POSTI TEKEE OMAN OSUUTENSA ILMASTOSOPIMUKSESSA

 Tein slushia ja se oli hyvää. Tulos kertoi sen, että olen melkein kotikutoinen vesimelonin jäähilemestari. Teen toistekin. Kerroin jo aikaisemmin täällä avanneeni vuoden 2022 mansikkkauteni. Olen syönyt jo kilokaupalla, ostanut isompia ja pienempiä laatikollisia. Isoja, punaisia epähedelmiä, ovat enemmän houkuttelevan näköisiä kuin makuisia. Kunhan kotimaiset valmistuvat, herkutteluni on taivaallista.

Palautin pohjoisen jumaluustarustokirjan kirjastoon, enkä edelleenkään ole hullaantunut näihin läheisimpiin jumaliin. Jotenkin karkeampia, ei eleganssia, eikä tyylikkäitä luvattomia rakkausseikkailuja. Jos nyt jumalille on mikään edes varsinaisesti luvatonta. 

Ilmoittauduin englannin kolmipäiväiselle verbikurssille. Kurssi on jo kuulemma täynnä. Mikä verbeissä noin kovasti viehättää? Menen ensi kuussa tätä ihmettelemään. Nykyinen enkun kurssi alkaa päättyä, mutta syksy uusin oppimisin tulee pian. Minun lasini kun on aina puoliksi täynnä.

Vihdoinkin sain aikaan varata ajan verikokeisiin labraan. Ravinnotta ja metromatka. Sen jälkeen juoksujalkaa ensimmäiseen kuppilaan aamukahville. Sitten hengähdän ja kotiin. Ehkä rupean joutessani miettimään, olisiko varauduttava ja hankittava kotiin pari hernekeittopurkkia, ostaa paristoilla käyvä radio ja ottaa selvää, missä on lähin pommisuoja? Vai annanko mennä päivä kerrallaan ja seuraan tilannetta levollisin ja luottavaisin mielin? Postikin alkaa jakaa postia vuoropäivin, koskee lähinnä kai etanapostia. Sanomalehdet tulevat kuten ennenkin. Uutta jakelutekniikkaa puolustellaan sillä, että kaikissa muissa Pohjoismaissa on järjestely ollut ja meilläkin joissakin kunnissa. Hiilidioksidipäästötkin vähenevät, kun Kusti polkee ja posti kulkee harvemmin.

Roskiskekka sujui lumettomalla taipaleella. Vain paksu sorakerros pihan asfaltilla narskui saappaitten pohjissa. Pian alkaa nilkkuriaikakin. Ja mekkosillaan pasteeraileminen pikkukengissä. Ja päässä keikkuu lierihattu.

"Summertime and the livin´  is easy. Fish are jumpin´  and the cotton is high. Oh, your daddy´s rich and your ma is good-lookin´  so hush little baby, don´t you  cry..."  Näin lauloi ikimuistoinen ja ihana Ella Fitzgerald .

Minäkin, jos osaisin.

BUTTERNUT SQUASH

 Eräänä päivänä koti tuoksui myskikurpitsalaatikolle. Toisena purjo-perunasosekeitolle ja tällä viikolla jonain päivänä kesän hellepäiviä silmällä pitäen vesimelonislushille. Aion tätä jäähilejuttua kokeilla. Piti ensin selvittää, mikä juoma on Amppari, koska sitä tarvitaan slushiin ja kun sen selvitin kaikkitietävän Googlen avustuksella, on Ampparia ostettava tai jotain muuta raikasta virvoitusjuomaa.

Kysyin A:lta, onko tehnyt jotain myskikurpitsasta (butternut squash). Lähetti oikein reseptin, jota kokeilen ilman pekonia. K puolestaan ei tuntenut koko kurpitsaa, mutta arveli nähneensä kaupassa kerrottuani sen olevan "rakenteeltaan voimainen", kurvikas ja painava. Minulle taas tuote tuttu entuudestaankin, vaikka  laatikko oli ensimmäinen kerta. Että oli hyvää. Nipin napin maltoin jättää pakastettavaksikin.

Piti oleman eilen itsehuoltopäivä. Siirsin täksi päiväksi. On myös ilmoittauduttava englannin verbikurssille. K hämmästeli, miksi uusi kurssi, vaikka edellinenkin vielä menossa.  Antoine  de Saint Exupery on sanonut;"The only things you learn are the things you tame." Sitä paitsi verbit ovat tärkeitä. Vaikka nykynuoriso  on niistä luopunut, koska tietokone- ja puhelintekstikieli pitää olla lyhyttä ja ytimekästä. Asia selviää lauseesta ilman verbejäkin.

Yhä pohjoisen jumalista kertova kirja kesken. Aion saada sen loppuun ja palauttaa kirjastoon keskiviikkona. En tunne sympatiaa näitä velikultia kohtaan, enkä vanno heistä kenenkään nimeen. Enkä muutenkaan pidä jättiläisistä, joita osa heistä on. Jättiläissadut eivät lapsenakaan viehättäneet. King Kong menettelee klassisuutensa takia.

Ostin parsakukkakaalin. Uusi tuttavuus. Olen toki nähnyt, vaan en jalostanut. Minulla on ystävä, joka sekoittaa parsan, parsakaalin ja nyt esittelin hänelle sotkettavaksi parsakukkakaalin. Kyllä on niin monimutkainen tämä vihannesmaailmakin. Tämän kauniin "kaalin" alku on Italiassa ja sieltä aikojen kuluessa matkannut muuallekin. Kiitos että lähti ja kohti meitä skandinaavejakin.

ULKONA VIELÄ PIMEÄÄ

 Luulin pääseväni pohjoisen jumaltarustokirjan lopuun ja palauttavani sen kirjastoon. Ei mennyt niin. Viivyn vielä jumalien joukossa jonkun aikaa.

Englannin tunnilla sain opittua minulle uppo-oudon mutta viehättävän sanan suomen "ranskalaiselle parvekkeelle". Vastine englanniksi on  Juliet balcony. Hehkutin sitä parilleni J:lle. Mutta hän ei ole ollut Veronassa. Minä olen katsellut lumoutuneena Julian parveketta ja niin teki moni muukin turisti.  Helppoa oli kuvitella neitokaisen seisovan parvekkeella Romeo alapuolella neitoa ihaillen. En saanut J:tä leikkiin mukaan. Hän on realismin miehiä.

Aion ilmoittautua kolmen päivän englannin verbikurssille nykyisen kurssin lisäksi. J sai minut houkuteltua, vaikka olin sitä mieltä, että jätän verbit sikseen. No, ei tietenkään oppi ojaan kaada.

Näppäilen tätä viiden maissa aamulla. Nukuin kolmisen tuntia. Laitoin kahvia, katselin amerikkalaisen nannyn opetusohjelman, luin Helsingin Sanomia ja päätin olla menemättä päivällä kauppaan. Huomennakin on päivä, kuten olemme monesti kuulleet. Ostan myskikurpitsaa ja laitan uuniin kurpitsalaatikon. Ensimmäinen kokeilu sitä lajia.

Eilen panin päälleni kevättakin. Oli oikein kepeä olo dallatessani tunnille. Aurinko paistoi. Onneksi olin ottanut aurinkolasit. Kura lensi autojen alla, sulava lumi oli sohjoa ja varjopaikoissa jäätä. Kevät keikkuen tulevi. Kaksi viikkoa  ja jo  "huhtikuu humahuttaa". Mämmiaikakin koittaa, pääsiäispuput esille ja keltainen väri on valttia. Minä hyppään pääsiäisen yli sitä kummemmin viettämättä. Mämmiä en ainakaan syö. Joskus olen ahertanut ihan itse pashaa. Muottikin vielä tallella. Se oli sitä aikaa, kun teki mieli kaikkea tehdä. Puolisokin otti osaa. Puhalteli kananmunia tyhjäksi ja taiteili kuoriin kuvia. Yhteen hän maalasi Paramount Picture-logon. Minusta se näytti enemmän Fuji-vuorelta. Näitä munia ei ole enää jäljellä. Monien muuttojen yhteydessä hauraat munat rikkoutuneet.

Jospa tästä menisinkin vuoteeseen.

SE ON PIENEMPI MIEHEN EUROA

 Selvisi A:n hiljaiselo. Tietokone tyssännyt. Oli toista viikkoa boikotissa, kunnes "so a nice young man helped me..."   ja nyt taas voidaan kirjoitella. Maaailman kirjat sekaisin, kun tietokone sanoo yhteistyön sopimuksen irti. Niin se on muuallakin. Pankeissa pannaan ovet säppiin, jos tietokoneet eivät pelaa. Ennen oli kynä ja paperia ja pankkikirja.

Pohjoisen jumalat tulleet tutummiksi. Yhä olen sitä mieltä, että heiltä puuttuu  Olympoksella asuvien kolleegojen hienostuneisuus. Nämä pelaavat raakaa peliä päästäkseen tavoitteeseensa. Tappelevat ja tappavat herkemmin kuin kreikkalaiset ja roomalaiset. Ei mitään eleganttia Leda ja joutsen-touhua. Siitä vaan ja kimppuun.

Katselin Lenita Airiston vierailua Tapani Ruokosen luona. Rouva edelleen taistelee feminismin puolesta ja pauhaa naisen euron ja miehen euron erosta. Lopuksi sekä haastattelija että haastateltava tulivat siihen tulokseen, että Lenita aiheuttaa hämmennystä ja häntä pelätään. Kautta aikain miehet ovat aristelleet naisessa älykkyyttä ja Lenitan kohdalla siihen yhtyy vielä kauneus ja peräänantamattomuus. Hän on aina naisten puolella henkeen ja vereen miehistä maailmaa vastaan. Kiitos, Lenita!

Käppäilin kaupaan. Vettä ja lätäköitä, plusasteita ja paistetta. Ostin kaksi laatikollista mansikoita ja kuohuviiniä. Siinä jälkiruoka laittamalleni salaatille. Mansikat suuria kuin tomaatit. Mansikan maku mielikuvituksen varassa. 

Huomasin surukseni antikvariaatin sulkeneen uksensa. Kauppa ei nähtävästi käynyt riittävästi. Tyhjiä liiketiloja kauppakeskuksessa matkalla Itiksesta Eastoniin. Vuokrataan, vuokrataan. Murheellisen tyhjää. Eikö ostoskeskus ole enää muotia? 

JUDI DENCH MATKAOPPAANA

 Katselin molemmat kaksiosaisesta Judi Denchin luonto-ohjelmasta. Dame Judi Dench oli miesystävänsä ja kuvaajien sekä luontoeksperttien kanssa tutustumassa Borneossa hiukan erilaiseen luontoon kuin mitä Englannissa näkee. Tämä yli 80 v nainen oli reippaan utelias kaikesta, kiinnostunut, ainakin siltä vaikutti, aidosti näkemästään. Hän adoptoi kolme orangutania, oli mukana krokotiilijahdissa sirun laittoa varten ja ihasteli käärmeiden kauneutta kaiken muun jännittävän ohella. Ohjelma tehty vuonna 2019.

Liityin Kicks-kosmetiikkayrityksen kanta-asiakkaaksi. En ole enää kovin kiinnostunut kiikuttamaan rahojani Stockmannille. Kicksiin on lyhyempi matkakin, ei tarvitse tarpoa koko ostoskeskusta päästä päähän. Lidlistä ostin mansikoita ja ensi viikolla menen Eastonin K-kauppaan, josta saa mansikoita laatikoittain. Oma mansikka-aikani on alkanut! Tervetuloa kevät!

A:sta en ole mitään kuullut. Lähetin meilin, onko kaikki ok? Kerroin tutustuvani skandinaaviseen jumaltarustoon. Minuahan kiinnostaa mytologia, on se sitten pohjoismaista tai muuta.  Kerroin senkin, että Kyproksessa olin rannalla, jonne Afrodite-Venus rantautui. Aihe kuvattu, kuten kaikki tiedämme, Botticellin maalauksessa. Kyproksessa ollaan vakuuttuneita Afrodite-Venuksen maihin nousupaikan totuudellisuudesta. Turistihömppää? Eihän toki. Me voisimme viisata ulkomaalaiskävijöille paikan, missä Väinämöinen teki hauen leukaluusta kanteleen. Maija Pokela soittamaan ja kantele on juuri se leukaluusoitin. Sitten viedään turistimassa Musiikkitalon eteen ja näytetään se hauki. Tietysti mainitaan ylpeinä myös Reijo Hukkanen ja lausutaan pätkä Aaro Hellaakosken runosta. Tulkki on paikalla.

Onneksi Hukkasen "Laulupuut" on ihan neutraali veistos. Ei tule haluja viedä varastoon, ei Venäjän hyökkäyksen takia Ukrainaan tai rakennusurakan takia. Viimeksi mainitun vuoksi joutuu Moskovan lahja Helsingille Maailman rauha-veistos siirtymään. Joku oli jo töhrinyt kannanottonsa pystin jalustaan.

K oli imuroinut huushollinsa. Minunkin pitäisi, mutta en viitsi.

THOR JA KUMPPANIT

 Mytologia on aina kiinnostanut, kreikkalainen ja roomalainen jumaltarusto.  Pohjoismainen on jäänyt tuntemattomaksi, kunnes eilen lainasin kirjastosta  Neil Gaimanin Pohjoisen mytologia. Itäkeskuksen kirjasto on Stoassa kuten englannin kurssikin. Helppo nakki. Gaimanin kirja ilmestynyt alunperin englannin kielisenä vuonna 2017. Jouko Ruokosenmäen suomentamana 2020. Tulee ukkosen jumala Thor minulle tutummaksi kuin pelkällä nimellä. Kuukausi aikaa lukea. Enköhän selviydy.

Oli hiukan työlästä dallata tunnille. Eipä olleet kaupungin pojat auranneet kaikkialla. Hankala tarpominen alkoi jo kotipihalta ja Stoan ympäristö myös unohdettu. Pääsin kuin pääsinkin opin tielle. No, kyllä jo juhannuksena tämä lumipaljous on pelkkä muisto vain kopistellessani korkokengissä keskikesän juhlahumussa.

Illalla alkoi nukuttaa jo reilusti ennen yhdeksää. En jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan kömmin vuoteeseen ja nukahdin oitis. Riittävästi unta ja heräsin kolmelta. Käppäilin kahvin laittoon. Luin HS:n digimuunnelman, sähköpostit ja tutkin Wikipediasta tietoja rintamamiestaloista. Olenkohan yhdessäkään käynyt? Mistä nimitys "rintamamiestalo"? Onko vielä tallella 1940-1950 rakennettuja? Miksi ne ovat puolitoistakerroksisia? Tietoa tuli ja minä viisaammaksi. Mitä teen näillä tiedoilla? kysyisi ystäväni K.

HS alkanut julkaista venäjän kielisiä uutisia, että venäläisetkin saisivat asiallisesti tietää, miten tällä hetkellä Eurooppa makaa. Tieto ei aina ole mennyt perille. Puhumattakaan Venäjällä asuvista. Kaikkea ei kerrota, totuutta hiukan muutetaan...  Lienevätkö Ukrainan "pelastushommat" hyvässä jamassa? Taiteilija Kaj Stenvall maalaa nyt ankkojen ohella kuvia Putinista. Putinilla on sarvet päässä. Katsoja voi itse päätellä, mitä tarkoittaa. Minä päättelin jo. 

Jospa tästä tiputtelisin toisenkin kupillisen cappuccinon tapaista kahvia ja sitten siirtyisin takaisin vuoteeseen pohjoisen jumalien kanssa. Ystäväni K kysyisi taas motiivia näille tiedoille. 

SYKSYLLÄ RATIKASSA

 Kirjoitan tänäänkin. Iltapäivällä englannin tunti. Olemme menossa futismatsiin, vaikka minua ei potkupallo kiinnosta. Enkä ole edes varma, tarvitsenko ikinä jalkapallosanastoa englanniksi. En usko.

Naistenpäivää hehkutettiin eilen. Itse sen melkein unohdin, kunnes sain hyvän naistenpäivän toivotuksia. K ujutti taidolla sotakeskustelunsa sekaan muistutuksen päivän teemasta. Alan kyllästyä sota-aiheeseen. Mistä me puhuimme aikana ennen kuin Venäjä otti ja hyökkäsi Ukrainaan? Koronasta?  Yksi kiinnostava yleisaihe nyt myös on jalkakäytävien jäinen liukkaus. Joku oli Espoossa lähtenyt kyläilemään luistellen.  Minä olen onnellisessa asemassa, koska asun paikassa, jota on pakko pitää käveltävässä ja ajeltavassa kunnossa. Jäämuhkuroita vain kotipihan roskistiellä. Muistuttavat Helsingin mukulakiviajasta joitakin vuosisatoja sitten. Kadut joko soraa tai mukulakiviä. Hevosrattaissa täritti. Maalaisten maitokärryjen kermat saattoivat vatkaantua ilman aikojaan. Nupukiviä on monessa paikassa ja nekin hankaloittavat jonkun verran kulkua. Eikä niihin saa kajota, ovat historiaa.

Otin selvää, miten ja millä peleillä pääsen syksyllä Helsinginkadun opistotaloon, jos aion jotain silloinkin opiskella. Ei kovin mutkallinen matka luulostani huolimatta. Kaksi yleistä kulkuneuvoa riittää. Olen siellä monenlaista oppia ennenkin saanut, mutta kulku sujunut omalla autolla. Nyt opittava uusia tapoja. Odotan kiihkeästi opiston opinto-ohjelman ilmestymistä. Tämän kevätlukukauden kuittaan kuitenkin reippaasti dallaamalla Stoaan.

L:llä oli eilen syntymäpäivä. Soitin. Juttelimme hetken. Vieraat olivat juuri lähteneet, ruusujen hehku täytti L:n kauniin kodin. Minä lähdin Emmerdaleen. Siellä taas ihmissuhteet aivan sekaisin, vaikka rakkauttakin ilmassa. Ulkokuvauksissa aina muuten tuulee. Seuraan sarjaa mielelläni, mutta en järjestä sentään elämääni sen mukaan. Kun Suomessa muinoin alkoi pyöriä amerikkalainen sarja Peyton Place, ihmiset todellakin elivät sarjan esitysaikojen mukaan. Ei vierailuja, ei ruoan laittoa, ei koiran ulkoiluttamista.

Voisin mennä nukkumaan hetkeksi. Heräsin neljältä aamulla, laitoin kahvia ja ehkä nyt maittaisi parin tunnin tirsat.

KUNHAN KIRJOITIN

 Hiljaiseloa kotinurkilla, tapahtumatonta kotielämää. No, kaupassa olin, pankissakin. Ilahduttava muutos: ovella ei ollut kerberosta, joka olisi tentannut asiakkaan asian laatua. Se kerrottiin sisäpuolella vuoromumerolapun saamisen yhteydessä. Kuten joskus ennen. Silti julistamani sota tätä pankkilaitosta kohtaan jatkuu.

Menin ruokakauppaan, enkä löytänyt oliiveja. Yhytin henkilökunnan jäsenen, joka järjesteli hyllyjä ja kysyin. "Minä olla ensimmäinen päivä, minä ei tietää". Alkoi myyjien etsintä. Ei ketään. Ei missään. Oli saatava oliiveja, en antanut periksi. Lopulta pelmahti näkyville myyjä ja minä heti kimppuun. "Käytävällä 14" ja sormi osoitti kaukaisuuteen. Löysin oliivikäytävän. Ei ollut samoja kuin Herkussa nämä oliivit. Otin rohkeasti erään purkin. Espanjalaisiä. Tulin haikeaksi. En ollutkaan enää käytävässä numero 14, vaan katselin aamuauringossa vuorten rinteitä ja kukkivia mantelipuita. Siitä on niin kauan... 

Maksoin tympeän näköiselle kassaneitokaiselle oliivit ja muut ostokseni. Kaipasin aikaa, jolloin niin moni asia oli toisin. Tuuli oli yltynyt ulkona. Otin maskin pois ja heitin sen kohdalle osuneeseen roskikseen. Maassa lojui käytettyjä maskeja, etupäässä vaaleansinisiä. Pieni valkoinen koira riepotteli yhtä suussaan ja taluttajaihminen yritti saada maskia pois koiran suusta. Koira ei siitä tahtonut luopua.

Purin kassin kotona ja söin salaattia, johon olin murentanut mininäkkistä, joka oli rukiista. Varmasti terveellistä ja  ehkä sallittuakin. Otin pakastimesta täksi päiväksi palsternakkakeiton sulamaan. Vaihdoin lakanat vuoteeseen, panin koneeseen. Ukrainassa soditaan ja kuollaan, lehtikuvassa lapset itkevät. Joku toimittaja kirjoituksessaan pohtii, miksi Putin näyttää turvonneelta. Minä mietin, että jos hän tarpeeksi turpoaa, hän räjähtää taivaan tuuliin. Ajatus tuntui hyvältä. Posti toi vanhaan osoitteeseen lähetetyn kirjeen maininnalla, että Posti on selvittänyt nykyisen osoitteeni. Kymmenen plus ja papukaijamerkki. Kirje sisälsi ilmoituksen, että kotipuhelimeni käyttö kallistuu kahdella eurolla, eikä aiheuta kohdallani toimenpiteitä. Paitsi tietysti laskun makamisen yhteydessä, pahvit! Panin kirjeen roskikseen. Se oli sitä paitsi kuukauden myöhässä. Olin jo maksanut kaksi euroa enemmän. Katselin ikkunasta ulos. Ihmiset liukastelivat jäisillä kaduilla. Pinnat kuin mukulakivillä päällystettyjä. Ennen oli talonmiehiä, jotka pitivät jalkakäytävät kunnossa.

... näki kauhut kaikkialla,haltiat pahat havaitsi...

Otsikossa ote Eino Leinon runosta Tumma. Mietin kaiket päivät, mitä tulee tapahtumaan Euroopassa Ukrainan sodan jälkeen. Olin tyhmästi tuudittautunut uskoon, ettei maanosassamme enää nähtäisi suurta sotaa sitten 1939-1945. Herra Putin ajattelee toisin. Ehkä. Onneksi on tuo "ehkä". Ei pitäisi ikinä maalailla piruja seinille, mutta minä aina niin teen. Ystävät ympärillä puhuvat, minne lähtevät, jos... Kun tavataan, minuutin päästä puhe kääntyy Ukrainan tapahtumiin ja pohdiskeluun, mitä sen jälkeen. Ei pitäisi. Aurinko paistaa ja täyhtöhyyppiä on nähty jo, lumi sulaa, kevät tulollaan ja kohtapuoliin pikkukenkäsää.

Olen siirtyny keitoista salaatteihin. Teen ison kulhollisen ja pistelen sen päivän mittaan. Ei liioin enää piparkakkuja. Olen ruodussa taas! Kesämekot eivät tule kiristämään. Varaan ajan labraan verikokeisiin. Lääkäri antoi lähetteen. Pääsen ajamaan metrolla. Matkan varrella pätkä merta. Joko jäät lähteneet? En ole vähään aikaan ollut siellä päin. Katajanokalla asuessani näin kevättapahtumat suoraan ikkunasta. Täällä joskus lokit käyvät kirkumassa kertoen meren olevan jossain lähistöllä. Eivät aivan vielä.

Mitään lukemistakaan ei ole. Suomalainen Kirjakauppa pommittaa "3 pokkaria 15 €", mutta minä tyttö en kirjakauppaan poikkea. Jari Tervon kirja yhä kesken ja hyllyssä lukemattomia. Niitä, jotka aikoinaan todettu liian kuiviksi lukea. Mieli saattaa muuttua, otetaan selvää. Mutta nyt ei ole lukemisen puuska, se tulee ja menee. Ajatukset muualla. A patistaa ajattelemaan iloisia asioita, mutta hän onkin jo keskellä alkukevättä, jolloin mielen täyttää positiivisuus, eikä Espanjaa havitella valloitettavaksi.

Pitäisi keksiä tänään jotain mielekästä tehtävää. Ulos en aio, vaikka lääkäri on sitä mieltä, että päivittäinen reipas ulkoliikunta auttaisi hyvään yöuneen. Uskonhan minä. Jospa sitten myöhemmin keväällä.

NUKKUMINEN ON IHANAA

 Voi pojat!!! Olen nukkunut seitsemän maailman ihaninta tuntia! Tohtori kirjoitti unilääkkeitä ja minä kävin apteekissa. Voiko olla tämän parempaa tunnetta? Ei edes Ukrainan varjo sitä himmennä.

Italiasta tuli kortti, jonka kuvapuolella Henry Holidayn Dante and Beatrice. Selitys juuri sen kortin lähettämiseen oli, että kun olen lukenut Danten  Jumalaisen näytelmän. Tunnustan, etten aivan kokonaan. Iso osa Paratiisista jäi kesken. Otin jälleen kirjan hyllystä ja kovasti yritin, mutta runomitta ei enää ainakaan tällä kerralla oikein ja oikealla tavalla sujahtanut tajuntaani.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja todetessani ukrainalaisten vastarinnan, olin melko varma, että pitävät pintansa ja ajavat vihollisen tiehensä. Nyt näen asian mustana ja Ukrainan käy kalpaten. Ylivoima liian suurta. Säilytän kuitenkin pienen toivon kipinän. Ehkä se leimahtaa. Sormet ristiin! Miksi ihmeessä Putin alkoi keittää tällaista soppaa?

Englannin tunti tänään. Enpä näytäkään nyt nuutuneelta. Lopetan muuten Farfars pepparkakorien syömisen. Tunnustin lääkärille tämänhetkisen paheeni ja pyysin pitämään pikaisen luennon piparien vaarallisuudesta liittyen lihomiseen. Hän pyysi vakavasti minua luopumaan paheestani. Kaupassa eilen en edes katsellut keksihyllyyn päin. Ostin hedelmiä tavallista enemmän. En rypäleitä enkä banaaneja. Aloitan tositarkoituksella kaiken taas kerran alusta ja tavoitteena on päästä siihen, missä jo olin.

Menen suihkuun ja alan valmistautua enkun tunnille.