10. toukokuuta 2024

JÄNNITETTÄVÄÄ

 Olemme jännän äärellä, kuten nykyisin pruukataan sanoa. Oli Euroviisujen semifinaaleja ja sitten huomenna itse finaali. On jääkiekon mm-kilpailut ja sekin on jännää, että hulmahtaako kesäinen lämpö Suomen ylle, kuten säätieteilijät ennustavat. Suomi pääsi Euroviisujen finaaliin, jota jännitetään huomenna. Kuka voittaa? Suomen Windows95man pikku,pikku housuisssaan? Jännitän muuten enemmän katsellessani tänään lätkää.

Puiden lehtien kasvussa sään viilennettyä roimasti ei juurikaan näy edistymistä. Mutta toki vahvasti luonto tuntuu olevan sitä mieltä, että on se kesä pukattava esille ennemmin tai myöhemmin. K väittää, että hänen pihallaan olevassa harakan pesässä ei asu tänä vuonna kukaan. Kauan sitten mökkiaikoinani huomasin kottaraisten vähentyneen. Nykyistä asiantilaa kottaraismaailmassa en tiedä, kun ei niitä liiemmin ole näillä kulmilla näkynyt. Jokunen lokki joskus. Kaipaan jopa niitäkin, kun Skattalla asuessani niitä oli vaivoiksi asti pihapiirissä. Lokkien huuto sekoittui laivojen tummiin törähdyksiin sumuisina päivinä. Ehkä menen katselemaan sekä lokkia että laivoja Kauppatorille. Sekin muuttunut sitten aikaisemman. Kauppiaat vaihtaneet ruokatavaransa Lapin neljäntuulenlakkeihin ja muuhun lappimaiseen rihkamaan. Rahahan kysymyksessä tässäkin, vaikka turistitulva entisestä hiukan laantunut. Ostovoimaiset venäläiset ovat joukosta poissa. Skattan aikojen vakituinen perunakauppiaanikin oletettavasti lyönyt pillit pussiin ja viettää eläkepäiviään jossain. Tänä päivänä en edes syö enää perunoita entiseen tapaan. Eilen muuten keitin yhden paistamani kuhafileen seuraksi. Voitakin niin että hirvitti. Onneksi ruokaguru Pippa Laukka ei kuulu tuttavapiiriini. Mutta lounaani oli suorastaan herkullinen. Tietysti tavoistani poikkeamatta lisukkeena salaattia ja parsaa. Juomana sitruunamehua ja sitruunan oli puristanut omin käsin  sähköisellä puristimella. Laiska mikä laiska.

Tänään on imuroimista. Paikat huutavat tätä toimenpidettä ja minä alistuin. Piti lähtemäni ostoksille, mutta jäänkin kotiin kaikinpuolisiin puhdistushommiiin. Alkaa pöly peittää puolison ja koiriemme kuvaa kehyksissä, kuten äitini isovanhempien myös. Äitini isoisää en ehtinyt koskaan nähdä, kun hän muutti minua ennen toiseen hiippakuntaan. Mutta mummun tapasin, vaikka en muistakaan. Olen nähnyt kuvan, jossa istumme neljässä polvessa Hesperian puiston penkillä.  Asuin vauvana Vänrikki Stoolin kadulla ja puisto oli lähellä. Olin muuten kiltti vauva. Kuka vauva ei ole?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti