29. helmikuuta 2012

TURHAKE

Ihminen ostaa elämänsä varrella muutaman turhakkeeksi luokiteltavan asian tai tavaran. Kohdallani eilen oli kysymyksessä äänentallennin,sanelukone,miksi sitä nyt voikaan kutsua.En edes laatikkoa ole avannut,sillä Järki hypähti tänään aivokopastani esille,istahti pöydälle eteeni ja sai minut ymmärtämään,että jos pidän laitteen,olen umpihullu.Vaikkakin ajatuksena oli todistaa puolisolle hänen toisinaan esiin pulpahtavan kielenkäyttönsä loukkaavuuden.Nimittely ja rumat sanat koskevat,vaikka tiedän niiden johtuvan sairaudesta.Ovat tahattomia sanallisia ilmaisuja vailla merkitystä. Mitä olisin todistamisella saavuttanut? Olisin vain kaksinkertaistanut ikävän ja ruman puheen.Eikä puoliso olisi ymmärtänyt edes jujua,jos olisin koneen kautta ne hänelle toistanut.Neurologit ovat kertoneet ilmiön olevan ohimenevän tai tulleen jäädäkseen aivoinfarktin jälkimaininkina. Se on vain kestettävä ja otettava yhtenä sairauden ilmenemismuotona.Siispä palautan laitteen.Ostan paremman turhakkeen joskus.

Aurinko paistaa.Eilinen valtaisa lumimyräkkä on kuin paha uni.Oli pyydettävä kuljettaja avuksi pihahankien ylittämiseen.Hän oli jostain lämpimimmiltä mailta tullut musta mies,joka koko matkan siunaili talvea ja lumen paljoutta.Myöhästyi yli puoli tuntia haussa,josta en ollut tyytyväinen."Liikenneruuhka" on aina syynä.Miten ne muut kuljettajat,jotka hakivat asiakkaitaan,olivat tästä "ruuhkasta" ajallaan selviytyneet? Olin äkeissäni enkä sanojani taaskaan säästellyt.Eikä kaveri meinannut selvitä lumessa pyörätuolin kanssa,vaikka neuvoin vetämään.Ehkä olisi ollut parempi valita joku muu ammatti kuin vammaisten ja liikuntarajoitteisten kuljettaminen.Kuljettajille kun kuuluu pyydettäessä nämäkin avittamishommat,jos on sosiaalitoimiston kanssa sopimusta tehdessä näin sovittu.Ja minä olen.

Auringosta puheen ollen.Maailmanmatkaajaystäväni ovat jo nauttimassa lämpimästä Etelä-Afrikan alkavasta syksystä.Pääsivät parahultaisesti eilistä lumentuloa pakoon.Sielläpä nyt luovat katseensa Pöytävuoren suuntaan,ennenkuin lähtevät edelleen jo niin tuttuihin maisemiin.Ovathan asuneet maassa yli kuusitoista vuotta aikoinaan.Toinen etelämpien maiden kävijä Hepi nauttii Alanyan auringonpaisteesta,vaikka kuulemma on välillä sadellutkin.Kun täällä kukkivat jo valkovuokot,tulee Hepi takaisin Suomeen.

Tänään emme hiiskahdakaan ulos,vaikka ilma suotuisa onkin ulkoilemiseen.Lämmitän Herkun gourmet-puolelta ostamani valmiin ruuan ja vasta huomenna kaivelen taas pakastimeni saloja ja paneudun asiaan.Olisi siskonmakkaroitakin jäässä.Josko niistä keittoa? Juureksiakin monen sortin jääkaapissa.Ostin kerran parikin keittokirjaa keitoista.Niitä voisi joskus hyödyntää.Nykyisin en kovin fiinejä viitsi laittaa.Puoliso ei enää oikein maista eikä haista,huomaa eikä välitä,kunhan on jotain maarun täytettä.Ennen meillä paneuduttiin,nähtiin vaivaa ja sitten nautittiin.Aika aikaa kutakin,sanovat.

27. helmikuuta 2012

IHAN OLIIVEISSA

Nyt on hillitön himo oliiveihin.Tulee aina välillä.Jatkunut jo monta päivää.Jotkut ovat persoja suklaalle,toiset hinkuavat marsipaania.Minä panen maaruun oliiveja.Sain kerran Marbellassa hotellini johtajalta,johon olin solminut mitä mainioimman suhteen, hänen oman oliivilehtonsa satoa purkissa ja olivatpas makoisia.Tämä tapahtui monta,monta vuotta sitten.Nämä eivät olekaan niin hyviä,mutta kelpaavia kyllä.

Tänään oli puolisolla taas hammaslääkäri.Siihen aina suttaantuu aikaa matkoineen päivineen.Nyt sain sentään jo uuniin juusto-kermaperunat.Pussista.Kyllä nykyajan emäntäväkeä hemmotellaan.Minun lapsuudessani tämänkin herkun tekeminen olisi pitänyt aloittaa perunapellolta tai ainakin torilta.Sitten kuoria,leikata sopiviksi,levitellä vuokaan ja liruttaa päälle muut ainekset.Kaikki muukin ruuanvalmistuksessa oli työn ja joskus tuskankin takana.Eikä maristu pätkääkään.Minä joskus tehnyt ranskalaisia perunoita alusta lähtien.Siis kuorinut ja sitten pilpunnut ja öljyssä keittänyt.Nykyisin ostan nekin pussissa.Ovat vain uunia ja suolaa vaille.Reunahuomautuksena mainitsen justiinsa,että samppanja sopii hyvin oliivienkin kanssa.Minä tiedän,sillä juuri nyt tätä yhdistelmää nautin.Keksin sen äsken,avasin hohtimien avustuksella samppanjapullon ja kaadoin kuplivaisen lasiin.Ilman hohtimia ei avaaminen minulta suju.Semmoinen käsin poksahtamaan saaminen on ylivoimaista.Vaikka kyllä korkki näinkin poksahtaa somasti.

Juttelin tänään rappusiivoojan kanssa,joka on samalla yleismies.Kosovosta tullut ja oli toista mieltä siitä,kun kehuin meidän suomalaisten olevan varsin hymyileväistä kansaa,suorastaan ilopillereitä.Hoksottimet tällä kaverilla ovat kyllä lepotilassa.Pyysin häntä viemään huoltoon terveisiä,että meidän portaassa on palanut viikkokaupalla yötäpäivää valot.Miksikö en ole itse soittanut,kun jo olin puheissa palohälyttimestä? En tiedä miksi.Enkä tiedä sitäkään,mitä varten tämä kaveri ei ole huomannut,vaikka on tehnyt työtään pitkän tovin rapussa eikä ole tarvinnut kertaakaan sytyttää valoja.No,tunnetustihan miehet älyävät ihan eri asioita kuin naiset.Kuulemma niitä suurempia asioita.

Nyt täytyy lopettaa kirjoittelu.Olen jo puolessa välissä pulloa ja alkaa tulla kirjoituslapsuksia.Ja kun pääsen pullon loppuun,taitaa mennä vallan hölmöilyksi."Kun kuolen kerran,minut peskää viinisammiossa..." (Omar Khaijam)

26. helmikuuta 2012

UNETON HELSINGISSÄ

Miksi joinakin öinä ei nukuta? Katselin illalla televisiota,kuten aina iltaisin.Silmät painuivat kiinni.Käänsin kuvaruudulle selkäni sohvalla ja nukahdin.Heräsin sen verran jonkun ajan kuluttua,että kiiruhdin vuoteeseen.Suljin silmät ja kuvittelin nukkumiseni jatkuvan.Ei jatkunut.Olin aivan hereillä.Puoliso kuorsasi hiljaa ja vähän häntä kadehdin.Aloin kuunnella kirjaa kahdesta suomalaismiehestä,jotka hiihtävät Grönlannin poikki.Heillä on välillä leijat sopivan tuulen osuessa ja niillä viilettävät ikihangella 30km tunnissa.Ei nukuttanut vieläkään.

Nousin ylös.Kello oli kaksi.Katselin taas televisiota. Animal Planetissa paikkailtiin villieläinten jäseniä ja jonkun Afrikan maan pienen kylän asukkaiden lemmikkejä.Ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä.Ei nukuttanut.Avasin tietokoneen ja luin Panu Rajalan tekstin.Hän hymisteli Anitan ja Sylvin teatterikappaletta kehuen sitä kaiken aikaa loppuunmyydyksi.Luin muutamia blogeja muiltakin ja pelasin pasianssia ruudussa.Luin Stadin Slangin vastatulleen Tsilari-lehden ja siitä Pertti Mustosen kirjoituksen kuntaliitosten tiimoilta.Mustonen on luokkatoverini.

Katselin pihalla mattotelineessä päivätolkulla roikkunutta pientä mattoa.Se oli yhtä luminen kuin ympäristönsä.Matto ei kai edes omistajaansakaan enää kiinnosta.Ei liioin ohi kulkevaa mahdollista maton tarvitsijaakaan.Kello oli puoli viisi.Nyt alkoi harmittaa.Menin vuoteeseen ja nousin ylös ennen kahdeksaa.Laahustin keittiöön.Panin kahvin tippumaan ja otin paahtoleivät esille,lääkkeet dosetista ja herätin puolison.Hän näytti levänneeltä ja pirteältä.

"Yö tulee muttei uni.
Ja vuoteesta on etsittävä varpaille
uusi viileä kohta."

(Risto Rasa)

25. helmikuuta 2012

"EI VARA VENETTÄ KAADA"

Iltana muuanna alkoi soida rappukäytävässä palohälytin.Yleensä kai tämä tarkoittaa,että asiasta on hyvä ottaa selvää,ennen kuin evakuoituu.Minä olin ainoa,joka oli kiinnostunut palohälyttimen äänestä.Mikään ei missään palanut,vaan vehje oli tipahtanut katosta ja huusi nyt lattialla tuskissaan.Irrotin pariston ja sitten vasta se vaikeni.Otin hälyttimen haltuuni ja soitin huoltoon.Haettiin pois kiitosten kera.Miksi kukaan ei edes ovesta kurkistanut,palaako jossain?

Tästä tuli mieleen,että ihmiset viis veisaavat varoituksista.Kävellään puomeista välittämättä jalkakäytävällä,vaikka katolla törröttää vaarallisesti tipahtamaisillaan olevaa lunta ja jäätä.Mutkamäissä lasketellaan turvallisten alueiden ulkopuolella ja jälleen ollaan välittämättä kieltotauluista.Kai sitä ajatellaan,ettei nyt juuri minulle mitään tapahdu.Tai ei sattunut ikäviä edelliselläkään kerralla.Yksi kerta riittää,josta seuraukset voivat muuttaa oman sekä läheisten elämän.Vaikka minä kävelen,jos en muualta pääse,tikapuiden alta,niin katson kuitenkin,ettei mitään päälleni putoavaa ole tikkailla,maalipurkkia,maalaria tai sen sellaista.Taikauskoon en näissä tikapuuasioissa usko.Ehkä tämä taikausko juuri tarkoittaakin,että jotain tipahtaa niskaan tikkaan askelmalta.Ja siitä sepitetty sitten tämä tikapuiden yliluonnollinen salaperäisyys ja pelottava lumo.

Yöllä Helsinki saanut lisää lunta.Pihakoivut valkoisia.Kaunista,mutta niin on Risto Rasan seuraavat rivitkin:

"Talvinen koivu,
urpiaisten
linnunrata.

Lumella
pieniä keltaisia tähtiä."


Risto Rasan runoista sanotaan,että yleensä runouteen on hänen runojensa kautta helppoa tutustua ja kuka tietää,vaikka lyriikkaan tykästyisikin. Hänen Koottujen runojensa Tuhat purjetta-kirjan takakannessa Maaseudun Tulevaisuus Rasaa kiittäessään sanoo näin: "Kiireisessä ajassa Risto Rasan runous tarjoutuu levähdyspenkiksi." Taidatkos sen paremmin sanoa?

24. helmikuuta 2012

ÄIDIN OPETUKSET

Äitini painotti aina sitä,ettei saa niistää koskaan lautasliinaan.Tämän opin.Eilen istuessani kahvilassa kahvin ja croisantin ääressä,tuli viereiseen pöytään ilmeisesti isoäiti lapsenlapsensa kanssa.Tyttö söi jäätelön ja rouva joi kahvin.Tyttöä alkoi niistättää.Hän otti lautasliinansa ja niisti siihen erittäin kuuluvasti kolme kertaa.Tämän jälkeen asetti lautasliinan jäätelökulhonsa viereen.Kun tarjoilija tulee aikanaan keräämään astiat pöydältä,tarttuu hän liinaan ja saa käteensä tämän asiakkaan nenäeritettä miljoonine basilleineen.

Äitini opetti myös,ettei ole sivistynyttä niistää kuuluvasti ja pärskien muiden ihmisten aikana.Opin tämänkin.Ihmettelin tätä eilistä tyttöä,miten hänestä lähtikin,suoraan sanottuna, räkiessään lautasliinaan, niin kova ääni.Kuin tupakoivalta vanhalta mieheltä,joiden perusteellisia niistämisääniä kuulee joskus yleisissä kulkuneuvoissa.Jaksoin jälleen kerran hämmästyä nykyajan tapakulttuurin tietämyksen vajavaisuutta.Tämä isoäiti vaikutti jo sen ikäiseltä,että voisi kuvitella hänen saaneen opastusta omassa kodissaan lautasliinan ja nenäliinan käytön eroista.Olisiko hän sallinut tytön niistävän myös kankaiseen lautasliinaan?

Ihmisiä on mielenkiintoista seurata,mutta se on tapahduttava hienotunteisen huomaamattomasti.Miten monia tapoja onkaan esimerkiksi pitää ruokailuvälineistä kiinni.Tämäkin kertoo jotain ihmisestä.Äitini opetti senkin,että pöydällä ei saa milloinkaan pitää kyynärpäitä tai peräti nojata pöydän reunaan syödessään.On nostettava koko käsi.Nämä myös opin.Ja olen näistä opeista kiitollinen vanhemmilleni,jotka saattelivat minut monin neuvoin ja opastuksin elämän poluille,joilla tässä vielä astelen.

No,ja sitten eiliseen pääaiheeseen: uuteen prinsessaan naapurimaassa.Ruotsin suurlähetystön katolla liehui komeasti eilen lippu ja onnitteluja sai käydä kirjoittamassa ken mielii.Täällä meillä nyt voidaan huokaista helpotuksesta,kun ei tarvitse enää miettiä lapsen sukupuolta ja kaikkea muuta synnytykseen liittyvää.Aina se on yhtä hienoa saada uusi ihminen,syntyy hän nyt sitten pienempään pirttiin tai suureen linnaan.Onneksi olkoon.

23. helmikuuta 2012

RUNOTUNNELMISSA

Minulla on nyt minulle uutta runoutta 1084 sivua.Olin Akateemisessa ja vähän nolotti,kun myyjä tuli kysymään,etsinkö jotain tiettyä.Piti tunnustaa,etten ole vuosikymmeniin runokirjaa ostanut ja nyt on tunne kuten Liisalla Ihmemaassa.Hän katsoi pitkään ja lähti.Minä jäin Ihmemaahan ja sitten valitsin Risto Rasan ja Arto Mellerin kirjat.Niin että vaviskaa blogini lukijat,täältä pesee.Käppäilin sitten siitä paikasta tavaratalon puolelle ja istahdin oven pieleen nahkajäljitelmätuolille ja aloin lukea.Olihan komeeta pitää Runoutta kädessä ja näyttää sivistyneisyytensä muulle maailmalle. Oikeastaan istuin siksikin ihan vaan tappaakseni aikaa.Olin jo ollut kahvilla ja croisantilla,ostanut puolisolle uudet kotihousut ja itselleni tulostimeen musteet.

Sekä Rasa että Melleri ovat kyllä minulle jollain lailla tuttuja ja olen molempia tänne siteerannutkin.Tätä en ole:

"Joskus minulle tulee
jonkun toisen ihmisen olo,
niin kuin tänään kaupassa,
kun katselin,
miten myyjä tekee päivittäistä puuhaa."

(Risto Rasa,Tuhat purjetta)


Tämähän sopii kuin nyrkki silmään,sillä oloni oli kuin sillä Liisalla ja siinähän katselin myyjän puuhastelua Akateemisessa.

Kun olin Runouteen tarpeeksi Espan puoleisilla ovilla tutustunut ajoin hissillä Herkkuun.Sulloin kärryyn pakasteita ja sitten piti ostaa termoskassikin.Kotiin tultuani laskin niitä olevan ennestään yhdeksän,mutta kun en muista ikinä ottaa kauppaan mukaan.Päästin tuuraajan pois,annoin puolisolle lounaan ja nyt rupean lukemaan lisää Rasaa ja Melleriä.On runouden aika.

22. helmikuuta 2012

HUOMENNA ON KAIKKI PAREMMIN

Raahauduimme tänään kaupungille.Olisin odottanut jokseenkin autiota keskikaupunkia,kun on hiihtoloma.Mutta muualta tänne hiihtolomaa viettämään tulleita olikin pilvin pimein.Stockmannin hissin kanssa jälleen ihmettelijöitä.Minä painan 1A-kerroksessa hissiä,joka kuuliaisesti pysähtyy mainitussa kerroksessa.Täti-ihminen survaisee vauhdilla itsensä ulos ja sitten siunailee kovalla äänellä,eikö tämä olekaan -2A-kerros.Myöhäistä.Näen nappularivistöstä,että rouva oli jo painanut hississä -2A.Ei osata lukea hissiä,ei ulko-eikä sisäpuolella.Tämä tämmöinen taas minua ärsytti tänään tavallista enemmän.Ja miten voi ajatellakaan olevansa ainoa hissin käyttäjä tavaratalossa? Kun hissi pysähtyy,on herrijee,tarkistettava,missä kerroksessa ollaan.Eikä syöksyä ulos kuin ammus hissin ovien auettua.Ehkä se rouva löysi -2A-kerroksensa,ehkä ei.Me ainakin menimme sinne hissillä.

Sitten kotimatkalla oli kuljettaja,joka toi meidät kotiin Katajanokalle kummallisia kiertoteitä pitkin.Kysyin,onko tämä kimppakyyti.Ei ole,sanoi ja jatkoi,että Stockmannin edestä ei Espalta saa kääntyä vasemmalle eikä oikealle.Höpöhöpö.Nämä kuljettajat luulevat,että kaikki kyydittävät mammaraiset ovat liikennesääntötietoutta vailla.Eivät aavista,että minulla oli jo silloin ajokortti,kun nämä olivat vasta perhesuunnitelmissa.Totta kai saa kääntyä.Sekä oikealle että vasemmalle.Jos kääntyy vasemmalle,mennään meille Eteläespaa pitkin ja jos taas oikealle,on Aleksanterinkatu se,jota ajetaan.Ovetkin piti visusti autossaan lukossa,etten päässyt sisälle kassieni kanssa sillä aikaa,kun hän nostaa pyörätuolia takaovista.Pyysin jo autoa tilatessa työntöapua portaille asti.Tätäkään ei tämä mies tehnyt.Marmatukseni on,muuten,aivan oikeutettua.

Rupesi satamaan lunta,kuten luvattiinkin.Ainakin se on hyvä asia,että ehdimme kotiin,ennen pyryn alkua.Huomisesta tuuraajapäivän säästä ei ole väliä,kun liikun ilman pyörätuolia.Satakoon vaikka lumensekaisia kissoja ja koiria.Aion pitkästä aikaa vain lorviskella.Ehkä käyn kahvilla.Ehkä teen heräteosotoksen,joka sitten myöhemmin harmittaa.Ehkä mietin,mitä jäi tänään ostamatta ja ostan sitten ne.Ehkä menen Akateemiseen ja ostan runokirjan.Meillä kun hyllyssä on vain niitä edesmenneitten.

En keksi enempää kirjoitettavaa ja totuuden nimessä,tämäkin hölynpöly olisi saanut jäädä kirjoittamatta.