Sain peräti kaksi kappaletta maidonvaahdottimia Nespressolta. Feelua on yhä. On otettava uudestaan yhteyttä. Takuuhan on voimassa. Juuri äsken tein kovasti töitä saadakseni maitoa haluamassani muodossa kahviini, eikä tämmöinen taistelu ole asiaan kuuluvaa.
Muuten oli mukavaa olla päivien jälkeen tekemisissä muun maailman kanssa. Menin ruokakauppaankin. Istuin kauppakeskuksen penkillä ja katselin ihmisten talvisia urheilukenkiä, jotka menivät ihmisten jaloissa aivan edessäni käytävällä. Vain muutamalla oli varsinaiset oikeat kengät, jotka täyttävät ehtoni. Muoti on levittäytynyt myös maahanmuuttajien käyttöön. Naisilla ohuesta materiaalista pitkä puku, jonka alta vilkkuvat tukevatekoiset raskaat urheilutossut. Jalkineliikkeillä menee hyvin.
Huomenaamulla konsertin kenraali. Sen jälkeen menen ostamaan kahvikapseleita Keskuskadulta. Saas nähdä, maltanko olla menemättä Stockmannille. Nyt kun K on mukana, on meidän kuljettava kahdella yleisellä kulkuneuvolla keskustaan, kun hän ei käytä Rautatientorin koneportaita. Ei mitään liukuportaita. Hissit edelleen korjauksisssa. Ensin metrolla Hakaniemeen, josta ratikalla Rautatientorille. Sopiihan tuo minulle, kun tykkään ratikoista. Olen mennyt niin yksinänikin ihan vain rakkaudesta sporaa kohtaan. Rautatientorin pysäkiltä kävelemme Musiikkitaloon ohi Sanomatalon ja Oodin. Isäni hämmästyisi nähdessään nykyisen Töölönlahden ympäristön kaikkine rakennuksineen. Ei edes Kiasmaa ollut hänen aikanaan. Oopperakin valmistui vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Oli vain Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Hakasalmen huvila ja VR:n makasiinit. Osa makasiineista paloi ja loputkin on purettu. Ei taitaisi isäni enää syntymäkaupunkiaan tuntea näiltä osin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti