ISLANTI VOITTAA

 Van Gogh -mukissa kahvia ja odotan taiteilijan, joka mukin kylkeen kuvattu, korvan häviämistä kuuman juoman vaikutuksesta. Aina yhtä hauskaa. Olen mukin joskus ostanut jonkun taidemuseon kaupasta. Luvattu ensilumen satavan suureen osaan maata. Odotan sitäkin. Sitten luen runoja ensilumesta, joita on useitakin kirjoitettu. Lapsena riemuitsin ensimmäisen lumen tulosta. Hiutaleiden leijuessa maahan, vaadin isää hakemaan kelkan vintistä, jossa sitä säilytettiin kesän ajan. Minun lapsuudessani Helsingin talvet olivat kunnon talvia, pakkaspitoisia ja lumisia. Kelkalla päivittäistä käyttöä. Talon edessä oli suuri kallio, jonka paikalla nykyisin Kelan pääkonttori, ja siitä oli hyvä kelkalla laskea kohti pikkukaltsia. Lapsilla oli kissan päivät niissä maisemissa ja Messeniuksenkadulla oli paljon lapsia. Kesällä kaltsilla pelattiin pallopelejä, maattiin nurmella ja kiivettiin puihin. Se oli Taka-Töölön parasta aluetta ja siellä me kasvoimme aikuisiksi ja vähitellen muutimme poiskin.

Kerran takavuosina eräs espanjalainen mies kertoi minulle lähtevänsä vaimonsa kanssa joko Islantiin tai Suomeen. Kysyin myöhemmin, kumpi voitti. Islanti. Tämä tuli mieleeni kun taas luen Satu Rämön kirjaa samaisesta maasta. Rämö meni Islantiin ensimmäisen kerran korkeaouluvaihdon avulla ja oli valinnut oppilashaussa juuri Islannin yliopiston. Hänet hyväksyttiin. Näin sai alkunsa hänen Islanti -rakkautensa, joka vuosien päästä syveni pysyväksi mentyään islantilaisen miehen kanssa naimisiin ja perustettuaan Reykjavikiin perheen. Sillä tiellä Rämö on edelleen ja kirjoittaa kirjoja, joista nyt yhtä luen Islantilainen voittaa aina,  elämää hurmaavien harhojen maassa, WSOY 2015. Luulen espanjalaisen  miehen tehneen hyvän valinnan matkakohteestaan,sillä vaikka suomalainen olenkin, olen varma, että Islannnilla oli enemmän annettavaa. Laajat jäätiköt, trollit, joihin jokainen kunnon islantilainen uskoo, tulivuoret, kuumat lähteet, asumaton sisämaa erämaineen ja se ihme, että Islannin koko runsas 300 000 asukkaan kansa on jollain lailla kuulemma sukua keskenään. Ulkomaalaiset ovat tervetulleita muuttamaan tätä jatkumoa. Minulle ei milloinkaan ole tullut edes mieleen matkustaa Islantiin. Olisi pitänyt. Vähän hävettää, kun kaikissa muissa neljässä Pohjoismaihin kuuluvassa olen ollut. Islanti poikkeaa vahvasti muista ja poikkeaa monesta muustakin Euroopan maasta. Liitän ehdottomasti Islannin matkan seuraavaan elämääni. Siihen asti matkaan sinne Satu Rämön mukana.

Jos vielä olisi äiti olemassa, kysymys kuuluisi "äiti, mitä mä tekisin?" Pitkästyttää vähän. Se tapahtuu harvoin minulle. Tämä sunnuntai on yksi niistä päivistä. No, on hiusten pesu ja illalla tanssia tähtien kanssa ja totta kai Rämön kirja on vielä kesken. Ateriapuolella on kasvisten vuoro. Otin illalla jääkaappiin sulamaan kasvivuoan. Vaikka entinen (ikävä kyllä olosuhteiden pakosta) lääkärini ei ollut bataatin syömisen kannalla, uhmaan ja laitan ensi viikolla paahdettua bataattia jugurttikastikkeella. Googlasin reseptin. Kun tulee lihan vuoro, valmistan broileri-juuresvuoan uunissa. Sekin netistä. Hankittava aineet kaupasta. Mutta tänään vain pitkästyn.