Olen alkanut jälleen keitellä keittoja. Hankkinut raaka-aineita, joita jääkaappi nyt täynnä. Tänään aloitan. Englannin kurssista on perunannostolomaa. Nostelin niitä kaupassa. Lapussa luki: koriperunoita. Korissa olivatkin ja herkullisesti mullassa. Ei mitään pestyjä. Papalla oli Friherrsissä perunamaa ja kuokalla hän niitä syksyllä nosteli. Niistä riitti vielä kaupunkiasunnon kellarin perunalaariinkin. Siihen aikaan oli laareja.
Viikot mennä hujahtavat. Pian taas pukkaa viikonloppua. Otin hyllystä Hemingwayn The old man and the sea kirjan toistamiseen luettavaksi. Mata Hari pääsi loppuunsa. Minä en muuten usko hänen olleen vakooja. Teloituksen syynä taisi olla enemmän naisen syntinen elämä, jota kauhistellen seurattiin. No, ehkä myös iän myötä lievä rapistuminen, joka ei ollut sallittua seitsemän hunnun tanssijattarelle.
R:ltä pitkästä aikaa sähköpostia, johon jo vastasinkin. Italian kirjettä sen sijaan en ole millään saanut valmiiksi. Aloitettu syyskuun alussa ja nyt mennään jo loppupuolta. Ostamaani uutta huivia en ole vielä päässyt ulkona käyttämään, vaikka paksummissa vaatteissa jo kuljenkin. Kengätkin vielä ihanasti kevyempää mallia. No, kyllä tämä muuttuu.
Koronarajoitukset alkavat olla historiaa. Jospa tästä niiden myötä heittäisi hyvästit introvertille elämälle ja alkaisi toden teolla aktivoitua. Lottoan taas niiden rahojen toivossa, joilla pääsen täältä oitis pois. Kulttuuri ja sivilisaatio ihan ulko-ovella. Katajanokalla jugend-talon asunto ja ratikkapysäkki lyhen pasteerailun päässä. Haaveillen tätä syksyä mennään.
Nyt työnnyn keittiöön ja alan kuoria perunoita siskonmakkarasoppaan. Aloitan näin hiukan rustiikkisemmin soppien teon. Sitten laksaa, minestronea ja vichyssoisea. Kuulostaa hienolta, vaikka ei olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti