NENÄLIINA ?

 Saako valtion lippuun niistää? Tämä kysymys putkahti mieleen nähdessäni Tokiossa tämän halventavan ja loukkaavan tapahtuman. Lippuahan ei saa epäkunnioittavasti käsitellä. Nenän erite ei kuulu mielestäni aineeseen, jonka levittely lippuun osoittaisi kunnioitusta. Tämä pieni muutaman sekunnin kestänyt episodi tuli kuitenkin kansainväliseseen levitykseen kameran avulla urheilijan tehdessä kunniakierrostaan. Tuskin hän tarkoitti elettänsä ylimieliseksi käytökseksi. Kangasta sattui olemaan hollilla, kun nenä alkoi vuotaa.

Jouduin eilen suorastaan paniikkiin syötyäni viimeisen kirsikan. Olin ajatellut olla lähtemättä torille. Kokonainen viikonloppu ilman kirsikoita! En olisi siitä piinasta selviytynyt. Niinpä lähdin liikkeelle. Ostin myös ehkä kesän viimeisiä Polka-mansikoita, jotka olivat jo syyssatoa. Onnellisena tulin kotiin ja söin heti muutaman kirsikan.

Koivujen lehdet alkavat kellastua. Niitä tipahtelee maahan. Syvä vihreys luonnossa alkaa hävitä. Pihlajanmarjat hyvää vauhtia tulossa kypsän väriseksi. Puutarhani partsilla kaipaisi siivoamista. Tähän asti olen tyytynyt imuroimaan kuivat terälehdet parvekkeen lattialta. Kaikki on jonkunlaista lopun, syksyn, alkua.

Tänään on äitini syntymäpäivä. Tai olisi, jos eläisi. Lähetän terveisiä sinne jonnekin. Sitten aika kääntyykin elokuun puolelle. Koulut aloittavat toimintansa 11.8. Rapukausi hyvässä vauhdissa. Pähkäillään syksyn sienisadon suuruutta. Linnuista osa jo lähtenyt etelämmäksi. Näin se menee, jokikinen vuosi.

Katselin taas yöllä urheilua ja nyt väsyttää turkasesti. Iltapäivällä uusia kilpailuja, jotka olisi mukava nähdä. Vähän on harmaa olemus, eikä peilissä oleva näky mieltä ylennä. On urheilu näin sohvaurheilijallekin raskasta hommaa. Ainakin silloin kun ollaan eri aikavyöhykkeellä.

SE ON NYT URHEILUA

 Bula! Olen katsellut rugbya Tokiosta ja opetellut kolme fidzinkielistä sanaa. Tämän "bula" (=hei) ja sitten "yadra", joka on "hyvää huomenta" ja kolmas on "moce" (=hyvästi). Rugby on muuten hauskaa katsottavaa. Iso kasa äijiä maassa toistensa päällä ja jokainen yrittää saada käsiinsä  soikionmuotoisen pallon. Ei ollenkaan yhtä rajua kuin amerikkalainen jalkapallo, eikä kavereilla ole suojuksia kroppansa peittona. Fidzi voitti olympiakultaa! Nyt odotan kiihkeästi kenttälajeja, jotka tuovat mieleeni lapsuuden Helsingin Stadionilla istumiset isäni kanssa. Monet maaottelut olen nähnyt ja ehkä juuri niistä ajoista olen saanut kiinnostuksen yleisurheiluun.

Valittiin jälleen kerran suomenkielen kaunein sana ja "äiti" voitti. Hyvänä kakkosena tuli "kastehelmi", joka minusta on kauniimpi "äitiä". Ä-kirjain hiukan särähtää. No, onhan se mukavaa, kun kaikenlaisesta äänestetään.

Kotosalla on aika kulunut pakollisia ulosmenoja paitsi. Nyt onkin jo viileämpää ja lisää sadetta luvattu. Luen mitä urheilun katselemiselta ehdin. A pyysi lisää Suomi-tietoutta ja minähän lähetin. Teki itsellekin hyvää palauttaa mieleen yhtä ja toista. Kerroin jopa presidenttiparin edesmenneestä Lennu-koirasta.  Kyllä, kyllä Lennu kuuluu Suomen historiaan!

R:stä ei ole aikoihin mitään kuulunut. Niinpä rohkenin lähettää meilin ja kysyä. Olosuhteisiin nähden asiat hyvin. Olosuhteista en kerro enempää. Puhelimessa on tullut juteltua, että sen verran sosiaalista elämää. Ensi viikolla jo elokuu, joka tuo tullessaan uusia tuulia elämääni. Niistä ehkä myöhemmin. Päiväkirjaa kun tässä aina kirjoittelen.

Vielä olen yöpaidassa ja nyt suihkuun ja sitten taas tv:n ääreen. Voimistelua, judoa ja uintia ainakin. Tuli uinnissa pronssia. Jippii! Lajeja riittää ja jokaisessa lajissa vielä useita lajeja. Koskenlaskussa ei suomalaisia, vaikka tukin päällä ovat miehet seisseet ja koski hurjana kohissut. Perinteitä on, mutta nykyaikana lasketellaan jo erilailla. Ja kavereilla on alla kulkuneuvo ja lajin nimi on koskimelonta. Eivätkä laske oikeaa koskea, vaan on keinotekoinen vaahtoava ja pärskyvä uoma.  Helppoa? Tuskin.

UNETON HELSINGISSÄ

 Ei olisi pitänyt kehaista hyvistä yöunista kenellekään. Valvoin ja valvoin. Onko Nukkumatti lomalla?  Otin jopa unipillerin ja nyt harmittaa, kun kulutin sen aivan turhaan. Otin kirjankin ja luin hetken. Olen taas kerran Oscar Wilden kimpussa. Dorian Gray. Nuori kaunis mies on ihastunut korviaan myöten  Sibyl Vane-nimiseen näyttelijättäreen ja ylistää tämän neroutta. Vastakaikua ei kavereilta heru: "Voi poikakulta,nainen ei ole koskaan nero. Naiset ovat koristeellinen sukupuoli. Heillä ei ole kerrassaan mitään sanottavaa, mutta he sanovat sen hurmaavasti. Naiset edustavat aineen voittoa hengestä siinä missä miehet edustavat hengen voittoa siveydestä."  Mitä mieltä ovat feministit?

Sain Italian kirjeen jo kirjekuoreen ja postimerkit päälle. Vein torireissulla postilaatikkoon, eikä kukaan tiedä, koska se jatkaa matkaansa. Postilaatikko kuulemma tyhjennetään arkipäivisin, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovat salaperäisyyden verhossa.

Nyt kun A.n kanssa ilmeisesti kielikylvyt pääsivät kuivumaan, aion englannin kurssille. Olen monetkin kurssit käynyt ja kaikki jo ennen puolison sairastumista. Joten aikaa on kulunut erittäin pitkästi. Hieman oli vaikeaa valita kurssin taso. Olenko liikaa ruostunut? Päätin rohkeasti elokuussa ilmoittautua ja katsotaan mitä tapahtuu.

Lämmintä oli taas dallatessani torille. Urheasti vain kesäkenkää toisen eteen auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Tuli jälleen mieleen A:n ihmettely, että eikös meillä ole aina kylmää tai viileää, josta kommentista otin itteeni. A asunut Saksassa kymmeniä vuosia ja Saksa on melkein naapurissa Itämeren toisella puolella. Tosin hän ei aivan pohjoisosasta ole. Silti!!!!!  Luulee kai, että täällä potkiskellaan pienempiä jääkarhuja jaloista, että päästään igluun. En näköjään pääse tämän asian yli ikinä.

Stockmannilta tuli Mystockmann-lehti. Täynnä syksyvaatteita ja lämpöisiä kodin asioita. Ei auta: syyskesää mennään.

ETTÄ TÄLLAISTA TÄNÄÄN

 Ensi viikon perjantaina alkaa yleisurheilu Tokiossa. Iloitsin aikaisemmin, että tulen näkemään osan suorana, kun on näitä univaikeuksia. Kun ei olekaan enää entiseen malliin. Nukun useimmat yöt kuin pieni porsas, enkä suinkaan keinotekoisesti nukutettuna. Ykskaks vain aloin nukkua normaalisti. No, olihan tuota valvomista kestänytkin! Sen verran olen onnellinen, että annan nukkumiselle vallan ja katselen yleisurheilua jälkikäteen. Muistelen erästä pikajuoksijaa aikojen takaa, johon tutustuin äitini syntymäpäivillä. Sittemmin googlettaessani urheilijaa, sain tietää hänen kuolleen kotimaassaan.

Tony Vaccaron valokuvanäyttelyyn jäi menemättä. M:lle tuli este ja siirsimme menon elokuulle. Kökötin eilen kotona ja ihailin partsilla uutta neilikkaani. Siinä on jopa neilikan tuoksu. Nyt ilmojen viilennettyä voi istuksia siellä muulloinkin kuin aamuisin. Uutta lämpöä luvassa ainakin joksikin aikaa. Ei muuta kuin tervetuloa. Loppuu kuitenkin joskus.

Lopettelen päiväkirjan omaista kirjettä Italiaan. Kirjeiden kulku edestakaisin on aivan sekaisin. Ennen postien palvelu maissamme oli järjestäytyneempää, nyt vinksin vonksin. Tehdään matkaa toistakin kuukautta, jolle en ole saanut järkevää selitystä. Mitä koronalla on sen kanssa tekemistä? Tämä hidastus on alkanut jo ennen pandemiaa ja aina vuosien varrella hieman takunnut silloin tällöin, jopa jäänyt saapumatta perille.

Lukeminen jäänyt vähemmälle. En mukamas jaksa vuoteessa sitä hommaa. Päiväsaikaan olen ollut erinomaisen huono lukemista harrastava. Kahlaan yhä kolmea kesken jäänyttä, jotka kirjat katsovat minua syyttävästi yöpöydällä. Ehkä olisi hyvä mennä kirjakauppaan saamaan inspiraatiota. Ella Kannisen Italia-kirjan olen sentään saanut luetuksi ja aion antaa sen eteenpäin muutaman muun kirjan kanssa. Turha kerätä hyllyyn sellaisia, joita en taatustikaan lue uudestaan.

Tänään heittää Jaakko kylmän kiven veteen. Alkaa syyskesä.

KELJUTTAA YHÄ

 Tässä sitä taas naputellaan. Ulos en mene, että panenpa tänne lauseita peräjälkeen. Vieläkin harmittaa A:n tietämättömyys Suomesta. Ikuinen kylmyys ja jää! Juu, jääkarhuthan meillä tallustelee pitkin katuja. Ei tämä Eurooppa nyt niin valtava ole, etteikö Suomi ja Suomen nimi olisi joskus Espanjankin mediassa. Hän googletti Erno Paasilinan minun kirjailijasta kerrottuani. Eikö koskaan uteliaisuus ole voittanut, että olisi googlettanut Suomen? Edes kohteliaisuudesta minua kohtaan? Hänen ex-miehensä on käynyt Suomessa ja A asuu Espanjassa paikkakunnalla, jossa Pohjoismaista paljon turisteja. Kun minä joskus hamassa nuoruudessani olin Englannissa, kyseltiin missä on Suomi. Mutta se oli silloin se. Tosin harmitti vietävästi, kun Ruotsi aina tiedettiin. Ihmeteltiin, onko siinä vielä joku maa Ruotsin ja Venäjän välissä? Nykyisin ei pitäisi Euroopan maista tietämättömyyttä enää olla. A ehkä suuttui minulle, kun latasin täyslaidallisen tietoa Suomesta viestissäni. Mutta kun minä olin repiä pelipaitani hänen olemattomasta tietämyksestäään. "Olen luullut teillä siellä aina olevan kylmää".  #@%*&!?

Tuli muuten juuri mieleen, että taisin työntää pökköä pesään A:n Suomi-tietämättömyydessä kertoessani Cannesissa palkitusta suomalaisesta elokuvasta. Suomalainen naisopiskelija ja venäläinen työmies junamatkalla Siperiassa. Ehkä A ajatteli tämän hyvin sopivan hänen Suomi-kuvaansa. Siperialla kun on jäätävä maine. Suomen sijaintikaan ei ehkä taida olla aivan kohdillaan. Olisi pitänyt pitää suu supussa! Tai oikeammin läppärin kansi kiinni.

Tänään soitan Italiaan onnittelut. Vielä ei ole sopiva aika näin varhain. Huomenna taas torille. Huomasin juuri, että on varattava paljon aikaa bussimatkailuun loppuviikolla. Varmaankin körötellään yli 30 minuuttia. Puolet kauemmin kuin metrolla. Ihan kivaa katsella niitäkin maisemia. Loppumatkalla sutjakkaasti kesäkenkää toisen eteen ja olen perillä.

Nyt pyykit telineestä ja sitten minä suihkuun. Päivä alkakoon! Harmit kaikotkoot!

 

EI AVARUUTEEN, MUTTA LÄHEMMÄKSI

 Nyt siitä päästiin. Helteestä. Toistaiseksi. A Espanjassa tunnusti taannoin, että hän ei ole tiennyt Suomessa olevan näin lämmintä. Kirjoitti maan olevan aina "fresh and chilly". Minulle tuli kiire kertoa maastamme ja sen säästä ja hieman parantaa hänen saamaansa kuvaa Suomesta: emme ole mikään takatuppula. Hän ihmettelin sitäkin, olemmeko saaneet tiedon Saksan, Belgian ja Sveitsin tulvista. Hiukan harmitti etten sanoisi, suututti, ja sanonkin. Mainitsin, että on meillä sähkökin täällä, ensiluokkainen koulutus ja roppakaupalla know-howta vaikka muille jakaa. Miksi hän ei näiden vuosien aikana ole googlannut mitään Suomesta? Kyllä Espanjassakin on Google. Hyvät hyssykät sentään.

Olen taas ollut toriostoksilla. Nyt ostin hallaimiakin. Jaa, että mitäkö ne ovat? Vadelmia, vadelmia. Tutkin myös, mistä lähtee bussi Rautatientorille. Tarvitsen kyydin loppuviikolla. Metroa ei voi täältä käyttää eikä tänne. Ensi viikolla taas pelaa.

Ella Kannisen Italia-kirjan luin loppuun. Kiinnostava. Toinen koti hänellä Suomen lisäksi Toscanassa, jossa minäkin ajellut. Etelämpänä Italiassa en ole ollutkaan. Roomakin jäi kokematta ja näkemättä. Pannaan seuraavaan elämään tapahtuvaksi.

Nyt luen, mitä hyllystä kaivelen. Joko kerran jo luettuja tai kesken jääneitä. Oscar Wilden valehtelu-opuksen jälkeen ryhdyin uudemman kerran lukemaan Dorian Greytä. Oikeastaan aika kammottava kirja. Mitäpä ihminen ei tekisi ikuisen nuoruuden ja kauneuden takia. Voihan kaupata maksuksi siitä onnesta sielunsa, jos sillä konstilla näyttäisi aina nätiltä. 

Lipitän tässä samalla virolaisesta apilamukistani aamukahvia. Ostin mukin kerran maakuntatorilta, kun niitä Senaatintorilla joskus oli. Miten Viro oli meidän maakuntien joukossa, ei minulle selvinnyt? Olivat kivoja tapahtumia. Helsinkiin tuotiin ruokaerikoisuuksiakin  kaukaa Lapista asti. Erikoisuudet ovat muutakin kuin poronkäristystä.

Jälleen joku, jolla rahaa piisaa, lähtee turistilennolle 106 kilometrin korkeuteen. Tutustuminen maapalloon avaruudesta käsin kestää muutaman minuutin. Tulihan käytyä! Ihminen saanut uteliaisuuden ja seikkailun halun syntymälahjaksi. Minä lähtisin mieluummin Barcelonaan. Siitäkin huolimatta, vaikka sen asukkaat eivät katsele turisteja enää suopeasti. Matkaajia on liikaa, eikä aina käyttäytymisessäkään ole hurraamista. Sympatiani ovat espanjalaisten puolella. Pitäisikö sanoa "katalonialaisten", koska sillä on vissi ero, onko Espanjasta vai Kataloniasta. Puhuvat katalaaniakin. Itsenäistymishalu omaksi maaksi on suuri, mutta muu Espanja ei luovuta. Tähän en sano juuta enkä jaata, nauttisin vain Antoni Gaudin luomuksista, eritoten keskeneräisestä  Sagrada Familia-kirkosta. Arkkitehti kuoli kesken kaiken jäätyään raitiovaunun alle. Suomessa ei ikinä sallittaisi noin mielikuvitusrikkaita rakennuksia kuten Gaudin ssuunnittelemia. Ei sopisi millään ilveelläkään suomalaiseen nykyiseen laatikkomiljööseen. Onneksi ennen vanhaan joskus silloisissa taloissa Helsingissä on joku koukero elävöittämässä seiniä. Sitten siirryimme ykstoikkoiseen lasiin ja betoniin.

KULTTUUREISSA ON EROJA

 Joskus olen katsellut Ella Kannisen ohjelmia tv:ssä. Nyt valitsin kirjakaupasta bonuksena hänen viime vuonna ilmestyneen kirjansa Minun Italiani. Oli leimoja kirjaostoksista tarpeeksi saadakseni ilmaiskirjan. On myös nyt liimaa kotona, jota ei ole ollut. Pitää aina olla.

Oli läkähdyttävän kuumaa ollessani asioilla. Kiirehdin kotiin, jossa mukavasti viileämpää kuin ulkona. Aloin syötyäni lukea Kannisen kirjaa. Italia on hänen mukaansa paljon muutakin kuin Suomeen kantautuvat uutiset taloudesta, EU-politiikasta tai luonnonkatastrofeista. On asuttava maassa vuosia, ennen kuin ymmärtää sen ihmisiä, kulttuuria ja tapoja. Näin se on kaikkien maiden kohdalla. Jos viettää maassa viikon tai kaksi, jää tunteminen varsin pintapuoliseksi. Emme ehkä ole siellä avoimin mielin vaan hämmästellen erilaisuutta. Eikä erilaisuus välttämättä aina miellytä. Hyvä on muistaa, että maassa maan tavalla. Minäkin koin aikamoiseen kulttuurishokin Marokon Tetuan-nimisessä pikkukaupungissa. Ei ainakaan näkyvästi minkäänlaista jätepolitiikkaa. Ruuan jätteet, raadot, roskat pitkin poikin katujen varsilla. Lemu oli paikka paikoin hirmuinen. Oli vaikeaa ajatella maassa maan tavalla. Kun valittelin Marbellan hotelliin palattuamme, mitä olin nähnyt ja kokenut ja hiukan puistelin olkapäitäni, sanottiin "it is different".  Kulttuureissa on eroja, samoin elämän tavoissa, mitä sitä hämmästelemään tai kauhistelemaan. Jos ei kestä, pitää pysyä kotona ja erilaisessa Suomessa. Enemmän koin positiivisia asioita kuin jätteet ja hajut. Ihmiset tavattoman ystävällisiä. Kaikkialla kuulin aamuretkellä "bonjour, madam" kauniin hymyn kera. Näin vuohilauman puussa. Ruoka oli erittäin hyvää, vaikka seurueessa oli muutamia, jotka sitä äimistelivät voikohan-syödä-tyyliin. En ollut aikaisemmin ollut valtiollisesti Euroopan ulkopuolella saati Afrikassa, vaikka Marokko ei mielestäni ranskaa puhuvana maana ole "aitoa" Afrikkaa. Minulla se alkaa Päiväntasaajan eteläpuolelta. Marokon kokemus opetti, että erilaisuus voi olla positiivista, vaikka se poikkeaa totutusta ja vähän haiskahtaakin.

Viikonlopuksi ostin mansikoita ja kirsikoita, muutaman valmiin salaatin ja mineraalivettä. Olen lopettanut lottoamisen, joten ei ollut kupongin jättämistä eikä enää haaveilua.  Loikoilen muutaman päivän kotona kompastellen imurin johtoon. Laitoin imurin keskelle olohuoneen lattiaa muistutukseksi, että sitä voisi käyttää. Sohva tuoksuu pölylle. Aloin tutkia ensi viikon Stadin matkaa. Varattava aikaa, koska metrolla ei täältä voi lähteä. Bussilla joko Rautatientorille tai muualle, josta matka jatkuu siellä kulkevalla metrolla. Lopuksi vielä reipas kävelymatka määränpäähän. Mutkikasta ja "erilaista" totuttuun matkantekoon. Metrolinjan korjaukset kestävät HKL:n mukaan  8 päivää. Ei kuin seikkailemaan!