Keittiön ikkunassa valaistunut lumihiutale, semmoinen kuusi-sakarainen. Makuu-työhuoneen ikkunassa Airamin "Jouluikkuna", jossa neljä sähkökynttilää. Siten kaivoin valkoisen sähköjoulupuun (ei kuusi) laatikosta, jossa ollut monta vuotta. Toimii! Se parvekkeelle. Poppana on keittiön pöydällä ja kaksi kynttilänjalkaa oikeine kynttilöineen. Oli niin mukavaa syödä siinä lounasta. Joulukoristelut siis jatkuvat. Mikä kumma minuun on mennyt? Ajatuksissa vilahti että jos vielä lanttulaatikkoa ja kinkku, piparkakut ja tortut. Ei nyt sentään. Saatan kuitata ne käymällä Tuomaan markkinoilla ja/tai Vanhan Joulutorilla. Sieltä niitä saa.
En ehdi edes lukea keskellä joulutouhujani. Kummallista, kummallista. Taustalla soi iki-ihana "White Christmas" YouTubesta. Se Bing Crosbyn klassinen ja Frank Sinatran "Santa Claus is coming to town". En ainakaan näe jouluaattona yhtäkään joulupukkia menossa vaikka kaupunkiin. Ennen heitä näkyi. Onneksi vasta silloin, kun olin jo menettänyt uskoni.
Olin Stadissa. Ostin hatun. Oikeastaan ei pitänyt. Ennen kaupungille lähtöäni loppui Postin lakko. Samalla katosivat kaikki tukilakot ja uhkaukset. Hyvä niin. Postikin kulkee taas. On vaan aikamoinen työ selvittää seisauksissa olleita. Mutta, mutta, emme me lakoista pääse. Uusia joulukuussa, kertoo HS.
Nukuin viime yönä muutaman tunnin ja nyt lipittelen tässä varhaisaamun kahvia. Tänään taidetta M:n kanssa. Vajaan neljän tunnin kuluttua taas menossa. R lähetti sähköpostia. Kertoi semmoistakin, että kaveri, jonka kanssa olen R:n kotiseudulla nuoruuden kesinäni ollut lavatansseissa, kulkee nyt raitilla sähköisellä pyörätuolilla. Se uljas kylän komistus, jonka käsivarsilla iloisesti jenkat ja polkat tanssin. Elämä koettelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti