Pakko kirjoittaa. Meinas eilen illalla tulla lirit pöksyyn seuratessani jääkiekko-ottelua Tshekki-Suomi, niin oli jännittävää. 0-0 oli vielä, kun päästiin jatkoajan jälkeeen rankkareihin ja siihen se tasapeli sitten tyssäsikin. Tulos 2-0 Tshekin hyväksi, mutta ei minusta mikään huono häviö ottaen huomioon koko pelin kulun. Istuin ja makasin vuoroon sohvalla jäykkänä kuin seiväs ja hyppäsin ilmaan joka kerta, kun Tshekki sohi Suomen maalilla ja se sohi usein. Suomen maalivahti Harri Säteri sai voimia ja tarkkuutta jostain ja lannistui vasta rankkareiden edessä. Selostaja Antero Mertaranta oli elementissään ja tarvitsi taatusti aina välillä kulauksen vettä saadakseen äänensä pysymään. Yleisö jylisi, tunnelma Prahan hallissa tiivis ja äänekäs. Herttinen mikä ottelu!!! Mertarannan sanoin "ihanaa, Leijonat, ihanaa".
Lipitän tässä jo aamutuimakahviani ja katselen valjennutta päivää muun Helsingin vielä uinuessa. Jostain syystä heräsin nukuttuani lähes neljän tunnin nukkumisen jälkeen. Peli venyi puolille öin. Tänään, kunhan kaupat aukeavat, olen lähdössä kauppaan. Pitää saada vesikrassikeittoon ja minestroneen ainekset.
Normal-kauppaketju sai pitkän kirjoituksen Helsingin Sanomissa ja Normalissa minäkin käynyt pari kertaa. Tosin hermostun siihen oveluuteen, että pitää kulkea kaikki kapeat käytävät, joita on kymmeniä metrejä, päästäkseen kassalle ja ulos. Jokainen käytävä molemmin puolin täynnä tavaraa. Ole siinä sitten hankkimatta heräteostoksia. On kuulemma japanilaisia karkkejakin ja minä heti kiinnostuin. Seuraavalla kerralla.
Tänään ei ole Prahassa lätkää. Huomenna taas. Mutta tänään Malmössä Euroviisujen finaali. Saas nähdä, kiinnostaako minua. L ei ainakaan katso, kun eilen juteltiin puhelimessa. Ei katso muuten jääkiekkoakaan. Jälkimmäisestä olin suorastaan tyrmistynyt. Kuinka voi olla katsomatta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti