Ehdottomasti yksi mielileivonnaisistani on Ekbergin samppanjakorkki.Sitä on yleensä ollut myynnissä vain Bulevardin Ekbergillä,mutta nyt jo vapusta lähtien myös Herkun leivostiskissä.Korkista eivät kaikki pidä "liian kostea ja makea".Minä ihastuin siihen jo ajat sitten,vaan en aivan pikkutyttönä sentään.On se sen verran erikoinen eikä siis lasten makuun jo siinä olevan miedon alkoholinkin takia.Ei,ei siitä humalaan tule.
Ekberg on yksi mieluisista paikoistani Helsingissä.Sinne vien aika useinkin ystäviäni,varsinkin,jos on aikaa kulunut heidän edellisestä käynnistään.Joku on jopa ollut käymättäkin tässä Bulevardin varren konditoriakahvilassa.Eikä tämän leipomon ja kahvilan perustaja ole rantautunut Helsinkiin muualta kuten monet muut ammattien harjoittajat,joiden jälkeläiset meitä palvelevat liikkeissään,vaan Fredrik Edvard Ekberg syntyi Helsingissä kesäkuussa 1825.
Ensin hänestä piti tulla kelloseppä ja sai siihen tarkoitukseen oppia Porvoossa,mutta pullan tuoksu veti puoleensa ja Ekberg aloitti leipurinoppinsa M.A.Schulinin leipomossa Helsingin Kruunuhaassa Villisian korttelissa nykyisen Snellmaninkadun varrella.
Neljä vuotta meni leipomusten salojen parissa ja vuonna 1847 Ekberg julistettiin arvovaltaisen raadin edessä "kunnolliseksi ja moitteettomaksi kisälliksi".Tapana oli lähteä kisällivaellukselle tämän jälkeen ja 1848 lähti Ekberg.Kolme vuotta kului ammattitaitoja kartuttaessa niin Viipurissa,Riiassa ja Pietarissakin ynnä muissa leipomoille pyhitetyissä kaupungeissa.
Tämän jälkeen Ekberg oli valmis anomaan oman mestarinäytteen suorittamista leipurin ammatissa.Ammattikunta oli päättänyt,että mestarinäytteen suorittajan on vielä esitettävä Triviaalikoulun sekä sunnuntaikoulun todistukset.Tämän jälkeen näytteen anominen oli mahdollista.Ekbergin anomus hyväksyttiin ja hän antoi taidoistaan näytteen leipurimestari C.A.Sieversille Kirkkokadun ja nykyisen Snellmaninkadun kulmassa olevassa leipomossa.Piti valmistaa polakoita,ranskanleipiä,saframi- ja sokeririnkeleitä,ruusuleipiä,korppuja,maustelimppuja ym. Ekbergin mestarityö hyväksyttiin 3.12.1851 mestarikirjalla ja hänet julistettiin juhlallisesti täten leipurimestariksi.Samana vuonna hän sai porvarioikeudet ja vannoi porvarivalan vuonna 1852 ja avasi oman liikkeen Rauhankadun ja Mariankadun kulmaan.
Hän alkoi mainostaa liikettään ja tuotteitaan,mikä oli noihin aikoihin harvinaista,koska pidettiin suorastaan turhana mainostaa "jokapäiväistä leipää". Helsinki oli jo tuolloin kunnon kaupunki ja vielä pääkaupunki,jotta Ekberg alkoi laajentua.Hän siirsi liikkeensä Kruunuhaasta Kiseleffin taloon Aleksanterinkadulle vuonna 1856.Nykyisin tämä herkuttelijoiden käyttämä leipomo ja kahvila on ollut Bulevardilla vuodesta 1915.Napoleonin leivokset ja samppanjakorkit ovat yksiä myyntivaltteja.Nekin vanhan ajan leivonnaisia.Muistan joskus kysyneeni ja niiden historia myös yltää jonnekin 1800-luvulle asti.
Nappasin edellisten kappaleiden tiedot Sirkka Vainion kirjoituksesta "Helsinkiläisiä ammattimiehiä" Narinkka-sarjan kirjasta vuodelta 1981.Tästä vanhasta sarjasta lienee vielä saatavilla joitakin osia Sofiankadun museokaupassa.Viehättävä kauppa täynnä Helsingin historiaa tavalla tai toisella.Sofiankatuhan on myös itsessään museokatu vanhoine puhelinkoppeineen,mukulakivineen Pohjoisespan ja Aleksin välissä kuuluen Torikorttelit-kompleksiin.Kun kaikki saadaan joskus valmiiksi,mikäs onkaan pasteeraillessa ja tutustuessa hiukan Helsingin menneisyyteen,vaikka raitiovaunut kolistavatkin entisellä Suurkadulla ohittaen Engelin kauniin tuomiokirkon ympäristöineen.Se on silti kaupungin entistä keskustaa,josta kaikki kerran alkoi -Vironniemellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti