8. marraskuuta 2019

POSTIN SEKOILUA

Piti lähtemäni tänään ystäväni M:n kanssa Amos Rexiin, mutta näin ei tapahdukaan. M oli saanut flunssan ja on toki parempi potea se loppuun menemättä minnekään. Siirsimme taidepläjäyksen kuun loppuun. Minä menen ostamaan tänään hedelmiä ja juureksia, jotka päässeet huolestuttavasti loppumaan huushollistani. Otan samalla tämän syksyn ensiaskeleeni lumessa.

Askelista tuli mieleeni, että alkuihmisen pystyyn nouseminen ja kahdella jalalla kulku on nyt tiedemiesten  kesken siirretty tapahtuneeksi Euroopassa eikä Afrikassa. Tutkimukset viittaavat vahvasti Saksan Baijeriin, jossa Davunius guggenmosi otti ja nousi pystyyn, ojensi jalkansa ja siirsi toista karvaista alaraajaansa toisen eteen. Guggenmosilla oli kädet puissa roikkumista varten, mutta maassa oli helpompaa pystyasennossa liikkua, eivätkä rystyset kuluneet. Siitä sitten reippaasti aikaa eteenpäin, niin aloimme ihmisinä  olla olemassa ja kulku sujuu hienosti kahdella jalalla. Tämä alkukodin siirtyminen Afrikasta Eurooppaan oli tänään Helsingin Sanomissa.

Suomen Kuvalehti tuli eilen. Viimeinen moneen viikkoon jos/kun Postin lakko toteutuu ensi viikolla  alkavaksi. Ei jaeta mitään kotitalouksiin. Paketit, kiitos automaation, kuulemma kulkevat. Uutiset näyttivät tuikean näköisiä neuvottelijoita ja olin kuulevinani kummaltakin taholta murinaa. Ihmettelen, miten kerääntyneestä määrästä postia selviydytään lakon loputtua? Joulukortit tipahtavat luukusta vuoden 2020 jouluksi. Vaikka vakuuttavat, että ehtii, ehtii täksi jouluksi.

Tästä taas putkahti mieleeni seuraavaa. Olin ollut puheissa Nespresson kanssa hankalaksi heittäytyneestä maidonvaahdottimestani. Luvattiin lähettää postissa. Sain, kuten pitikin, tekstiviestin puhelimeeni, jossa kerrottiin paketin olevan noudettavissa lähimmässä postissa. Oli viikonloppu. Tuli maanantai, jossa puhelimeeni viestitettiin, että paketti on SIIRRETTY lähimpänä olevaan R-kioskiin. Lähimpään? Niitä on täälläpäin useita melkein samassa ryppäässä. Soitin Postiin. Odotin kauan, kun automaatti pidätteli minua kertomalla moneen kertaan, että saan yhteyden myös netin kautta. Sitten piti alkaa naputella numeroita, jos haluan sitä ja sitä palvelua. Minä naputtelin. Saatesanojen kera!  Lopulta sain puhua elävän henkilön kanssa, joka tarkasti pakettini olinpaikan. Pakettia ei ollut siirretty mihinkään, vaan se oli minua odottamassa ensimmäiseksi tulleen tekstiviestin Postissa. Miksi tämä omituinen rumba? Minulle ei osattu vastata. Riensin heti Postiin juoksujalkaa. Sain pakettini.

2 kommenttia:

  1. Postin toiminta ja varsinkin sen luotettavuus on laskenut viime vuosina valtavasti. Tuota kaksi viikkoa kestävää lakkoa en ymmärrä enkä hyväksy. Eikö tämän päivän työmaailmassa enää osata/pystytä/haluta neuvotella asioista niin, että ne saataisiin ratkaistua ilman lakkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, Marjatta, että pitäisi pystyä neuvotteluilla asiat selvittämään, kun kuitenkin on osapuolten tehtävä kompromisseja. Hyvää viikonloppua kuitenkin.

      Poista