Ei kuivin jaloin eilen taiteen pariin. Satoi. Sateensuoja meni rikki. Minä isoon ruokakauppaan, koska siellä myydään mitä vaan, ja kysyin sateensuojia. Ystävällinen myyjä lähti oppaaksi ja ostin mustan. Annoin vanhan risasen sikäläiseen roskikseen.
Sitten tapaamiseen Amos Rexin eteen. Oikeammin sisäpuolelle kun satoi. M tuli ja me halasimme. Siirryimme kuoriuduttuamme märistä päällysvaatteista Birger Carlstedtin (1907-1975) modernismiin, sirkusmiljööseen, morfologisiin sommitelmiin, jopa Fréderik Chopinin säveliin maalauksessa Musiiki. Musiikki läsnä monessa muussakin teokessa, vaikka minun oli vaikeaa nähdä niissä musiikkia.
Tämän taideannin jälkeen siirryime huoneeseen, jossa Sigurd Frosteruksen (1876-1956) kokoelma Magnus Enckellin töistä aina Louis Valtatiin ja Pierre Bonnardiin sekä muihin. Osan olin nähnyt Amos Andersonin taidemuseossa ennen Amos Rexiä.
Menimme toki kieltolain "aikaiseen" kahvilaan Le Chat Doré. Tarkka kopio vuonna 1929 Unioninkadulla olleesta kahvilasta. Minä join mukista kuohuviiniä ja pelkäsin ratsiaa. M sen sijaan avoimesti nautti viininsä kuohuviinilasista. Me elimme ajan hengessä ja juttelimme kieltolaista, jonka aikana kuka tahansa, joka halusi, sai viinan himonsa tyydytettyä. Myytiin salaa, keitettiin salaa, salakuljetettiin salaa, ravintoloistakin sai, kun osasi salaa pyytää.
M antoi joululahjan ja minäkin omani. Hän oli ollut Liisankadun Chjokossa, josta olen lukenut, mutta en käynyt. Nyt alkoi tehdä mieli päästä tähän Mika Gröndahlin "Kruunuhaan suklaataivaaseen". M ja minä halasimme ja erkanimme. Olimme Kampissa, metroaseman ostoskeskuksessa, jossa olen luullut aina eksyväni. En tällä kerralla. Löysin hyvin hissit metrosta maan pinnalle ja sitten toisin päin. Ei ollutkaan vaikeaa, kun sen osaa.
Kyllä, Helsingin märin jaloin olen kokenut minäkin.
VastaaPoistaJuu,Aulikki, ei kuivana pysy, kun sataa. Nyt on lunta tullut tilalle. Hyvää Joulua!
Poista