Vaihdoin polttimon eteisen kattovalaisimeen eilen. Asensin joulupuun partsille. Kova homma. Puu keraamiseen vaasiin, oksat sievästi ja kiviä ympärille, että puu pysyy pystyssä ja suorassa. Johto sisäpuolelle oven välistä. Ei tykännyt huonoa, vaikka joutui littiin. Nyt on valmis ja kaunis ja täydellisen valaistunut. Koneellinen pyykkiä ja sen ripustus. Lounaaksi valmista pinaattikeittoa. Päätin alkaa käyttää isoa sateensuojaa (sateenvarjoa), semmosta napista aukeavaa. Sain Postista postimerkit, joita tarjottiin asioidessani puhelimitse muusta. Pitää ostaa lisää. Posti vakuuttanut, että punaisessa pussissa joulukortit ehtivät ajallaan perille. Ukonhan minä. Pitää hakea Postista pussi. Tuli myös Suomen Kuvalehti, mutta tulossa ilmeisesti nekin, jotka tulematta jäivät lakon vuoksi. Ripustin oveen joulukranssin. Ahkeroitsimiseni siis jatkuu täydellä teholla. Olen oikein ylpeä itsestäni. Hohhoijaa.
Vielä pieni juttu Kampista. Istuin sielläkin penkillä ja katselin ihmisiä. Käytävää pitkin tuli eräs rouva lastenrattaita työntäen. Siinä ei mitään ihmeellistä. Mutta rattaissa istui isokokokoinen leikkikarhu puettuna sään mukaisesti sadevaatteisiin. En ollut ainoa, joka rouvaa ja hänen karhuaan katseli. Näky oli oikeastaan hellyttävä ja toi hymyn huulille. Rouva näytti iloiselta ja tyytyväiseltä, että mitä sitä sen enempää miettimään.
Olen nähnyt Joulupukin! Hän oli ostoskeskuksessa ja jutteli lasten kanssa. Isät ja äidit valokuvasivat tapahtumaa. Tämä Joulupukki ei ollut mikään pullea, kuten Joulupukin usein kuuluu olla. Parta kuitenkin valkoinen ja nuttu punainen.
"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki..
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti