26. toukokuuta 2020

YÖTEKSTIÄ

Kello on yli kolme aamuyöllä ja minä hereillä siitäkin huolimatta, että olen nakannut maaruuni lääkäriä uhmaten kaksi unipilleria. Alkaa taas harmittaa nämä ikuiset valvomiset. Luen öisin, katselen tv:tä ja tuijotan pimeyttä ikkunoista. Partsilla ei tarkene istua. Hallaa, sanovat.

Löysin hyllystä taas lukemattoman kirjan. Suomenruotsalaisen Merete Mazzarellan kirjan Silloin en koskaan ole yksin, lukemisen taidosta. Ilmestynyt jo vuonna 1999. Takakannen mukaan kirjailija seurustelee toisten kirjailijoiden kanssa muun muassa Thomas Mannin, Bo Carpelanin, Jean-Paul sartren, Claes Anderssonin, Hemingwayn, Proustin, Camusin jne.  Olen minäkin näiltä jotain lukenut, mutta en pysty läheskään niitä analysoimaan kuten Meret Mazzarella. Sama asia kohdallani taideteosten kanssa. Ollapa etevämpi näissäkin!

Tänään hammaslääkäriin, mutta vasta illalla. Sitä ennen, kun kerran laittaudun ihmisten ilmoille sopivaksi, voin fasadi tällättynä toimitella ennen hammaslääkäriä asioillani. Katsotaan, olisiko kanttia seistä puolentoista metrin päässä toisesta ihmisestä pankkijonossa. Pankki kahtena päivänä viikossa palvelee asiakkaita klo 10-14. Viimeksi minulta meinasi mennä hermot. Ja vielä järjestysmies hoonolla soomella yritti minua saada siirtymään parikymmentä senttiä, että turvavälin määräys täyttyy. En siirtynyt. Hän luovutti.

Olen minä jaaritellut puhelimessa ja lähettänyt sähköpostia A:lle Espanjaan. Mielestäni aika hyvän vielä. Juttelin ihmisten omista tavoista elää omaa elämäänsä eli kulkea omaa tietään. Panin Nietzschen my way- sitaatin varmemmaksi vakuudeksi. Samassa syssyssä eksyin myös my wayn mukana Frank Sinatraankin.  Niin, ja oli meilissä myös juttua Modiglianistakin, kun satuin selailemaan taidekirjaa hänestä ja muistin Ateneumin vuonna 2016 näyttelyn. Olin saanut Modigliani-aiheisen postikortin, jossa neljä kapeakavoista ja pitkäkaulaista naista. Jääkaapin ovessa on myös Modigliania, itse taiteilijastakin. Koko iso ovi on täynnä kaikenlaisia taidemagneetteja.

Tämä oli tällainen yöpläjäys ja nyt takaisin vuoteeseen. Hyvää yötä.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti sait nukuttua aamuyöllä vielä muutaman tunnin.
    Minä olen joskus vuosia sitten lukenut tuon Merete Mazzarellan kirjan, ja muutamia muitakin. Oikein kelpoista luettavaa.
    Luin muutama päivä sitten loppuun Kaari Utrion kirjan Rakas Henrietta. Se kertoo varakkaan Silfverhanen perheen elämästä 1840-luvun Helsingissä. Asuvat Elisabetin torin varrella. Onko se nykyinen Kauppatori vai kirkon edustalla oleva? Katajanokalla on ollut hökkelikujia. Tosi mielenkiintoista luettevaa ihan historiankin takia. Oletko lukenut?

    VastaaPoista
  2. Höh, äsken oli jonkinlainen oikosulku! Siis Tuomiokirkko ja Senaatintorihan ne ovat. Kumpikohan mahtoi olla Elisabetin tori?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. Elisabeths Torg oli todellakin 1800-luvulla. Oli täyttömaalla ja nykyisin supistunut Liisan puistoksi Kruununhaassa. Liisankatukin on ja puisto sekä Liisankatu saaneet nimensä Aleksanteri I:n puolison Elisabetin mukaan. Katajanokka oli köyhälistön asuttamaa kaikkine kotieläimineen, viinan myynteineen, bordelleineen. Sitä katseltiin ja vältettiin kauhun tunteella, kunnes Uspenskin katedraali ja kivitalot nousivat. Ihmiset lehmineen saaivat lähteä. En ole Utrion Henriettaa lukenut.

      Poista
  3. Miksi et totellut järjestysmiestä??

    VastaaPoista