Tunkeuduimme eilen silakkamarkkinoille kotiapulähihoitajakäynnin jälkeen.Jonkunlainen kato käynyt jossain määrin kalakojujen määrässä verrattuna viime vuoteen.Valmiitten kala-aterioiden myyntipaikkoja pilvin pimein.Muikkua,silakkaa,lohta,kalakeittoa,perunoita ja juureksia valittavana.Ja ihmisille kelpasi.Vanha kauppahallikin veti väkeä.Vetää vielä viimeisimmän tiedon mukaan tammikuuhun asti.Sitten seuraa ainakin toista vuotta kestävä remontti.Osa kauppiaista siirtynee Hietalahteen.Osa ehkä eläkkeelle.
No,ja ostinhan minä markkinoilta.Pari rinkeliä,suutarinlohta purkissa,hummerisilakkaa samoin ja vielä pieni rasiallinen maustesilakoita.Perunakauppiaalta kapallinen Siiklejä ja tillinippu.Hallista graavia lohta ja siikaa.Keitin perunat ja kananmunat ja ei kun herkuttelemaan. Jälkiruuaksi kääretorttua,jonka ostin torilla eräältä vanhemmalta rouvalta ,joka oli itse leiponut.Hyvää.Muutama purjelaiva komisti torinäkymää ja erästä huutokaupataan aikanaan.On ne vaan komeita aluksia.Korkeat mastot,terva tuoksuu ja tarinaakin olisi,jos kertoa osaisivat.Hummerisilakan myyjä kertoi kovasta ja ankarasta kalastajan ammatista lisäten kuitenkin,mitenkä meri eikä päivä ole ikinä toistensa kaltainen.Tuuli oli nytkin riepotellut,kun olivat Helsinkiin tulleet.Kauppatorin rannassa ei tuullut ja kotimatkasta ei vielä tiedä.Toivottelin hyvää myyntiä ja turvallista matkaa takaisin kotiulapalle.
Puoliso saa uuden patjan.Haavapainauma ja se,joka aloittelee syntymistään,ovat sitä luokkaa,että erikoispatja tarvitaan.Ilmapatja ei ole asiallinen,mutta tämä on kuulemma sellainen "jokaisen ihmisen unelmapatja".Pääsinkin taas kehumaan,mitenkä hyvin meillä Suomessa kotisairaanhoitopiiriin päässeitä hoidetaan.Ei pitäisi pienistä marista.Puolisolle ja minulle kaikki on uutta ja outoa,tervetullutta ihanuutta.Kaksi hoitajaa kävi tilannetta tutkailemassa ja toinen oikein haavahoitaja,joka minua neuvoi ja opasti,kun joudun kuutena päivänä viikossa haavoja itse hoitamaan.Huomenna fysioterapeutti ja sitten huilitaankin taas ensi viikkoon asti,jolloin hoitoväki vähenee tilanteen tasaannuttua.Jäänee enää kotiapulähihoitaja ja fysioterapeutti.
11. lokakuuta 2012
10. lokakuuta 2012
EI-SANA LOPETETTU
Mihin ihmeeseen on ei-sana jäänyt lauseissa? Tänään netissä kirjoittaa Helsingin Sanomat otsikoiden kirjoituksen "Curiosity löysi Marsista muovinpalan" ja siinä muovin alkuperää ihmetellessä seuraavan lauseen "Muovin epäillään olevan peräisin mönkijästä itsestään,mutta täyttä varmuutta asiasta vielä ole". Mihin jäi sana "ei"?
Tätä eittämyyttä olen havainnut usein ennenkin eri medioissa television tekstisuomennoksista lähtien.Johtuuko ei-sanan poisjättäminen siitä,että sitä ei enää käytetä kotikasvatuksessakaan? Anteeksi: ...että sitä enää käytetä kotikasvatuksessakaan.Lapsia ei kielletä.Ei-sana kierretään.Kuitenkin se olisi lyhykäisyydessään tehokas ja sen oppii koirakin.Ainakin meidän koirat.Ei tarvinnut sanoa kuin lujalla äänellä EI ja se tepsi oitis.Minua ja ikäisiäni on kasvatettu aikoinaan myös ei-sanaa käyttäen ja meistä kasvoi yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.Nykyään ei kodeissa useinkaan kieltoja ole ja jos olisi,pitäisi lapselle selittää myöskin syy,miksi ei-sanaa pitää totella.
Ehkä "ei" jää joskus kokonaan pois.Ymmärretäänhän lauseen kokonaisuudesta sen tarkoittavan kieltoa,kuten Helsingin Sanomatkin artikkelissaan todisti.Ymmärretäänkö asia oikein myös,jos suomi ei ole hallussa.Maahanmuuttajia on meillä paljon.Miten suomenkielen opettajat,Kielitoimisto ja muut suomen asiantuntijat suhtautuvat tähän ei-sanan boikottiin? Minä en ole asiantuntija,mutta kielikorvassani särähtää.Ainakin minun Nykysuomen sanakirjassani 7.painos 1980 WSOY kieltämisen yhteydessä käytetään ei-sanaa.Esimerkiksi "vaatimusta ei pidetä kovin vaikeana" ja "kukaan ei välittänyt kiellosta" jne. En millään usko,ettei se enää olisi ajankohtainen (että se enää olisi ajankohtainen?) ja käytössä runsaan kolmenkymmenenkään vuoden kuluttua,vaikka kieli muuttuu,sanoja tulee ja niitä menee.Merkityksetkin kääntyvät päälaelleen.
Sataa tänäänkin.Tietoa sen loppumisesta vielä ole!
Tätä eittämyyttä olen havainnut usein ennenkin eri medioissa television tekstisuomennoksista lähtien.Johtuuko ei-sanan poisjättäminen siitä,että sitä ei enää käytetä kotikasvatuksessakaan? Anteeksi: ...että sitä enää käytetä kotikasvatuksessakaan.Lapsia ei kielletä.Ei-sana kierretään.Kuitenkin se olisi lyhykäisyydessään tehokas ja sen oppii koirakin.Ainakin meidän koirat.Ei tarvinnut sanoa kuin lujalla äänellä EI ja se tepsi oitis.Minua ja ikäisiäni on kasvatettu aikoinaan myös ei-sanaa käyttäen ja meistä kasvoi yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.Nykyään ei kodeissa useinkaan kieltoja ole ja jos olisi,pitäisi lapselle selittää myöskin syy,miksi ei-sanaa pitää totella.
Ehkä "ei" jää joskus kokonaan pois.Ymmärretäänhän lauseen kokonaisuudesta sen tarkoittavan kieltoa,kuten Helsingin Sanomatkin artikkelissaan todisti.Ymmärretäänkö asia oikein myös,jos suomi ei ole hallussa.Maahanmuuttajia on meillä paljon.Miten suomenkielen opettajat,Kielitoimisto ja muut suomen asiantuntijat suhtautuvat tähän ei-sanan boikottiin? Minä en ole asiantuntija,mutta kielikorvassani särähtää.Ainakin minun Nykysuomen sanakirjassani 7.painos 1980 WSOY kieltämisen yhteydessä käytetään ei-sanaa.Esimerkiksi "vaatimusta ei pidetä kovin vaikeana" ja "kukaan ei välittänyt kiellosta" jne. En millään usko,ettei se enää olisi ajankohtainen (että se enää olisi ajankohtainen?) ja käytössä runsaan kolmenkymmenenkään vuoden kuluttua,vaikka kieli muuttuu,sanoja tulee ja niitä menee.Merkityksetkin kääntyvät päälaelleen.
Sataa tänäänkin.Tietoa sen loppumisesta vielä ole!
9. lokakuuta 2012
VALINTOJA AAMUSTA ILTAAN
Ihmisen elämä on täynnä valintoja ja päätöksen tekoja.Alkaa jo lapsuudessa.Otanko tänään ulos Sinikka-nuken tai Nallen? Vanilja- tai suklaajäätelöä Valion baarissa? Ostanko Herkusta vadelma- tai mansikkamehutiivistettä? Juicet eivät sovi hampaille.Tämän luin tänään. Ostanko puolisolle v-aukkoisen tai pyöreäaukkoisen aluspaidan? Ostin kaksi pyöreää.Olenko tänään ystävällinen kaikille tai valikoinko kohteen? Pidänkö suuni kiinni,vaikka inva-autonkuljettaja ajoikin Katajanokalta Aleksille Kruunuhaan kautta? Pidin melkein kiinni.Ostanko huomenna silakkamarkkinoilta myrkkyjä täynnä olevia silakoita tai jätänkö ostamatta? Taidan ostaa.Olen jo myrkyillä kyllästetty tässä iässä,että lisä ei liene pahitteeksi.Emmekä ole mitään intohimoisia silakansyöjiä,että taitaa jäädä näin markkina-aikaan yhteen kertaan koko vuodessa.Viimeisin oikea silakan paistoni on tapahtunut vuosia sitten.Enkä ole muikkuihinkaan kajonnut.Mutta ne ovatkin lohikaloja eli kala-aatelia.Meillä syödään kuhaa nykyisin.Ostan valmiita fileitä.Ei ruotoja,helppoja syötäviä,eivätkä paistaessa haise.Huomenna kuitenkin kala on silakka,kun ollaan silakkamarkkinoillakin.Ja kuten kaikki tietävät,silakka on silli.
Haluanko lähipäivinä osallistua taloyhtiön tyytyväisyyskyselyyn ja saada mahdollisuuden arvonnassa voittaa tablettitietokoneen? Digikameraakin on tarjolla sekä kirjalahjakortteja.En vielä tiedä,haluanko.Pitää päättää.Itse kysely on peestä.Olenko kokonaisesti tyytyväinen taloon? Porraskäytävään? Asuinympäristöön? Jätehuoltoon? Ja olenko huomannut muutoksia talossa vuoden aikana? Tunnenko olevani tärkeä asukas? Mikä on ikäni? Tämä on yksinkertaisen selvä asia.Se on 25v.Aina. Mutta en edelleenkään tiedä,vastaanko ja olenko tyytyväinen? Kun ei se tablettivehjekään kiinnosta ja valokuvaamisen jätin jo vuosia sitten möyrittyäni puskissa hyönteisten perässä ja etsiessäni muita kiinnostavia kohteita luonnosta.Olin ottanut hiipimisessä oppia leijonista ja kehityinkin aika hyväksi.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat palautuneet Pariisista.Vive la France! Olivat nauttineet kesälämmöstä Ranskan pääkaupungissa ja tulleet jälleen kerran siihen tulokseen,että Pariisi on aina Pariisi,kaupunkien kaupunki.Napoleonin krenatöörin huudahduksin "Kauan eläköön Ranska!".Isänmaallinen soturi huutaa tämän armeijan museossa Les Invalides-rakennuksessa,jossa kirkossa lepää myös Napoleon Bonaparte,vaikka olikin haudattuna kuoltuaan 1821 St.Helena-saaressa ja siirrettiin Ranskaan 1840. Napoleonin sarkofagin punaista kiveä ei saatu muualta kuin Aunuksen Karjalasta.Tämänhän tiedämme kaikki.Katsokaamme asianmukaisella kiinnostuksella,kun käymme Invalidikirkossa.
Haluanko lähipäivinä osallistua taloyhtiön tyytyväisyyskyselyyn ja saada mahdollisuuden arvonnassa voittaa tablettitietokoneen? Digikameraakin on tarjolla sekä kirjalahjakortteja.En vielä tiedä,haluanko.Pitää päättää.Itse kysely on peestä.Olenko kokonaisesti tyytyväinen taloon? Porraskäytävään? Asuinympäristöön? Jätehuoltoon? Ja olenko huomannut muutoksia talossa vuoden aikana? Tunnenko olevani tärkeä asukas? Mikä on ikäni? Tämä on yksinkertaisen selvä asia.Se on 25v.Aina. Mutta en edelleenkään tiedä,vastaanko ja olenko tyytyväinen? Kun ei se tablettivehjekään kiinnosta ja valokuvaamisen jätin jo vuosia sitten möyrittyäni puskissa hyönteisten perässä ja etsiessäni muita kiinnostavia kohteita luonnosta.Olin ottanut hiipimisessä oppia leijonista ja kehityinkin aika hyväksi.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat palautuneet Pariisista.Vive la France! Olivat nauttineet kesälämmöstä Ranskan pääkaupungissa ja tulleet jälleen kerran siihen tulokseen,että Pariisi on aina Pariisi,kaupunkien kaupunki.Napoleonin krenatöörin huudahduksin "Kauan eläköön Ranska!".Isänmaallinen soturi huutaa tämän armeijan museossa Les Invalides-rakennuksessa,jossa kirkossa lepää myös Napoleon Bonaparte,vaikka olikin haudattuna kuoltuaan 1821 St.Helena-saaressa ja siirrettiin Ranskaan 1840. Napoleonin sarkofagin punaista kiveä ei saatu muualta kuin Aunuksen Karjalasta.Tämänhän tiedämme kaikki.Katsokaamme asianmukaisella kiinnostuksella,kun käymme Invalidikirkossa.
8. lokakuuta 2012
HAMMASTELUA TAKSIN TAKAPENKILLÄ
Taksikeskuksesta pyydetään Metro-lehden mukaan aina vaan useammin suomalaista kuljettajaa asiakasta hakemaan.Se ei ole vastoin lakia,mutta se on,kun keskus välittää pyynnön kuskeille.No,kommentteja tuli kirjoituksen jälkeen roppakaupalla huonoista kokemuksista ulkomaalaistaustaisen kuljettajan rajallisesta suomenkielen taidosta sekä jopa ammattitaidosta.
Minullakin on tarinoita.Useita ja tosia.Koskevat invataksin kuljettajia,joitten joukossa runsaasti ulkomaalaistaustaisia.Iso osa vaikeuksia koostuu juuri kielitaidottomuudesta kuin myös siitä,että ajotaito ei kaupungissa ole paras mahdollinen,ei tunneta edes keskustaa ja luullaan olevan parempia ajajia kuin ollaankaan.Jos neuvon,että nyt tulee liian pitkä lenkki,olisi pitänyt jo kääntyä Katajanokalle päin,olemme menossa kohti Töölöä,kuljettaja suuttuu ja käskee olla sekaantumatta.Minä jatkan "sekaantumista",sillä en halua Töölöön vaan päinvastaiseen suuntaan.Seuraavaksi kuljettaja tokaisee,että mistään ei saa kääntyä Katajanokalle,vaan pitää mennä se tekemään kauempaa.Tiedän,että saa.On käännytty ennenkin ja minä taas ajellut tässä kaupungissa kauan ennen kuljettajan syntymää.Tunnen Stadin sekä liikennemerkit.Kuljettaja uhkailee keskeyttävänsä ajon ja heittävänsä meidät ulos.Hän ajaa mistä haluaa ja minun on kuulemma pidettävä suuni kiinni.En pidä vieläkään.Alkaa harmittaa.Kotona teen Matkapalveluun suullisen valituksen,joka pannaan menemään sosiaalitoimistoon.Kysehän on kaupungin korvaamasta vammaisajosta.
Hän on soittavinaan Helsingin Matkapalveluun,josta inva-autot tilataan, ja puhua pajattaa asiakkaasta,joka "koko ajan haukkuu häntä,on rasisti ja väittää kaupunkituntemusta huonoksi". Jälkimmäinen on totta.Tämä rasisti-leimaaminen on nykyisin asia,jota nämä ulkomaalaistaustaiset viljelevät mennen tullen.No,tokikaan ei ole rasismista kysymys,ei ihon väristä tai kansallisuudesta,vaan vain ja yksinomaan huonosta asiakaspalvelusta.Tämän olen sanonut.Ällistyksekseni eräskin kuljettaja sanoi minulla olevan huonon "kuljettajapalvelun". Mikähän se on? Ei asiakas palvele kuljettajaa,vaan kuljettaja on työssä asiakaspalvelussa.
Olen usein puhunut tästä suomalaiskuljettajien kanssa ja jokainen on kuullut näitä tarinoita asiakkailtaan.He ovat sitä mieltä,että kaupunkiajo ei kaikilta ulkomaalaistaustaisilta luonnistu koskaan.He ovat ehkä kotoisin maansa maaseudulta,eikä ole ajotottumusta isoissa kaupungeissa.Taksinkuljettajakoulutus ei aina mene nappiin.On kiire päästä ammattiin rahaa tahkoamaan.Ei ole tarpeeksi motivaatiota taitavaksi ajajaksi tulemiseen.Varsinkin afrikkalaiset ovat ylpeitä miehiä.Jos heidän ajamiseensa pitkin ja poikin kaupunkia takapenkiltä puuttuu,he suivaantuvat silmittömästi ja etupenkiltä lauotaan kiivasta äänenkäyttöä käyttöä lauseita heidän omalla kielellään.Asiakas arvaa suurin piirtein sanoman.
Joku tietysti väittää,että moitteita on suomalaisissakin.On ja aivan varmasti. Mutta kommunikoiminen sujuu vaivatta ja yleensä kuljettaja kuuntelee asiakasta ja hänen tietämystään annetun osoitteen suunnasta.
Minunkin kohdalleni näitä on osunut,mutta huomattavasti vähemmän,eikä meitä ole kertaakaan uhattu poistaa autosta.En ala kuitenkaan autoa tilatessani,on se sitten henkilö- tai invataksi, vaatia suomalaista kuljettajaa.Mutta en liioin pidä suutani kiinni,jos en pääse suhteellisesti lyhyintä reittiä päämäärääni vain sen vuoksi,että kuljettaja ei halua olla yhteistyöhaluinen ja/tai hänen ammattitaitonsa ei täytä sille asetettuja kriteerejä.
Minullakin on tarinoita.Useita ja tosia.Koskevat invataksin kuljettajia,joitten joukossa runsaasti ulkomaalaistaustaisia.Iso osa vaikeuksia koostuu juuri kielitaidottomuudesta kuin myös siitä,että ajotaito ei kaupungissa ole paras mahdollinen,ei tunneta edes keskustaa ja luullaan olevan parempia ajajia kuin ollaankaan.Jos neuvon,että nyt tulee liian pitkä lenkki,olisi pitänyt jo kääntyä Katajanokalle päin,olemme menossa kohti Töölöä,kuljettaja suuttuu ja käskee olla sekaantumatta.Minä jatkan "sekaantumista",sillä en halua Töölöön vaan päinvastaiseen suuntaan.Seuraavaksi kuljettaja tokaisee,että mistään ei saa kääntyä Katajanokalle,vaan pitää mennä se tekemään kauempaa.Tiedän,että saa.On käännytty ennenkin ja minä taas ajellut tässä kaupungissa kauan ennen kuljettajan syntymää.Tunnen Stadin sekä liikennemerkit.Kuljettaja uhkailee keskeyttävänsä ajon ja heittävänsä meidät ulos.Hän ajaa mistä haluaa ja minun on kuulemma pidettävä suuni kiinni.En pidä vieläkään.Alkaa harmittaa.Kotona teen Matkapalveluun suullisen valituksen,joka pannaan menemään sosiaalitoimistoon.Kysehän on kaupungin korvaamasta vammaisajosta.
Hän on soittavinaan Helsingin Matkapalveluun,josta inva-autot tilataan, ja puhua pajattaa asiakkaasta,joka "koko ajan haukkuu häntä,on rasisti ja väittää kaupunkituntemusta huonoksi". Jälkimmäinen on totta.Tämä rasisti-leimaaminen on nykyisin asia,jota nämä ulkomaalaistaustaiset viljelevät mennen tullen.No,tokikaan ei ole rasismista kysymys,ei ihon väristä tai kansallisuudesta,vaan vain ja yksinomaan huonosta asiakaspalvelusta.Tämän olen sanonut.Ällistyksekseni eräskin kuljettaja sanoi minulla olevan huonon "kuljettajapalvelun". Mikähän se on? Ei asiakas palvele kuljettajaa,vaan kuljettaja on työssä asiakaspalvelussa.
Olen usein puhunut tästä suomalaiskuljettajien kanssa ja jokainen on kuullut näitä tarinoita asiakkailtaan.He ovat sitä mieltä,että kaupunkiajo ei kaikilta ulkomaalaistaustaisilta luonnistu koskaan.He ovat ehkä kotoisin maansa maaseudulta,eikä ole ajotottumusta isoissa kaupungeissa.Taksinkuljettajakoulutus ei aina mene nappiin.On kiire päästä ammattiin rahaa tahkoamaan.Ei ole tarpeeksi motivaatiota taitavaksi ajajaksi tulemiseen.Varsinkin afrikkalaiset ovat ylpeitä miehiä.Jos heidän ajamiseensa pitkin ja poikin kaupunkia takapenkiltä puuttuu,he suivaantuvat silmittömästi ja etupenkiltä lauotaan kiivasta äänenkäyttöä käyttöä lauseita heidän omalla kielellään.Asiakas arvaa suurin piirtein sanoman.
Joku tietysti väittää,että moitteita on suomalaisissakin.On ja aivan varmasti. Mutta kommunikoiminen sujuu vaivatta ja yleensä kuljettaja kuuntelee asiakasta ja hänen tietämystään annetun osoitteen suunnasta.
Minunkin kohdalleni näitä on osunut,mutta huomattavasti vähemmän,eikä meitä ole kertaakaan uhattu poistaa autosta.En ala kuitenkaan autoa tilatessani,on se sitten henkilö- tai invataksi, vaatia suomalaista kuljettajaa.Mutta en liioin pidä suutani kiinni,jos en pääse suhteellisesti lyhyintä reittiä päämäärääni vain sen vuoksi,että kuljettaja ei halua olla yhteistyöhaluinen ja/tai hänen ammattitaitonsa ei täytä sille asetettuja kriteerejä.
7. lokakuuta 2012
AIKOMUKSIA SUNNUNTAIN RATOKSI
Piti menemämme tänään markkinoille,mutta minuun iski isokokoinen laiskamato.Ja jos ihan tarkasti taivaalle tihruan,niin näen sadepilviä.Jossainhan niitä aivan varmasti on.Se on sama juttu,kun yleensä pidetään Suomessa keskipäivää semmoisena sivistyneenä ajankohtana,jonka jälkeen voi sipaista maaruunsa lasillisen.Itsekin sorrun ennen tätä aikaa siihen,että tuumin kellon jossain päin maailmaa olevan jo yli sallitun ajan.Näinhän se on.Ja ei kun nieluun.
Huomennakaan emme voi lähteä mihinkään.Rapussa on lappu,jossa kielletään lattianhoidollisista syistä kulku.Muuten ei piitattaisi,mutta kemikaleja kulkeutuu huoneistoon,eikä niitä jälkiä saa lattiasta ikinä pois.On yritetty. Markkinat jäävät seuraavaan päivään.Siihen keikkaan on ympättävä myös hallireissu.On tämä nyt yhdenlaista organisoimista,kun päästiin kotihoidon piiriin.Kolmena päivänä viikosta kotikäymisiä,eikä auta olla kuin kiitollinen yhteiskunnalle.Ja olenhan minä.Lisääntyneestä rajoittuneisuudesta huolimatta.
En ole tiennyt,että auttavan autonkuljettajan porrasaskelmissa on maksimiluku.Meillä on kaksi kappaletta ja niistä laskeutuminen sekä nousu kuuluu työn toimenkuvaan veloituksetta.Jos olisi kolme,pitäisi hankkia maksullinen apumies tai peräti motorisoitu nostaja pyörätuoliin.Nämä ovat laaditut kuulemma oikein pykäliin ja kysymyksessähän on sekä pyörätuolissa istujan kuin kuljettajankin turvallisuus.Tosin eräs kuljettaja naureskeli hyväntahtoisesti juteltuani asiasta ja sanoi ainakin omalla kohdallaan olevan selvää,että auttaa vaikka viidestäkin askelmasta.Ymmärrettävää on tietysti,että jos joku tahtoo neljänteen kerrokseen,eikä ole hissiä,niin silloin ei edes hyvä tahto ja inhimillisyys tule kysymykseen.Olemme onnenpekkoja,että meillä on ulos vain kaksi porrasaskelmaa,eivätkä nekään kovin korkeita.Yksin en kuitenkaan näillä voimilla pyörätuolia matkustajineen saa,vaikka olenkin kuullut,että se ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji.Me pääsemme tästä pälkähästä,kun saadaan puoliso taas jaloilleen.
Schjerfbeck-näyttely meiltä jää näkemättä.Eikä minultakaan yksin liikene tuuraajapäivästä aikaa Ateneumiin piipahtamiseen.C,A ja P olivat ja kuulemma nauttivat koko sydämellään näkemästään.Soitin A:lle ja kyselin tuntoja.C:n ajatukset jo tiesin.Heitäkin oli hiukan häirinnyt taiteilijan myöhäistuotanto,jossa omissakuvissa on voimakkaasti esillä pääkallomainen tunnelma.Schjerfbeck (1862-1946) on ikään kuin jo lähtökuopissaan elämästä.
Huomennakaan emme voi lähteä mihinkään.Rapussa on lappu,jossa kielletään lattianhoidollisista syistä kulku.Muuten ei piitattaisi,mutta kemikaleja kulkeutuu huoneistoon,eikä niitä jälkiä saa lattiasta ikinä pois.On yritetty. Markkinat jäävät seuraavaan päivään.Siihen keikkaan on ympättävä myös hallireissu.On tämä nyt yhdenlaista organisoimista,kun päästiin kotihoidon piiriin.Kolmena päivänä viikosta kotikäymisiä,eikä auta olla kuin kiitollinen yhteiskunnalle.Ja olenhan minä.Lisääntyneestä rajoittuneisuudesta huolimatta.
En ole tiennyt,että auttavan autonkuljettajan porrasaskelmissa on maksimiluku.Meillä on kaksi kappaletta ja niistä laskeutuminen sekä nousu kuuluu työn toimenkuvaan veloituksetta.Jos olisi kolme,pitäisi hankkia maksullinen apumies tai peräti motorisoitu nostaja pyörätuoliin.Nämä ovat laaditut kuulemma oikein pykäliin ja kysymyksessähän on sekä pyörätuolissa istujan kuin kuljettajankin turvallisuus.Tosin eräs kuljettaja naureskeli hyväntahtoisesti juteltuani asiasta ja sanoi ainakin omalla kohdallaan olevan selvää,että auttaa vaikka viidestäkin askelmasta.Ymmärrettävää on tietysti,että jos joku tahtoo neljänteen kerrokseen,eikä ole hissiä,niin silloin ei edes hyvä tahto ja inhimillisyys tule kysymykseen.Olemme onnenpekkoja,että meillä on ulos vain kaksi porrasaskelmaa,eivätkä nekään kovin korkeita.Yksin en kuitenkaan näillä voimilla pyörätuolia matkustajineen saa,vaikka olenkin kuullut,että se ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji.Me pääsemme tästä pälkähästä,kun saadaan puoliso taas jaloilleen.
Schjerfbeck-näyttely meiltä jää näkemättä.Eikä minultakaan yksin liikene tuuraajapäivästä aikaa Ateneumiin piipahtamiseen.C,A ja P olivat ja kuulemma nauttivat koko sydämellään näkemästään.Soitin A:lle ja kyselin tuntoja.C:n ajatukset jo tiesin.Heitäkin oli hiukan häirinnyt taiteilijan myöhäistuotanto,jossa omissakuvissa on voimakkaasti esillä pääkallomainen tunnelma.Schjerfbeck (1862-1946) on ikään kuin jo lähtökuopissaan elämästä.
6. lokakuuta 2012
SYYSILTOJEN KYNTTILÄNVALOA
Joku vienyt vuoteensa seinää vasten pihalle.Siinä se kökötti kestäen urhoollisesti sateet ja tuulet monen päivän ajan.Ei mikään likainen rähjä,vaan kelpo vuode.Eräänä aamuna sitä ei enää ollut.Ei liioin roskistuvassa,eikä muualla pihalla.Jäljet kertoivat sen poistuneen jonkun raahaamana pihapiiristä.Kuivuttuaan palvelee jotakuta.Vuoteella elämä jatkuu.
Fysioterapeutti kävi.Sain kotiläksyksi aamuisin panna puoliso työskentelemään jalkojensa kanssa ihan vaan vuoteessa.Katselin tarkasti liikkeet,joita hänen on suoritettava.Enköhän osaa.Puoliso pantiin myös kävelemään rollaattorin tukemana.Kovin oli vaappuvaa meno ja minä pyörätuolin kanssa kantapäillä,jos keikahtaa.Terapeutti näki kyllä asiassa positiivisuutta ja minulla syttyi toivon kipinä.Ensi perjantaina jatkuu.Ilmapatjan saamista makuuhaavoja varten pohditaan niin ikään ensi viikolla.Kaiketi tarvitaan lääkärinlausunto haavapainaumien kunnosta vielä niiden kahden asiantuntijan lisäksi,jotka tulevat meille asiaa tutkailemaan.
Parveke on aika viehättävän näköinen iltaisin,kun tuikkuja paksummat lämpökynttilät palavat lyhdyissä.Kahdeksan tuntia paloaikaa,kertoo tuoteselostus.Mistähän se johtuu,että jo lapsesta asti olen pitänyt kynttilöiden liekistä,yleensäkin tulesta? Takan ääressä olen voinut vaikka kuinka pitkään tulen hehkua katsella ja "tuijotin tulehen kauvan" Eino Leinon sanoin. "...Hiilet hehkui,kuvat kulki/ajat armahat samosi/liiteli suviset linnut/keikkuivat kesäiset päivät..." Nyt on tyytyminen kynttilän liekkeihin.Joskus vien roskat pimeällä vain nähdäkseni partsin valot.Vaikuttavat entistäkin somemmilta,jos syysmyrsky pauhaa ja sade lyö ikkunaan.Eilen saimme tuta tämän näytelmän.Istuinkin parvekkeella nauttimassa.No,tänään on uusi päivä ja aurinko paistaa terhakkaasti koivujen kellastuneisiin lehtiin,joita eilistä leppeämpi tuuli viskoo mielin määrin jo maahan.Sadepilvet eivät himmennä taivaan sinisyyttä,vaan taivas kaartuu kirkkaana Helsingin yllä.Luvattiin epävakaisuutta viikonlopuksi kuitenkin.Pääsevätkö Kauppatorin silakkamarkkinat huomenna poutasäässä alkuun? Mekin aiomme sinne ensi viikolla.Mutta Stockmannin Hullut Päivät 10-14.10.jätän väliin.
Touko Siltalan toimittamaa kirjaa Veikko Huovisen novelleista,pakinoista ja lyhyistä erikoisista sen sijaan en jätä.Tänä vuonna ilmestynyt postuumisti koottu Huovisen tuotannosta vuodesta 1950 alkaen.Aiemmin julkaisematontakin tekstiä.Kuuntelen hymy huulilla äänikirjaa,eikä uni malta tulla.Panu Rajala myös ansiokkaasti tarttui aiheeseen Veikko Huovinen kirjalla "Hirmuinen humoristi,Veikko Huovisen satiirit ja savotat" WSOY 2012. Me kaikki tunnemme tavalla tai toisella korpifilosofi Konsta Pylkkäsen,josta kertoi Huovinen lämmöllä vuonna 1952 Havukka-ahon ajattelijassa. Minulla on ollut onni ja ilo tavata Veikko Huovinen kerran.Vaatimaton kaveri ja jotain mukana Konstaakin.Huovista ei enää ole,mutta Havukka-ahon filosofi elää.
Fysioterapeutti kävi.Sain kotiläksyksi aamuisin panna puoliso työskentelemään jalkojensa kanssa ihan vaan vuoteessa.Katselin tarkasti liikkeet,joita hänen on suoritettava.Enköhän osaa.Puoliso pantiin myös kävelemään rollaattorin tukemana.Kovin oli vaappuvaa meno ja minä pyörätuolin kanssa kantapäillä,jos keikahtaa.Terapeutti näki kyllä asiassa positiivisuutta ja minulla syttyi toivon kipinä.Ensi perjantaina jatkuu.Ilmapatjan saamista makuuhaavoja varten pohditaan niin ikään ensi viikolla.Kaiketi tarvitaan lääkärinlausunto haavapainaumien kunnosta vielä niiden kahden asiantuntijan lisäksi,jotka tulevat meille asiaa tutkailemaan.
Parveke on aika viehättävän näköinen iltaisin,kun tuikkuja paksummat lämpökynttilät palavat lyhdyissä.Kahdeksan tuntia paloaikaa,kertoo tuoteselostus.Mistähän se johtuu,että jo lapsesta asti olen pitänyt kynttilöiden liekistä,yleensäkin tulesta? Takan ääressä olen voinut vaikka kuinka pitkään tulen hehkua katsella ja "tuijotin tulehen kauvan" Eino Leinon sanoin. "...Hiilet hehkui,kuvat kulki/ajat armahat samosi/liiteli suviset linnut/keikkuivat kesäiset päivät..." Nyt on tyytyminen kynttilän liekkeihin.Joskus vien roskat pimeällä vain nähdäkseni partsin valot.Vaikuttavat entistäkin somemmilta,jos syysmyrsky pauhaa ja sade lyö ikkunaan.Eilen saimme tuta tämän näytelmän.Istuinkin parvekkeella nauttimassa.No,tänään on uusi päivä ja aurinko paistaa terhakkaasti koivujen kellastuneisiin lehtiin,joita eilistä leppeämpi tuuli viskoo mielin määrin jo maahan.Sadepilvet eivät himmennä taivaan sinisyyttä,vaan taivas kaartuu kirkkaana Helsingin yllä.Luvattiin epävakaisuutta viikonlopuksi kuitenkin.Pääsevätkö Kauppatorin silakkamarkkinat huomenna poutasäässä alkuun? Mekin aiomme sinne ensi viikolla.Mutta Stockmannin Hullut Päivät 10-14.10.jätän väliin.
Touko Siltalan toimittamaa kirjaa Veikko Huovisen novelleista,pakinoista ja lyhyistä erikoisista sen sijaan en jätä.Tänä vuonna ilmestynyt postuumisti koottu Huovisen tuotannosta vuodesta 1950 alkaen.Aiemmin julkaisematontakin tekstiä.Kuuntelen hymy huulilla äänikirjaa,eikä uni malta tulla.Panu Rajala myös ansiokkaasti tarttui aiheeseen Veikko Huovinen kirjalla "Hirmuinen humoristi,Veikko Huovisen satiirit ja savotat" WSOY 2012. Me kaikki tunnemme tavalla tai toisella korpifilosofi Konsta Pylkkäsen,josta kertoi Huovinen lämmöllä vuonna 1952 Havukka-ahon ajattelijassa. Minulla on ollut onni ja ilo tavata Veikko Huovinen kerran.Vaatimaton kaveri ja jotain mukana Konstaakin.Huovista ei enää ole,mutta Havukka-ahon filosofi elää.
3. lokakuuta 2012
SYMMETRIAA JA EPÄSYMMETRIAA
Päivällä katselin ohjelmaa,en muista kanavaa,en nimeä,dokumenttia ihmisen ulkonäön tärkeydestä.Pitää olla kaunis,virheetön ja symmetrinen.Tämän sanoi mies,jonka kasvot on tauti turmellut.Ohjelmassa oli myös nainen,kaunotar,ilman virheitä ja varmasti symmetrinen.He kulkivat viikon yhdessä tutustuen toistensa elämään,kahteen erilaiseen maailmaan.Mies oli tottunut lapsuudestaan lähtien kiusottelijoihin,tuijottelijoihin,vähättelyyn ja haukkumisiin.Kuitenkin hän oli yhtä lailla ihminen ihmisten joukossa kuten kaunotarkin. Mutta me emme halua nähdä rujoutta,emme rumuutta,sairautta,erilaisuutta.Me arvostamme toisiamme ulkonäön perusteella.Kauneus on valttia,virheettömyys ja se symmetria.
Ehkä mies oli kuitenkin,ja olikin,sinut paremmin itsensä kanssa kuin kaunotar.Hän kun pakeni itseään ja elämääkin meikin alle.Aamuisin meni julkisivun laitteluun kaksikin tuntia.Ei vienyt edes roskapussia pihalle ennen kuin mielestään maailmalle valmiina.Pitkät tekoripset häilyivät rajattujen silmien luomissa.Tekorusketusta,värejä purkeista ja purtiloista.Keinotekoista kaikki.Kaiken alla oli kuitenkin viehättävä ihminen,mutta huonon itsetunnon omaava.Mies vakuutti kaunottarelle tämän olevan kaunis ilman meikkiäkin.Eräänä päivänä kaunotar puhdisti kaiken pois ja kas,hän oli kaunis yhä! He kumpikin oppivat toisiltaan,ettei elämässä ulkonäkö ole se tärkein tekijä.Pitää kunnioittaa itseään semmoisena kuin on.Ei vetää rajaa kauneuden ja rumuuden välille.Kun tätä miestä katseli,ei enää huomannutkaan hänen erilaisuuttaan.Näki sivistyneen miehen,jolla oli vankka itsetunto ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin oli.Kaunotarkin oppi hyväksymään itsensä ilman meikkiä.Uskalsi ulos maailmaan sellaisena kuin oli,kauniina ja symmetrisenä.
Dokumentti ei kertonut,jatkuiko ystävyys näiden kahden ihmisen välillä ohjelman teon jälkeenkin.Miksipä ei?
Meillä on kotona pitänyt kiirusta.Eilen lähihoitaja.Tänään pesijähoitaja.Huomenna tuuraajapäivä ja perjantai pyhitetty fysioterapeutille.En arvannutkaan kotisairaanhoidon olevan näin elämän täyttävää,kun Haartmanin henkilökunta kokemuksen syvällä rintaäänellä otti puheeksi "ikänne huomioon ottaen".Minä otin yhteiskunnan suoman avun vastaan ainakin kokeeksi.No,se maksaa,ettei kukaan ajattele yhteiskunnan olevan niin anteliaan.Väkeä siis lappaa.Mehiläisen lääkärikin ihmetteli,että koska meillä on nyt aikaa omalle elämälle.Sa se.Mutta näinhän se menee,kun iän ottaa huomioon.
Huomenna kuitenkin nuorekkaasti kirmaan vapaatunneilleni.Ostan valkoisen kaulaliinan,jonka voin huolettomasti heittää toisen olan yli.En käytä tätä uudempaa pujotussysteemiä,jonkalainen olisi muodikasta.Ajelen aina näissä tyylihommissa hiukan jälkijunassa.Kun pujottaminen on muilla out,saatan minä ottaa sen käyttöön.
Ehkä mies oli kuitenkin,ja olikin,sinut paremmin itsensä kanssa kuin kaunotar.Hän kun pakeni itseään ja elämääkin meikin alle.Aamuisin meni julkisivun laitteluun kaksikin tuntia.Ei vienyt edes roskapussia pihalle ennen kuin mielestään maailmalle valmiina.Pitkät tekoripset häilyivät rajattujen silmien luomissa.Tekorusketusta,värejä purkeista ja purtiloista.Keinotekoista kaikki.Kaiken alla oli kuitenkin viehättävä ihminen,mutta huonon itsetunnon omaava.Mies vakuutti kaunottarelle tämän olevan kaunis ilman meikkiäkin.Eräänä päivänä kaunotar puhdisti kaiken pois ja kas,hän oli kaunis yhä! He kumpikin oppivat toisiltaan,ettei elämässä ulkonäkö ole se tärkein tekijä.Pitää kunnioittaa itseään semmoisena kuin on.Ei vetää rajaa kauneuden ja rumuuden välille.Kun tätä miestä katseli,ei enää huomannutkaan hänen erilaisuuttaan.Näki sivistyneen miehen,jolla oli vankka itsetunto ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin oli.Kaunotarkin oppi hyväksymään itsensä ilman meikkiä.Uskalsi ulos maailmaan sellaisena kuin oli,kauniina ja symmetrisenä.
Dokumentti ei kertonut,jatkuiko ystävyys näiden kahden ihmisen välillä ohjelman teon jälkeenkin.Miksipä ei?
Meillä on kotona pitänyt kiirusta.Eilen lähihoitaja.Tänään pesijähoitaja.Huomenna tuuraajapäivä ja perjantai pyhitetty fysioterapeutille.En arvannutkaan kotisairaanhoidon olevan näin elämän täyttävää,kun Haartmanin henkilökunta kokemuksen syvällä rintaäänellä otti puheeksi "ikänne huomioon ottaen".Minä otin yhteiskunnan suoman avun vastaan ainakin kokeeksi.No,se maksaa,ettei kukaan ajattele yhteiskunnan olevan niin anteliaan.Väkeä siis lappaa.Mehiläisen lääkärikin ihmetteli,että koska meillä on nyt aikaa omalle elämälle.Sa se.Mutta näinhän se menee,kun iän ottaa huomioon.
Huomenna kuitenkin nuorekkaasti kirmaan vapaatunneilleni.Ostan valkoisen kaulaliinan,jonka voin huolettomasti heittää toisen olan yli.En käytä tätä uudempaa pujotussysteemiä,jonkalainen olisi muodikasta.Ajelen aina näissä tyylihommissa hiukan jälkijunassa.Kun pujottaminen on muilla out,saatan minä ottaa sen käyttöön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)