Eilen kaupungilla.Stockmann valmistautuu Hulluille Päiville.Keltaisten aavepussien sisällä myytävää,joka huomenna näytille asetetaan.Vielä sunnuntainakin voi panna rahaa palamaan hullun lailla.Minä en ajatellut panna.Torstai on tuuraajapäivä ja silloin menen.Kuten aina ennenkin,kun olen runsaan kolmen tunnin vapaalla.En pidä mistään alennusmyynnin tapaisestakaan,en sen aiheuttamasta ihmisruuhkasta,jossa tuupitaan ja tönitään.Mutta viikonlopun ruuat on torstaina hankittava.Pitää joskus organisoida niin,että se tuuraajavapaa olisi todellinen vapaa ilman velvoitteita ja menisin aivan muualle kuin kauppaan.Reinokin yhä kaupungin museossa tapaamatta ja paljon muutakin designpääkaupunkivuoteen liittyvää.Tästä tulikin mieleeni,että Guggenheim- museon mahdollisen Helsinkiin rakentamisen päättäminen siirrettiin vuoteen 2013.Sitten räknättiin,mitä sekin tulee kaupungille maksamaan,kun/jos koko Guggenheim ei tänne tulisikaan.Olisikohan ollut parempi pestä kätensä koko asiasta jo heti alkuunsa ja sanoa ei kiitos? Minäkin vaahtosin museon tulemisen takia,mutta nyt olen vallan toista mieltä.Rakennetaan jotain muuta kivaa.
Sisäministeri Päivi Räsänen haluaa lain muutoksella päästä eroon organisoidusta katukerjäämisestä Suomessa.No,olisihan tuo yksi askel parempaan suuntaan,jos saa tukea muilta lainlaatijoilta.Pieni järkeni kyllä kuiskii,että kerjäläisiä johtavat ketkut esimerkiksi Romaniassa keksivät porsaanreikiä saadakseen bisneksensä jatkumaan niin meillä kuin muuallakin Euroopassa.Romanit ovat lisääntyneet kuin sienet sateella Helsingissä kevätpäivien kuluessa.Ja aina,kielloista ja pyynnöistä huolimatta,on niitä ohikulkijoita,jotka tiputtavat kolikkoja romanin pahvimukiin.Kun ei perille mene,että homma on ammattimaista emämaasta johdettua raakaa liiketoimintaa.
Aito köyhä romani ei pakkaa autoonsa kerjuuvaatteita ja harjoittele naamalleen sääliä anovaa ilmettä ja aja Suomeen.Ei ole liiemmin rahaa matkailemiseen.Autonkin virkaa saattaa hänellä tehdä jo paremmat päivänsä nähnyt hevonen,jonka selän vuodet ovat painaneet syvälle kaarelle.Hän on ylpeä juuristaan ja omasta kulttuuristaan.Hän saattaa hiukan hävetä niitä maanmiehiään,jotka ovat menneet leikkiin mukaan,jossa alistutaan ulkomailla ammattimaiseen kerjäämiseen ,jonka tuotto menee suurimmalta osalta organisaatiota johtavien elimien omiin taskuihin.Hän kantaa oman romanitaustansa arvokkaasti menettämättä kasvojaan,ei ujostele juuriaan ja on tyytyväinen elämäänsä oman maansa kamaralla.
Taivas tiputtelee vuoroon vettä ja räntää.Koivujen oksissa kuin pieniä lasipalloja tai helmiä,kauniita vesimuodostelmia,kunnes tipahtavat maahan. Parveke alkaa olla kunnossa.Nostin keinutuolinkin jo ja samat olivat voimat kuin vuosi sitten.Suorin käsin ylitse kopiokoneen ja samaa soittoa partsille asti.Meikämuorissa jyllää yhä! Oikeastaan olin hyvin ylpeä itsestäni.Silkkipuu pääsee paikoilleen myöhemmin ja muun krääsän jätän tänä keväänä pois. Nyt on tyyli yksinkertainen.
17. huhtikuuta 2012
15. huhtikuuta 2012
ANIMAL PLANETIN KOIRAT
Huomenta.Heräsin hyvin varhain.Pimeä vielä verhosi tienoot.Nyt jo sarastaa.Katselin myöhään illalla Animal Planetin ohjelmia ja eläinpoliisien arkea Amerikoissa.Mitenkä huonosti ihmiset kohtelevat kotieläimiään,lemmikkejään,koiria.Aliravitsemusta,pentupanta vielä aikuisenakin syvälle lihaan syöpyneenä,avohaavoja,joissa toukat elävät,sadoittain kirppuja turkissa,murtuneita nilkkoja,poikki menneitä raajoja... loputtomiin. USAssa ei silkkihansikkain käsitellä eläinten kiduttajia.Sakot rangaistuksina ovat suuret,eikä vankilatuomiotakaan karsasteta.Eläimet otetaan pois muittamutkitta,eikä siinä rukoukset auta,eivät lupaukset paremmasta hoidosta.Kouraisee syvältä sydämestä ihmisen julmuus ja välinpitämättömyys.Onneksi on onnellisiakin loppuja näille tarinoille.Koira toipuu vammoistaan asianmukaisessa hoidossa ja pääsee lopulta hyvään kotiin perheenjäseneksi.Aikanaan se unohtaa tyystin kaiken kokemansa ja antaa aidon ja pyyteettömän rakkautensa uudelle isäntäväelleen.
Sarilta sain kommentin,kiitos,että jos hänkin Hantan esimerkin mukaan alkaisi kuurille.Hei,me laihdutetaan! Vielä minulla hyvin menee.Päivittäinen kalorimäärä huimasti pienentynyt,samppanjakorkit ja muut pullat pannassa.Ei ehtoolla tuhteja voileipiä,ei edes toistaiseksi viiniä aterialla.Eilen tein lounaaksi jauhelihapihvejä ja söin salaatin kanssa yhden sekä pienen perunan.Juomana silkka vesi. Hedelmistä en ole luopunut,enkä aio luopua.Mutta ei tolkuttomasti.Kyllä tämä tästä.Sitä paitsi onhan minulla kokemusta näistä puuhista.On toki,vaikka kuinka monesta eriskummallisestakin dieetistä.Kaikkea on yritetty.Tuloksia saatu ja oltu saamatta.Milloin mikin asia ollut alkuun panijana ja kannustimena.Vuosia sitten kerran piti tulla sutjakkaaksi häitä varten.Olimme saaneet Amsterdamiin kutsun.Toisen kerran piti kiloja karistaa,kun olimme menossa Hofheim am Taunus-nimiseen kaupunkiin Saksassa tapaamaan jo silloin samoin naimisiin mennyttä ex-poikaystävääni ja hänen perhettään.Nykyisin ei tämmöisiä syitä ole.Ihan vaan mammaraisen omaksi iloksi ja terveydeksi.
Tänään ulos,jos Esteri ei paikalle tule.Eilen tuli ja oli.Koko päivän.Ihan lätäköiksi asti pihalla.On se vaan niin hyvä meillä täällä Suomessa,kun luonnonmullistukset jäävät pakkasiin,vesisateisiin,tuuliin ja joskus tulviin ja pieniin maan valumisiin.Ei huolta järeistä maanjäristyksistä,pyroklastisista tuhkapilvistä,tsunameista tai heinäsirkkojen invaasioista.On meidän niin hyvä.Pitää muistaa,kun taas pistää marisemaan.Povataan kyllä kerjäläisten maihinnousua entisten kesien tapaan.Ei heistä eroon pääse muulla konstilla kuin lainmuutoksella: kerjääminen Suomessa kielletty. Ihmettelen monen muun lailla,miksi tässä asiassa niin kovin meillä lällyillään? Onko lainlaatijoilla kaikilla siniset silmät?
Tässäpä tämä tänäinen.Heikunkeikun taas.
Sarilta sain kommentin,kiitos,että jos hänkin Hantan esimerkin mukaan alkaisi kuurille.Hei,me laihdutetaan! Vielä minulla hyvin menee.Päivittäinen kalorimäärä huimasti pienentynyt,samppanjakorkit ja muut pullat pannassa.Ei ehtoolla tuhteja voileipiä,ei edes toistaiseksi viiniä aterialla.Eilen tein lounaaksi jauhelihapihvejä ja söin salaatin kanssa yhden sekä pienen perunan.Juomana silkka vesi. Hedelmistä en ole luopunut,enkä aio luopua.Mutta ei tolkuttomasti.Kyllä tämä tästä.Sitä paitsi onhan minulla kokemusta näistä puuhista.On toki,vaikka kuinka monesta eriskummallisestakin dieetistä.Kaikkea on yritetty.Tuloksia saatu ja oltu saamatta.Milloin mikin asia ollut alkuun panijana ja kannustimena.Vuosia sitten kerran piti tulla sutjakkaaksi häitä varten.Olimme saaneet Amsterdamiin kutsun.Toisen kerran piti kiloja karistaa,kun olimme menossa Hofheim am Taunus-nimiseen kaupunkiin Saksassa tapaamaan jo silloin samoin naimisiin mennyttä ex-poikaystävääni ja hänen perhettään.Nykyisin ei tämmöisiä syitä ole.Ihan vaan mammaraisen omaksi iloksi ja terveydeksi.
Tänään ulos,jos Esteri ei paikalle tule.Eilen tuli ja oli.Koko päivän.Ihan lätäköiksi asti pihalla.On se vaan niin hyvä meillä täällä Suomessa,kun luonnonmullistukset jäävät pakkasiin,vesisateisiin,tuuliin ja joskus tulviin ja pieniin maan valumisiin.Ei huolta järeistä maanjäristyksistä,pyroklastisista tuhkapilvistä,tsunameista tai heinäsirkkojen invaasioista.On meidän niin hyvä.Pitää muistaa,kun taas pistää marisemaan.Povataan kyllä kerjäläisten maihinnousua entisten kesien tapaan.Ei heistä eroon pääse muulla konstilla kuin lainmuutoksella: kerjääminen Suomessa kielletty. Ihmettelen monen muun lailla,miksi tässä asiassa niin kovin meillä lällyillään? Onko lainlaatijoilla kaikilla siniset silmät?
Tässäpä tämä tänäinen.Heikunkeikun taas.
14. huhtikuuta 2012
VALINTA
Yksi elämänvaihe jälleen päättynyt.Lähetin eilen eroilmoituskirjeen golfseurallemme,johon olen puolisoni kanssa kuulunut vuosikymmeniä.Olen ilmoitusta harkinnut monesti aiemminkin,mutta jättänyt tekemättä sen lopullisuuden takia.Vaikka hyvin olemme molemmat tienneet,ettemme enää koskaan kentälle mene.Itse en varsinaisesti ole pelannutkaan.Aloitin muinoin ja muinoin lopetin.Kiitin jäsenyydestä ja toivotin seuralle onnea ja menestystä.Olen viettänyt hyviä ja muistorikkaita kesiä olemalla klubilla töissäkin yhtenätoista vuotena.Golfbägit meillä vielä on.Sitten kun niistäkin on päästy eroon,on kaikki golfin parissa loppunut kohdallamme.No,ihmisen elämässä on valintoja ja luopumisia.Näin se menee.
Sataa vettä.Harmaa aamu otti vastaan vilkaistessani ikkunasta ulos herättyäni.Häipyy pihalta viimeisetkin lumen rippeet.Ehkä jo ensi viikolla saan kukkalaatikot 73x73cm vajan seinustalle ja sitten alan mullan vaihtoon ja lisäämiseen.Istutukset toki myöhemmin.Vastahan tässä huhtikuun idusaikoja mennään.Hullut Päivät alkavat Stockmannilla.Tuuraajakin tulee.Menen sinä päivänä katsomaan,mutta en vuosiin ole mitään ostanut siksi,että on Hullut Päivät.Tietää ihmistungosta,jossa en viihdy.Tietää tavaroita,joita en tarvitse.Mutta tietää myös Herkussa ruokaa,jota taas tarvitsen.Niin vaikka laikkarilla olenkin.On muuten pitänyt!
Tänään paperitöitä. KELAan matkakorvaushakemukset. Niitä kertynyt joulukuusta alkaen.Yleensä on niin,että kun olen postiin pannut koko nivaskan,tulee puolisolla lähtö lääkäriin tai hoitajan luo.Se on sitä Murphyn lakia se. Vai onko sittenkään? Netti (josta lunttasin) kertoo,että Murphyn lakia sovelletaan vähän siihen sun tähän virheellisesti lainattuna.Kapteeni Edward A.Murphy tarkoitti alunalkaen,että on huomioitava huolellisuus työssä,jossa voi olla onnettomuuksien riski. Eli siis "jos joku voi mennä pieleen,se menee pieleen". Murphyn sanomaa on väännetty ja käännetty ihmisten suihin sopivaksi ja usein se on pessimistinen hokema,jota kapteeni ei ole tarkoittanut. Siispä otan lusikan kauniiseen käteen ja peruutan KELAn hakemuskaavakkeiden ohella käyttämäni siteerauksen Murphyn laista.Kutsukaamme huonoksi sattumaksi sitä,jos postitettuani hakemukset,joudumme hetikohta käyttämään taas KELAn korvaamaa kyytiä.
Paperitöistä huolimatta: kevät on!
"Pan soittaa. kevät on tullut!
Sävel ilmoissa humisee.
Me tanssimme niinkuin hullut
ja huudamme: Evoe!"
(Lauri Viljanen viimeinen säkeistö runosta Evoe!)
Kaikki me tiedämme "evoen" olevan riemuhuudon Dionysoksen kunniaksi. Eikä Dionysos tokikaan ole vain traagisen taiteen ja viinin jumala,vaan myös "tulemisen jumala". Kevät on tullut!.
Sataa vettä.Harmaa aamu otti vastaan vilkaistessani ikkunasta ulos herättyäni.Häipyy pihalta viimeisetkin lumen rippeet.Ehkä jo ensi viikolla saan kukkalaatikot 73x73cm vajan seinustalle ja sitten alan mullan vaihtoon ja lisäämiseen.Istutukset toki myöhemmin.Vastahan tässä huhtikuun idusaikoja mennään.Hullut Päivät alkavat Stockmannilla.Tuuraajakin tulee.Menen sinä päivänä katsomaan,mutta en vuosiin ole mitään ostanut siksi,että on Hullut Päivät.Tietää ihmistungosta,jossa en viihdy.Tietää tavaroita,joita en tarvitse.Mutta tietää myös Herkussa ruokaa,jota taas tarvitsen.Niin vaikka laikkarilla olenkin.On muuten pitänyt!
Tänään paperitöitä. KELAan matkakorvaushakemukset. Niitä kertynyt joulukuusta alkaen.Yleensä on niin,että kun olen postiin pannut koko nivaskan,tulee puolisolla lähtö lääkäriin tai hoitajan luo.Se on sitä Murphyn lakia se. Vai onko sittenkään? Netti (josta lunttasin) kertoo,että Murphyn lakia sovelletaan vähän siihen sun tähän virheellisesti lainattuna.Kapteeni Edward A.Murphy tarkoitti alunalkaen,että on huomioitava huolellisuus työssä,jossa voi olla onnettomuuksien riski. Eli siis "jos joku voi mennä pieleen,se menee pieleen". Murphyn sanomaa on väännetty ja käännetty ihmisten suihin sopivaksi ja usein se on pessimistinen hokema,jota kapteeni ei ole tarkoittanut. Siispä otan lusikan kauniiseen käteen ja peruutan KELAn hakemuskaavakkeiden ohella käyttämäni siteerauksen Murphyn laista.Kutsukaamme huonoksi sattumaksi sitä,jos postitettuani hakemukset,joudumme hetikohta käyttämään taas KELAn korvaamaa kyytiä.
Paperitöistä huolimatta: kevät on!
"Pan soittaa. kevät on tullut!
Sävel ilmoissa humisee.
Me tanssimme niinkuin hullut
ja huudamme: Evoe!"
(Lauri Viljanen viimeinen säkeistö runosta Evoe!)
Kaikki me tiedämme "evoen" olevan riemuhuudon Dionysoksen kunniaksi. Eikä Dionysos tokikaan ole vain traagisen taiteen ja viinin jumala,vaan myös "tulemisen jumala". Kevät on tullut!.
13. huhtikuuta 2012
KUKKIEN KUKOISTUS
Tässä taannoin kehuskelin orkideani uudella kukinnolla.Viisi muhkeaa nuppua on putkahtanut komeiksi kukiksi ja kolme odottamassa syntymisen ihmettä.Olen kuin ylpeä äiti lapsistaan. Mitä yleensä kukkiin tulee,niin saan siirrättää irtokukkalaatikot vajan seinustalle.Soitin jo isännöitsijän pyynnöstä huoltoon ja kunhan miehillä on aikaa,hommaavat laatikot viisaamaani paikkaan ja tuovat vielä uutta multaa tullessaan.Sitten minulla on reilusti yli viisi metriä kesäkukkia aikanaan.Kukaanhan ei ole vuosiin pihalle ripoteltuja laatikoita hoitanut.Rikkaruohoa kasvavat.Saas nähdä,mitä sanotaan,kun ensin tietysti luullaan minun vallan ilman lupaa toimivan.Ei,kyllä tässä on isännöitsijän määräys ja lupa.Laatikoihin aion panna margaretoja ja rapun viereiseen pelargonioita.
Sain kirjeen sosiaalivirastosta koskien reklamaatiotani matkapalvelukeskuksen pitkistä jonotuksista puhelimessa.Olivat omiensa puolta totta kai.Uskovat "ruuhkaan" jne. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä,että puolen tunnin odotteleminen puhelimessa on liian pitkä aika.Onhan kysymyksessä sentään vain tietty määrä ihmisiä,jotka vammaiskuljetusta tilaavat.Olkoon,siirrän energisyyteni muihin asioihin. Aune-Liisa Kulhia (1925-1993) oli toimittaja,kansanedustaja ja kansalaisaktivisti aikoinaan.Hän puuttui "rötösherrojen" tekemisiin kuin myös muihinkin epäkohtiin ja vääryyksiin tässä kaupungissa.Häntä vihattiin ja rakastettiin.Hän muistuu mieleeni aina,kun itse omalla pienellä sarallani yritän saada parannusta aikaan.Kulhia sai tuloksia.Minä en aina niinkään.Hänellä oli vaikutusvaltaa.Minulla ei.
Sain eilen ikävän tiedon.Hyvä ystäväni on vakavasti sairastunut.Tutkimustulokset minut yllättivät,sillä olimme olleet sitä mieltä,että mistään pahasta ei ole kysymys.On.Hän on itse optimistinen kukistettuaan aikaisemminkin kolme syöpää ruumiissaan.Edellisten sairaskertomusten perusteella tämä uusi käsitellään kiireellisenä tapauksena.Hoidot aloitetaan pian.Myös leikkaus saattaa tulla kysymykseen.Itse hän ajattelee tulevaisuutta valoisin ja toiveikkain mielin.Niin teen minäkin.Teemme sen yhdessä.
Jokohan kevät tosissaan kolkuttelisi ovelle? Allergikot ainakin jo tuntevat merkit.Risto Rasan sanoin "Ulapallakin siitepölylauttoja./ Rannat kukkivat". Muutamana aamuna ei ainakaan herättyäni pakkasta mittarissa.Orvokit parvekkeella voivat hyvin.Ovatkin herkästä ulkomuodostaan huolimatta vahvoja kestämään pientä pakkastakin.Eräänä keväänä istutin kumpaankin rapun vierustan laatikkoon sinisiä orvokkeja eturiviin.Niiden taakse tuli myöhemmin margaretoja.Sievää. Suomen värit,ajattelin.
Aloitin laihduttamisen.Kerran jälleen.Jos yli viiskymppinen Hantta eli Wilma Schlizewski on pystynyt tiputtamaan painostaan 30kg, pystyn minäkin ja olen ennenkin pystynyt.Kilomäärän tarve ei minulla ole edes tätä luokkaa kuin Wilmalla. Olen tässä hulluuksissani odotellut,että ikä laihduttaisi,kuten monille käy.No eihän minulle.Sama pyöreys somistaa olemustani ja nyt siitä on päästävä eroon.Liikuntakin olisi helppoa,kun on lykittävä puolisoa,mutta kun minusta on tullut laiska.Viime kesänä en montaakaan kertaa viitsinyt torille työntää,vaan inva-autossa mennä kolisteltiin.Kävelyhän on minun ikäisilleni parhainta liikuntaa.Kun ei tässä nyt salillekaan mennä.Niin että kyllä minä,kun kerran Hanttakin.Piste.
Sain kirjeen sosiaalivirastosta koskien reklamaatiotani matkapalvelukeskuksen pitkistä jonotuksista puhelimessa.Olivat omiensa puolta totta kai.Uskovat "ruuhkaan" jne. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä,että puolen tunnin odotteleminen puhelimessa on liian pitkä aika.Onhan kysymyksessä sentään vain tietty määrä ihmisiä,jotka vammaiskuljetusta tilaavat.Olkoon,siirrän energisyyteni muihin asioihin. Aune-Liisa Kulhia (1925-1993) oli toimittaja,kansanedustaja ja kansalaisaktivisti aikoinaan.Hän puuttui "rötösherrojen" tekemisiin kuin myös muihinkin epäkohtiin ja vääryyksiin tässä kaupungissa.Häntä vihattiin ja rakastettiin.Hän muistuu mieleeni aina,kun itse omalla pienellä sarallani yritän saada parannusta aikaan.Kulhia sai tuloksia.Minä en aina niinkään.Hänellä oli vaikutusvaltaa.Minulla ei.
Sain eilen ikävän tiedon.Hyvä ystäväni on vakavasti sairastunut.Tutkimustulokset minut yllättivät,sillä olimme olleet sitä mieltä,että mistään pahasta ei ole kysymys.On.Hän on itse optimistinen kukistettuaan aikaisemminkin kolme syöpää ruumiissaan.Edellisten sairaskertomusten perusteella tämä uusi käsitellään kiireellisenä tapauksena.Hoidot aloitetaan pian.Myös leikkaus saattaa tulla kysymykseen.Itse hän ajattelee tulevaisuutta valoisin ja toiveikkain mielin.Niin teen minäkin.Teemme sen yhdessä.
Jokohan kevät tosissaan kolkuttelisi ovelle? Allergikot ainakin jo tuntevat merkit.Risto Rasan sanoin "Ulapallakin siitepölylauttoja./ Rannat kukkivat". Muutamana aamuna ei ainakaan herättyäni pakkasta mittarissa.Orvokit parvekkeella voivat hyvin.Ovatkin herkästä ulkomuodostaan huolimatta vahvoja kestämään pientä pakkastakin.Eräänä keväänä istutin kumpaankin rapun vierustan laatikkoon sinisiä orvokkeja eturiviin.Niiden taakse tuli myöhemmin margaretoja.Sievää. Suomen värit,ajattelin.
Aloitin laihduttamisen.Kerran jälleen.Jos yli viiskymppinen Hantta eli Wilma Schlizewski on pystynyt tiputtamaan painostaan 30kg, pystyn minäkin ja olen ennenkin pystynyt.Kilomäärän tarve ei minulla ole edes tätä luokkaa kuin Wilmalla. Olen tässä hulluuksissani odotellut,että ikä laihduttaisi,kuten monille käy.No eihän minulle.Sama pyöreys somistaa olemustani ja nyt siitä on päästävä eroon.Liikuntakin olisi helppoa,kun on lykittävä puolisoa,mutta kun minusta on tullut laiska.Viime kesänä en montaakaan kertaa viitsinyt torille työntää,vaan inva-autossa mennä kolisteltiin.Kävelyhän on minun ikäisilleni parhainta liikuntaa.Kun ei tässä nyt salillekaan mennä.Niin että kyllä minä,kun kerran Hanttakin.Piste.
12. huhtikuuta 2012
PARVEKEKUKKIEN AIKAAN
Parvekkeella neljä orvokki-istutusta purkeissa.Kukat pieniä,mutta somia,kuin olisin niityltä poiminut.Olohuoneeseen ostin kolme kallaa.Niistä pidän kovasti,kuuluvat mielikukkieni joukkoon.Minulle on aivan turhaa uskotella niiden olevan hautajaiskukkia.Ihmisten,ehkä kukkakauppiaiden,keksimää.Kalloista olen aina pitänyt ja aion pitää vastakin.Liljatkin ovat kauniita,mutta tuoksu joskus minulle liian voimakas ja hallitseva huoneessa.Kaikki kukathan miellyttävät ja siksi tässä odotankin sormet syyhyten,koska voisin aloittaa istututtamisen pihalla.Eilen kysyin Stockmannin puutarhaosastolla,voiko jo panna maahan.Sitten vasta,kun yöpakkasia ei enää ole.Pelargoniat ovat kaikkein arimpia,paitsi syksyllä kestävät taas mitä vaan.Entäs ruohonsiemeniä,voiko jo? Pensaitten takana rapun vieressä on kaljua maata ja minusta sekin olisi viehättävämpi,jos peittyisi vihreään nurmeen.Ei niitäkään vielä,sanoi puutarhuri ja hymyili viherpeukaloni innolle.Päätin malttaa mieleni ja sitä tehdessäni keksin tuuman.Soitin isännöitsijälle kysyäkseni,onko tässä talossa vielä asukastoimikunta ja jos ei,voisinko hänen luvallaan siirrättää pienemmät kukkalaatikot oman rappuni lähelle ja istuttaa niihinkin kesäkukkia.Ovat jo vuosien ajan kasvattaneet pelkkää nokkosta. Ja ei kun tuumasta toimeen.Isännöitsijäpä ei ollutkaan tavattavissa.Odottelen hänen vastasoittoaan.Puhkun oikein energisyyttä.
Toimeliaisuuden kategoriaan kuuluu myös taannoinen suivaantumiseni Helsingin matkapalvelukeskuksen puhelinkulttuuriin.Asiakkaat,minä mukaan lukien,ovat joutuneet jatkuvasti puolikin tuntia odottamaan ja kuuntelemaan automaatin ääntä "asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja,odottakaa vielä hetki" halutessamme tilata vammaiskuljetuksen.Kirjoitin siitä sosiaalivirastoon.Eilen ällistyksekseni matkapalvelukeskus vastasi niin nopeasti,että pelästyin ihan.Samoin toisella kerralla tilatessani kotiin kuljetusta. Minulle ovat aikaisemmin kertoneet pokkana ihmetellessäni pitkää odotusaikaa ruuhkan olevan syynä.Arvatkaa,olenko uskonut? Ruuhka ollut myöhään illallakin ja olen melkoisen varma,että liikuntarajoitteiset asiakkaat tai heidän saattajansa kuljetusta tilatakseen niihin aikoihin harvemmin keskukseen soittelevat.Onko tilausten vastaanottajat pantu vihdoinkin ruotuun? Ehkä saan vastauksen kirjeeseeni sosiaalivirastosta,jonka alaisena matkapalvelukeskus toimii.
Nelosen ratikoden käyttäytymiseen päätepysäkillä en ole vielä saanut järjestystä aikaan.Edelleen pysäkillä seisovasta kahdesta raitovaunusta jälkimmäinen ratikka seisoo suojatien päällä estäen jalankulkijoilta kadun yli pääsyn.Olen soittanut asiasta henkilölle,jonka vastuulla ja toimenkuvaan kuuluvat nelosen kuljettajat ja olen kirjoittanut myös Vartti-ilmaisjakelulehteen kuljettajien huonosta liikennemerkkien tuntemuksesta.Suojatien merkki kun kertoo melko näkyvästi,että siinä on suojatie,eikä sen päälle saa parkkeerata.Talvella ei päässyt ollenkaan kadun yli,kun vain suojatien kohta oli ilman lumikinoksia.Itse kuljettajat ovat suhtautuneet halveksuvasti asiaan,kun olen käynyt heidänkin juttusillaan.Alan selvittää kenelle korkeammassa asemassa olevalle,jolle nämä asiat kuuluvat,voisin kirjoittaa.
Ehkä vaikutan henkilöltä,jolla ei ole muuta tekemistä kuin epäkohdista valitella ympäriinsä.Voi toki,on minulla muutakin.Mutta näiden vuosien aikana omaishoitajana olen niin paljon joutunut kaikenlaisten vääryyksien,epäoikeudenmukaisuuksien,virheiden ja välipitämättömyyden kanssa tekemisiin,että minusta on kehittynyt se mikä nyt olen.Jos asioihin ei puututa oikein perustein ja oikealla tavalla,ei mikään muutu.Pöytiensä ääressä istuvat päättävät henkilöt eivät tiedä,mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.Jos nyt joku luulee,että kuljen elämäni halki nenä nirpallaan ja etsin epäkohtia,ei pidä paikkaansa.Kiitän,jos aihetta on.Kehun,jos siihen on perusteita.Niitäkin on aika usein.On ammattitaitoista väkeä,ystävällisiä toimihenkilöitä,asiakkaan pieneenkin asiaan paneutuvia myyjiä,kuuntelevia lääkäreitä ja sitten on niitä melkein enkeleitä,jotka avaavat ovia toisille ihmisille.On heitä ja heidän aidosta hyväntahtoisuudestaan kiitän.Aina.
Toimeliaisuuden kategoriaan kuuluu myös taannoinen suivaantumiseni Helsingin matkapalvelukeskuksen puhelinkulttuuriin.Asiakkaat,minä mukaan lukien,ovat joutuneet jatkuvasti puolikin tuntia odottamaan ja kuuntelemaan automaatin ääntä "asiakaspalvelijamme ovat edelleen varattuja,odottakaa vielä hetki" halutessamme tilata vammaiskuljetuksen.Kirjoitin siitä sosiaalivirastoon.Eilen ällistyksekseni matkapalvelukeskus vastasi niin nopeasti,että pelästyin ihan.Samoin toisella kerralla tilatessani kotiin kuljetusta. Minulle ovat aikaisemmin kertoneet pokkana ihmetellessäni pitkää odotusaikaa ruuhkan olevan syynä.Arvatkaa,olenko uskonut? Ruuhka ollut myöhään illallakin ja olen melkoisen varma,että liikuntarajoitteiset asiakkaat tai heidän saattajansa kuljetusta tilatakseen niihin aikoihin harvemmin keskukseen soittelevat.Onko tilausten vastaanottajat pantu vihdoinkin ruotuun? Ehkä saan vastauksen kirjeeseeni sosiaalivirastosta,jonka alaisena matkapalvelukeskus toimii.
Nelosen ratikoden käyttäytymiseen päätepysäkillä en ole vielä saanut järjestystä aikaan.Edelleen pysäkillä seisovasta kahdesta raitovaunusta jälkimmäinen ratikka seisoo suojatien päällä estäen jalankulkijoilta kadun yli pääsyn.Olen soittanut asiasta henkilölle,jonka vastuulla ja toimenkuvaan kuuluvat nelosen kuljettajat ja olen kirjoittanut myös Vartti-ilmaisjakelulehteen kuljettajien huonosta liikennemerkkien tuntemuksesta.Suojatien merkki kun kertoo melko näkyvästi,että siinä on suojatie,eikä sen päälle saa parkkeerata.Talvella ei päässyt ollenkaan kadun yli,kun vain suojatien kohta oli ilman lumikinoksia.Itse kuljettajat ovat suhtautuneet halveksuvasti asiaan,kun olen käynyt heidänkin juttusillaan.Alan selvittää kenelle korkeammassa asemassa olevalle,jolle nämä asiat kuuluvat,voisin kirjoittaa.
Ehkä vaikutan henkilöltä,jolla ei ole muuta tekemistä kuin epäkohdista valitella ympäriinsä.Voi toki,on minulla muutakin.Mutta näiden vuosien aikana omaishoitajana olen niin paljon joutunut kaikenlaisten vääryyksien,epäoikeudenmukaisuuksien,virheiden ja välipitämättömyyden kanssa tekemisiin,että minusta on kehittynyt se mikä nyt olen.Jos asioihin ei puututa oikein perustein ja oikealla tavalla,ei mikään muutu.Pöytiensä ääressä istuvat päättävät henkilöt eivät tiedä,mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.Jos nyt joku luulee,että kuljen elämäni halki nenä nirpallaan ja etsin epäkohtia,ei pidä paikkaansa.Kiitän,jos aihetta on.Kehun,jos siihen on perusteita.Niitäkin on aika usein.On ammattitaitoista väkeä,ystävällisiä toimihenkilöitä,asiakkaan pieneenkin asiaan paneutuvia myyjiä,kuuntelevia lääkäreitä ja sitten on niitä melkein enkeleitä,jotka avaavat ovia toisille ihmisille.On heitä ja heidän aidosta hyväntahtoisuudestaan kiitän.Aina.
11. huhtikuuta 2012
JALKAPALLOA, EI KIITOS
Sain sähköpostia.Sonera Asiakaspalvelu lähettää asiakkailleen kutsun saapua Veikkausliigan 2012 avausotteluun HJK-IFK Mariehamn 15.4. Sonera Stadiumille.Jalkapallo-ottelussa en ole milloinkaan ollut.Enkä mene nytkään.Koko Sonera Stadium on outo paikka,mutta sen vanhan jalkapallokentän taas tiedän ja muistan hyvin.Ainoa urheilulaji,joka on -kiitos isäni- kiinnostanut, oli yleisurheilu.Olin isän kanssa useinkin Stadionilla.Sittemmin kiinnostus hiukan laimeni ja tv:n myötä alkoi isä katsella olohuoneestaan käsin.Jalkapallo ei hänenkään heiniään oikein ollut.Nykyisin katselen satunnaisesti yleisurheilua ellei sitten ole ilmassa suuren juhlan tuntua kuten esimerkiksi olympialaiset.Kyllä minä muistan Helsingin olympialaiset ja Stadionille isä minut taas vei.Äiti ei ollut tippaakaan kiinnostunut.Hänen antipatiansa urheilua kohtaan saattoi olla lähtöisin aina äitienpäivänä tapahtuvista Eltsun ajoista,joiden pärinä kuului meille kotiinkin Messeniuksenkadulle.Muutkin äidit Helsingissä vastustivat ajoja äitienpäivänä ja jossain vaiheessa niistä luovuttiinkin.Itse ajoissa en ole ollut,mutta harjoituksiin menin muutaman luokkatoverin kanssa karattuamme koulun aamutunneilta Töölön yhteiskoulussa Urheilukadulla.Siitä seurasi koko joukolle muistutukset ankaran puhuttelun myötä.
Eilen siivosin parvekkeen.Aikamoinen homma,mutta nyt se on tehty muutamaa silausta paitsi.Pehmusteet tuoleihin ja Boston parvekkeelle.Tänään ostan sinne kukkia.Kaupungille meno mielessä.Kunhan pääsen varsinaisten aamupuuhien pariin.Kahvin tiputteluun,leipien paahtamiseen ja puolison herättämisessäkin omat niksinsä.No,rutiinilla tämänkin päivän vedän.Jos iltapäiväaurinko houkuttaa ja lämmittää,saatan istahtaa partsille ja tarkkailla kevättä.Lokit ainakin jo kirkuvat täyttä kurkkua.Jotkut kököttävät katon harjalla vallattuaan vanhan pesäpaikkansa ja pian alkaa pesän rakennustarpeiden etsiminen.
"Lintujen aura:
Ilmasta kuuluu rupatus.
Muuttolennolla metsähanhet
ehtivät kertoa lapsilleen
kaiken maan ja taivaan väliltä."
(Risto Rasa)
Eilen siivosin parvekkeen.Aikamoinen homma,mutta nyt se on tehty muutamaa silausta paitsi.Pehmusteet tuoleihin ja Boston parvekkeelle.Tänään ostan sinne kukkia.Kaupungille meno mielessä.Kunhan pääsen varsinaisten aamupuuhien pariin.Kahvin tiputteluun,leipien paahtamiseen ja puolison herättämisessäkin omat niksinsä.No,rutiinilla tämänkin päivän vedän.Jos iltapäiväaurinko houkuttaa ja lämmittää,saatan istahtaa partsille ja tarkkailla kevättä.Lokit ainakin jo kirkuvat täyttä kurkkua.Jotkut kököttävät katon harjalla vallattuaan vanhan pesäpaikkansa ja pian alkaa pesän rakennustarpeiden etsiminen.
"Lintujen aura:
Ilmasta kuuluu rupatus.
Muuttolennolla metsähanhet
ehtivät kertoa lapsilleen
kaiken maan ja taivaan väliltä."
(Risto Rasa)
10. huhtikuuta 2012
KEVÄTTÄ RINNASSA
Pakkasta ei siihen aikaan kun heräsin.Eilen tuntui parvekkeella suorastaan lämpimältä,kun kävin vilkaisemassa.Jospa jonain päivänä imuroisin siellä ja aloittelisin laittamista suvikuntoon.Mukavaa puuhaa.Saatuani valmiiksi,istahdan ja nautin.Kesä voi tulla.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat saapuneet peippojen muassa Suomeen kuukauden mittaiselta matkaltaan. Kylmää,sanoi naispuolinen matkaaja.No,onhan monenkymmenen asteen ero viileämpään suuntaan.Kevättä päin olemme kuitenkin menossa ja pian saavat ystäväni nauttia pihansa nurmikosta ja puiden lehtevyydestä.Ensi viikolla saapuu Hepikin Suomeen.Hänellä ollut puolen vuoden mittainen rupeama Turkissa.Jokohan on muutto kokonaan sinne mielessä?
Minulla mielessäni kaupungille meno.Joku kevätkukka partsille ja pari isoa pussillista multaa piharapun kukkalaatikkoon.Itse kukat sitten kun niiden aika on ja olemme tyystin päässeet eroon yöpakkasista.Taloyhtiö ehkä ottaisi kustannuksiin osaa,mutta saanpahan sitten tehdä mitä mielin,kun ovat omakustanteisesti hankitut.Kitkatta ei tokikaan istutushommani ole vuosien aikana mennyt.Kateus nostanut päätään "miksi ei meidän rapun edessä kukkia?" Vasta viime vuonna joillekuille kerroin panneeni omia rahojani.Ensimmäisenä vuonna oli taloyhtiö mukana ja silloin istutettiin muuallekin ja oikein puutarhurin tyylillä.Mutta siitäkin tuli keskustelua "olisi muitakin rahareikiä". Silloin tein päätöksen:itse ostan ja maksan. Eipähän nokat koputtele. 1800-luvulla elänyt Ralph Waldo Emerson on sanonut "Moittiminen on turvallisempaa kuin kiittäminen".
Näin äidistäni unta.Hän oli jonkunlaisessa hoitokodissa,jonne minä mieheni ja isäni kanssa menin häntä katsomaan.Äiti oli kutistunut ja hänellä oli pyöreät hieman sameat silmälasit nenällään.Halasimme varoen hänen haurauttaan.Muori vaikutti hyväntuuliselta ja reippaalta.Olivat juuri aterioineet.Se,miksi hän siellä oli,ei uni kertonut.Asiaa mietittyäni ajattelin tämän unen liittyvän erääseen Iidaan Ylöjärvellä.Iida,Iituksi kutsuttu,oli naimaton nainen,hiukan erakko sielultaan.Asui yksin pientä mökkiään,jonka pihalla kasvoi luontoa hoitamattoman runsaasti.Iitu vanheni ja hänet pantiin hoitokotiin.Hän vierasti paikkaa ja kaipasi hiukan jo ränsistynyttä mökkiään.Erakoitui lisää,ikäänkuin ihmisvihaajaksi.Kuten ihmiset yleensäkin,he tottuvat aikanaan.Niin teki Iitukin.Hän alkoi pitää ihmisistä.Mutta ei kaikkia hyväksynyt.Vain miehet pääsivät hänen seulansa läpi.Hoitokodissa ruokailu tapahtui sukupuolen mukaan.Naiset omassa ja miehet omassa pöydässä.Iitu istui miesten pöydän päässä jöötä pitäen.Aina.Hän viihtyi mainiosti.Kunnes kuoli pois.
Uni äitini oleskelusta hoitokodissa ei päättynyt mitenkään,kuten unet eivät usein yleensäkään.Ei tule tekstiä THE END.Oikeassa elämässä ei äitini hoitokotiin joutunut,vaan eli elämänsä loppuun asti isäni kanssa töölöläiskodissaan Sibeliuksen puiston kupeessa.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat saapuneet peippojen muassa Suomeen kuukauden mittaiselta matkaltaan. Kylmää,sanoi naispuolinen matkaaja.No,onhan monenkymmenen asteen ero viileämpään suuntaan.Kevättä päin olemme kuitenkin menossa ja pian saavat ystäväni nauttia pihansa nurmikosta ja puiden lehtevyydestä.Ensi viikolla saapuu Hepikin Suomeen.Hänellä ollut puolen vuoden mittainen rupeama Turkissa.Jokohan on muutto kokonaan sinne mielessä?
Minulla mielessäni kaupungille meno.Joku kevätkukka partsille ja pari isoa pussillista multaa piharapun kukkalaatikkoon.Itse kukat sitten kun niiden aika on ja olemme tyystin päässeet eroon yöpakkasista.Taloyhtiö ehkä ottaisi kustannuksiin osaa,mutta saanpahan sitten tehdä mitä mielin,kun ovat omakustanteisesti hankitut.Kitkatta ei tokikaan istutushommani ole vuosien aikana mennyt.Kateus nostanut päätään "miksi ei meidän rapun edessä kukkia?" Vasta viime vuonna joillekuille kerroin panneeni omia rahojani.Ensimmäisenä vuonna oli taloyhtiö mukana ja silloin istutettiin muuallekin ja oikein puutarhurin tyylillä.Mutta siitäkin tuli keskustelua "olisi muitakin rahareikiä". Silloin tein päätöksen:itse ostan ja maksan. Eipähän nokat koputtele. 1800-luvulla elänyt Ralph Waldo Emerson on sanonut "Moittiminen on turvallisempaa kuin kiittäminen".
Näin äidistäni unta.Hän oli jonkunlaisessa hoitokodissa,jonne minä mieheni ja isäni kanssa menin häntä katsomaan.Äiti oli kutistunut ja hänellä oli pyöreät hieman sameat silmälasit nenällään.Halasimme varoen hänen haurauttaan.Muori vaikutti hyväntuuliselta ja reippaalta.Olivat juuri aterioineet.Se,miksi hän siellä oli,ei uni kertonut.Asiaa mietittyäni ajattelin tämän unen liittyvän erääseen Iidaan Ylöjärvellä.Iida,Iituksi kutsuttu,oli naimaton nainen,hiukan erakko sielultaan.Asui yksin pientä mökkiään,jonka pihalla kasvoi luontoa hoitamattoman runsaasti.Iitu vanheni ja hänet pantiin hoitokotiin.Hän vierasti paikkaa ja kaipasi hiukan jo ränsistynyttä mökkiään.Erakoitui lisää,ikäänkuin ihmisvihaajaksi.Kuten ihmiset yleensäkin,he tottuvat aikanaan.Niin teki Iitukin.Hän alkoi pitää ihmisistä.Mutta ei kaikkia hyväksynyt.Vain miehet pääsivät hänen seulansa läpi.Hoitokodissa ruokailu tapahtui sukupuolen mukaan.Naiset omassa ja miehet omassa pöydässä.Iitu istui miesten pöydän päässä jöötä pitäen.Aina.Hän viihtyi mainiosti.Kunnes kuoli pois.
Uni äitini oleskelusta hoitokodissa ei päättynyt mitenkään,kuten unet eivät usein yleensäkään.Ei tule tekstiä THE END.Oikeassa elämässä ei äitini hoitokotiin joutunut,vaan eli elämänsä loppuun asti isäni kanssa töölöläiskodissaan Sibeliuksen puiston kupeessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)