MUNIA JOKAISEEN LÄHTÖÖN

Katselin yöllä naisten 20 km kävelyä ja kolme kiinalaista voitti. Menin nukkumaan. Nyt lipittelen aamuista kahvia ja päätin olla lähtemättä tänään mihinkään. Teen huomenna ostokset ennen kuin astun metroon ja ajan Stadiin.

Metrosta tuli mieleen viimeöinen uni. Vanhempani ja heidän ystväpariskuntansa, minä ja kolme pientä lasta (kenen, ei selvinnyt) olimme maisemaratikassa ajeulla. Se kulki jossain vuorilla jossain maassa. Isäni roikkui avonaisessa ikkunassa ja me muut istuimme maltillisesti paikoillamme. Ratikassa tarjoiltiin kahvia ja me joimme sitä. Mistä tulimme ja minne oikestaan olimme menossa, ei selvinnyt. Nukahdin unettomaan uneen, enkä enää ollut ratikassa. Uni tuli alitajuntaani taatusti niistä lukemattomista matkaohjelmista, joita tv:stä katselen. Niissähän joskus matkustetaan kapearaiteisilla menopeleillä, jotka kiipeävät rinteitä ylös. Yhdessäkään en ole itse ollut.

Erään ystäväni kanssa tuli juttua maidoista. Hän juo vanhanajan täysmaitoa ja väitti, että siinä ei ole paljoakaan rasvaa. Minä asiaa tutkimaan. Siinä on maidoista eniten rasvaa, 4,4%.  Maitoja on jokaiseen lähtöön. On tavallista täysmaitoa (ei siis vanhanaikaista), kevytmaitoa, kauramaitoa, ykkösmaitoa ja rasvatonta, jota minä käytän kahvissa. Mitä varten sitä muuten sanotaan rasvattomaksi, kun siinä on 1% rasvaa? Kaikkea on aina niin paljon erilaisia, jugurtteja, viilejä, kananmunia, joita on lattiakanojen, vapaiden kanojen, omegakanojen, isojen kanojen isoja munia, virikekanalamunia, luomumunia, ulko-ja häkkikanalan munia. Kun minulla monena kesänä oli mökillä kanoja, niin ne munivat aivan varmasti vapaan kanan ulko- virikehäkkikanalan luomumunia. Päivisin kanat saivat halunsa mukaan poistua vapaasti ja käydä pesissään kanalan sisäpuolella munimassa, myös halunsa mukaan tai siirtyä sisätilassa olevalle orrelleen päiväunille. Nykyisin ostan munat kaupoista ja aina ihmettelen niiden lajipaljoutta ja sitä, miksi niin pitää olla.

DOHASSA MAAILMANMESTAREITA

Olen aina pitänyt yleisurheilusta. Ollessani pieni tyttö, isä vei minut Stadionille ja vei hiukan isompanakin. Sittemmin olen katsellut tv:stä. Näinä päivinä Qatarin Dohasta. Tutkin myös netistä tietoja maasta ja pääkaupungista. Huomasin senkin, että junalla Helsingistä Ouluun kestää yhtä kauan kuin lentäen Dohaan. Aikaeroakaan ei ole. Netin kuvat näyttävät upeita pilvenpiirtäjiä, Eikä arkkitehdeillä näemmä ole muu rajana kuin taivas.

Jännittäviä kilpailuja Dohan mm-kisoissa, salskeita urheilijoita. 4x400 metrin sekaviesti hämmensi. Naiset ja miehet samassa kilpailussa. Heräsin yöllä sattumalta ja menin olohuoneeseen katsomaan 50 km:n kävelyä. Vaikka yöllä käveltiin, oli kilpa monelle liikaa. Keskeytyksiä tuli. Liian kuumaa siihenkin aikaan vuorokaudesta. Onko tämä kilpailu aivan välttämätön? Ei edes mustikkasoppaa tarjolla. Vettä oli ja sitä käytettiin kaikella mahdollisella tavalla viilentämiseen. Jätin katselun kesken ja menin takaisin nukkumaan. Miesten osalta japanilainen käveli maailmanmestariksi. Naisten kävelyn voiton vei kenialainen.Tänään mm-kisojen katselu aloitetaan vasta illalla. Joistakin lajeista finaalit. Muun muassa 4x400 metrin sekaviesti!

H vahvisti kahville tulon. Menen pysäkille vastaan. Huomenna asioille ja tiistaina Stadiin. Sitten mukavaa yhdessäoloa H:n kanssa. Muutama päivä Suomessa ja sen jälkeen muuttuu taas turkkilaiseksi. Pois meidän syksystämme, pois tulevasta loskasta ja lumesta.

Tänään hissunkissun olemista ennen iltaa. Lueskelua ja lounaan valmistamista. Sunnuntain laiskottelua. Tarkistin loton. Ei mitään.

YLEISURHEILUA KAUKAISESSA EMIIRIKUNNASSA

Uusi aamu ja uusi valkoinen läntti blogissa. Ajattelin olla kirjoitamatta. En ole. Eilispäivä meni menojaan vain oleillen, eikä tässäkään päivässä suurempaa ohjelmaa ole. Kauppaan aion ja iltapäivällä yleisurheilua tv:ssä kaukaa Persianlahden rannoilta. Menneitten vuosien hohtoa suomalaisurheilussa ei enää ole. Ei voittoja keihäässä. Niistä ajoista on kauan. Uudet tuulet ja uudet miehet.

Suunnittelen jo H:ta varten kahvitarjoilua. Teen pieniä sandwicheja. Englantilaiset osaavat niiden tekemisen taidon. Siihen en yllä, mutta yritän parhaani. Pidän itse niistä, Helppoja syötäviä ja kivan näköisiä tarjoiluastiassa. Lisäksi jotain makeaa. Siinä se. Sitten hauskaa rupattelua.

Olen lueskellut taidekirjoja ja ollut tulematta hullua hurskaammaksi. Tarkoituksenahan oli oppia katsomaan taidetta niin, että näkee muutakin kuin sen, mitä näkee. Minua kiinnostaa aina se, miksi se on juuri niin kuin on, mikä on sen tarina. Mitä se kuvaa muuta? Kirjoista en tätä opi. Usein kerrotaan taiteilijastakin jotain. Mielenkiintoista kuitenkin lukea ja olen kiitollinen, että minulla on taidekirjoja hyllyssä. Eivätkä kaikki likikään minun hankkimiani. Perintöä.

A:lta tuli sähköpostia Valenciasta. Poika, jonka minäkin tavannut, kävi perheineen USAsta. Tulvien vahingot yhä näkyvissä. Mutta helle hellittänyt. Syksympää sielläkin.

Pannaanpa päivä alulle, kun kahvimukikin jo tyhjeni. Suihkuun ja liikkeelle, että ehdin takaisin, kun Dohassa aletaan karsinnat ja välierät. Hyvää urheilupäivää!

EI EDES TINNITUSTA

Nyt eivät enää soi eilisen konsertin sävelet korvissa kuten eilen vielä illallakin. Ei edes tinnitus. Olin jostain syystä unen tarvetta vaille jo kymmenen aikaan ja menin vuoteeseen ja nukuin koko yön aamuun asti. Nyt jo lipittelen aamukahvia virolaisesta apilamukista. Tunnin kulutua sulkeutuu lämmin vesi ja menen suihkuun sitä ennen. En pidä näistä sulkemisista. Tulee tässäkin tapauksessa tunne, että tarvitsen ehdottomasti lämmintä vettä. Mihin? Kun kylmää tulee kuitenkin.

Helsingin kansainväliset suurmarkkinat menivät kohdallani sivu suun. Ja niin kun niistä hehkutin. Pääsi lipsahtamaan ja niin jäin churroja paitsi. Kauppatorin lokakuun vuotuiset silakkamarkkinat eivät enää nykyisin kiinnosta. Nupukiviä ja tungosta. No, soihan siellä haitari ihan markkinatunnelmissa. Mutta silakkanelikoita ei ole! Puolison aikana kävimme ja ostimme silakkaa yhdessä jos toisessakin muodossa, savusiiankin joskus ja nuuhkimme tervalaivojen tuoksua ja katselimme ahavoituneita kalastajan kasvoja. Isäni kertoi usein, kun oli oman äitinsä kanssa pikkupoikana näillä samaisilla markkinoilla ja Eveliina-äiti osti silakkanelikon. Sitten kävelivät kotiinsa Ruoholahteen, isäni Vilho ja äitinsä.

Soitan H:lle tänään kysyäkseni, koska tulee luokseni. Turkin matka on pian edessä ja sitten olemme puhelinsoittojen varassa yli kuusi kuukautta. Valkovuokot kukkivat jo, kun hän taas tulee Suomeen. Kiva tavata ennen kuin lentää täältä pois kauaksi etelään, kun tänne ei jäädä voi.

Tänään pilppuan juureksia, maustan ja panen uuniin. Sitten syön, eikä muuta välttämättä tarvita. Kotimaiset juurekset juuri nyt parhaimmillaan. Mansikat jo oikeastaan mennyttä aikaa. Olen siirtynyt tuontihedelmiin. Jääkaapissa erilaisia meloneita ja pöydällä päärynöitä. Tervetuloa talvi!

VIELÄKIN SOI JA SOI JA SOI

Vielä soivat sävelet korvissa, vaikka jo toistia tunti sitten kotiuduin Musiikkitalosta, jossa kuulimme ihanaa viulunsoittoa (Stefan Jackiw) HKO:n kenraaliharjoituksessa.  Ottorino Respighi, Igor Stravinsky, Ferruccio Busoni ja Ottorino Respighi. Kapellimestarina toimi Hans Graf Itävallasta. Kolme tuntia klassista. Oli hyvä istua ja antaa musiikin täyttää sekä itsensä että salin. Minusta tuntui että Musiikkitalon edessä oleva Reijo Hukkasen Laulupuut hiukan kumarsivat.

Seuraava kenraali lokakuussa. Silloin orkesteria johtaa unkarilainen Péter Eötvös ja kuulemme hänen omia sävellyksiään sekä Claude Debussya ja Zoltán Kodálya. Eötvös johtaa ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginorkesteria. Odotan jo nyt tätä musiikkitapahtumaa.

H tuli kadulla vastaan ja on jo runsaan viikon kuluttua löhdössä Turkkiin. Tapaamme ensi viikolla. Hän oli ystävänsä kanssa menossa Oodiin ja minä ystäväni kanssa tulossa Musiikkitalosta. Näin sitä sattumoisin tavataan kyldyrillisessä ynpäristössä. Kylmä tuuli riepotti takin helmaa kiiruhtaessamme ensin ratikkaan ja sitten metroon. Ystäväni kun ei kulje koneportaissa ja Rautatieaseman hissit vesivahingon jäljiltä yhä käyttökiellossa. Niinpä matkanteko hiukan mutkistui. Minä taas en mielelläni klaustrofobian takia käytä hissiä, mutta jommankumman on uhrauduttava. Onhan minulla kotitalossakin hissi ja sitä käytän. Alussa kiipesin portaita pitkin, mutta se oli usein täyttä työtä ja tuskaa ja lopulta oli antauduttava kammolle. Muistan, kun puoliso oli Meilahden sairaalan viidennessätoista kerroksessa ja minulla niihin aikoihin vaikeaa fobiani kanssa. Päivittäin menin portaita ja perille päästyäni olin jokseenkin uuvuksissa. Henki tuskin kulki. Piti hetken huoahtaa, että olen kunnossa mennessäni hänen huoneeseensa.

Huomenna ei mihinkään menoa. Uunijuureksia aion laittaa. Aineet ovat jo. Ylihuomenna jälleen liikkeelle. Vierivä kivi ei sammaloidu.

VALOKUVA LÄHTI ARVIOITAVAKSI

Pieniä muutoksia tietokoneen ohjelmissa ja tässä taas naputtelen. Työn ohessa ja sen jälkeen P-D:llä ja minulla oli hauskaa, jota kesti iltamyöhäiseen asti. Kiitos. Lotossa en voittanut mitään, vaikka odotukset taas korkealla. Täällä asutaan.

Lollo Rosso on alkanut vanhasta varresta kasvaa. Saisi jo pari lehteä, mutta maltan odottaa. Hieno juttu tämänlaatuinen kotikasvatus keittiön pöydällä rehevän persiljan katveessa. Keikun vielä yöpaidassa, vaikka alkaa olla keskipäivä. Pukeudun kyllä kunhan kerkiän. Ulos en aio. Parveketta pitäisi alkaa panna talvikuntoon. Tarkoittaa, että tyynyt pois ja suojaan. Muuta en tee. Begoniat vielä kovasti voimissaan runsaine kukkineen. Kastelut kuitenkin jo harventuneet.

Lähetin P:D:n avustuksella kuvan valokuvasta Kaupunginmuseoon, jota sikäläinen tutkija pyysi nähdäkseen kelpaako vai onko jo samanlaisia kuvia entuudestaan. Jos ei halua, panen seinälle. Äidin isä on kuvan mesjoukossa ja melko varmasti luulen tunnistaneeni. Hän ei kuitenkaan näytä lapsena tuntemaltani papalta, joka kutsui minua "palleroksi". Kuvan aikoihin en ollut vielä syntynytkään ja äitinikin oli aivan pieni lapsi.

Tänään siis oleilua ja lukemista., tv:tä ja helppoa ruokailua, kun eilisestä jäi. Laiska sunnuntai. Alankin tästä sen viettoon tuota pikaa. En aina ole varma  yhdyssanoista, mutta onhan minulla Google. "Tuota pikaa" kirjoitetaan erikseen.