Viimeksi en tiennyt loppuviikon ohjelmasta. Nyt tiedän. Torstaina päivävieraita L ja A. Jos vaan löytävät tänne. Katajanokalle kaikki löysivät. Taas pännii. No, en oikein löytänyt minäkään alussa. En edes tätä katua. Kauppakeskuksen löysin, mutta sitten taas siellä en mitään. Nyt sekin sujuu hiukan paremmin. Tänään aion kauppakeskuksen Stockmannin Herkkuun. Parman kinkkua, viikunoita, paahtopaistia, katkarapuja... En riskeeraa ja mene K-kauppaan. No, ei välttämättä Herkussakaan ole. Siis tämän pakkakunnan Herkussa. Oikea Herkku ei milloinkaan minua ole pettänyt.
Odotan muuten suurella jännityksellä ensi viikon lääkärin tapaamista. Hän on todella paneutunut minun persoonani hoitoon. Tulokset näkyvät. Jos hän ei olisi vakavasti keskustellut kanssani laihtumisesta, saanut minut vakuuttuneeksi sen tärkeydestä terveydenkin kannalta ja ohjaillut minua oikeaan suuntaan, en olisi tähän ryhtynyt. Myös hän valitsi oikeat lääkkeet verenpaineeseen. Hän todellakin haluaa potilaitaan auttaa. Kuten lääkärin valassa sanotaan "vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärinammatissani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen".
En mennyt edes vaa´alle, vaikka lääkäri pyysi kahtenakin kertana. Sitten eräänä päivänä ilmoitin ajatelleeni asiaa ja suostuin punnitukseen. Hän nousi heti ylös ja sanoi "menemme nyt". Kerroin haluavani peittää kädelläni silmät, en katsoa vaakaan, enkä nähdä tohtorin ilmeitä. Näin me teimme. "Ei ilmeitä", hän sanoi autettuaan minut pois vaa´alta. Tohtori voi nyt seurata mahdollista kevenemistäni. Itse olen tietoinen paljon myöhemmin.
Melkein on varmistunut, että Ähtärin eläinpuisto saa kaksi isopandaa Kiinasta lainaksi. Vuosikausiksi tietysti ja jos pariskunta saa pentuja, ovat nekin lainassa. Siitä sitten vaan kasvattamaan bambuja, nämä kun eivät juuri muuta nauti ateriakseen. Henkilökunta nyt kovaan oppiin, miten isopandoja hoidetaan. Eikä sovi ajatella karhu kuin karhu. Ei mikään kotimainen kontio suinkaan. Onnea sitten aikanaan isopandahoidolle.
19. huhtikuuta 2016
18. huhtikuuta 2016
LAUTASELLANI ON SALAATTIA
Lääkäri kysyi viimeksi, onko oloni tullut erilaiseksi kuin ennen? En oikein osannut sanoa. Mutta viime päivinä olen muutosta huomannut. Ehkä en niinkään pane sitä verenpaineen lukuun, mutta tämä ravintopuolen muutos on saattanut vaikuttaa olooni. En taatustikaan ole vielä laihtunut (viisi päivää mennyt), mutta elimistö reagoinut terveellisempään ravintoon. Nykyajan vehnä on todettu ihmiselle ei-niin-hyväksi, ylenpalttinen rasva pahaksi, sokerin ja rasvan yhdistäminen ehkä kaikkein pahinta. Minäkin sortunut hampurilaisiin, ranskalaisiin perunoihin, leivoksiin, rasvaa tihkuviin pihveihin, kermaisiin kastikkeisiin, paistettuihin perunoihin jne. Ne ovat kaikki ruokavaliostani nyt poissa. Luulen elimistöni pitävän muutoksesta ja tämän tunnen.
Salaatit maistuvat, niitä on satoja erilaisia, ruokaisampia ja vähemmän ruokaisia. Minun nykysalaateissani on usein broileria, kalkkunaa tai katkarapuja, hedelmiä, vihersalaattia, kurkkua, kananmunaa, tomaattia, mitä milloinkin ja kastikkeena kevyt öljykastike mausteineen. Leipä on rukiista, josta en oikein pidä. Juomana vesi kuten ennenkin. Näin on menty ja mennään. Näläntunnetta ei ole, välipaloja ei tee mieli. Ja jos, niin pala vesimelonia, viikunoita, keitetty kananmuna ruisleivän päällä tms. Ei paha.
Tänään taas kotona, huomenna kauppaan ja keskiviikko on pyhitetty nykytaiteelle. Loppuviikosta en vielä tiedä. Tässä oli tämän päivän blogiannos. Hyvää alkanutta viikkoa.
Salaatit maistuvat, niitä on satoja erilaisia, ruokaisampia ja vähemmän ruokaisia. Minun nykysalaateissani on usein broileria, kalkkunaa tai katkarapuja, hedelmiä, vihersalaattia, kurkkua, kananmunaa, tomaattia, mitä milloinkin ja kastikkeena kevyt öljykastike mausteineen. Leipä on rukiista, josta en oikein pidä. Juomana vesi kuten ennenkin. Näin on menty ja mennään. Näläntunnetta ei ole, välipaloja ei tee mieli. Ja jos, niin pala vesimelonia, viikunoita, keitetty kananmuna ruisleivän päällä tms. Ei paha.
Tänään taas kotona, huomenna kauppaan ja keskiviikko on pyhitetty nykytaiteelle. Loppuviikosta en vielä tiedä. Tässä oli tämän päivän blogiannos. Hyvää alkanutta viikkoa.
17. huhtikuuta 2016
LAIHDUTTAMINEN ON KIVAA
Kyllä elämä sujuu ja soljuu ilman perunoita ja ranskanleipääkin. Olen kiltisti noudattanut tohtorin ohjeita syömisessäni, eikä pahalta tunnu. Oikeastaan jopa jollain lailla mukavammalta. En vielä tohdi sanoa "kevyemmältä".
Ensi viikolla M:n kanssa Kiasmaan. Sovimme eilen puhelimessa. Hauskaa siis tiedossa. Puhuin myös C:n kanssa, joka oli ottanut uusia unipillereitään useamman kuin piti ja rouva alkoi nähdä hallusinaatioita. Lääkäri oli sanonut, että varttitunnissa pilleri tehoaa. C odotti ja kun ei Nukku-Matti tullut, otti lisää. Selitin lääkkeitten vaikuttavan yksilöllisesti ja kun lääkärikään ei Jumala ole, niin tarkkaa tietoa ei lääkkeen vaikutuksen alkamisesta ole. Voi hyvät hyssykät tämän C:n kanssa.
Ulkona satelee. Sateensuojia katukuvassa. Minä pysyttelen sisällä, niin kuin eilenkin. Katselen tv-ohjelmia. Monk ja Columbo. Illemmalla Teemalla Truffautin L`enfant sauvage, jos mielin seurata "villipojan" kasvattamista sivilisaation monimutkaisuuteen. Jos tämä ei miellytä, koetan kiinnostua radioaktiivisen hämähäkin puremasta, jonka seurausta oli Peter Parkerin ihmeelliset ylivoimat. Kuten monet tietävät, Peter roikuskeli seittien varassa katujen yllä ja pelasti ihmishenkiä. Jos tympii, menen nukkumaan. Luultavasti tympii.
Juttelin myös E:n kanssa. E asuu Oulussa ja Perämeri on vielä jäässä. Muuten sielläkin keväisen lämmintä. E oli ollut laulukonsertissa, jossa ei laulettu. Se on suosittu taidemuoto. Minulle ei selvinnyt, huudetaanko, hyristäänkö vai hymistäänkö. Luulen, että itse kaipaisin sanoja laulussa. Tai sitten pitäisi olla aivan instrumentaalinen konsertti. E on ikivanha ystäväni vuosikymmenten takaa, ajalta jo ennen naimisiin menojamme. Ja niistä on pitkä aika. Kummankin puolisot siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
Nyt menen katsastamaan salaattiaineksia. Hyvää sunnuntaita.
Ensi viikolla M:n kanssa Kiasmaan. Sovimme eilen puhelimessa. Hauskaa siis tiedossa. Puhuin myös C:n kanssa, joka oli ottanut uusia unipillereitään useamman kuin piti ja rouva alkoi nähdä hallusinaatioita. Lääkäri oli sanonut, että varttitunnissa pilleri tehoaa. C odotti ja kun ei Nukku-Matti tullut, otti lisää. Selitin lääkkeitten vaikuttavan yksilöllisesti ja kun lääkärikään ei Jumala ole, niin tarkkaa tietoa ei lääkkeen vaikutuksen alkamisesta ole. Voi hyvät hyssykät tämän C:n kanssa.
Ulkona satelee. Sateensuojia katukuvassa. Minä pysyttelen sisällä, niin kuin eilenkin. Katselen tv-ohjelmia. Monk ja Columbo. Illemmalla Teemalla Truffautin L`enfant sauvage, jos mielin seurata "villipojan" kasvattamista sivilisaation monimutkaisuuteen. Jos tämä ei miellytä, koetan kiinnostua radioaktiivisen hämähäkin puremasta, jonka seurausta oli Peter Parkerin ihmeelliset ylivoimat. Kuten monet tietävät, Peter roikuskeli seittien varassa katujen yllä ja pelasti ihmishenkiä. Jos tympii, menen nukkumaan. Luultavasti tympii.
Juttelin myös E:n kanssa. E asuu Oulussa ja Perämeri on vielä jäässä. Muuten sielläkin keväisen lämmintä. E oli ollut laulukonsertissa, jossa ei laulettu. Se on suosittu taidemuoto. Minulle ei selvinnyt, huudetaanko, hyristäänkö vai hymistäänkö. Luulen, että itse kaipaisin sanoja laulussa. Tai sitten pitäisi olla aivan instrumentaalinen konsertti. E on ikivanha ystäväni vuosikymmenten takaa, ajalta jo ennen naimisiin menojamme. Ja niistä on pitkä aika. Kummankin puolisot siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
Nyt menen katsastamaan salaattiaineksia. Hyvää sunnuntaita.
16. huhtikuuta 2016
KEVÄTLAUANTAINA
Urkeni uusi aurinkoinen kevätaamu. Heräsin tavallista myöhempään, enkä kiirettä pitänyt. Nyt vasta olen aamukahvin kimpussa. Lehdissä on pohdittu, kenen kanssa Venäjän Putin styylaa. Ihmisiä kateissa, löydetään kuolleina. Joku muuttaa Suomesta pois maan tiukkapipoisuuden takia. Jotkut änkeävät väen väkisin maahan.
Olen vakavissa aikeissa saada itsestäni painoa pois. Tässä asiassa auttaa uusi ihana lääkärini. Olemme käyneet asiallisia keskusteluja ravinnosta ja hän on saanut minut uskomaan, että kun noudatan hänen neuvojaan, paino putoaa. Ruokatottumukseni menivät uusiksi. Eivätkä välttämättä huonompaan suuntaan. Minun on hyvä olla. Minusta myös tuntuu, että tohtori haluaa vilpittömästi minulle hyvää oloa. Hän tahtoi tietää päivittäiset syömiseni aamusta alkaen. Kerroin. Verenpaine on laskenut. Hipoo jo normaaleja lukemia. Oikeastaan elämäni suuresta murheellisesta muutoksesta huolimatta, tämä kevät on hyvä kevät.
Italiasta tuli pitkä kirje. Taidetta ja politiikkaa, yksityisiä asioita, hiukan ongelmia. Kauan kirje oli tehnyt matkaa, yli kolme viikkoa. Kuriiriko sen ratsain kuljetti? Ja sitten venholla lahden yli? Itämerellä pitää varoa, etteivät naapurin hävittäjät lennä päälle. Odottelen Kiasman käyntiä ja sitten lähetän Italiaan omat kokemukseni ja näkemykseni nykytaiteesta.
Tänään ei edes roskiskeikkaa. Eilen oli. Yritin eräänä päivänä imuroida, vaan hommasta ei tullut mitään. Lonkka vaivaantui niin, että oli pakko lopettaa. Minun imuroimiseni on imuroitu ja nyt pitää saada apua. Muusta suurin piirtein vielä selviydyn, jos ei vaadita suurta tarkkuutta. Lääkäri kirjoitti jo lausunnon Helsingin kaupunkia varten kuljetuspalveluanomukseeni. Helpottaisi paljon ulkona liikkumista, jos voimat eivät hupenisi jo matkaan ennen kuin pääsen perille. Joudun huilaamaan lyhyin välein lonkan kipeydyttyä. Ja onhan kai tarkoitus, että myös liikuntarajoitteiset voisivat viettää mielekästä elämää muuallakin kuin kotona neljän seinän ympäröimänä. Kuitenkaan en usko myöntävään päätökseen. En vieläkään ole tarpeeksi raihnainen, enkä täytä vaadittuja kriteerejä.
Mutta aurinko paistaa ja pihalla ovat esiin työntyneet jo kevätkukat. Mikäs tässä on ollessa.
Olen vakavissa aikeissa saada itsestäni painoa pois. Tässä asiassa auttaa uusi ihana lääkärini. Olemme käyneet asiallisia keskusteluja ravinnosta ja hän on saanut minut uskomaan, että kun noudatan hänen neuvojaan, paino putoaa. Ruokatottumukseni menivät uusiksi. Eivätkä välttämättä huonompaan suuntaan. Minun on hyvä olla. Minusta myös tuntuu, että tohtori haluaa vilpittömästi minulle hyvää oloa. Hän tahtoi tietää päivittäiset syömiseni aamusta alkaen. Kerroin. Verenpaine on laskenut. Hipoo jo normaaleja lukemia. Oikeastaan elämäni suuresta murheellisesta muutoksesta huolimatta, tämä kevät on hyvä kevät.
Italiasta tuli pitkä kirje. Taidetta ja politiikkaa, yksityisiä asioita, hiukan ongelmia. Kauan kirje oli tehnyt matkaa, yli kolme viikkoa. Kuriiriko sen ratsain kuljetti? Ja sitten venholla lahden yli? Itämerellä pitää varoa, etteivät naapurin hävittäjät lennä päälle. Odottelen Kiasman käyntiä ja sitten lähetän Italiaan omat kokemukseni ja näkemykseni nykytaiteesta.
Tänään ei edes roskiskeikkaa. Eilen oli. Yritin eräänä päivänä imuroida, vaan hommasta ei tullut mitään. Lonkka vaivaantui niin, että oli pakko lopettaa. Minun imuroimiseni on imuroitu ja nyt pitää saada apua. Muusta suurin piirtein vielä selviydyn, jos ei vaadita suurta tarkkuutta. Lääkäri kirjoitti jo lausunnon Helsingin kaupunkia varten kuljetuspalveluanomukseeni. Helpottaisi paljon ulkona liikkumista, jos voimat eivät hupenisi jo matkaan ennen kuin pääsen perille. Joudun huilaamaan lyhyin välein lonkan kipeydyttyä. Ja onhan kai tarkoitus, että myös liikuntarajoitteiset voisivat viettää mielekästä elämää muuallakin kuin kotona neljän seinän ympäröimänä. Kuitenkaan en usko myöntävään päätökseen. En vieläkään ole tarpeeksi raihnainen, enkä täytä vaadittuja kriteerejä.
Mutta aurinko paistaa ja pihalla ovat esiin työntyneet jo kevätkukat. Mikäs tässä on ollessa.
14. huhtikuuta 2016
RAUHA PANKIN KANSSA
Tässä oli muutaman päivän kirjoituskatkos, kun ei ollut asiaa. Aika kului vetelehtimällä. Muutama puhelu ja läppärillä läträämistä. Etsin myös lääkärille papereita, kun jälleen anon rohkeasti vammaiskuljetusetua. Tarvitaan lääkärilausunto. Lonkka väsyy ja kipeytyy, pitää lyhyin välein levätä. Seisominen ilman tukea on mahdotonta, hiusten pesu suihkussa yhtä piinaa. Pesutuoli? Edellinen anomus hylättiin, kun sosiaaliohjaaja katsoi minun pärjäävän yleisissä kulkuneuvoissa aivan hyvin. Mutta ennen kuin niihin pääsen, se onkin jo toinen juttu. Katsotaan, miten nyt käy. En kovin toiveikas ole. Kaupunki on pihi. Kaupunkikyyteihin olen edelleen "liian varakas". Tuloraja asetettu, jota en ymmärrä. Meinaavat varmaankin, että jos on rahaa, käyttäköön taksia, jos liikkuminen hankalaa.
Olin pankissa. Sain audienssin konttorinjohtajalle. Kerroin, kuinka minua on kahtena kertana hänen pankissaan kohdeltu. Kohdeltiin kuin imbesilliä. Ei luotettu siihen, että osaan numerot ja osaan mennä vuoronumerolapun mukaisesti oikean virkailijan luo. "Mikä numero sulla on?" oli ensimmäinen kysymys lähestyessäni virkailijaa. "Oletko oikeassa pankissa?" Minä käytin teitittelymuotoa ja pankkifröökynä sinutteli. Koko hänen käytöksensä oli minun aliarvioimistani ja epäkohteliasta. Tämän kerroin. Sitten toisena päivänä rahannosto omalta tililtäni, jolloin virkailija piti minua rikollisena epäillen vahvasti henkilöllisyyttäni, vaikka passi oli edessään. Nimikirjoituskaan ei täsmännyt kuulemma. Kyseltiin ummet ja lammet, vaadittiin nähtäväksi Stockmannin kanta-asiakaskortti (?).
Tahdoin tietää syitä pankin törkeään käytökseen. Siksi kuulemma kysytään, onko asiakas oikeassa pankissa, koska niin moni asiakas ei ole (?). Minkälaisia asiakkaita täällä oikein on? Puhuimme rahanpesusta, jonka varjolla asiakkaita saatetaan epäillä. Puhuimme turvallisuudesta, jonka varjolla pankissa kohdellaan asiakasta epämiellyttävällä tavalla. Konttorinjohtaja kuunteli tarkkaavaisesti ja lupasi, jonka uskoin, ottaa esittämäni asiat esille henkilökuntansa kanssa. Jos asiakas teitittelee, kuuluu hyvin tapoihin teititellä asiakasta. Liiallinen kyseleminen tilanteessa, jossa asiakas nostaa omalta tililtään rahaa, ei ole enää sallittua. Uskoisinko tämän?
Kerroin senkin, että missään muussa pankissa en koskaan, milloinkaan, ole joutunut tällaiseen syyniin, epäluulojen kohteeksi ja suorastaan leimatuksi rikolliseksi. Kerroin mieheni pankinjohtaja-ajasta, jolloin pankkimaailma oli aivan erilainen, virkailijat tiesivät olevansa palveluammatissa, käyttäytyivät sen mukaisesti ja olivat kohteliaita alusta loppuun. Asiakkaalla oli "kruunu päässä", eikä ajateltu hänen kanniskelevan ketunhäntää kainalossaan.
Konttorinjohtaja kiitti, että olin tullut kertomaan. Hän oli ystävällinen, kohtelias ja asiallinen, jotka positiivisuudet hänelle iloisena kerroin. Me erosimme miellyttävissä merkeissä, enkä vaihda pankkia. Hän vei minut ilman vuoronumeroa vapaan virkailijan luo ja nostin tililtä rahaa ilman mitään kuulustelua. Näinköhän myös vastaisuudessa?
Olin pankissa. Sain audienssin konttorinjohtajalle. Kerroin, kuinka minua on kahtena kertana hänen pankissaan kohdeltu. Kohdeltiin kuin imbesilliä. Ei luotettu siihen, että osaan numerot ja osaan mennä vuoronumerolapun mukaisesti oikean virkailijan luo. "Mikä numero sulla on?" oli ensimmäinen kysymys lähestyessäni virkailijaa. "Oletko oikeassa pankissa?" Minä käytin teitittelymuotoa ja pankkifröökynä sinutteli. Koko hänen käytöksensä oli minun aliarvioimistani ja epäkohteliasta. Tämän kerroin. Sitten toisena päivänä rahannosto omalta tililtäni, jolloin virkailija piti minua rikollisena epäillen vahvasti henkilöllisyyttäni, vaikka passi oli edessään. Nimikirjoituskaan ei täsmännyt kuulemma. Kyseltiin ummet ja lammet, vaadittiin nähtäväksi Stockmannin kanta-asiakaskortti (?).
Tahdoin tietää syitä pankin törkeään käytökseen. Siksi kuulemma kysytään, onko asiakas oikeassa pankissa, koska niin moni asiakas ei ole (?). Minkälaisia asiakkaita täällä oikein on? Puhuimme rahanpesusta, jonka varjolla asiakkaita saatetaan epäillä. Puhuimme turvallisuudesta, jonka varjolla pankissa kohdellaan asiakasta epämiellyttävällä tavalla. Konttorinjohtaja kuunteli tarkkaavaisesti ja lupasi, jonka uskoin, ottaa esittämäni asiat esille henkilökuntansa kanssa. Jos asiakas teitittelee, kuuluu hyvin tapoihin teititellä asiakasta. Liiallinen kyseleminen tilanteessa, jossa asiakas nostaa omalta tililtään rahaa, ei ole enää sallittua. Uskoisinko tämän?
Kerroin senkin, että missään muussa pankissa en koskaan, milloinkaan, ole joutunut tällaiseen syyniin, epäluulojen kohteeksi ja suorastaan leimatuksi rikolliseksi. Kerroin mieheni pankinjohtaja-ajasta, jolloin pankkimaailma oli aivan erilainen, virkailijat tiesivät olevansa palveluammatissa, käyttäytyivät sen mukaisesti ja olivat kohteliaita alusta loppuun. Asiakkaalla oli "kruunu päässä", eikä ajateltu hänen kanniskelevan ketunhäntää kainalossaan.
Konttorinjohtaja kiitti, että olin tullut kertomaan. Hän oli ystävällinen, kohtelias ja asiallinen, jotka positiivisuudet hänelle iloisena kerroin. Me erosimme miellyttävissä merkeissä, enkä vaihda pankkia. Hän vei minut ilman vuoronumeroa vapaan virkailijan luo ja nostin tililtä rahaa ilman mitään kuulustelua. Näinköhän myös vastaisuudessa?
9. huhtikuuta 2016
KÄVIN STADISSA
Ajelin metrolla eilen Helsinkiin ja vaatekauppaan. Sitten kotiin ja myöhäisen lounaan laittoon. Sitä ennen puhelinjutustelua L:n kanssa, joka on taas Suomessa. Afrikka oli paikoillaan ja myös lukuisat ystävät siellä. A kutsui vaimoaan syömään ja lopetimme puhelun. Minä menin paistamaan perunoita, sipulia ja kaksi nakkia. Terveellisenä lisänä iso läjä porkkanaraastetta. Iltapäivä oli jo pitkällä. Pesin lautasen ja join lasillisen vettä. Mietin tekemisiäni, joita ei ollut. Mietin, mitä tekisin, että olisin itselleni hyödyksi? Pitäisi todellakin imuroida. Lattioilla on pölyä kasoissa, villakoiriksi kutsuttuja. Jos minä vaikka tänään tai joskus. Olen pannut kaksi taulua seinälle. Ruokokosken ja isäni mökkimaiseman. Vielä kolmas viereen, kunhan saan naulan ja valitsen taulun. Pitää jotenkin mallata yhteen. Ainakin kehykset.
Nordeasta on lähtenyt asiakkaita tämän paratiisisaarijupakan takia. Ihmiset ei tykkää. Minäkin harkitsen, mutta en sen asian takia, vaan siksi, että tunnen tulleeni virkailijoitten taholta oudon kohtelun kohteeksi nostaessani omia rahojani omalta pankkitililtäni. Hion jo kynsiäni ensi viikkoista pankkikäyntiä varten. Jos en pidä kohtelusta, lopetan minäkin tilini ja rahtaan rahani pankkiin, jossa minulla ja puolisolla on jo tili. Perunkirjan saatuani otatan puolison nimen pois. Vaativat todisteita ja dokumentteja, pelkkä kuolintodistus ei riitä. Asioita, jotka on hoidettava, vaikka kuinka koskee. Siihen pankkiin on pitempi matka, mutta sekin sujuu, kun pannaan sujumaan. Mitä ajattelee puolison entinen esimies Filip Pettersson, joka oli Helsingin Osakepankin pääjohtaja mieheni pankinjohtajakaudella, nykypankkien moraalista pilven reunaltaan? Se oli vielä vanhaa hyvää aikaa, ei rahanpesua, ei suuremmin korruptiota, asiakkaat olivat ensiarvoisen tärkeitä, eivätkä tuoneet ainoastaan hiekkaa pankin parketille. Pankeissa oli inhimillisyyttä, asiakas otettiin yksilönä, asioista sovittiin. Kaikki mennyttä.
Keskiviikkona taas tohtorin luo. Katsotaan, mitä päättää, jos verenpaine on yhä korkea. Aion anoa lisäaikaa, jos se siitä vaikka tokenisi. Hän haluaa, että laihdun. Sanoi kilomääränkin ja minä olin pyörtyä. Siinä on monen joulukinkun verran läskiä. Pursuaminen alkoi tapahtua 2014 aikana, kun minut oli leikattu ja löin kaiken kirjaimellisesti läskiksi vielä silloinkin, kun sain puolison kuntoutumiseni jälkeen kotiin. Liikunta väheni totaalisesti. Tämä on nyt katkera tulos. Mahdanko jaksaa sanoa edes "kyllä tämä tästä"? Joku pitäisi antaa oikein kunnon iso ja tuntuva potku takalistoon.
Ystäväni C:n "huono kunto" osoittautui nukkumattomuudeksi. Aikoo pyytää lääkäriltä nukahtamispillereitä. Tähän asti on jyrkästi vastustanut keinotekoista nukkumista. Minä hyväksyn ja käytän, koska uni on tarpeellinen ihmiselle. Mieheni kuoleman jälkeen nukkumiset ovat olleet olemattomia. Olin lopulta liian uupunut. Nyt on paremmin.
Nordeasta on lähtenyt asiakkaita tämän paratiisisaarijupakan takia. Ihmiset ei tykkää. Minäkin harkitsen, mutta en sen asian takia, vaan siksi, että tunnen tulleeni virkailijoitten taholta oudon kohtelun kohteeksi nostaessani omia rahojani omalta pankkitililtäni. Hion jo kynsiäni ensi viikkoista pankkikäyntiä varten. Jos en pidä kohtelusta, lopetan minäkin tilini ja rahtaan rahani pankkiin, jossa minulla ja puolisolla on jo tili. Perunkirjan saatuani otatan puolison nimen pois. Vaativat todisteita ja dokumentteja, pelkkä kuolintodistus ei riitä. Asioita, jotka on hoidettava, vaikka kuinka koskee. Siihen pankkiin on pitempi matka, mutta sekin sujuu, kun pannaan sujumaan. Mitä ajattelee puolison entinen esimies Filip Pettersson, joka oli Helsingin Osakepankin pääjohtaja mieheni pankinjohtajakaudella, nykypankkien moraalista pilven reunaltaan? Se oli vielä vanhaa hyvää aikaa, ei rahanpesua, ei suuremmin korruptiota, asiakkaat olivat ensiarvoisen tärkeitä, eivätkä tuoneet ainoastaan hiekkaa pankin parketille. Pankeissa oli inhimillisyyttä, asiakas otettiin yksilönä, asioista sovittiin. Kaikki mennyttä.
Keskiviikkona taas tohtorin luo. Katsotaan, mitä päättää, jos verenpaine on yhä korkea. Aion anoa lisäaikaa, jos se siitä vaikka tokenisi. Hän haluaa, että laihdun. Sanoi kilomääränkin ja minä olin pyörtyä. Siinä on monen joulukinkun verran läskiä. Pursuaminen alkoi tapahtua 2014 aikana, kun minut oli leikattu ja löin kaiken kirjaimellisesti läskiksi vielä silloinkin, kun sain puolison kuntoutumiseni jälkeen kotiin. Liikunta väheni totaalisesti. Tämä on nyt katkera tulos. Mahdanko jaksaa sanoa edes "kyllä tämä tästä"? Joku pitäisi antaa oikein kunnon iso ja tuntuva potku takalistoon.
Ystäväni C:n "huono kunto" osoittautui nukkumattomuudeksi. Aikoo pyytää lääkäriltä nukahtamispillereitä. Tähän asti on jyrkästi vastustanut keinotekoista nukkumista. Minä hyväksyn ja käytän, koska uni on tarpeellinen ihmiselle. Mieheni kuoleman jälkeen nukkumiset ovat olleet olemattomia. Olin lopulta liian uupunut. Nyt on paremmin.
8. huhtikuuta 2016
LUKUPIIRIN MUISTOJA
Eilen en pukeutunut, mutta kävin suihkussa ja panin puhtaan yöpaidan. Pesin koneella pyykkiä ja söin mansikoita ja silakkalaatikkoa. Mittasin verenpaineen. Soitin C:lle, mutta hän oli juuri lähdössä ulos. Sen verran ehti sanoa, että on hyvin huonossa kunnossa. Ei kuitenkaan aivan vuoteen omana, kun lähti ulos. Ihmisten "huono kunto" on kovin suhteellinen käsite.
Otin osaa Iltasanomien yhdyssanatestiin. Ne ovat minulle kompastuskivi siitäkin huolimatta, vaikka testitulos väitti minun olevan suorastaan lahjakkaan niitten kirjoittamisessa. Alapuolella oli palkki, jossa kysyttiin omaa mielipidettä, osaako vai ei. Suurin osa vastasi tietävänsä oikean kirjoitusmuodon. Minä vastasin, etten tiedä oikeaa muotoa. Enkä tiedäkään, vaikka testisanat satuinkin tietämään. Olivat helppoja.
Olen siivoskellut papereitani. Olen aika ahkerasti osallistunut Linnunlaulun lukupiirin tilaisuuksiin ennen puolison sairastumista. Kokoonnuimme aina Villa Kiveen. Runoutta ja proosaa, joskus musiikkiakin. Muistan hyvin Alpo Ruuthin (1943-2002), joka oli puhumassa Kämpästä ja Stadista. Runoilija Ilpo Tiihonen kerran lausumassa omia Helsinki-runojaan. Riitta Uosukaisen "Liehuva liekinvarsi" ilmestyi joskus 1990-luvun loppupuolella ja hänet oli kutsuttu Villa Kiveen. Muistaakseni kukaan ei tiedustellut mitään Uosukaisten vesisängystä. Kirjailija itse kertoi, että vuoteesta noussut kohu yllätti hänet, koska kirjassa oli vain pieni pätkä siitä, mutta Suomen kansa otti sen kirjan pääaiheeksi. Lukupiirin tilaisuudet olivat aina kiinnostavia ja hyvin suosittuja. Oli siellä Panu Rajalakin esitelmöimässä kuin myös Kalle Päätalo (1919-2000) puolisonsa kanssa. Ne olivat nautittavia iltoja kirjailijatalo Villa Kiven kauniissa salissa Töölönlahden rannalla.
Otin osaa Iltasanomien yhdyssanatestiin. Ne ovat minulle kompastuskivi siitäkin huolimatta, vaikka testitulos väitti minun olevan suorastaan lahjakkaan niitten kirjoittamisessa. Alapuolella oli palkki, jossa kysyttiin omaa mielipidettä, osaako vai ei. Suurin osa vastasi tietävänsä oikean kirjoitusmuodon. Minä vastasin, etten tiedä oikeaa muotoa. Enkä tiedäkään, vaikka testisanat satuinkin tietämään. Olivat helppoja.
Olen siivoskellut papereitani. Olen aika ahkerasti osallistunut Linnunlaulun lukupiirin tilaisuuksiin ennen puolison sairastumista. Kokoonnuimme aina Villa Kiveen. Runoutta ja proosaa, joskus musiikkiakin. Muistan hyvin Alpo Ruuthin (1943-2002), joka oli puhumassa Kämpästä ja Stadista. Runoilija Ilpo Tiihonen kerran lausumassa omia Helsinki-runojaan. Riitta Uosukaisen "Liehuva liekinvarsi" ilmestyi joskus 1990-luvun loppupuolella ja hänet oli kutsuttu Villa Kiveen. Muistaakseni kukaan ei tiedustellut mitään Uosukaisten vesisängystä. Kirjailija itse kertoi, että vuoteesta noussut kohu yllätti hänet, koska kirjassa oli vain pieni pätkä siitä, mutta Suomen kansa otti sen kirjan pääaiheeksi. Lukupiirin tilaisuudet olivat aina kiinnostavia ja hyvin suosittuja. Oli siellä Panu Rajalakin esitelmöimässä kuin myös Kalle Päätalo (1919-2000) puolisonsa kanssa. Ne olivat nautittavia iltoja kirjailijatalo Villa Kiven kauniissa salissa Töölönlahden rannalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)