Hermostuin kuin hermostuinkin espressokeittimeeni ja soitin uudemman kerran Nespresson asiakaspalveluun. En saanut uutta saamaani maidonvaahdotinta toimimaan kuin pitkän tappelun jälkeen. Sitten ei toiminut huuhtelulaite. Olin kypsä! Nespresso lähettää uuden laitteen postissa. Saattaa viivästyä lakon takia. Odotetaan ja tapellaan vanhan kanssa. On minulla vielä se tiputuskeitin, on pahan päivän varalle ihan murukahviakin ja on mutterin näköinen kannu, jolla tulee espressoa ja vielä hännänhuippuna pressopannu. Ei siis hätäpäivää mitä kahvin saantiin tulee. Viimeinen pelastus on kahvilat!
Käväisin eräänä päivänä Suomalaisessa Kirjakaupassa, Aleksi 15. Sehän ei enää ole Kolmen sepän luona, vaan siinä on Rosebud, joka sekin väliaikainen ratkaisu. Kaikki muuttuu ja myyjä arveli, että ravintolaa pykätään aikanaan tilalle. Mitä sanoisi Unto Leirikangas, joka oli vuosien ajan Suomalaisen Kirjakaupan myymälän sielu?
Helsinki-Seurasta kutsu Svenska Klubbenille joululounaalle 30.11.2019, jolloin on Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivä. Hyvää ruokaa, musiikkia ja puheita. No en mene, mutta kivaa saada kutsuja.
Ehdin eilen juuri ja juuri painaa jalkani lumeen, kun se alkoi plusaseiden takia sulaa. Vesikelissä tulin kotiin. Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa jo joulukoristeet torin yllä ja ostoskeskuksen uumenissa lähestytään joulua vauhdilla. Alkaa nyt jo kyllästyttää. Isänpäiväruuhkaa kaupoissa. Moni isä saa näköjään sukat! Ensi viikolla jälleen kerran tässä talossa lämminvedetön päivä. Kylmää saa. On mentävä varsin varhain aamulla suihkuun. Loppupäivä sujuu kylmälläkin vedellä. Ja kaasulla saa kuumaa. Nautin kaasusta joka päivä. Katselen sinistä liekkiä ihastuneena. Ollessani lapsi ja vielä nuorikkonakin oli meillä aina kaasu. Sen jälkeen persoonaton sähkö, kunnes muutin tänne. Riemullani ei rajoja ollut! Kaasuttelen jokaisena päivänä.
R:ltä sähköpostia. Kunta vie hänen maistaan osan tien levennyksen takia. Pieni polku jätettiin, että pääsee ulkorakennukseensa. Olen ammoisina aikoina hänen kotonaan ollut. Enää tuskin paikkoja tuntisin. Kerrostaloja, useita myymälöitä, katuja. Minun siellä käydessäni se oli maalaiskylä lehmineen ja hevosineen. Minäkin kutsunut "itikoita" iltalypsylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti