Olen joskus kaivannut kahvintuoksua,joka tuli,kun mamma jauhoi päiväkahviinsa pavut käsimyllyllä.Mikä tuoksu! Jauhe putosi pieneen laatikkoon myllyn alaosassa.Laatikko vedettiin varovasti ulos ja kahvijauhe otettiin talteen ja pantiin pannuun. Nyt kun avaa puolen kilon kahvipaketin,ei aromi ole samaa luokkaa.Kunhan hetken ja sitten katoaa.Mutta nyt tuoksuu! Ostin Stockmannin Herkun ihkaoikeasta kahviosastosta papuja,jotka sitten jauhettiin pressopannuun sopivaksi.Ostin moisen pannun jo ajat sitten,mutta enpäs ole kokeillut.Sanovat,että tavallinen pannukarkeus käy siihen,mutta tämä nuorimies,joka oli kahvin asiantuntija,kahvikurssit käynyt ja tiesi maailman kahveista kaiken,kieltäytyi jyrkästi olemasta samaa mieltä. "Pressojauhatus on aivan eri asia". Hänen silmissään häivähti lievä halveksunta pannukarkeutta kohtaan pressopannussa.
Kahvista riitti tarinaa ja minä kuuntelin korvat ja silmät seljällään.Kymmeniä papulajeja purkeissa oli edessäni maittain,vahvuuksien mukaan,värienkin.Olin kuin Liisa Ihmemaassa.Kerroin kahvimieltymykseni miehelle mainiten pitäväni espressosta noin yleensä. Hän kuunteli viisaan oloisena.Otti sitten suuren kannellisen purkin hyllystä taustalla ja pani eteeni.Avasi sen hitaasti kuin aarrekätkön ja pyysi katsomaan.Hänen äänessään oli aitoa ammattiylpeyttä ja asiantuntemusta.Annoin katseeni vaipua papuihin ja sitten tunsin sieraimissani taivaallisen tuoksun.Se tunkeutui suloisesti hajuaistini kautta syvemmälle levittäytyen sisälleni ja kietoen minut suorastaan päihdyttävään kaakaolle vivahtavaan tuoksuunsa.Pavut olivat kiiltäviä,pienehköjä tummanruskeita kuin Fazerin suklaapavut.Kahvimiehen ja minun katseet yhtyivät ja minun sydämessäni oli syttynyt rakkaus kahvinpapuja kohtaan.
Ostin kaksi kauhallista.Panin invaostoskärryyn miehen eteen pussillisen pressojauhettua Brasil Bourbon Estatea ja tunsin suurta mielihyvää.Ja se veti melkein vertoja sille tunteelle kuin olisin ostanut Chanel Vitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti