerblom,elämän ja kuoleman lähettiläs, suomentanut Mirja Hovila.Tilasin puolisolle tämän äänikirjana ja aloin kuunnella.Maria Åkerblom oli outo nainen,unissasaarnaaja,joka ennusti maailmanloppua,perusti herätysliikkeen ja hankki ympärilleen opetuslapsia.Hän oli poliisin tuttu,sekaantunut ikävyyksiin,vankilaan tuomittu.Kun joskus kotona isältä kysyin Åkerblomista,minulle ei kerrottu sen tarkemmin.Lapsilta kielletty aihe.Hän jäi meille mysteeriksi ja se kasvatti pelkoa entistä enemmän viilettäessämme Toivolan ohi.Nyt pääsen naiseen tutustumaan Björkstrandin kirjan avulla.Eikä enää pelota.
9. toukokuuta 2012
OHI ON
Ystäväni on leikattu.Veivät toisen rinnan.Muuten kaikki hyvin.Mietin tänään istuttaessani loppuja pelargoneja kolmimetriseen laatikkoon,miltä hänestä oikeasti tuntuu.Miltä tuntuu menettää toinen rinta? Hän on urhea ja reipas nainen.Nauroi puhelimessa soittaessaan sairaalan vuoteesta.Päästävät kotiin pian.On opeteltavaa.On oltava hissunkissun aluksi.Antavat tyhjän täytettä että symmetria säilyy.Etteivät ihmiset katsele toispuolista.Häviääkö naisesta tämmöisen leikkauksen yhteydessä muutakin? Joskus on kerrottu jotain.On tarinoita.Puoliso lähtenyt,kun vaimosta tuli vajaa.Naiseus vähenee,sanovat.Kuitenkin elämä jäi,vaikka sen hintana olikin toinen rinta.Sen hinnan me kaikki mielellämme maksamme.Tsemppiä,ystäväiseni.Kesä tulee.Lämmittävä paiste ja raikas tuuli.Arvet paranevat.
Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.
Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.
Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.
Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.
Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.
Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.
8. toukokuuta 2012
HYVÄÄ ASIAKASPALVELUA
Olen aikaisemmin kirjoittanut puolison nykyisestä mielijuomasta Lehtikuohusta.Valmistaja KontioMehu Jakokoskella Pohjois-Karjalan kunnailla.Juoma on täysin alkoholiton ilman käymismenetelmää tehty.Sitä en blogissa tainnut kertoa,että joidenkin pikkolopullojen kierrekorkit tuottavat minulle avaamisvaikeuksia.No,soitin Jakokoskelle ja pääsin juttusille itsensä johtajan kanssa.Tein reklamaation,jota kuunneltiin.Tosin epäluuloisessa sävyssä,kun "kukaan ei ole aikaisemmin valittanut".Mainitsin ostopaikan Stockmannin Herkun.Olin senverran kuitenkin vakuuttava,että johtaja lupasi panna Etelä-Suomen myynti- ja markkinointipäällikön hänen asioidessaan täälläpäin asialle ja tulemaan kotiini pulloja tarkistamaan.
Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.Opettelen sen käyttöä.Luultavasti kuitenkin joudun käyttämään vanhaa menetelmääni eli lyömään vasaralla naulan korkin läpi ja ujuttamaan reijästä juoman lasiin.Ehkä puoliso jossain vaiheessa kyllästyy Lehtikuohuun ja ongelma poistuu päiväjärjestyksestämme luonnollisella tavalla.Mutta aika hyvää asiakaspalvelua KontioMehulta,eikö? Lähetin sähköpostia johtajalle ja kiitin.Sain vastauksen,jossa luvattiin parantaa korkkien avattavuutta vastaisuudessa.
Tänään luvattu viisitoista astetta komeasti plussaa päivällä.Eevi kertoi eilen Perämeren jäitten juuri lähteneen eikä oikeastaan muutamaa sinivuokkoa paitsi keväästä vielä muuten tietoakaan.No,kyllä se sinnekin ehtii kunhan kerkiää.Maa on pitkä.Muistin siinä paikassa meidän Norjan matkamme kerran kesäkuussa.Helsingissä jo kesää vietettiin,Eevin piha Oulun tienoolla vasta heräilemässä,Kilpisjärvi jäässä.Talveen mentiin.Mutta siitä kun puikahdimme Norjan puolelle ja Golfvirran tuntumaan,johan lykkäsi suvea.Sain ensimmäisen kerran elämässäni tuta tämän virran mahdin.Puutarhat kukoistivat,kukat kukkivat ja oli lämmintä.Eikä matkaa Kilpisjärveltä ollut kuin muutama mokoma poronkusema Norjanmeren rannikolle.
Istutan margaretoja ja pelargoneja tänään,mitä eilen jaksoin muun kuorman yhteydessä kotiin tuoda.Huomenna lisää ja torstainakin on vielä kaupungille meno.Tuuraajapäivä.Vähitellen,vähitellen saan kukkalaatikot kesäkuntoon pihalla.
Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.Opettelen sen käyttöä.Luultavasti kuitenkin joudun käyttämään vanhaa menetelmääni eli lyömään vasaralla naulan korkin läpi ja ujuttamaan reijästä juoman lasiin.Ehkä puoliso jossain vaiheessa kyllästyy Lehtikuohuun ja ongelma poistuu päiväjärjestyksestämme luonnollisella tavalla.Mutta aika hyvää asiakaspalvelua KontioMehulta,eikö? Lähetin sähköpostia johtajalle ja kiitin.Sain vastauksen,jossa luvattiin parantaa korkkien avattavuutta vastaisuudessa.
Tänään luvattu viisitoista astetta komeasti plussaa päivällä.Eevi kertoi eilen Perämeren jäitten juuri lähteneen eikä oikeastaan muutamaa sinivuokkoa paitsi keväästä vielä muuten tietoakaan.No,kyllä se sinnekin ehtii kunhan kerkiää.Maa on pitkä.Muistin siinä paikassa meidän Norjan matkamme kerran kesäkuussa.Helsingissä jo kesää vietettiin,Eevin piha Oulun tienoolla vasta heräilemässä,Kilpisjärvi jäässä.Talveen mentiin.Mutta siitä kun puikahdimme Norjan puolelle ja Golfvirran tuntumaan,johan lykkäsi suvea.Sain ensimmäisen kerran elämässäni tuta tämän virran mahdin.Puutarhat kukoistivat,kukat kukkivat ja oli lämmintä.Eikä matkaa Kilpisjärveltä ollut kuin muutama mokoma poronkusema Norjanmeren rannikolle.
Istutan margaretoja ja pelargoneja tänään,mitä eilen jaksoin muun kuorman yhteydessä kotiin tuoda.Huomenna lisää ja torstainakin on vielä kaupungille meno.Tuuraajapäivä.Vähitellen,vähitellen saan kukkalaatikot kesäkuntoon pihalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)