Poskelleen meni jääkiekon kisat Suomen kantilta katsottuna. Haukuttiin tuomaritkin ja koko konkkaronkka. En katsonut Suomi-Ruotsi-ottelua, mutta luin lehdestä aamulla julmat kritiikit. MM-kilpailu päättyy sunnuntaina, eikä loppuotteluissa ole Suomea mukana. Sillä lailla kävi.
Muutamana päivänä olen ollut kaupungilla. Ihan oikeasti stadissa ostoksilla. Espan puistoon asti en päässyt, mutta se on suunnitelmissa 12.6. Toivon poutaista säätä ja auringon paistetta. Ostan jätskin. Tänään en liiku mihinkään. Aion imuroida ja ottaa kaapin päältä tomut. Huomenna linnottaudun tv:n ääreen jääkiekon pariin.
Pikkuserkku täyttää tänään vuosia. Soitan ja onnittelen. Vaikka en ole aivan varma, mitä onnittelemista on siinä, kun on jälleen vuoden vanhempi. Siinä olisi, jos saisi vuoden iästään pois. No, minä olen ikuinen 25-vuotias ja se on ihan hyvä ikä.
Kotitalon hissi pysähtyi kesken matkan kerrosten väliin. Ja se on ollut minulle kauhuskenaario, joka oli totisinta totta juuri sillä hetkellä. Sanoin itselleni "ole rauhallinen" ja kaivoin puhelinta soittaakseni apua. Hissin peilistä katsoi kalvennut nainen, mutta oli oltava järkevä. Painoin nappulaa ja kiitos, hissi nytkähti liikkeelle. Panin puhelimen pois ja ryntäsin hissistä ulos vapauteen. Poden klaustrofobiaa. Yleensä vältän hisseillä kulkua, mutta kotitalossa asun aika korkealla, jotta olisi aina hurja kipuaminen. Käytän kammostani huolimatta hissiä. Nyt ei tämä kulkupeli ole enää temppuillut, mutta aikamoinen jännitysmomentti on siinä ajaa.
Jospa tästä nytkähdän päivän askareisiin, koska niin olen minä tänään päättänyt. Imuri kaapista ja ei kuin surisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti