Sateinen ja harmaa tämä Pyhäinpäivä. Monet askeleet vievät hautausmaalle.Minun ei.Sytytän kynttilät kaikkien niiden omaisteni ja ystävieni muistoksi,jotka ovat tästä elämästä poistuneet.Sukuhaudan kätkössä lepäävän vanhempani uurnassaan,monta suvun jäsentä heitä ennen.Siellä ja siellä ystäviä maan povessa,muissa haudoissa ja kaupungeissa.Muistan heitä.Muistan tänään ja huomenna,senkin jälkeen.
Eino Leino runossaan Virta venhettä vie:
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen
ja kullakin on kellonsa pohjass´ sydämen;
kun se seisahtaa,niin kuolon aika alkaa.
Virta venhettä vie...
3. marraskuuta 2012
1. marraskuuta 2012
KEKRIN AIKAAN
Tuli marraskuu ja Pentti Haanpään sanoin " ...marraskuu saattaa näyttää kasvonsa monenkaltaisina... mutta useimmiten on sen muoto musta ja synkeä.Harmaita pilviä,sadetta,tuulta,lokaa..." Ote Maa -ja metsäkyliltä-teoksesta,Otava 1968 Iltalehden alakertasarja 1927-28,koonnut Eino Kauppinen. Ensi lauantaina Pyhäinpäivä.Nykyisin Suomessa liikkuva pyhä ajalla 31.10-6.11. evankelis-luterilaisen kirkon määräyksestä 1950-luvulla. Aikaisemmin se ei liikkunut mihinkään.Oli aina 1.11.Vielä siis ehtii kaivertaa kurpitsat,harjata Halloween-vaatteet ja harjoitella olemista pelottavana.
Hoitaja tuli ja oli eilen,kuten pitikin.Pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kertoi päivistä,jolloin on kymmenenkin kotikäyntiä.Vanhoja yksinäisiä ihmisiä,jotka odottavat hoitajaa kuin kuuta taivaalle.Meillä käynti on helpoimmasta päästä.Aikaakaan ei mene kuin puolisen tuntia.Minä vien puolison kylppäriin ja tuon sieltä,odotan siteen vaihdon ajan ja sitten puen puolison.Voisin muuten samantien pestäkin, kuten muinakin aamuina.Puoliso on tottunut rutiineihin ja kuulin eilen,kun moitti, "ei mene oikein". No,tänään taas menee.
Tuntuu kuitenkin mukavalta,kun kerran viikossa joku muu suorittaa varsinaiset pesemiset.Ehkä hoitaja joskus tekee koko homman ilman apuani.Se tuntuisi vieläkin mukavammalta.Ehkä kuuluisi hänen tehtäviinsäkin asiakkaan luona.
C vietti syntymäpäiviään.Oli kuulemma lystiä ja oli vieraita.C viettää aina päiviä.Minä taas en.Mutta järjestänyt isälleni isojakin pippaloita ja siitä pidin.Äitini oli omien päiviensä suhteen hiljaisemman sorttinen,vaikka lapsuudenkodissani olikin usein vieraita.Myös puolisolla ja minulla menneinä vuosina.Traditioksi muodostui vuoden viimeisen illan rapukestit.Emmekä kaihtaneet muitakaan ilonpitoja vuoden mittaan.Mökillä kävi suihke,kuten mökeillä noihin aikoihin yleensäkin.Kun yhdet lähtivät,toiset ajoivat jo portista sisään.Olimme mukavassa kohdin tätä maata,että pohjoiseen menijät yöpyivät ja viipyivät.Ne olivat mukavia aikoja ne.Veneiltiin,kalasteltiin,saunottiin,nautittiin... Kummitätini otti ja ihastui erääseen taiteilijaystävääni.Kun me muut menimme jo nukkumaan,istuivat nämä kaksi rantakalliolla melkein jo yöksi muuttuneessa illassa katselen hämärän peittämää maisemaa,kuunnellen veden kantamia ääniä ja unisen kalan loiskahdusta kaislikon takana.
Vuosia on kulunut ja nyt olemme jo seuraavalla vuosituhannella ja kekrikuukautta mennään.En kekrilihapullia enkä kekrilammasta kuitenkaan valmista.Eikä enää kekriä tässä urbanisoituneessa yhteiskunnassa suuremmin vietetä.Taitaa koko sana olla monelle outo.No,kekriä vietettiin sadonkorjuun päättymisen juhlana.Routa alkoi tulla maahan ja viimeisetkin juurikkaat oli nostettu.Kekrilihapullataikinaan pantiin mukaan näitä maan antimia.Kekripukki saatettiin polttaa ja juhlien jälkeen sai talvi tulla.
Hoitaja tuli ja oli eilen,kuten pitikin.Pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kertoi päivistä,jolloin on kymmenenkin kotikäyntiä.Vanhoja yksinäisiä ihmisiä,jotka odottavat hoitajaa kuin kuuta taivaalle.Meillä käynti on helpoimmasta päästä.Aikaakaan ei mene kuin puolisen tuntia.Minä vien puolison kylppäriin ja tuon sieltä,odotan siteen vaihdon ajan ja sitten puen puolison.Voisin muuten samantien pestäkin, kuten muinakin aamuina.Puoliso on tottunut rutiineihin ja kuulin eilen,kun moitti, "ei mene oikein". No,tänään taas menee.
Tuntuu kuitenkin mukavalta,kun kerran viikossa joku muu suorittaa varsinaiset pesemiset.Ehkä hoitaja joskus tekee koko homman ilman apuani.Se tuntuisi vieläkin mukavammalta.Ehkä kuuluisi hänen tehtäviinsäkin asiakkaan luona.
C vietti syntymäpäiviään.Oli kuulemma lystiä ja oli vieraita.C viettää aina päiviä.Minä taas en.Mutta järjestänyt isälleni isojakin pippaloita ja siitä pidin.Äitini oli omien päiviensä suhteen hiljaisemman sorttinen,vaikka lapsuudenkodissani olikin usein vieraita.Myös puolisolla ja minulla menneinä vuosina.Traditioksi muodostui vuoden viimeisen illan rapukestit.Emmekä kaihtaneet muitakaan ilonpitoja vuoden mittaan.Mökillä kävi suihke,kuten mökeillä noihin aikoihin yleensäkin.Kun yhdet lähtivät,toiset ajoivat jo portista sisään.Olimme mukavassa kohdin tätä maata,että pohjoiseen menijät yöpyivät ja viipyivät.Ne olivat mukavia aikoja ne.Veneiltiin,kalasteltiin,saunottiin,nautittiin... Kummitätini otti ja ihastui erääseen taiteilijaystävääni.Kun me muut menimme jo nukkumaan,istuivat nämä kaksi rantakalliolla melkein jo yöksi muuttuneessa illassa katselen hämärän peittämää maisemaa,kuunnellen veden kantamia ääniä ja unisen kalan loiskahdusta kaislikon takana.
Vuosia on kulunut ja nyt olemme jo seuraavalla vuosituhannella ja kekrikuukautta mennään.En kekrilihapullia enkä kekrilammasta kuitenkaan valmista.Eikä enää kekriä tässä urbanisoituneessa yhteiskunnassa suuremmin vietetä.Taitaa koko sana olla monelle outo.No,kekriä vietettiin sadonkorjuun päättymisen juhlana.Routa alkoi tulla maahan ja viimeisetkin juurikkaat oli nostettu.Kekrilihapullataikinaan pantiin mukaan näitä maan antimia.Kekripukki saatettiin polttaa ja juhlien jälkeen sai talvi tulla.
31. lokakuuta 2012
DUDES FRIIDU
Joskus selailen omia tekstejäni ja nyt kummastuksekseni huomasin niitä käännetyn englanniksi.Huonosti.Kuin englantia jonkunlaiseksi siansaksaksi.Stadin Friidu on Dudes Friidu.Eräässä kirjoittammassani puhun unistani.Tässä käännöksestä esimerkki "it was semmoinen dream that still tension kihisen". Helsingin Lauttasaaresta olen myös tarinoinut ja Lauttasaari vääntynyt englanniksi Island ferry. Mutta Lauttista ja Larua ei ole pystytty kääntämään.Enkä kaikenkaikkiankaan ymmärtänyt,miten näitä tekstejäni on ylipäätäänkään yritetty saada muulle kielelle.
Nyt ei kansa sitten tiedä ostaessaan tähän aikaan vuodesta kropalleen tärkeää D-vitamiinia,onko sitä pillerissä vaiko ei ole.Suuri epävarmuus astui elämäämme.Lääketehdas kyllä on vastannut,että taatusti on ja vielä enemmän kuin pakkauksessa kerrotaan.Minäkin menen joskus virran mukana ja ostan kaikenlaista hyödylliseksi mainittua elintoimintojeni ja mielihyväni ylläpitämiseksi.Ja tietysti olen ostanut myös D-vitamiinia.Tai luullut ostaneeni.Söin jonkun aikaa,mutta kun en oikein usko pillerin voimaan tämmöisissä tapauksissa,jätinkin ottamatta.En ole huomannut itsessäni muutosta ainakaan huonompaan suuntaan.Tulee vain mieleeni,että josko ovatkin valmistajien kikka saada kuluttajat ostamaan,kun luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sillä perusteella,että pillerin D-vitamiini on välttämätöntä pimeänä vuodenaikana meillä pohjolassa.Kesää ja paistetta on vuodesta ylen vähän aikaa,jotta jäämme ilman auringonvalon UVD-säteilyä D-vitamiineineen.
Kaikista lisäainaista ja mahdollisista kemikaaleista huolimatta uskon ravinnon voimaan.Tarkoittaa että kun nautimme kalaa,maitovalmisteita,kananmunia yms,saamme tarvittavan määrän D-vitamiinia.Sitä on myös tehdasvalmisteisiin rasvoihin ja maitotuotteisiin ym lisätty.Ehkä olen väärässä ja minun ikäiseni pitäisi nakata maaruun jokunen pilleri,että tulee tarve tyydytetyksi.Saas nähdä mitenkä mummelin käy.
Eilen fysioterapeutin jälkeen pääsimme kaupungille.Kamalaa.Inhoan iltapäiväruuhkaa,ihmispaljoutta,jonotusta ja pimeää ulkona.Pakko oli mennä.Kelan kirje postiin,lääkkeitä,painehaavan hoitotarvikkeita ja ruokaa.Eilen tuli myös uusi patja.Hakija ei tykännyt,kun en ollut saanut takaisin muovipussiin mahdutettua vanhaa.Yhdessä sen sinne väkisin survoimme ja hän vei sen mennessään.En ole vielä tätä pakkausta purkanut,että tietäisin,onko nyt patja se oikea ja sopiva.Pitäisi ehtiä tehdä,ennenkuin lähihoitajapesijä tänään tulee.
Puolison ultratutkimuksista soitti lääkäri tulokset.Ei mitään hälyyttävää.Vain ikään kuuluvaa muutosta,jota meille itsekullekin vanhemmiten ilmaantuu rapistumisen ja rypistymisen merkeissä.En silti vaihtaisi elämääni Oscar Wilden Dorian Grayn kanssa.
Nyt ei kansa sitten tiedä ostaessaan tähän aikaan vuodesta kropalleen tärkeää D-vitamiinia,onko sitä pillerissä vaiko ei ole.Suuri epävarmuus astui elämäämme.Lääketehdas kyllä on vastannut,että taatusti on ja vielä enemmän kuin pakkauksessa kerrotaan.Minäkin menen joskus virran mukana ja ostan kaikenlaista hyödylliseksi mainittua elintoimintojeni ja mielihyväni ylläpitämiseksi.Ja tietysti olen ostanut myös D-vitamiinia.Tai luullut ostaneeni.Söin jonkun aikaa,mutta kun en oikein usko pillerin voimaan tämmöisissä tapauksissa,jätinkin ottamatta.En ole huomannut itsessäni muutosta ainakaan huonompaan suuntaan.Tulee vain mieleeni,että josko ovatkin valmistajien kikka saada kuluttajat ostamaan,kun luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sillä perusteella,että pillerin D-vitamiini on välttämätöntä pimeänä vuodenaikana meillä pohjolassa.Kesää ja paistetta on vuodesta ylen vähän aikaa,jotta jäämme ilman auringonvalon UVD-säteilyä D-vitamiineineen.
Kaikista lisäainaista ja mahdollisista kemikaaleista huolimatta uskon ravinnon voimaan.Tarkoittaa että kun nautimme kalaa,maitovalmisteita,kananmunia yms,saamme tarvittavan määrän D-vitamiinia.Sitä on myös tehdasvalmisteisiin rasvoihin ja maitotuotteisiin ym lisätty.Ehkä olen väärässä ja minun ikäiseni pitäisi nakata maaruun jokunen pilleri,että tulee tarve tyydytetyksi.Saas nähdä mitenkä mummelin käy.
Eilen fysioterapeutin jälkeen pääsimme kaupungille.Kamalaa.Inhoan iltapäiväruuhkaa,ihmispaljoutta,jonotusta ja pimeää ulkona.Pakko oli mennä.Kelan kirje postiin,lääkkeitä,painehaavan hoitotarvikkeita ja ruokaa.Eilen tuli myös uusi patja.Hakija ei tykännyt,kun en ollut saanut takaisin muovipussiin mahdutettua vanhaa.Yhdessä sen sinne väkisin survoimme ja hän vei sen mennessään.En ole vielä tätä pakkausta purkanut,että tietäisin,onko nyt patja se oikea ja sopiva.Pitäisi ehtiä tehdä,ennenkuin lähihoitajapesijä tänään tulee.
Puolison ultratutkimuksista soitti lääkäri tulokset.Ei mitään hälyyttävää.Vain ikään kuuluvaa muutosta,jota meille itsekullekin vanhemmiten ilmaantuu rapistumisen ja rypistymisen merkeissä.En silti vaihtaisi elämääni Oscar Wilden Dorian Grayn kanssa.
29. lokakuuta 2012
SUMOPAINIA
Käytiin lääkärissä ja samantien peruutusajalla ultrassa.Niin helppoa. Ultraan lähettänyt tohtori soittaa ja kertoo,vaikka sainkin kyllä alustavasti lausunnon sekä suullisesti että paperilla tutkivalta lääkäriltä.Tultiin tämän kaiken jälkeen kotiin,sillä puoliso väsähti.Huomenna ruokaostoksille uusi yritys fysioterapeutin käynnin jälkeen.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
28. lokakuuta 2012
IHAN VAAN JUTUSTELUA
Miinus neljä mittarissa.Hrrr... Tänään niin kuin monet muutkin päivät sisällä.Huomenna kiikutan puolison lääkäriin.Jos jaksaa,samalla reissulla ruokaostoksille. Valvoin melkein koko yön ties mistä syystä,vaan ei puolison syystä.Siirsin yöpöydän herätyskellot.Saimme ikäänkuin lisätunnin.Nyt olemme taas normaaliajassa.Minulla yleensä menee muutama aamu kesäajan mukaan.Tullaanhan kuin toisesta aikavyöhykkeestä.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
27. lokakuuta 2012
KIRJAILIJOIDEN JA MINUN PRAHA
Olen saanut uuden jäsenen.Jäsenistähän puhutaan,kun joku on liittynyt tekstin seuraajiin.Tästä viimeisimmästä liittymisestä lämmin kiitos Vintille.Tuntuu hyvältä,kun joku pitää kirjoituksia lukemisen arvoisina.
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
26. lokakuuta 2012
LUNTA TULI MUTTA EI TUPAAN
Lauri Viljanen runossaan Lumisade sanoo ensimmäisessä säkeessä:
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)