Joskus selailen omia tekstejäni ja nyt kummastuksekseni huomasin niitä käännetyn englanniksi.Huonosti.Kuin englantia jonkunlaiseksi siansaksaksi.Stadin Friidu on Dudes Friidu.Eräässä kirjoittammassani puhun unistani.Tässä käännöksestä esimerkki "it was semmoinen dream that still tension kihisen". Helsingin Lauttasaaresta olen myös tarinoinut ja Lauttasaari vääntynyt englanniksi Island ferry. Mutta Lauttista ja Larua ei ole pystytty kääntämään.Enkä kaikenkaikkiankaan ymmärtänyt,miten näitä tekstejäni on ylipäätäänkään yritetty saada muulle kielelle.
Nyt ei kansa sitten tiedä ostaessaan tähän aikaan vuodesta kropalleen tärkeää D-vitamiinia,onko sitä pillerissä vaiko ei ole.Suuri epävarmuus astui elämäämme.Lääketehdas kyllä on vastannut,että taatusti on ja vielä enemmän kuin pakkauksessa kerrotaan.Minäkin menen joskus virran mukana ja ostan kaikenlaista hyödylliseksi mainittua elintoimintojeni ja mielihyväni ylläpitämiseksi.Ja tietysti olen ostanut myös D-vitamiinia.Tai luullut ostaneeni.Söin jonkun aikaa,mutta kun en oikein usko pillerin voimaan tämmöisissä tapauksissa,jätinkin ottamatta.En ole huomannut itsessäni muutosta ainakaan huonompaan suuntaan.Tulee vain mieleeni,että josko ovatkin valmistajien kikka saada kuluttajat ostamaan,kun luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sillä perusteella,että pillerin D-vitamiini on välttämätöntä pimeänä vuodenaikana meillä pohjolassa.Kesää ja paistetta on vuodesta ylen vähän aikaa,jotta jäämme ilman auringonvalon UVD-säteilyä D-vitamiineineen.
Kaikista lisäainaista ja mahdollisista kemikaaleista huolimatta uskon ravinnon voimaan.Tarkoittaa että kun nautimme kalaa,maitovalmisteita,kananmunia yms,saamme tarvittavan määrän D-vitamiinia.Sitä on myös tehdasvalmisteisiin rasvoihin ja maitotuotteisiin ym lisätty.Ehkä olen väärässä ja minun ikäiseni pitäisi nakata maaruun jokunen pilleri,että tulee tarve tyydytetyksi.Saas nähdä mitenkä mummelin käy.
Eilen fysioterapeutin jälkeen pääsimme kaupungille.Kamalaa.Inhoan iltapäiväruuhkaa,ihmispaljoutta,jonotusta ja pimeää ulkona.Pakko oli mennä.Kelan kirje postiin,lääkkeitä,painehaavan hoitotarvikkeita ja ruokaa.Eilen tuli myös uusi patja.Hakija ei tykännyt,kun en ollut saanut takaisin muovipussiin mahdutettua vanhaa.Yhdessä sen sinne väkisin survoimme ja hän vei sen mennessään.En ole vielä tätä pakkausta purkanut,että tietäisin,onko nyt patja se oikea ja sopiva.Pitäisi ehtiä tehdä,ennenkuin lähihoitajapesijä tänään tulee.
Puolison ultratutkimuksista soitti lääkäri tulokset.Ei mitään hälyyttävää.Vain ikään kuuluvaa muutosta,jota meille itsekullekin vanhemmiten ilmaantuu rapistumisen ja rypistymisen merkeissä.En silti vaihtaisi elämääni Oscar Wilden Dorian Grayn kanssa.
31. lokakuuta 2012
29. lokakuuta 2012
SUMOPAINIA
Käytiin lääkärissä ja samantien peruutusajalla ultrassa.Niin helppoa. Ultraan lähettänyt tohtori soittaa ja kertoo,vaikka sainkin kyllä alustavasti lausunnon sekä suullisesti että paperilla tutkivalta lääkäriltä.Tultiin tämän kaiken jälkeen kotiin,sillä puoliso väsähti.Huomenna ruokaostoksille uusi yritys fysioterapeutin käynnin jälkeen.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
Kotiin tullessa kysyin taksinkuljettajalta,lukeeko hänen tiedoissaan,että pyörätuoli on nostettava rappuun.Kaksi porrasaskelmaa.Luki.Mainitsi vielä selviytyvänsä aivan varmasti urakasta,koska on ollut sumopainija.Tiettävästi edessäni seisoi elämäni ensimmäinen ilmielävä sumopainija.Ei mikään semmoinen paksu ihrainen jötikkä,joita olen nähnyt televisiossa heittämässä suolaa ja nostelemassa vuoroon jalkojaan katseen pysyessä tiukasti vastustajassa ennen ottelun alkua.No,oli kuljettaja tietysti aktiiviaikoinaan ollut rotevampi nykyistä olemustaan,mutta ei kuitenkaan painanut 237 kiloa,kuten tuttu sumopainija Japanissa.
Koko matkan Töölöstä Katajanokalle puhuimme sumopainista,vaikka en tiedä siitä yhtikäs mitään.Kuski oli oikein innostunut kertomaan.Lateli entisten vastustajiensa nimiä sekä liikkeiden,heittojen ja muun liikehdinnän nimityksiä.Kertoi yhä matkustavansa joskus Japaniin jonkun suuren ja tärkeän ottelun takia.Tätä kuljettajaa ei taatustikaan kolkata yömyöhällä.Jo pelkkä se,kun hän mainitsee olleensa sumopainija,panee miettimään,kantsiiko rähinät aloittaakaan.Kevyesti nousi kaksi porrasaskelmaa pyörätuoli ja tiedänhän minä,että se ei ole voimista kiinni vaan tekniikasta.Loppujen lopuksi. Taitaa samoin olla aika pitkälti myös sumopainissa. Joku puolet kevyempi oli eräässä ottelussa paiskannut semmoisen ison,valtavan norsumaisen vastustajansa ulos ja voittanut.Sitäkään en sumopainista tiennyt,että lajissa on paljon judomaisia heittoja ja kiinnipitämisiä.Siihen kummalliseen vyöhön saa takertua.Eikös se jollain omituisella lailla tee myös housujen virkaa? Taksimatkallakin voi viisastua!
Jostain olin lukenut,että sumopainijoiden keski-ikä on lyhyt,kun on liikaa ihraa vartalossa ja kuitenkin on harjoiteltava lujasti kaiket päivät sydänparan yrittäessä pysyä virkeänä tahdissa mukana.Monet lopettavat ajoissa,laihtuvat ja voivat hyvin.Eivät enää syö kuin hevoset.Kuljettaja tunnusti senkin,että sumopainijat juovat paljon olutta hyvän ruuan ohella.No,nyt tiedän tämänkin.
28. lokakuuta 2012
IHAN VAAN JUTUSTELUA
Miinus neljä mittarissa.Hrrr... Tänään niin kuin monet muutkin päivät sisällä.Huomenna kiikutan puolison lääkäriin.Jos jaksaa,samalla reissulla ruokaostoksille. Valvoin melkein koko yön ties mistä syystä,vaan ei puolison syystä.Siirsin yöpöydän herätyskellot.Saimme ikäänkuin lisätunnin.Nyt olemme taas normaaliajassa.Minulla yleensä menee muutama aamu kesäajan mukaan.Tullaanhan kuin toisesta aikavyöhykkeestä.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
En ole pitkiin aikoihin nähnyt matkustusunia.Olen pysytellyt ihan kotimaan kamaralla,mikä asia toisaalta on ikävä.Enkä ole lentänytkään eli siis noussut tuosta vaan ilmaan.Enkä paennut mitään enkä ketään.En siis ole seikkaillut.Toivottavasti en ole kadottanut näitä unia.Joskus minulla on ollut varasto,josta otan unen.Jos haluan tietynlaatuisen unen,valikoimaa on.Melkein aina onnistunut.Alitajunta on ihmeellinen juttu.Yleensä aivot.Turha tässä on alkaa pohdiskella itseään suurempia asioita.Siirrynkin joustavasti seuraavaan.
Kun lähihoitajapesijähaavahoitaja oli viimeksi,katseli hän huusholliani ja kysyi, käykö siivooja.Vastasin totuuden mukaisesti ettei käy.Olen siitä kummallinen ihminen,että otin tämän niin,että meillä näyttää niin putsilta kuin siivoojan jäljiltä.Otan asiat aina minulle edullisina,vaikka pitäisi tietysti ankarasti tuumia,miksi se kysyi.Näyttääkö siivoojan tarpeelta? Pyörähtikö juuri pölykissa hänen jalkojensa ohi? Roikkuuko jossain peräti pari hämähäkin seittiä? Hometta? Muuten sekaista? Onneksi valoverhot ikkunoiden edessä,ettei huomannut lasien olleen vuosikausia pesemättä. Mutta en minä näin ajattele.Kyllä hän kysyi siksi,että koti on siisti ja päätteli "ikäni huomioon ottaen" siivoojan olleen asialla.Päällisinpuolin koti onkin siisti,mutta joskus näkyy kummallisia asioita auringonvalossa.Keväisin varsinkin.Ehkä ensi keväänä pitää hommata se siivooja.
Tänään on vaalipäivä ja puoliso ja minä emme ennakkoon äänestäneet,emmekä äänestä tänäänkään.Ei olisi ollut harmainta aavistustakaan,kenelle olisin äänemme antanut.Sanovat tämän olevan ylen tärkeän vaalin.Ja onhan medioissa puhuttu,puhuttu ja puhuttu ja melkein luvattu.Puhuttiin omaishoitajien palkkion verottomuudestakin.Tästä on jauhettu vuosikausia ja väliin siroteltu sanahelinää,mitenkä meidän työmme on arvokasta ja kuinka me säästämmekään yhteiskunnan varoja hoitamalla läheistämme kotona.Muustakin puhutaan ja paljon.On aina puhuttu.Jättisuurista kunnistakin on puhuttu.Se nyt jos mikä on... kyllä te tiedätte mistä. Mutta katselen minä illalla Kuntavaali-ohjelman.Tuskin sentään vallan loppuun asti.Viime aikoina olen alkanut jo ennen yhdeksää rajusti haukotella,eikä se ole hapen puutetta.Pääseeköhän P-C päättämään oman kuntansa asioista? Illalla tiedetään.
Menenpä tästä siirtämään loputkin kellonajat normaaliaikaan.Itse kellojahan ei siirretä,vaikka niin kehuin kirjoituksen alussa tehneeni.Tai voihan ne siirtää toiseen paikkaan tietysti.Odottelen myös säällistä aikaa tänäkin sunnuntaina,että kehtaan panna pyykkikoneen töihin.Nykyisin joka-aamuinen homma ja siihen juuri toivon saavani huomenna muutoksen.
27. lokakuuta 2012
KIRJAILIJOIDEN JA MINUN PRAHA
Olen saanut uuden jäsenen.Jäsenistähän puhutaan,kun joku on liittynyt tekstin seuraajiin.Tästä viimeisimmästä liittymisestä lämmin kiitos Vintille.Tuntuu hyvältä,kun joku pitää kirjoituksia lukemisen arvoisina.
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
Eilen ahkeroitsin koko lailla,että pitää vallan mainita.Ja kukahan ei kissan häntää nostaisi,jos itse kissa ei olisi paikalla.Pyyhin pölyt hyllyistä,jossa säilytän kristalliesineitä.Siinäpä urakkaa,kun piti ensin jokikinen poistaa ja panna taas puhdistuksen jälkeen paikoilleen.Silppusin ikivanhoja papereita ja sain kolme muovikassillista silppua täyteen.Pesin pari koneellista pyykkiä.Ai miksikö kahden ihmisen huushollissa? No,olosuhteet huomioon ottaen ja nytkin on yksi koneellinen odottamassa.Tein paljon muutakin.Sitten otin ja väsähdin,mutta kellin kyllä autuain tuntein suuressa tyytyväisyydessä tehdyistä töistä.
Kömmin vuoteeseen varhain ja kuuntelin tovin äänikirjaa Kirjailijoiden Praha.Samoja paikkoja ovat prosaistit ja lyyrikot astelleet kuin minäkin joitakin vuosia myöhemmin.Praha on yksi kauneimpia näkemiäni kaupunkeja.Eikä sitä liiemmin pommitettu toisessa maailmansodassa,kuten kävi monelle muulle Euroopan suurelle kaupungille.Joku kirjailija muinoin oli laskenut Prahan tornit ja sai tulokseksi 105. Nykyisin määrä on moninkertaistunut.Jos joku kysyisi minulta,mikä on kauneinta Prahassa? En osaisi vastata.Kaupunki teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kokonaisuudessaan.Jos Mymskä on rakastunut Paratiisiinsa,niin minä kaupunkiin nimeltään Praha.Me kumpikin olemme kirjoittaneet tunteella rakkautemme kohteesta.
Mymskän Paratiisi on meren ympäröimä.Minun kaupungissani virtaa joki.Monet,monet sillat yhdistävät kaupunginosia toisiinsa,joista kuuluisin on goottilaistyylinen Kaarlensilta patsaineen.Tätä Vltava-joen ylittävää yli puolikilometrista siltaa alettiin rakentaa 1357 kuningas Kaarle IV aikana.Pyhimysten patsaat (30kpl) saivat alkunsa vasta 1683. Silta kuuluu Prahan favoriitteihini ollen yksi tunteisiini vetoava kohde.Mutta niin on moni muukin.Sekin ravintola Sininen ankanpoikanen U Modré kachnicky kolmine ihastuttavine saleineen Malá Strana-kaupunginosassa (Pieni puoli),jossa myös asuimme. Ravintola ei ole mikään kasvissyöjien pyhiinvaelluspaikka,sillä listalla on vain riistaa ja lohta. Makuelämys lihan ystäville tyylikkäässä ympäristössä.
Pääsisipä vielä kerran Prahaan! Ja Malá Stranan kujille,toreille ja antaa katseen vaeltaa tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.Ehkä hetkisen verran Kolmen strutsin talossa,jossa vuonna 1597 asui kauppias Jan Fux.Hän möi strutsin sulkia.Menestyi hyvin,sillä siihen aikaan sulat olivat suurta muotia varsinkin Prahan linnan ylempiarvoisten upseerien hatuissa.Fux rakennutti talonsa uudestaan 1606 ja maalautti seinään freskon,jossa on strutseja,jota tunnusta saamme vielä tänäpäivänäkin ihailla.Nyt talossa on arvostettu hotelli ja ravintola.
Eräs elämys minulle oli Pienen puolen Kampansaari Vltavan ja Certovkan (Paholaisenjoki) välisssä.Saaren jokea on hyödynnetty satojen vuosien ajan käyttämällä vettä myllyihin,joista on vielä rippeitä jäljellä.Suurpriorin palatsin mylly on kunnostettu osoittamaan miten oli ennen.Taloja on säilynyt aina 1600-luvulta lähtien.Aikaisemmat tuhoutuivat tulipalossa 1541.Entisistä vanhan palatsin puutarhoista on yhdistetty nyt suuri puisto,jossa mekin olostamme ja näkemästämme nauttien flaneerasimme tuntiessamme jokaisella askeleella historian lehahduksen kuten tapahtui koko kaupungissa,missä sitten liikuimmekin.Pääsisipä uudestaan!
26. lokakuuta 2012
LUNTA TULI MUTTA EI TUPAAN
Lauri Viljanen runossaan Lumisade sanoo ensimmäisessä säkeessä:
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
Niin hiljaista.Maa vaaleana hohtaa.
On ensi lumen puhtaus kuin unta.
Vaeltajat kuin varjo varjon kohtaa...
Hitaasti,pehmeästi putoo lunta.
Ja niinhän sitä jo eilen povattiin,että lunta tulee.Ja tuli.Pakkastakin sen verran,että sitä on. Muutama jalanjälki vie roskikselle ja toiset on töihinmenijät jättäneet.Joitakin keltaisia ja kovin ryppyisiä koivunlehtiä vielä sinnittelee puussa ehkä ihmetellen kavereiden poissaoloa ja tipahtaa alistuneena maahan mukaan.Tuulee mereltä päin.Ei tee mieli ulos.Roskat vien.
Pitkä kirje tulla tupsahti Italiasta ja pikkutarkka kuvaus ystäväni Budapestin matkasta.Suomalaisjuurinen sisu oli kuohahtanut,kun tarjoilijapoika hotellin ravintolassa yritti huiputtaa.Mukamas ei hotellista saatu alennuslipuke kelvannutkaan siihen ateriaan.Muihin kyllä.Haa,mutta eipä poitsu tiennytkään kenen sisupussin kanssa ollaan tekemisissä.Esi-isät meillä ovat iskeneet kuokkansa turpeeseen väellä ja voimalla ja niistä geeneistä heruu sisua vielä tällekin vuosisadalle.Reklamaatiota hotelliin ja hyvitystä tuli anteeksipyynnön kera koko aterian hinnan verran.Matkailuyrityksen hyvää mainetta on pidettävä yllä.Pienenä kuriositeettina mainitsen,että ystäväni italialainen puoliso ei olisi tahtonut eikä tohtinut ryhtyä sotimaan ja pyysi vaimoansa vaikenemaan ja vain nielemään nurisematta karvaan kalkin.
Minä en ole ikinä Unkarissa ollut,mutta pienenä minulla oli unkarilainen mekko.Muistan sen.Se oli vaalea ja yläosa kirjailtu värikkäin kukkasin.Mistä lie äitini sen hankkinut.Ei hänkään Unkarissa ollut.Muistan joitakin lapsuuteni vaatteita.Oli semmoinenkin valkosiniruudullinen ja se minulla oli ylläni ollessani vanhempieni kanssa Aulangon hotellissa Hämeenlinnassa.Muistan myöhemmistä pukeutumisistani vannealushameet ja leveät helmat,keikkuvan poninhännän,kun opettelin jiven askeleita tanssikoulussa.Muistan pukeutumisen ulkopuolelta Eeron,Tanen,Mikon ja Ahdin... Tanssin hurmaa,vaikkakaan ei Tanssii tähtien kanssa-luokkaa.
Eilen tuli ja oli lähihoitaja.Puoliso hangattiin puhtaaksi,voideltiin ja hoidettiin haavapainauma.Ensi viikolla taas.Siihen asti teen samat hommat.Fysioterapeutti tauon jälkeen astuu takaisin remmiin kuin myös tuuraaja ajallaan marraskuussa.Yhteiskunnan avut toimivat.
24. lokakuuta 2012
PATJA VAAN EI MIKÄ TAHANSA
Jaahas ja sitten patja-asiaa.Patja on puolison haavapainaumia varten ja se tuotiin eilen.Mutta,mutta patjan päällinen on lyhyempi kuin patja eli patja on liian pitkä.Tappelin asian kanssa eilen ihan uuvuksiin asti ja sitten luovutin.Vika ei taatusti ole minussa.Tänään soitin apuvälineyksikköön,jossa nyt mietitään,mitä tehdään.Minä en aio tehdä mitään.
Kun sain eilen patjan ujutettua kireästä muovipussista irti,pullahti se kuin korkki samppanjapullosta,eikä enää takaisin mene.Painaakin kuin synti.Mitä synti sitten lieneekään painoltaan? Kaiketi paljon,kun ajattelee.Ja mitä on synti? Tätäkin joskus olen miettinyt. Ihmiset tietämättäänkin tekevät syntiä jollain tapaa päivittäin,kun oikein ankarasti mietimme.Minäkin äsken suivaannuin vahvistaen asiaa miedohkoilla ärräpäillä,kun jouduin puhelimessa kuuntelemaan ystävällisen automaattisen naisäänen pyyntöä odottamaan.Ja sama monella kielellä.Odotin yli puoli tuntia apuvälineyksikön vastaamista.Suljin,soitin uudestaan myöhemmin,suljin ja soitin uudestaan.Se oli syntiä,kun proput paloivat päässäni ja ajattelin yksiköstä ilkeästi.Hyvin ilkeästi.
Pesijähoitaja ei tänään tullutkaan.Siirtyy huomiseen.Kotiavussa on kuulemma "katastrofaalinen tilanne". Vein puolison suihkuun,vaihdoin painehaavan siteen,ajoin parran ja panin kuuntelemaan äänikirjaa.Fysioterapeuttipuolellakin jotain ehkä myös katastrofaalista,koska meille vaihtuu terapeutti.Uusi tulee ensi viikolla.Ihan sama,kunhan saataisiin ukko kävelemään.
Patjaan palatakseni.Se tullaan vaihtamaan ja epäkurantti viedään pois.Mutta koska,se taas on toinen asia.Ehkä heillä ei ollut oikean mittaista ja tuumailivat,ettei muori huomaa.Huomasi.Ylempi pää minussa vielä pelaa,vaikka ihan vähän hengästynkin juostessani ratikan perässä.Se taas johtuu ylipainosta.Eikä tarvitse ratikkaakaan.Eilen hengästyin myös,kun työnsin juosten pyörätuolia.Puoliso keikkui kuin pallo tuolissa,jota pomppimista vielä auttoi jalkakäytävän nupukiveys.Hyvä kun mies pysyi istumassa.Keräsimme katseita.
No ja tästä tulikin mieleeni kumma kyllä,että lukiessani puolisolle ääneen sairaalassa,palasin ajassa taaksepäin ja Hakasalmen huvilan alkuaikoihin. Aikaan,jolloin salaneuvos C.J.Walleen rakennutti huvilan Helsingin ulkopuolelle maantien varteen paikkaan,jonka nimi oli Majatalon haka.Nykyisin alue kuuluu kiinteästi kaupungin keskustaan Kiasman,Finlandia-talon,Musiikkitalon ja Kansallismuseon lähelle Mannerheimintiellä.Walleenin kuoltua hänen tytärpuolensa Aurora Karamzin sai huvilan haltuunsa.Karamzinin erottua tästä elämästä vuonna 1902 Italian renessanssiarkkitehtuurinen kaunis huvila siirtyi kaupungille ja on nyt kaupunginmuseona.
Huvilan kahvilan mainoskyltistä kirjoittaa Dessu lämminhenkisessä blogissaan Töölöntorin reunalta Mummonmarkat-tekstissään.Minäkin nähnyt tämän ihastuttavan markka-ajan mainoksen ohikulkiessani ja ollutkin joskus kahvilassa.
Kun sain eilen patjan ujutettua kireästä muovipussista irti,pullahti se kuin korkki samppanjapullosta,eikä enää takaisin mene.Painaakin kuin synti.Mitä synti sitten lieneekään painoltaan? Kaiketi paljon,kun ajattelee.Ja mitä on synti? Tätäkin joskus olen miettinyt. Ihmiset tietämättäänkin tekevät syntiä jollain tapaa päivittäin,kun oikein ankarasti mietimme.Minäkin äsken suivaannuin vahvistaen asiaa miedohkoilla ärräpäillä,kun jouduin puhelimessa kuuntelemaan ystävällisen automaattisen naisäänen pyyntöä odottamaan.Ja sama monella kielellä.Odotin yli puoli tuntia apuvälineyksikön vastaamista.Suljin,soitin uudestaan myöhemmin,suljin ja soitin uudestaan.Se oli syntiä,kun proput paloivat päässäni ja ajattelin yksiköstä ilkeästi.Hyvin ilkeästi.
Pesijähoitaja ei tänään tullutkaan.Siirtyy huomiseen.Kotiavussa on kuulemma "katastrofaalinen tilanne". Vein puolison suihkuun,vaihdoin painehaavan siteen,ajoin parran ja panin kuuntelemaan äänikirjaa.Fysioterapeuttipuolellakin jotain ehkä myös katastrofaalista,koska meille vaihtuu terapeutti.Uusi tulee ensi viikolla.Ihan sama,kunhan saataisiin ukko kävelemään.
Patjaan palatakseni.Se tullaan vaihtamaan ja epäkurantti viedään pois.Mutta koska,se taas on toinen asia.Ehkä heillä ei ollut oikean mittaista ja tuumailivat,ettei muori huomaa.Huomasi.Ylempi pää minussa vielä pelaa,vaikka ihan vähän hengästynkin juostessani ratikan perässä.Se taas johtuu ylipainosta.Eikä tarvitse ratikkaakaan.Eilen hengästyin myös,kun työnsin juosten pyörätuolia.Puoliso keikkui kuin pallo tuolissa,jota pomppimista vielä auttoi jalkakäytävän nupukiveys.Hyvä kun mies pysyi istumassa.Keräsimme katseita.
No ja tästä tulikin mieleeni kumma kyllä,että lukiessani puolisolle ääneen sairaalassa,palasin ajassa taaksepäin ja Hakasalmen huvilan alkuaikoihin. Aikaan,jolloin salaneuvos C.J.Walleen rakennutti huvilan Helsingin ulkopuolelle maantien varteen paikkaan,jonka nimi oli Majatalon haka.Nykyisin alue kuuluu kiinteästi kaupungin keskustaan Kiasman,Finlandia-talon,Musiikkitalon ja Kansallismuseon lähelle Mannerheimintiellä.Walleenin kuoltua hänen tytärpuolensa Aurora Karamzin sai huvilan haltuunsa.Karamzinin erottua tästä elämästä vuonna 1902 Italian renessanssiarkkitehtuurinen kaunis huvila siirtyi kaupungille ja on nyt kaupunginmuseona.
Huvilan kahvilan mainoskyltistä kirjoittaa Dessu lämminhenkisessä blogissaan Töölöntorin reunalta Mummonmarkat-tekstissään.Minäkin nähnyt tämän ihastuttavan markka-ajan mainoksen ohikulkiessani ja ollutkin joskus kahvilassa.
23. lokakuuta 2012
KETUTTAA
Tänään taas huomasin mitä on olla yksinhuoltaja.Puoliso lähetettiin sairaalasta eilen kotiin.Olimme molemmat iloisia tästä asiasta.Kuljettaja antoi kuoren,jossa oli tämän päivän lääkkeet.Kauhukseni huomasin samassa kuoressa lääkemääräyksen.No,asia selvä kuin pläkki,ei kun apteekkiin.Se ei ole aivan nurkan takana.Eikä se ole kovin yksinkertainen asia.Kysyin,jaksaako puoliso lähteä kaupungille.Sanoi jaksavansa.Tässä kohdin alkoi ketuttaa.Ei se että pitää retuuttaa puolisoa kaikkialla mukana vaan se yksinhuoltajuus ketutti.Tilasin auton.Pakkasin puolison lämpimästi matkaan ja kuljettaja haki rapusta,kuten sovittu oli.Kahden porrasaskelman takia.Puoliso kun ei kävele.
Lääkemääräyksessä olevia lääkkeitä ei ollut meidän apteekissamme.Olin tilannut kotiin kuljetuksen,ostanut kukkia lisää ja kävimme vielä Herkussakin.Aikaa oli niukalti auton tuloon ja minun oli lykittävä pyörätuoli apteekkiin,jossa lääkkeitä oli.Pistin juoksuksi.Apteekissa oli 23 asiakasta ennen minua.Istuivat hiljaa kuin kirkossa.Ketuttaminen paisui.Pyysin eräältä farmaseutilta erikoiskohtelua,kun hänellä ei sattunut olemaan asiakastakaan.Kerroin kaiken.Että en voinut tähän apteekkiin ottaa ulkona palelevaa halvaantunutta miestäni mukaan,kun apteekkiin oli portaita,kiire on tilattuun autoon ja mitä varten näitä lääkkeitä ei ole kaikissa apteekeissa ja miksi teillä ei ole edes luiskia pyörätuolia varten.Farmaseutti katseli minua ja seiniä pelästyneenä.Kesti ikuisuuden,kun hän naputteli lääkkeitten nimiä koneelleen,laskeskeli kuuriin tulevaa määrää sekä summaa,joka oli pöyristyttävän suuri.Satsi maksoi ilman Kela-korvausta monta sataa euroa.Mitä ihmeen lääkkeitä nämä tämmöiset ovat,ulvahdin itsekseni.Maksoin kassalla ja kassapoju ei osannut antaa takaisin 15 senttiä,vaikka se luki kuitissa.Meni ressukka sekaisin.Farmaseutti ojensi vieressä lääkepussukan ja minä kyllä kiitin kauniisti,syöksyin ulos ja jälleen juoksua sinne,minne olin auton tilannut.Stockmannin eteen.Ehdimme nippanappa.Auto tulla suihki,kun käännyimme kulmasta.
Puoliso oli uupunut.Se näkyi kasvoista ja minua koko ajan ketutti.Laitoin ruuan ja syötyämme panin puolison nukkumaan.Itse huoahdin syvään ja pitkään,retkahdin sohvalle ja ajattelin korjata astiat pöydältä joskus ensi vuonna tai ehkä jouluksi sentään.
Mutta mikä tässä puolison kotiin tulossa on hienoa,on se että Clostridium on todellakin historiaa ja äijä hyväntuulinen ja pelottavan pirteä.Hän jopa seisoo jaloillaan! Mutta Clostridium jätti jälkeensä suolistotulehduksen,johon näitä arvokkaita antibioottikapseleita nyt otetaan neljästi päivässä.Enkä enää kärvistele hintaa,jos niistä on apua.
Huomenna kerron makuuhaavoille sopivasta patjasta,joka tänään tuotiin.Se ei nimittäin ole sopiva.
Lääkemääräyksessä olevia lääkkeitä ei ollut meidän apteekissamme.Olin tilannut kotiin kuljetuksen,ostanut kukkia lisää ja kävimme vielä Herkussakin.Aikaa oli niukalti auton tuloon ja minun oli lykittävä pyörätuoli apteekkiin,jossa lääkkeitä oli.Pistin juoksuksi.Apteekissa oli 23 asiakasta ennen minua.Istuivat hiljaa kuin kirkossa.Ketuttaminen paisui.Pyysin eräältä farmaseutilta erikoiskohtelua,kun hänellä ei sattunut olemaan asiakastakaan.Kerroin kaiken.Että en voinut tähän apteekkiin ottaa ulkona palelevaa halvaantunutta miestäni mukaan,kun apteekkiin oli portaita,kiire on tilattuun autoon ja mitä varten näitä lääkkeitä ei ole kaikissa apteekeissa ja miksi teillä ei ole edes luiskia pyörätuolia varten.Farmaseutti katseli minua ja seiniä pelästyneenä.Kesti ikuisuuden,kun hän naputteli lääkkeitten nimiä koneelleen,laskeskeli kuuriin tulevaa määrää sekä summaa,joka oli pöyristyttävän suuri.Satsi maksoi ilman Kela-korvausta monta sataa euroa.Mitä ihmeen lääkkeitä nämä tämmöiset ovat,ulvahdin itsekseni.Maksoin kassalla ja kassapoju ei osannut antaa takaisin 15 senttiä,vaikka se luki kuitissa.Meni ressukka sekaisin.Farmaseutti ojensi vieressä lääkepussukan ja minä kyllä kiitin kauniisti,syöksyin ulos ja jälleen juoksua sinne,minne olin auton tilannut.Stockmannin eteen.Ehdimme nippanappa.Auto tulla suihki,kun käännyimme kulmasta.
Puoliso oli uupunut.Se näkyi kasvoista ja minua koko ajan ketutti.Laitoin ruuan ja syötyämme panin puolison nukkumaan.Itse huoahdin syvään ja pitkään,retkahdin sohvalle ja ajattelin korjata astiat pöydältä joskus ensi vuonna tai ehkä jouluksi sentään.
Mutta mikä tässä puolison kotiin tulossa on hienoa,on se että Clostridium on todellakin historiaa ja äijä hyväntuulinen ja pelottavan pirteä.Hän jopa seisoo jaloillaan! Mutta Clostridium jätti jälkeensä suolistotulehduksen,johon näitä arvokkaita antibioottikapseleita nyt otetaan neljästi päivässä.Enkä enää kärvistele hintaa,jos niistä on apua.
Huomenna kerron makuuhaavoille sopivasta patjasta,joka tänään tuotiin.Se ei nimittäin ole sopiva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)