Tässä taas istun läppärin edessä ja mietin, mitä kirjoitan. Tänään vielä kotona kotihommien painaessa päälle. Huomenna ulos ja Helsinkiin. Ylihuomenna tulee P-D kahville. Sain Baudelairen kirjan loppuun. Ei tahtonut löytyä sille paikkaa hyllystä. Ovat täynnä. Mistä lisätilaa? Oli pakko luopua sekä kirjoista että hyllyistä Itäkeskukseen muuttaessani. Kaduttaa vähän. Osan annoin pois ja osan möin antikvariaattiin. Tulivat kotiin katsomaan ja tahtoivat ostaa niitäkin, jotka olin jättänyt hyllyyn. En myynyt, Kirjoja on ollut paljon. Yhdistyiväthän vanhempien kirjat omiini. Olen lapsesta asti elänyt kirjojen maailmassa.
Soitin L:lle. Olivat olleet Schjerfbeckin näyttelyssä. Paljon väkeä, mutta rauhallista etenemistä hyvässä järjestyksessä teoksesta toisen luo. Toista on, kertoo L, Pariisin taidemuseoissa muun muassa Louvressa ja Musée d´Orsay´ssa, joissa tungeksitaan muista piittaamatta vain itseään ajatellen. Varsinkin turistit osoittavat huonoa museokäyttäytymistä. Minä en ole Musée d´ Orsayssa ollut, Louvressa kyllä. Ehkä siihen aikaan ei turisteja ole ollut nykyisen lailla liikkeellä, kun en muista mitään tönimistä ja ruuhkaa Louvren saleissa.
Juon aamukahviani virolaisesta mukista. Senaatintorilla on ollut vuosia sitten erilaisia maakuntamarkkinoita. Asuessani Skattalla tuli sinne puolisokin pyörätuolissa lykittyä. Viro oli markkinoilla mukana ja niinpä ostin kaksi naapurimaan mukia. Niissä kuvattuna puna-apiloita ja kuusi-lehtisiä apilan lehtiä. En enää vuosiin ole havainnut näitä markkinoita Senatintorilla olevan. Eihän siellä enää oteta vastaan uutta vuottakaan. Annetaan Aleksanteri II:n katsella kaupunkia ilman kaikenmaailman metelöintiä.
Heräsin taas hyvin varhain ja nyt tekee mieli vuoteeseen vaikka tunniksi nukkumaan. Raakapuuro ja latte mukavasti maarussa.
14. tammikuuta 2020
11. tammikuuta 2020
RATIKKA-AJELUA
Ajelin päivänä eräänä ratikalla ihan huvinpäiten muuten vaan. Ja nautin! Kukaan ei usko, kuinka minulla on ikävä ratikoita, niiden kiskoja ja pysäkkejä, koko sitä osaa Helsingistä, jonne kuulun. Labrasta kävelin, kävelin ja kävelin. Edes kova tuuli ei haitannut. Kävin monissa kaupoissa, joista en ostanut mitään. Katselin ihmisiä. Menin Stockmannille ja siellä Fazerin kahvilaan. Katselin jälleen ihmisiä. Nautin cappuccinon ja suunnittelin Samppanjabaariinkin menemistä. Kello ei ollut kahtatoista. Luovuin ideasta. Olin vaateosastoilla ja Herkussakin. Sitten Keskuskadun Nespressoon, jossa tein kunnon ostokset. Kaiken tämän jälkeen taas ratikka-ajelua. Lopulta metroon. Ja tuulikin tuntui itäisessä Helsingissä tuimemmalta. Kuten aina.
Joulusta ei mitään enää jäljellä. Riisuin viimeisetkin pois. Nyt parvekkeella vain tuikkuja. Eikä niitäkään enää kauaa, kun illat alkavat olla valoisia. Elokuussa taas.
Olen alkanut ravita itseäni raakapuurolla. Tekeytymään illalla, yöksi jääkaappiin ja aamulla maaruun. Aika namia! Kaurahiutaleita vain vajaa puoli desiä, jugurttia, vähän maitoa ja hunajaa, vanilliinisokeria ja pensasmustikoita. Siinäpä se. Ystäväni K ei ole seikkailunhaluinen ikinä ja epäili raakapuuron makua, ulkonäköä sekä sitä, että kun sitä ei keitetä. On kuitenkin pienenä ahminut kaurahiutaleita "raakana" sokerin kanssa, kuten moni muukin pikkulapsi. Kotisirkkaa edes suklaapäällysteisenä ei suostu suuhunsa panemaan. Minä taas panen melkein mitä vaan ainakin yhden kerran.
Eilen tepastelin kotipuolen kauppakeskuksessa. Ei mitään uutta siellä. Ostin kestomaitoa, en muuta. No jaa, ehkä hiukan. Istuin penkilläkin katsastamassa ohikulkijota. Viereeni tuli romanimies istumaan. Hänellä oli ranteessa komea Rolex ja pyöritteli puhelimestaan jotain tärkeää. Eräs kaveri tutki roskiksen sisältöä, mutta ei ilmeisesti löytänyt mitään kiinnostavaa. Minä lähdin kotiin.
Joulusta ei mitään enää jäljellä. Riisuin viimeisetkin pois. Nyt parvekkeella vain tuikkuja. Eikä niitäkään enää kauaa, kun illat alkavat olla valoisia. Elokuussa taas.
Olen alkanut ravita itseäni raakapuurolla. Tekeytymään illalla, yöksi jääkaappiin ja aamulla maaruun. Aika namia! Kaurahiutaleita vain vajaa puoli desiä, jugurttia, vähän maitoa ja hunajaa, vanilliinisokeria ja pensasmustikoita. Siinäpä se. Ystäväni K ei ole seikkailunhaluinen ikinä ja epäili raakapuuron makua, ulkonäköä sekä sitä, että kun sitä ei keitetä. On kuitenkin pienenä ahminut kaurahiutaleita "raakana" sokerin kanssa, kuten moni muukin pikkulapsi. Kotisirkkaa edes suklaapäällysteisenä ei suostu suuhunsa panemaan. Minä taas panen melkein mitä vaan ainakin yhden kerran.
Eilen tepastelin kotipuolen kauppakeskuksessa. Ei mitään uutta siellä. Ostin kestomaitoa, en muuta. No jaa, ehkä hiukan. Istuin penkilläkin katsastamassa ohikulkijota. Viereeni tuli romanimies istumaan. Hänellä oli ranteessa komea Rolex ja pyöritteli puhelimestaan jotain tärkeää. Eräs kaveri tutki roskiksen sisältöä, mutta ei ilmeisesti löytänyt mitään kiinnostavaa. Minä lähdin kotiin.
7. tammikuuta 2020
TARPEELLINEN ÖLJY
Olen joskus ostanut pienen yleisöljypullon. Ihmiset eivät yleensä usko, mitenkä tarpeellinen yleisöljy on. Minä olen aina uskonut. Eilen se piti ottaa esille ja öljytä kirjoituspöydän valaisimen se osa, millä saa säädettyä lampun varren korkeuden. Ilman öljyämistä, kun se on paikoilleen juuttunut, eikä tottele käsivoimia, on ollut pakko käyttää vasaraa. Nyt on lampun sääteleminen taas reilassa.
Kävin kaupassa. Pelkkä ajatuskin tuntui jo reipastuttavalta kaiken laiskana olon jälkeen jota pitkät pyhäajat aina vaativat. Joskus nautinkin pyhistä, vaan en enää. Nykyisin kyllä kaupatkin ovat auki, on sitten minkälaatuisesta pyhästä tahansa kysymys. Enää ei hiljennytä niitä viettämään hiljaisesti ja arvokkaasti. Muinoin oli rukouslauantaita useasti vuodessa. Kaikenlainen huvikielto voimassa, eikä kotioloissakaan saanut riehua, riekkumisesta puhumattakaan. Nuoriso kapinoi. Minäkin kapinoin. Lopulta päätettiin lopettaa pakkovakavana oleminen, koitti ihana vapaus kaikkina lauantaipäivinä vuodessa. No, ja niin minä lähdin tänään päätökseni mukaisesti ostoksille ja sana ALE tuntui olevan päivän nimi. En käyttänyt hyväkseni.
P-D kehui Catsia ja oli itkenyt. Se on aina hyvän elokuvan merkki. Pitäisikä sittenkin mennä katsomaan? Kestää kuitenkin ikuisuuden, ennen kuin sen näkee omalta kotisohvalta. Mietintämyssy päähän.
Huomenaamulla metroon ja laboratorioon. Kaupungilla ollessani, voisin vaikka humputella siellä muutaman tunnin.
Kävin kaupassa. Pelkkä ajatuskin tuntui jo reipastuttavalta kaiken laiskana olon jälkeen jota pitkät pyhäajat aina vaativat. Joskus nautinkin pyhistä, vaan en enää. Nykyisin kyllä kaupatkin ovat auki, on sitten minkälaatuisesta pyhästä tahansa kysymys. Enää ei hiljennytä niitä viettämään hiljaisesti ja arvokkaasti. Muinoin oli rukouslauantaita useasti vuodessa. Kaikenlainen huvikielto voimassa, eikä kotioloissakaan saanut riehua, riekkumisesta puhumattakaan. Nuoriso kapinoi. Minäkin kapinoin. Lopulta päätettiin lopettaa pakkovakavana oleminen, koitti ihana vapaus kaikkina lauantaipäivinä vuodessa. No, ja niin minä lähdin tänään päätökseni mukaisesti ostoksille ja sana ALE tuntui olevan päivän nimi. En käyttänyt hyväkseni.
P-D kehui Catsia ja oli itkenyt. Se on aina hyvän elokuvan merkki. Pitäisikä sittenkin mennä katsomaan? Kestää kuitenkin ikuisuuden, ennen kuin sen näkee omalta kotisohvalta. Mietintämyssy päähän.
Huomenaamulla metroon ja laboratorioon. Kaupungilla ollessani, voisin vaikka humputella siellä muutaman tunnin.
6. tammikuuta 2020
JOULU LÄHTI
Loppiainen päättää joulun. Minä lopetin joulun jo aikaisemmin, kun otin ovikranssin pois. Nyt sitten haikailen ikkunavalojen poistamista kuten myös partsin ja olohuoneen pöydällä olevan kuusen. Sain kylläkseni.
Lotossa ei tärpännyt mikään eikä liioin Eurojackpotissa eikä luultavasti Vikinglotossakaan. Yritän nyt ihan olan takaa päästä pois tästä kaupunginosasta. Kannattaisi ehkä panna näihin laittamani rahat possuun säästöön. Ja jos olisin alunalkaen pannut, niin...
Ystäväni P-D menee katsomaan elokuvaa Cats, mikä yllytti minut kuuntelemaan YouTubesta eri laulajien versioita Memorysta. Kaupunginteatterissa olen Catsin nähnyt ja siitä on aikaa. Leffaa tuskin näen. Sitä paitsi kriitikot ovat sen jo teilanneet. Joissakin kohtauksissa kissojen kokosuhde ympäristöön nähden vinksallaan. Ihan minatyyrikokoisia ja sitten taas normaalin kissan kokoisia. K viekottelee katsomaan Schjerfbeckin elokuvaa, kunhan se on saanut ensin rauhassa ensi-iltansa. En sanonut juuta enkä jaata. Sitä ennen kuitenkin Ateneumiin todellisen Schjerfbeckin teosten pariin, ennen kuin näyttely suljetaan 26.1.
Aatos Erkon kirja vielä kesken ja samoin monen muun. Lukemisessa paussi. Jos yöllä valvon, jota teen, käperryn sohvalle ja katselen mitään näkemättömin silmin televisiota. Alkaa nukuttaa ja syöksyn vuoteeseen, ettei nukkumisen tunne katoa. Yleensä katoaa. Jatkan tv:n katselua.
Tällä ja ensi viikolla kaikenlaista ohjelmaa olen itselleni hankkinut. Johan tässä on lorvailtukin. Eikä mitään pitkiä uuvuttavia pyhiä pitkiin aikoihin.
Lotossa ei tärpännyt mikään eikä liioin Eurojackpotissa eikä luultavasti Vikinglotossakaan. Yritän nyt ihan olan takaa päästä pois tästä kaupunginosasta. Kannattaisi ehkä panna näihin laittamani rahat possuun säästöön. Ja jos olisin alunalkaen pannut, niin...
Ystäväni P-D menee katsomaan elokuvaa Cats, mikä yllytti minut kuuntelemaan YouTubesta eri laulajien versioita Memorysta. Kaupunginteatterissa olen Catsin nähnyt ja siitä on aikaa. Leffaa tuskin näen. Sitä paitsi kriitikot ovat sen jo teilanneet. Joissakin kohtauksissa kissojen kokosuhde ympäristöön nähden vinksallaan. Ihan minatyyrikokoisia ja sitten taas normaalin kissan kokoisia. K viekottelee katsomaan Schjerfbeckin elokuvaa, kunhan se on saanut ensin rauhassa ensi-iltansa. En sanonut juuta enkä jaata. Sitä ennen kuitenkin Ateneumiin todellisen Schjerfbeckin teosten pariin, ennen kuin näyttely suljetaan 26.1.
Aatos Erkon kirja vielä kesken ja samoin monen muun. Lukemisessa paussi. Jos yöllä valvon, jota teen, käperryn sohvalle ja katselen mitään näkemättömin silmin televisiota. Alkaa nukuttaa ja syöksyn vuoteeseen, ettei nukkumisen tunne katoa. Yleensä katoaa. Jatkan tv:n katselua.
Tällä ja ensi viikolla kaikenlaista ohjelmaa olen itselleni hankkinut. Johan tässä on lorvailtukin. Eikä mitään pitkiä uuvuttavia pyhiä pitkiin aikoihin.
4. tammikuuta 2020
EI OLISI PITÄNYT
Ei olisi pitänyt missään tapauksessa. Mennä Stockmannin kosmetiikkaosastolle. Mutta kun menin. Hiukan kompastellen menestyvä kauppahuone on keksinyt minua ja kaltaisiani varten jonkun magneetin, joka vetää meitä kyseessä olevalle osastolle, vaikka asiaa on S-marketin Herkkuun samassa talossa. Näin kävi taas eilen. En tykkää itsestäni, enkä tahdonlujuuden puutteestani. Kauppalistassa luki jugurttia, hedelmiä ja Lollorosso-salaattia. Ostin Biothermin ja Lancomen tuotteita. Myyjä antoi Lancomen lahjapussukan, jossa oli näyteryppyvoiteen lisäksi muuta nuorentavaa. Mitävarten muuten ruokakauppa ei ole heti ulko-oven jälkeen tavaratalossa, eikä niin, että joutuu kaikkien houkutusten ohi kulkemaan ensin?
No, ja sitten kismitysasiaan. Leena Laurila kommentoi edellistä blogikirjoitustani, tosin "vaikka vähän vierestä", kuten hän sanoi. Puhui englannistumisesta suomen kielessä ja eritoten nimistön puolella. Uusi kaunis kauppakeskus Tripla kun on Mall of Tripla ja siitä tuli oitis Pasilan mälli (tätä en ollut kuullutkaan). Tämä kertoo, kuinka kaikki suomalaiset eivät hyväksy hienoja ulkomaankielisiä nimiä. Enkä minäkään. Olen joskus aikaisemmin blogissani kohdistanut mielipahani ja ärtymykseni englannin kielisiin nimiin. Ulkomaalaisten on helppo ymmärtää, puolustaudutaan. Niinkö? Jossain Suomen ytimessä korpimailla kauempana kuin Pihtipudas,jossa ei taatusti ulkomaalaisia käy, on piskuisen kylän kauppojen nimet englannin kielisinä. Siinä kylän ukoilla ja akoilla ihmettelemistä, kun vanhassa tutussa kaupan ovessa lukee Grocery Store Mäkkyläinen.
Toinen ärtymyksellä höystetty asia on, kun myyjä ei osaa puhua suomea. Olen tämän joutunut itsekin kokemaan ja siinä vaaditaan kovaa pokkaa, etten kiehu yli. Kuinka moni kääntyy ovelta pois? Tai monenko pinna palaa, kun kouluenglanti ei riitä kaupantekoon? Ymmärrän ulkomaalaisten työnteon tarpeellisuuden, mutta olisi myös opiskeltava sen maan kieli, jossa työskentelee. Tämä onkin työnantajan asia.
No, ja sitten kismitysasiaan. Leena Laurila kommentoi edellistä blogikirjoitustani, tosin "vaikka vähän vierestä", kuten hän sanoi. Puhui englannistumisesta suomen kielessä ja eritoten nimistön puolella. Uusi kaunis kauppakeskus Tripla kun on Mall of Tripla ja siitä tuli oitis Pasilan mälli (tätä en ollut kuullutkaan). Tämä kertoo, kuinka kaikki suomalaiset eivät hyväksy hienoja ulkomaankielisiä nimiä. Enkä minäkään. Olen joskus aikaisemmin blogissani kohdistanut mielipahani ja ärtymykseni englannin kielisiin nimiin. Ulkomaalaisten on helppo ymmärtää, puolustaudutaan. Niinkö? Jossain Suomen ytimessä korpimailla kauempana kuin Pihtipudas,jossa ei taatusti ulkomaalaisia käy, on piskuisen kylän kauppojen nimet englannin kielisinä. Siinä kylän ukoilla ja akoilla ihmettelemistä, kun vanhassa tutussa kaupan ovessa lukee Grocery Store Mäkkyläinen.
Toinen ärtymyksellä höystetty asia on, kun myyjä ei osaa puhua suomea. Olen tämän joutunut itsekin kokemaan ja siinä vaaditaan kovaa pokkaa, etten kiehu yli. Kuinka moni kääntyy ovelta pois? Tai monenko pinna palaa, kun kouluenglanti ei riitä kaupantekoon? Ymmärrän ulkomaalaisten työnteon tarpeellisuuden, mutta olisi myös opiskeltava sen maan kieli, jossa työskentelee. Tämä onkin työnantajan asia.
3. tammikuuta 2020
NUKUIN KUIN TUKKI
Aamukahvin aika. Otin unipillerin illalla ja nukuin aamuun asti virkistävästi ja mainiosti. Edellisenä yönä en nukkunut laisinkaan. Tänään ulos ja asioille. Tuumailtiin K:n kanssa, jos viikolla 3 lähtisimme vihdoinkin Stadiin. Ateneum ja 3D-leffa Helsingistä. Nyt K:llakin on museokortti.
Illalla oli rapussa kylmä kuin ulkona. Joku oli avannut yleisen parvekkeen oven ja jättänyt auki. Suljettiin myöhemmin ja heti lämpeni. Eikä se ollut vain rapun kylmyys, vaan asunnon eteinenkin viileni ja siitä holotna levisi ympäriinsä. Kuinka ajattelematonta!
Loppiainen maanantaina ja minulla vielä täys joulukoristelu päällä. Näyttää jo nuhjuiselta. Ikkunavaloja en enää sytyttele. Kiivettävä poistamaan. Joku pitää Nuuttiin asti ja joku pitempään. Joku pääsee vähällä, kun jättää ensi joulua varten. Kuuluisin heihin, jos kehtaisin.
Rautatieaseman metron hissit yhä käyttökiellossa. Miten voi parin hissin korjaaminen kestää näin kauan? Kuukausikaupalla. Selityksenä olemme kuulleet, että hissikuilujen seinämät romahtivat veden tulviessa syksyllä kuiluun. Vettä oli kyllä kaikkialla, kaduillakin ryöppysi. Satoi. Minusta kuitenkin korjaaminen kestänyt kohtuuttoman kauan. Sitten puhuttiin vuodenvaihteen muuttavan tilannetta. Mitään ei ole kuulunut ja vaihde meni jo. Liikuntarajoitteiset saavat edelleen kömpiä joko Kamppiin tai Kaisaniemeen. En oikein suostu sanomaan "Helsingin yliopisto". Aseman nimi muutettiin, kun se oli vuosikausia ollut "Kaisaniemi" Kaisaniemi-nimisessä kaupunginosassa. "Kampista" voisi tulla "HAM". HAM on Helsingin taidemuseo ja Kampissa poistutaan metrosta, kun mennään museoon.
Tässä kohdin kuuluu sanoa, että kun ei ole mitään asiaa, niin lopetan tähän. Hyvää päivää.
Illalla oli rapussa kylmä kuin ulkona. Joku oli avannut yleisen parvekkeen oven ja jättänyt auki. Suljettiin myöhemmin ja heti lämpeni. Eikä se ollut vain rapun kylmyys, vaan asunnon eteinenkin viileni ja siitä holotna levisi ympäriinsä. Kuinka ajattelematonta!
Loppiainen maanantaina ja minulla vielä täys joulukoristelu päällä. Näyttää jo nuhjuiselta. Ikkunavaloja en enää sytyttele. Kiivettävä poistamaan. Joku pitää Nuuttiin asti ja joku pitempään. Joku pääsee vähällä, kun jättää ensi joulua varten. Kuuluisin heihin, jos kehtaisin.
Rautatieaseman metron hissit yhä käyttökiellossa. Miten voi parin hissin korjaaminen kestää näin kauan? Kuukausikaupalla. Selityksenä olemme kuulleet, että hissikuilujen seinämät romahtivat veden tulviessa syksyllä kuiluun. Vettä oli kyllä kaikkialla, kaduillakin ryöppysi. Satoi. Minusta kuitenkin korjaaminen kestänyt kohtuuttoman kauan. Sitten puhuttiin vuodenvaihteen muuttavan tilannetta. Mitään ei ole kuulunut ja vaihde meni jo. Liikuntarajoitteiset saavat edelleen kömpiä joko Kamppiin tai Kaisaniemeen. En oikein suostu sanomaan "Helsingin yliopisto". Aseman nimi muutettiin, kun se oli vuosikausia ollut "Kaisaniemi" Kaisaniemi-nimisessä kaupunginosassa. "Kampista" voisi tulla "HAM". HAM on Helsingin taidemuseo ja Kampissa poistutaan metrosta, kun mennään museoon.
Tässä kohdin kuuluu sanoa, että kun ei ole mitään asiaa, niin lopetan tähän. Hyvää päivää.
2. tammikuuta 2020
TERVETULOA 2020
No, se on sitten ihka uusi vuosi tai oikeammin toista päivää jo mennään. Lungisti otin minä vastaan vuoden 2020, kylläkin valvomalla, vaan en Kansalaistorin seremonioita katselemalla tv:stä. Paukuttelua ulkona kuten aina asiaan häiritsevästi kuuluu. Ovathan rakettien kuviot kauniita yötaivaalla, mutta se meteli on kovaa niiden irrotessa alustastaan ja vielä ylhäälläkin pitää meluta. Yksi raketti lähestyi huolestuttavan lähelle ikkunaani, mutta juuri ennen talon seinää räiskähti sädehtiväksi kimpuksi. Onneksi ei ole enää koiria. Niiden uuden vuoden yö oli yhtä helvettiä. Kieli roikkui ulkona, ruumis tärisi ja silmissä anova katse: "lopeta tämä paukuttelu". Mitkään rauhottelutemput eivät auttaneet, ei ammatti-ihmisten neuvomat, ei maalaisjärjen keksimät. Psyykkinen trauma jäi.
Ja eilen musiikin mukana Wieniin! Kuten niin usein. On se vaan niin ihanaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Tuntui suorastaan pyhäin häväistykseltä istua yöpaidassa hiukset papiljoteilla, mutta eihän minua kukaan nähnyt.
Muutama uuden vuoden puhelu tuli suoritettua sekä jo yöllä joitakin tekstiviestejä. Muinoin puheluja tuli runsaasti heti puolen yön jälkeen. Tiedettiin, että meillä valvotaan. Oli aina vieraita ja kovasti lystiä. Puolison sairastuttua hiljeni ja yksin jäätyäni entisestään.
Oikein mahdottoman onnellista ja hyvää vuotta 2020!
Ja eilen musiikin mukana Wieniin! Kuten niin usein. On se vaan niin ihanaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Tuntui suorastaan pyhäin häväistykseltä istua yöpaidassa hiukset papiljoteilla, mutta eihän minua kukaan nähnyt.
Muutama uuden vuoden puhelu tuli suoritettua sekä jo yöllä joitakin tekstiviestejä. Muinoin puheluja tuli runsaasti heti puolen yön jälkeen. Tiedettiin, että meillä valvotaan. Oli aina vieraita ja kovasti lystiä. Puolison sairastuttua hiljeni ja yksin jäätyäni entisestään.
Oikein mahdottoman onnellista ja hyvää vuotta 2020!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)