16. toukokuuta 2024

TORSTAINA

 Kun Jukka Viikilä julistettiin kaunokirjallisuuden Finlandia palkinnon saajaksi kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista vuonna 2016, olin minä kirjan jo lukenut. Lukiessani sitä olin varma, että Viikilä saa tämän arvostetun palkinnon. Olin oikeassa. Nyt luen Viikilän vuonna 2018 ilmestynyttä Suomalainen vuosi-kirjaa. Siinä on juttuja asioista. Tuokiokuvia arjesta, kuten matka mummolaan, jäiden lähtö, lenkkeily, tuijottelu, sääennuste jne. Se ei ole siis romaani. Siinä ei ole yhtenäistä juonta, ainoastaan jutuissa on. Sitä on kivaa lukea. Ihmiselle tutuista asioista. Kirja on maannut lukemattomana hyllyssäni ja sinne unohtunut. Toissapäivänä sen huomasin. Onneksi huomasin. Minulta näköjään unohtuu hyllyihin ja kaappeihin yhtä ja toista. Äkkäsin eräänä päivänä ripustimessa olevan puseron, jossa oli hintalappu. Ei ole enää muodissa. On liian isokin.

Kirjoitan tätä  yöllä. Kello käy kolmea. Julkaisen (juhlallinen sana) tämän ties koska, sillä en saa, enkä tahdo saada valmiiksi. Aion nimittäin mennä taas vuoteeseen houkuttelemaan unen tulemista. Se on vaivalloista puuhaa ja usein ei edes onnistu. Teen monenlaisia temppuja kuten neuvottu on. En nukahda sitten millään. Nousen ylös kuten nytkin ja naputtelen tässä tovin. Joskus teen teetä ja syön sen kanssa korpun. Joskus avaan tv:n ja katselen sitä. Luenkin silloin tällöin. Mitään äänekästä ei voi tehdä. Kerrostalossa on säännöt ja naapurit huomioon ottavat hyvät tavat.

Lämmintä ulkona ja jossain meni hellerajakin rikki, vaikka toukokuun puolta väliä mennään. Kauppareissulle olen jo pukeutunut säähän sopivaan asuun. Monilla sortsit ja t-paita. Penkeillä istuksitaan iloinen ilme kasvoilla. Nautitaan. Kaikki pitää tämmöisistä ilmoista ottaa irti, kun sanotaan Suomen kesän olevan lyhyen. Eikä se ole vielä edes virallisesti ja almanakan mukaan alkanutkaan. Kesäajassa kuitenkin.

Nyt haukottelin ihan tahtomattani ja tiedän, että sillä ei ole mitään tekemistä unen tulemisen kanssa, vaan kroppa tahtoo happea. Haukottelua pidetään pitkästymisen merkkinäkin, eikä se liity siihenkään. Antaa kyllä epäkohteliaan huomautuksen kumppanille, jos sellainen on seurassa.

Nyt on aamu ja olen täpinöissä: lätkää viideltä. Miten Suomen käy Itävaltaa vastaan? Aion valppaasti seurata. Ainakin sanotaan torstain olevan toivoa täynnä ja tänään on torstai.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti