Loukkaantumisia,putoamisia ja kuolemantapauksia lumenluonnon seurauksina katoilta Suomessa! Eikö lunta olisi voinut poistaa lumisateitten jälkeen silloin tällöin? Onko turvavaljaat olleet riittävän tehokkaita? Onko niitä käytetty ollenkaan? Nyt jollain lailla syytetään niitä,jotka ovat patistaneet lumenluontiin kattojen romahtamisen estämiseksi.Enimmät ikävät tapahtumat ovat olleet omakotitalojen kattojen lumia poistaessa.Ja niiden katot HS:n mukaan ylen harvoin romahtavat.Tästä talvesta on ollut paljon murhetta monellakin taholla.
Lisää murhetta.Romanian kerjäläiset ovat palanneet Suomeen! Osa on samoja,jotka jo olivat täällä aikaisemmin.Nyt ovat levittäytyneet pitemmälle Helsingin ympäristöön kuin edellisellä kerralla.Ja määrä lisääntyy,kunhan kevät ja kesä koittaa.Vaikka ystäväni Ilona tässä taannoin yritti suurella taidolla ja kärsivällisyydellä minulle selittää,miksi kerjäämistä Suomessa ei voi lain muutoksella kieltää,en vieläkään syytä ymmärrä.Eikös se olisi aivan yksinkertaista? Lakiin voisi lisätä sitten näitä pykäliä,joita laki ei koskisi esimerkiksi SPR:n rahankeräystölkkejä ja Pelastusarmeijan joulupatoja.Ne ovat minusta aivan eri asia kuin kerjääminen ja ovat vain tietyn ajan.Sitten poistuvat.Romanian kerjäläiset sen sijaan kykkivät kaduilla viikosta,kuukaudesta toiseen kerjäten muka itselleen ja perheelleen,vaikka taustalla voi olla mahtava romanialainen mafia.Ja vaikka nyt sitten kerjäisivät vain itselleen.Jos me suomalaiset emme antaisi yhdellekään heistä latin latia,niin lähtisivät ja pysyisivät poissa.Mutta kun meissä on aina niitä,jotka antavat roposensa pyytävän kuppiin.Eikös jossain ole sanottu "kun raha kirstuun kilahtaa,niin sielu taivaaseen vilahtaa"?
Suojasää jatkuu tänään.Räystäät alkavat tätä menoa tippua,vaikka ne eivät ihan oikeasti mihinkään tipu.Meidänkin ikkunaräystäillä on paksu lumikerros ja parvekkeen lasin takana osa kadonnut.Taitaa olla eilisen katon lumenpudotusoperaation seurausta.Suuria kimpaleita lensi alas taitellen alapuolella olevien pensaitten oksia.Pihalla seisoi vahti pilli suussa,ettei asukkaat ulos tullessaan saa lunta niskaansa.Yksi puhallus lopettaa pudottamisen ja kaksi sallii taas jatkamisen.
Eilisiltana yritin katsella YLEn Teemalta lännenelokuvan "Hurja joukko",mutta se tuntui aika pian alun jälkeen mahdottoman pitkäveteiseltä ja hitaalta,että luovutin.Pidän enemmän niistä elokuvista,joissa on menoa ja meininkiä,inkkareita ja valkoisen miehen ritarillisuutta naista kohtaan.Tämmöiset "Hurjan joukon" kaltaiset viiden tähden "mestarilliset taideteokset" ovat minulle liian vaikeita ja pitkästyttäviä. Ehkä tykästymiseni näihin vähemmän taiteellisiin länkkäreihin juontaa jostain hamasta nuoruudesta,kun me tytöt ihailimme John Waynea ja muita uljuuksia aikana,jolloin hyvä voitti aina pahan ja pelottomuus ja rohkeus oli valttia.Elokuvassa oli aina happy end ja loppusuudelma,joka oli säällinen,kunnioittava ja vähemmän intohimoinen kuin nykyelokuvien suudelmat.Mutta ah,kuinka se suukko teki meidät tytöt onnellisiksi,kun loppu oli juuri sellainen kuin mitä olimme toivoneet.Huokailimme onnesta matkalla Axasta kotiin kaltsin yli.Axa oli töölöläinen elokuvateatteri,jossa usein kävimme.Nykyisin sen tilat ovat muussa käytössä.
Carina soitti ja kertoi "järjestelevänsä papereita".Oli löytänyt vuosikymmeniä sitten saamiaan kirjeitä meidän yhteiseltä luokkatoverilta Anitalta.Nyt palautti ne lähettäjälleen.Viehättävää.Anita oli viettänyt pienen hetken menneessä ajassa,mieleen muistumissa,jotka olivat kauan sitten unohtuneet.Minä olen melkein kaikki saamani kirjeet hävittänyt.Horstin olen säilyttänyt.Ne ovat nipussa silkkinauhalla sidottu ja vielä jonkun aikaa laatikossa,jonka kyljessä lukee "muistoja".Niidenkin hävittämisen aika tulee,sillä ketään kirjeet eivät kiinnosta minun jälkeeni.Horst kadonnut elämästäni vuosia sitten,vaikka miehenikin on hänet kyllä tavannut,sillä ystävyytemme jatkui vielä naimisiin mentyämmekin."Papereiden järjestely" pitäisi aloittaa hyvissä ajoin,ettei jälkeen jääneillä olisi ylenpalttisesti puuhaa,kun sitä on kuitenkin aivan riittämiin muutenkin.
Olen tänään lueskellut La Fontainen eläintarinoita, Yrjö Jylhän suomentamia.Kaikki ovat suloisia,opettavaisia,viisaita ja ihastuttavia runosatuja.Kerron joskus yhden.Sitä odotellessa: palaamisiin.
28. helmikuuta 2010
27. helmikuuta 2010
PUHEEN PULINAA
Olin eilen päättänyt,että katson illalla jääkiekko-ottelun Suomi-USA.Katselin.Tai osaksi,sillä minunkin jääkiekkoa ymmärtämätön järkeni sanoi,että kuuden maalin USAn johtoa ei helpolla kiinni saada.Eikä saatu.Menin nukkumaan tässä 6-0-tilanteessa.Yhden maalin Suomi oli sitten saanut jossain vaiheessa väännettyä.Miikka Kiprusoffin ihmeelliset seikkailut pelaajien joukossa jäällä antoi usalaisille hyvän tilaisuuden lyödä Suomen tyhjään maaliin ensimmäinen kiekko,joka saattoi vaikuttaa pelaajien henkiseen mielentilaan ja sitä myöten koko pelin myöhempään kulkuun.Näin ajattelen pienessä mielessäni.
Mies oli eilen nuhassa.Pakkasin hänet lämpimästi vuoteeseen ja toivoin pääsevämme pelkällä nuhalla,sillä edelliskerralla pari vuotta sitten tämmöinen kääntyi ankaraksi keuhkokuumeeksi ja istuin HYKSissä tietämättä muuta kuin,että tilanne oli erittäin vakava.Mutta jostain hän sai voimaa (vai oliko avittajana joku muu?) ja alkoi toeta.Pääsi kotiin aikanaan.Se oli pelottavaa aikaa ja pani miettimään,miten ohuen hiuskarvan varassa ihmisen elämä loppujen lopuksi on.Tänään mies jo paremmassa kunnossa ja luulen,että nuhaksi vain jäikin.
Vuosia on puhuttu ja puhuttu,että Helsingin pitäisi alkaa kunnostaa Senaatintorin ympäristöä,joka kuitenkin on sitä meidän "vanhaa".Ensi vuonna kuulemma alkaa.Ratikat pois Katariinankadulta Unioninkadulle,Aleksilla jalkakäytävää levennetään,ehkä katukahviloita... Kiseleffin talon remonttikin on jo siihen mennessä valmis.Turisteilla on tämän jälkeen muutakin kuvattavaa kuin tuomiokirkko ja torin reunan empirerakennukset.Kyllä silloin kelpaa pasteerailla!
Hepi-ystäväni on kohtsillään laskeutumassa Helsinki-Vantaan kentälle Turkista.Kolme kuukautta mennä hurahti vinhaa vauhtia ja nyt on Hepillä kotoinen talvi odottamassa.Aika paljon näin pitkään aikaan mahtuu ja siitä kaikesta kuulen aikanaan.Toiset ystäväni L ja A ovat puolestaan juuri nousseet ilmaan samaiselta kentältä kohti Aasian mannerta.Siispä tervetuloa ja tervemenoa kaikille!
Suomalaiset matkailijat ovat HS:n mukaan alkaneet vaatia matkoillaan.Enää emme ole kuulemma hiljaisia hiirulaisia,jotka tyytyvät kaikkeen saamaansa,vaikka ei olisikaan sitä,mitä on tilannut.Lieköhän ollut nyt ihan näin? Emme me kai sitten 1960-luvun ole näin tuppukyläläisiä maailmalla olleet? No,ainahan joukkoon mahtuu kaiken sortin ihmisiä,ujoja ja vähemmän ujoja.Kielitaitoa on enemmän kuin aikaisemmin,tv:n matkadokumentit ovat avartaneet ja ne tuttavat,jotka ahkerasti matkailevat,kertoneet,miten olla ja elää reissussa.Ehkä suomalaiset kuitenkin ovat alkaneet liikkua ominkin päin matkoillaan.Uskalletaan jo pitemmälle kuin huoneen ja uima-altaan väliä.Enää ei aikaisempaan tapaan retkelle lähdettäessä bussissa yhteislauleta haikeita kotimaisia kansanlauluja ja narskuteta eväsnäkkileipää,kun eksoottiset maisemat vilahtavat silmien ohi ja vieras kulttuuri olisi aivan hollilla.
No,olen minäkin jutellessani aamiaispöydässä muitten suomalaisten kanssa hotellissa,kuullut,että joku joukosta on aina arka.Eräskin naishenkilö kuunteli meidän tekemisiämme silmät pyöreinä ja sitten kertoi,ettei uskalla ajatellakaan hotellin läheisyydestä lähtemistä,ettei eksy.Myöhemmin tuli kyllä mieleen,että lähimmäisen rakkautta tuntevana,minun olisi pitänyt ehdottaa rouvalle hänen tulemistaan meidän mukaamme,kun olimme lähdössä jonnekin päin ajelemaan.Ei vaan mieleen sillä hetkellä pullahtanut.Ehkä hän ei olisi edes rohjennut tulla mukaan,kuka tietää.Niin,että kyllä näitä arastelevia ihmisiä yhä on.Miten paljon he menettävät!
Ja miksi uhrata rahaa matkaan? Jo omakin matkatoimisto järjestää nykyisin huikeita yhteisretkiä,joissa on taatusti hyvin turvallista olla mukana.
Olemme mekin osallistuneet elämämme aikana muutamaan,Gibraltariin ja Cordobaan,Marokon Tetuaniin.Gibraltarissa erkanimme heti joukosta ja menimme nauttimaan fish and chips-aterian,kun kerran brittialueella oltiin.Cordoban muhkeassa moskeijassa sen sijaan olimme tiiviisti ryhmän mukana.Suomalainen matkatoimisto ei matkaa järjestänyt,olimme englanninkielisten joukossa.Matkailijoita ryhmässämme oli monista maista.Keskustelu myöhemmin lounaspöydässä oli ylen vilkasta,vaikka ei vetänyt vertoja sille venäläisjoukolle,joka istui viereisessä pöydässä nauraen ja ilakoiden slaavilaiseen tapaan.Moskeija teki minuun syvän vaikutuksen,josta olen kai joskus tarinoinutkin näissä kirjoituksissani.Tetuanin matkasta olen myös kertonut aivan varmasti.Nämä kolme ryhmämatkaa ovat olleet hienoja ja mieleen painuvia.Muuten olemme kuljeksineet itsenäisesti,kyseessä olevaa maata tarkkaan katsellen ja kiertäen elämyksiä ja kokemuksia keräten,rohkeasti tutkien,kysellen ja ennen kaikkea kaikesta nauttien.Matkaileminen on aina ollut minulle tärkeää ja yksi parhaimpia tekemisiä yleensäkin.Jos jotain nykyisessä elämässäni kaipaan,niin juuri sitä.Niin paljon jäi kokematta ja näkemättä.Onneksi on muistot ja ystävien tarinat omista matkoistaan!
Pakkasta ei ole,saas nähdä miten on jatkossa.Lunta ainakin on luvattu.Taloyhtiöitä patistettu purkamaan katoilta lumikuormat,ettei käy hullusti.Joidenkin rakennusten kohdalla on jo käynyt.Ateneumissa Picasso-näyttelyssä ihmismassat lämmittivät kattorakenteita niin,että metrien pituiset jääpuikot uhkasivat lasikattoa.Ne poistettiin hyvän sään aikana.Iso Etelämantereesta lohjennut (puolitoista kertaa Ahvenanmaan kokoinen) jäävuori puolestaan uhkaa merivirtojen liikehdintää.Minne komistus on matkalla? Sulaneeko? Vai jääkö mereen vuosiksi kokonaisena ja uhkaavana lillumaan?Aikamoista luonnonnäytelmää sekin.Ilmaston lämpeneminenkö syynä vai tavanomaiset silloin tällöiset lohkeamiset,jotka kuuluvat rannoilla olevien jättimäisten jäämassojen luonnollisiin tapahtumiin? Kukapa viisas tietää?
Minä ainakin tiedän,että panen pyykkikoneen täyteen,väännän nappulasta ja kone tekee loput.Mies suihkuun ja sitten alan suunnitella lounaan laittoa.Tähän tapaan tätä lauantaita.Hei.
Mies oli eilen nuhassa.Pakkasin hänet lämpimästi vuoteeseen ja toivoin pääsevämme pelkällä nuhalla,sillä edelliskerralla pari vuotta sitten tämmöinen kääntyi ankaraksi keuhkokuumeeksi ja istuin HYKSissä tietämättä muuta kuin,että tilanne oli erittäin vakava.Mutta jostain hän sai voimaa (vai oliko avittajana joku muu?) ja alkoi toeta.Pääsi kotiin aikanaan.Se oli pelottavaa aikaa ja pani miettimään,miten ohuen hiuskarvan varassa ihmisen elämä loppujen lopuksi on.Tänään mies jo paremmassa kunnossa ja luulen,että nuhaksi vain jäikin.
Vuosia on puhuttu ja puhuttu,että Helsingin pitäisi alkaa kunnostaa Senaatintorin ympäristöä,joka kuitenkin on sitä meidän "vanhaa".Ensi vuonna kuulemma alkaa.Ratikat pois Katariinankadulta Unioninkadulle,Aleksilla jalkakäytävää levennetään,ehkä katukahviloita... Kiseleffin talon remonttikin on jo siihen mennessä valmis.Turisteilla on tämän jälkeen muutakin kuvattavaa kuin tuomiokirkko ja torin reunan empirerakennukset.Kyllä silloin kelpaa pasteerailla!
Hepi-ystäväni on kohtsillään laskeutumassa Helsinki-Vantaan kentälle Turkista.Kolme kuukautta mennä hurahti vinhaa vauhtia ja nyt on Hepillä kotoinen talvi odottamassa.Aika paljon näin pitkään aikaan mahtuu ja siitä kaikesta kuulen aikanaan.Toiset ystäväni L ja A ovat puolestaan juuri nousseet ilmaan samaiselta kentältä kohti Aasian mannerta.Siispä tervetuloa ja tervemenoa kaikille!
Suomalaiset matkailijat ovat HS:n mukaan alkaneet vaatia matkoillaan.Enää emme ole kuulemma hiljaisia hiirulaisia,jotka tyytyvät kaikkeen saamaansa,vaikka ei olisikaan sitä,mitä on tilannut.Lieköhän ollut nyt ihan näin? Emme me kai sitten 1960-luvun ole näin tuppukyläläisiä maailmalla olleet? No,ainahan joukkoon mahtuu kaiken sortin ihmisiä,ujoja ja vähemmän ujoja.Kielitaitoa on enemmän kuin aikaisemmin,tv:n matkadokumentit ovat avartaneet ja ne tuttavat,jotka ahkerasti matkailevat,kertoneet,miten olla ja elää reissussa.Ehkä suomalaiset kuitenkin ovat alkaneet liikkua ominkin päin matkoillaan.Uskalletaan jo pitemmälle kuin huoneen ja uima-altaan väliä.Enää ei aikaisempaan tapaan retkelle lähdettäessä bussissa yhteislauleta haikeita kotimaisia kansanlauluja ja narskuteta eväsnäkkileipää,kun eksoottiset maisemat vilahtavat silmien ohi ja vieras kulttuuri olisi aivan hollilla.
No,olen minäkin jutellessani aamiaispöydässä muitten suomalaisten kanssa hotellissa,kuullut,että joku joukosta on aina arka.Eräskin naishenkilö kuunteli meidän tekemisiämme silmät pyöreinä ja sitten kertoi,ettei uskalla ajatellakaan hotellin läheisyydestä lähtemistä,ettei eksy.Myöhemmin tuli kyllä mieleen,että lähimmäisen rakkautta tuntevana,minun olisi pitänyt ehdottaa rouvalle hänen tulemistaan meidän mukaamme,kun olimme lähdössä jonnekin päin ajelemaan.Ei vaan mieleen sillä hetkellä pullahtanut.Ehkä hän ei olisi edes rohjennut tulla mukaan,kuka tietää.Niin,että kyllä näitä arastelevia ihmisiä yhä on.Miten paljon he menettävät!
Ja miksi uhrata rahaa matkaan? Jo omakin matkatoimisto järjestää nykyisin huikeita yhteisretkiä,joissa on taatusti hyvin turvallista olla mukana.
Olemme mekin osallistuneet elämämme aikana muutamaan,Gibraltariin ja Cordobaan,Marokon Tetuaniin.Gibraltarissa erkanimme heti joukosta ja menimme nauttimaan fish and chips-aterian,kun kerran brittialueella oltiin.Cordoban muhkeassa moskeijassa sen sijaan olimme tiiviisti ryhmän mukana.Suomalainen matkatoimisto ei matkaa järjestänyt,olimme englanninkielisten joukossa.Matkailijoita ryhmässämme oli monista maista.Keskustelu myöhemmin lounaspöydässä oli ylen vilkasta,vaikka ei vetänyt vertoja sille venäläisjoukolle,joka istui viereisessä pöydässä nauraen ja ilakoiden slaavilaiseen tapaan.Moskeija teki minuun syvän vaikutuksen,josta olen kai joskus tarinoinutkin näissä kirjoituksissani.Tetuanin matkasta olen myös kertonut aivan varmasti.Nämä kolme ryhmämatkaa ovat olleet hienoja ja mieleen painuvia.Muuten olemme kuljeksineet itsenäisesti,kyseessä olevaa maata tarkkaan katsellen ja kiertäen elämyksiä ja kokemuksia keräten,rohkeasti tutkien,kysellen ja ennen kaikkea kaikesta nauttien.Matkaileminen on aina ollut minulle tärkeää ja yksi parhaimpia tekemisiä yleensäkin.Jos jotain nykyisessä elämässäni kaipaan,niin juuri sitä.Niin paljon jäi kokematta ja näkemättä.Onneksi on muistot ja ystävien tarinat omista matkoistaan!
Pakkasta ei ole,saas nähdä miten on jatkossa.Lunta ainakin on luvattu.Taloyhtiöitä patistettu purkamaan katoilta lumikuormat,ettei käy hullusti.Joidenkin rakennusten kohdalla on jo käynyt.Ateneumissa Picasso-näyttelyssä ihmismassat lämmittivät kattorakenteita niin,että metrien pituiset jääpuikot uhkasivat lasikattoa.Ne poistettiin hyvän sään aikana.Iso Etelämantereesta lohjennut (puolitoista kertaa Ahvenanmaan kokoinen) jäävuori puolestaan uhkaa merivirtojen liikehdintää.Minne komistus on matkalla? Sulaneeko? Vai jääkö mereen vuosiksi kokonaisena ja uhkaavana lillumaan?Aikamoista luonnonnäytelmää sekin.Ilmaston lämpeneminenkö syynä vai tavanomaiset silloin tällöiset lohkeamiset,jotka kuuluvat rannoilla olevien jättimäisten jäämassojen luonnollisiin tapahtumiin? Kukapa viisas tietää?
Minä ainakin tiedän,että panen pyykkikoneen täyteen,väännän nappulasta ja kone tekee loput.Mies suihkuun ja sitten alan suunnitella lounaan laittoa.Tähän tapaan tätä lauantaita.Hei.
25. helmikuuta 2010
PÖYDÄN ÄÄRESTÄ JUTTELUA
Kotikatu aurattu,mutta seuraavan ylitys olikin jo aikamoinen temppu,etten sanoisi taidonnäyte,ja sanonkin.Ei aurattu,joka tiesi,että lunta oli suurin piirtein pyörätuolin puoleen väliin,jos ihan vähän liioittelen.No,ajan kanssa pääsimme miehen päivähoidon pihalle,mutta hiki tuli ja silmämeikit olivat siellä,missä niiden ei missään tapauksessa kuulunut olla.Sitten ratikkaan ja kaupungille.
Menin heti syömään katkarapuvoileivän Stockmannin Fazerille,huoahdin tovin ja nautin vain rauhassa olemisesta.Katselin miten äiti-ihminen kamppaili vielä puhumattoman lapsensa kanssa maitopullon sisällön juomisoperaatiosta.Lapsi ei tahtonut,mutta äiti tahtoi.Lapsi voitti.No,pienenä on hyvä olla jo omaa tahtoa.Olin huomaavinani lapsen kasvoissa voitonriemua.Kuvittelinko vain?
Otin kassalta Rakkaudesta ruokaan-lehden ja laitan huomenna pasta alla Carbonaran. Sitä on ennenkin tehty,vaan ei nyt vähään aikaan.Ostin kermaa,pastaa,pekonia ja parmesania.Muut aineet ovatkin kotona.Näistä se syntyy.Aterian päätösjuomagrappan jätin Alkoon.Palaan asiaan,kun Stockmann on avannut uudistetun Herkun ja Alkon ensi viikolla.Enää ei tarvitse koneportaissa ajella Herkun kuivamuonaosastolle,vaan saamme kaiken samasta kerroksesta.Yhtä juhlaa.On tätä odotettukin monta vuotta!
Meikätyttö on kenkäfriikki.Menin siis Stockmannin kenkäosastolle.Sovitin jalkaan ja tein puolittaiset kaupat.Turusta lähetetään sopivan numeroiset ja sitten päätän,ostanko vai en.Olisihan niillä kiva tepsutella,kun asfaltti tulee jalkakäytävillä taas esille ja saa kuoriutua talvivaatteista itsekin.
Pysähdyin tavaratalon kala-altaalle katselemaan hetkeksi kultakaloja,jotka pullakkoina ja laiskanoloisina uivat laitoja pitkin tietämättä paremmasta mitään.Eivät ole elämänsä aikana tunteneet evissään laineen liplatusta,nähneet sadepisaroiden kimpoavan pinnasta,eivät aurinkoa eivätkä veteen tipahtanutta perhosta,jota voisi yrittää suupalaksi.Ne kiertävät kehää pyöreässä kodissaan,saavat tiettyyn aikaan päivästä ruokansa ja näkevät veden läpi lapsien uteliaita katseita ja pulleita sormia,jotka ojentuvat niitä kohti.Pitäisikö altaan asukkeja sääliä? En tiedä.Nehän luulevat kaikkien kalojen elämän olevan tämmöistä.Ehkä ne ovat hyvinkin onnellisia.Välttävät ainakin parempiin suihin joutumisen.
Kultakalajutustelun jälkeen olen hakenut mieheni päivähoidosta.Samanlaista taistelua kadun ylityksessä kuin aamulla.Eivät ole huolto- tai aurausmiehet vaivautuneet.No,nythän odotellaan viikonlopuksi luvattua suojasäätä ja luonnon tekevän tehtävänsä.Ainakin osittain.Hoitopaikan vanhusmummelit valittelivat myös kulkujensa huonoutta.Ei luista rollaattori kinoksissa sen paremmin kuin pyörätuolikaan.Eikä lastenvaunujen työntäjillä ole myöskään hurraamista.Siitä olen kuitenkin varma,että joskus helpottuu.Pitää ajatella positiivisesti!
Ensi viikolla aion vierailla Sofiankadun Museokaupassa.Kauppa on mukulakivisellä museokadulla Espan ja Aleksin välissä,jossa on vanha puhelinkoppi.Edustaa tämän kaupungin "vanhaa kaupunkia".Muutahan ei meillä oikein ole Senaatintorin ja sen ympäristön lisäksi.Senaatintori on nyt korkeitten lumikasojen peitossa.Japanilaisilla turisteilla on vaikeuksia löytää oikea kuvakulma kamerassaan,että Engelin ylväs kirkkokin näkyisi.Kiseleffin talo on remontissa,kauppiaat häädetty alta pois.Siinä talossa toimi muinoin Stockmannin tavaratalo joskus aikojen alussa.
Eilinen tv-elokuva "Syntipukki" on filmattu nykyisen Stockmannin tiloissa.Sekin kokenut sitten 1950-luvun useammankin muutoksen.Saatiin sentään pelastetuksi Wulffinkulman vanha joulupukki,joka edelleenkin jouluisin meidän vanhempien stadilaisten mieliä lämmittää Stockmannin Espan puoleisessa näyteikkunassa tuoden rakkaita muistoja lapsuudesta.Itse Wulffinkulmasta ei ole jäljellä enää kuin seinät,Wulff lakkkasi olemasta,mutta pukki jäi.Mekanismi,joka pani pukin tervehtimään,ei enää sujuvasti toimi,jos ollenkaan.
Minä puolestani kyllä tervehdin ja kiitän ja poistun.
Menin heti syömään katkarapuvoileivän Stockmannin Fazerille,huoahdin tovin ja nautin vain rauhassa olemisesta.Katselin miten äiti-ihminen kamppaili vielä puhumattoman lapsensa kanssa maitopullon sisällön juomisoperaatiosta.Lapsi ei tahtonut,mutta äiti tahtoi.Lapsi voitti.No,pienenä on hyvä olla jo omaa tahtoa.Olin huomaavinani lapsen kasvoissa voitonriemua.Kuvittelinko vain?
Otin kassalta Rakkaudesta ruokaan-lehden ja laitan huomenna pasta alla Carbonaran. Sitä on ennenkin tehty,vaan ei nyt vähään aikaan.Ostin kermaa,pastaa,pekonia ja parmesania.Muut aineet ovatkin kotona.Näistä se syntyy.Aterian päätösjuomagrappan jätin Alkoon.Palaan asiaan,kun Stockmann on avannut uudistetun Herkun ja Alkon ensi viikolla.Enää ei tarvitse koneportaissa ajella Herkun kuivamuonaosastolle,vaan saamme kaiken samasta kerroksesta.Yhtä juhlaa.On tätä odotettukin monta vuotta!
Meikätyttö on kenkäfriikki.Menin siis Stockmannin kenkäosastolle.Sovitin jalkaan ja tein puolittaiset kaupat.Turusta lähetetään sopivan numeroiset ja sitten päätän,ostanko vai en.Olisihan niillä kiva tepsutella,kun asfaltti tulee jalkakäytävillä taas esille ja saa kuoriutua talvivaatteista itsekin.
Pysähdyin tavaratalon kala-altaalle katselemaan hetkeksi kultakaloja,jotka pullakkoina ja laiskanoloisina uivat laitoja pitkin tietämättä paremmasta mitään.Eivät ole elämänsä aikana tunteneet evissään laineen liplatusta,nähneet sadepisaroiden kimpoavan pinnasta,eivät aurinkoa eivätkä veteen tipahtanutta perhosta,jota voisi yrittää suupalaksi.Ne kiertävät kehää pyöreässä kodissaan,saavat tiettyyn aikaan päivästä ruokansa ja näkevät veden läpi lapsien uteliaita katseita ja pulleita sormia,jotka ojentuvat niitä kohti.Pitäisikö altaan asukkeja sääliä? En tiedä.Nehän luulevat kaikkien kalojen elämän olevan tämmöistä.Ehkä ne ovat hyvinkin onnellisia.Välttävät ainakin parempiin suihin joutumisen.
Kultakalajutustelun jälkeen olen hakenut mieheni päivähoidosta.Samanlaista taistelua kadun ylityksessä kuin aamulla.Eivät ole huolto- tai aurausmiehet vaivautuneet.No,nythän odotellaan viikonlopuksi luvattua suojasäätä ja luonnon tekevän tehtävänsä.Ainakin osittain.Hoitopaikan vanhusmummelit valittelivat myös kulkujensa huonoutta.Ei luista rollaattori kinoksissa sen paremmin kuin pyörätuolikaan.Eikä lastenvaunujen työntäjillä ole myöskään hurraamista.Siitä olen kuitenkin varma,että joskus helpottuu.Pitää ajatella positiivisesti!
Ensi viikolla aion vierailla Sofiankadun Museokaupassa.Kauppa on mukulakivisellä museokadulla Espan ja Aleksin välissä,jossa on vanha puhelinkoppi.Edustaa tämän kaupungin "vanhaa kaupunkia".Muutahan ei meillä oikein ole Senaatintorin ja sen ympäristön lisäksi.Senaatintori on nyt korkeitten lumikasojen peitossa.Japanilaisilla turisteilla on vaikeuksia löytää oikea kuvakulma kamerassaan,että Engelin ylväs kirkkokin näkyisi.Kiseleffin talo on remontissa,kauppiaat häädetty alta pois.Siinä talossa toimi muinoin Stockmannin tavaratalo joskus aikojen alussa.
Eilinen tv-elokuva "Syntipukki" on filmattu nykyisen Stockmannin tiloissa.Sekin kokenut sitten 1950-luvun useammankin muutoksen.Saatiin sentään pelastetuksi Wulffinkulman vanha joulupukki,joka edelleenkin jouluisin meidän vanhempien stadilaisten mieliä lämmittää Stockmannin Espan puoleisessa näyteikkunassa tuoden rakkaita muistoja lapsuudesta.Itse Wulffinkulmasta ei ole jäljellä enää kuin seinät,Wulff lakkkasi olemasta,mutta pukki jäi.Mekanismi,joka pani pukin tervehtimään,ei enää sujuvasti toimi,jos ollenkaan.
Minä puolestani kyllä tervehdin ja kiitän ja poistun.
24. helmikuuta 2010
PÄIVÄN RÄKSYTYS
Aurinko paistaa,pakkasta,lunta turkasesti.Eihän sitä satanut kuin eilen taas koko päivän! Huomenaamulla pitäisi päästä pyörätuolin kanssa parin korttelin päähän.Saas nähdä,miten muijan käy.
Palaankin tässä ja nyt ihan heti vielä omaishoitaja-asiaan,kiinnostaa eli ei lukea.Satuin lukaisemaan vanhoja kommentteja omaishoitajuudesta ja siellä parikin ihmistä väitti omaishoitajien valittavan,kitisevän ja huokailevan kaiken aikaa hoitamisensa ääressä kuin myös tekevänsä työtään silkasta rahan himosta.No,meidän joukossamme on tietysti hoitajia joka lajia ja joskus "kitiseminen" on aiheellistakin.
Samainen kirjoittaja mainitsi rikkiviisaasti "on ennenkin hoidettu".Olen samaa mieltä,on toki,mutta jos tämä "ennen" tarkoittaa aikaa kovin paljon taaksepäin,niin silloin elämä oli erilaista ja jos puhutaan maaseudusta,talot olivat isoja,joihin hyvin mahtui esimerkiksi isovanhemmat syytingille.Kotonakin oltiin päivisin jne. Nyt voi omaishoitaja oman leipätyönsä lisäksi hoitaa läheistään ja siinä onkin lupa jo vähän "kitistä",kun työpäivä venyy ympärivuorokautiseksi.Öisin ei aina saa nukkua ja aamulla on taas lähtö töihin.Kaikenaikainen hoito ja passissa olo,vaikka ei töissä kävisikään,voi joskus olla raskasta omaishoitajalle.Lakisääteinen kolmen päivän vapaa kuukaudessa (joka kerryttäessä voi olla vaikka 12x3) ei aina ole mahdollista.Suomessa on kuntia,joissa ei ole paikkaa hoidettavalle,että omaishoitaja voisi lomansa pitää.Helsingissäkään loman saaminen ei suju suitsait.Paikat ovat täynnä,odotusaika pitkä,ehkä tulee peruutuspaikka...
Mitä siihen "rahan himoon" tulee,minusta palkkion saaminen on aivan oikeutettua.Kuten jo olen sanonut,meidän työmme avittaa kunnan työtä ja säästää kunnalle rahaa,niin miksi kunta ei saisi maksaa? Tuskin kaikki omaishoitajat hoitavat rahan kiilto silmissä,vaan katsomme kysymyksessä olevan kuntien myöntämän korvauksen työstä,joka ilman omaishoitajaa olisi yhteiskunnan kontolla.Omasta puolestani vannon ja vakuutan,että miljoonakertaisesti olisin pitänyt terveen miehen mieluummin kuin nyt olla kaupungin "palkkalistoilla" omaishoitajana.
No,ja sitten muualle eli Ouluun asti.Siellä on tohtoriksi aikova väitellyt yliopistossa ,että "kylmyys ei pysty pitämään yllä aivoissa korkeampaa vireystilaa". Tyhmistymmekö me aina pakkasella? Tätä voisi syvemmästikin tuumailla,kun ajattelee kaikkia näitä Helsingin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä lumien auraamisisssa ja kokoamisissa.Tukholmassa onnistuttiin saamaan armeija apuun sikäläisessä lumikaaoksessa.Suomen armeija tekee ylimääräistä vain hätätilanteessa,eikä metrin paksuiset kinokset Suomen pääkaupungissa ole sitä.
Tähän kohtaan panen pätkän Einari Vuorelan runosta "Lumipyry":
"...Kohta sorvaa kujan suulle
kummallisen lumikielen,
piirittelee,kierittelee
kinoksiinsa porttipielen.
Ajaa pihaan vauhkovarsat,
valkoharjat ilman lupaa..."
Jaa että kukako on Einari Vuorela? Hän on Keuruulla savusaunassa syntynyt 38 vuotta sitten kuollut koko kansan rakastama runoilija.Sai monia palkintoja lyriikastaan,asui mm.Pohjanmaalla ja Helsingissä.On haudattu Keuruun multiin. Minun vanhempani omistivat mittavan kirjaston (iso osa jo poissa),harrastivat runoutta ja minä tietysti kirjat perin.Siispä hyllyssä on eritoten vanhempaa suomalaista runoutta metrikaupalla.Vuorela ei ole suurimpia suosikkejani,mutta lueskelen hänenkin runojaan,kunhan olen ensin puhaltanut kirjan päältä isommat pölyt.
Pölystä tulikin mieleeni,että kohta on se aika vuodesta,kun pölykissojan temmellys nurkissa näkyy auringon paistaessa ikkunoista.Hohhoijaa.Ikkunatkin pitäisi jonkun pestä.Olisi koko ajan puunattava ja puleerattava,jos ottaisi tämän kodinhoidon niin kuin se pitäisi ottaa.Vai pitäisikö sittenkään? En ole ikinä mikään kiihkoilija ollut,enkä edes tunne häpeää,vaikka kaikki ei olisikaan ylen tiptop.Tuttavapiirissäni on kyllä näitä kunnianhimoisia rouvashenkilöitä,jotka pitävät koko ajan pölyhuiskaa toisessa kädessään ja ohimennessään sipaisevat sitä ja tätä huushollinsa kohtaa.Ehkä esimerkkinä ollut eräs kuuluisa rouva Hyacinth Bucket!Hänellähän oli ongelmia myös vieraittensa kenkien kanssa.
Nykyisin on Suomeen iskostunut vieraillakin tämmöinen hillitön halu riisua kengät sisään astuessa.Ykköset saattavat olla päällä kyläilemään tullessa ja sitten sipsutellaan sukkasillaan!!! Meillä ei koskaan edes oikein saa/tarvitse riisua kenkiä, elleivät ole kuraiset tai lumiset. Siinä tapauksessa kiikutan vieraille vierastossut,ellei ole sisäkenkiä mukana.Itse olen vieraitten tullessa aina kengät jalassa.Miehelläni on nykyisin eri oikeus sairautensa vuoksi.En tiedä,mistä meille on tullut tämä menetelmä ottaa heti kengät pois,kun sitäkään tapaa ei näe oikeastaan muualla maailmassa paitsi Aasiassa.
Pihatiet näkyy olevan aurattu,jotta on toiveita huomenna päästä säällisesti liikkeelle.Tätä odotellessa paiskaan tähän pisteen.
Palaankin tässä ja nyt ihan heti vielä omaishoitaja-asiaan,kiinnostaa eli ei lukea.Satuin lukaisemaan vanhoja kommentteja omaishoitajuudesta ja siellä parikin ihmistä väitti omaishoitajien valittavan,kitisevän ja huokailevan kaiken aikaa hoitamisensa ääressä kuin myös tekevänsä työtään silkasta rahan himosta.No,meidän joukossamme on tietysti hoitajia joka lajia ja joskus "kitiseminen" on aiheellistakin.
Samainen kirjoittaja mainitsi rikkiviisaasti "on ennenkin hoidettu".Olen samaa mieltä,on toki,mutta jos tämä "ennen" tarkoittaa aikaa kovin paljon taaksepäin,niin silloin elämä oli erilaista ja jos puhutaan maaseudusta,talot olivat isoja,joihin hyvin mahtui esimerkiksi isovanhemmat syytingille.Kotonakin oltiin päivisin jne. Nyt voi omaishoitaja oman leipätyönsä lisäksi hoitaa läheistään ja siinä onkin lupa jo vähän "kitistä",kun työpäivä venyy ympärivuorokautiseksi.Öisin ei aina saa nukkua ja aamulla on taas lähtö töihin.Kaikenaikainen hoito ja passissa olo,vaikka ei töissä kävisikään,voi joskus olla raskasta omaishoitajalle.Lakisääteinen kolmen päivän vapaa kuukaudessa (joka kerryttäessä voi olla vaikka 12x3) ei aina ole mahdollista.Suomessa on kuntia,joissa ei ole paikkaa hoidettavalle,että omaishoitaja voisi lomansa pitää.Helsingissäkään loman saaminen ei suju suitsait.Paikat ovat täynnä,odotusaika pitkä,ehkä tulee peruutuspaikka...
Mitä siihen "rahan himoon" tulee,minusta palkkion saaminen on aivan oikeutettua.Kuten jo olen sanonut,meidän työmme avittaa kunnan työtä ja säästää kunnalle rahaa,niin miksi kunta ei saisi maksaa? Tuskin kaikki omaishoitajat hoitavat rahan kiilto silmissä,vaan katsomme kysymyksessä olevan kuntien myöntämän korvauksen työstä,joka ilman omaishoitajaa olisi yhteiskunnan kontolla.Omasta puolestani vannon ja vakuutan,että miljoonakertaisesti olisin pitänyt terveen miehen mieluummin kuin nyt olla kaupungin "palkkalistoilla" omaishoitajana.
No,ja sitten muualle eli Ouluun asti.Siellä on tohtoriksi aikova väitellyt yliopistossa ,että "kylmyys ei pysty pitämään yllä aivoissa korkeampaa vireystilaa". Tyhmistymmekö me aina pakkasella? Tätä voisi syvemmästikin tuumailla,kun ajattelee kaikkia näitä Helsingin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä lumien auraamisisssa ja kokoamisissa.Tukholmassa onnistuttiin saamaan armeija apuun sikäläisessä lumikaaoksessa.Suomen armeija tekee ylimääräistä vain hätätilanteessa,eikä metrin paksuiset kinokset Suomen pääkaupungissa ole sitä.
Tähän kohtaan panen pätkän Einari Vuorelan runosta "Lumipyry":
"...Kohta sorvaa kujan suulle
kummallisen lumikielen,
piirittelee,kierittelee
kinoksiinsa porttipielen.
Ajaa pihaan vauhkovarsat,
valkoharjat ilman lupaa..."
Jaa että kukako on Einari Vuorela? Hän on Keuruulla savusaunassa syntynyt 38 vuotta sitten kuollut koko kansan rakastama runoilija.Sai monia palkintoja lyriikastaan,asui mm.Pohjanmaalla ja Helsingissä.On haudattu Keuruun multiin. Minun vanhempani omistivat mittavan kirjaston (iso osa jo poissa),harrastivat runoutta ja minä tietysti kirjat perin.Siispä hyllyssä on eritoten vanhempaa suomalaista runoutta metrikaupalla.Vuorela ei ole suurimpia suosikkejani,mutta lueskelen hänenkin runojaan,kunhan olen ensin puhaltanut kirjan päältä isommat pölyt.
Pölystä tulikin mieleeni,että kohta on se aika vuodesta,kun pölykissojan temmellys nurkissa näkyy auringon paistaessa ikkunoista.Hohhoijaa.Ikkunatkin pitäisi jonkun pestä.Olisi koko ajan puunattava ja puleerattava,jos ottaisi tämän kodinhoidon niin kuin se pitäisi ottaa.Vai pitäisikö sittenkään? En ole ikinä mikään kiihkoilija ollut,enkä edes tunne häpeää,vaikka kaikki ei olisikaan ylen tiptop.Tuttavapiirissäni on kyllä näitä kunnianhimoisia rouvashenkilöitä,jotka pitävät koko ajan pölyhuiskaa toisessa kädessään ja ohimennessään sipaisevat sitä ja tätä huushollinsa kohtaa.Ehkä esimerkkinä ollut eräs kuuluisa rouva Hyacinth Bucket!Hänellähän oli ongelmia myös vieraittensa kenkien kanssa.
Nykyisin on Suomeen iskostunut vieraillakin tämmöinen hillitön halu riisua kengät sisään astuessa.Ykköset saattavat olla päällä kyläilemään tullessa ja sitten sipsutellaan sukkasillaan!!! Meillä ei koskaan edes oikein saa/tarvitse riisua kenkiä, elleivät ole kuraiset tai lumiset. Siinä tapauksessa kiikutan vieraille vierastossut,ellei ole sisäkenkiä mukana.Itse olen vieraitten tullessa aina kengät jalassa.Miehelläni on nykyisin eri oikeus sairautensa vuoksi.En tiedä,mistä meille on tullut tämä menetelmä ottaa heti kengät pois,kun sitäkään tapaa ei näe oikeastaan muualla maailmassa paitsi Aasiassa.
Pihatiet näkyy olevan aurattu,jotta on toiveita huomenna päästä säällisesti liikkeelle.Tätä odotellessa paiskaan tähän pisteen.
23. helmikuuta 2010
KAIKKIKO LUMEN SYYTÄ?
Istahdin koneen ääreen näin aamutuimassa.Ulkona pimeää,mies nukkuu vielä,talossa ei kuulu ääniä.Lunta luvattu täksikin päiväksi lisää.Eilen huomasin aurojen kasanneen jälleen kinokset suojateitten eteen.Jalankulkijat tallanneet aukon kadun yli päästäkseen.Muinaisia huoltomiehiä ei enää ole,jotka ennen avasivat jalankulkua varten mahdollisuuden liikkua.Säästöä silläkin puolella!
Samoin VR:n touhut ihmetyttävät.Pakkasta ja lunta syytetään.Onko tämä näillä leveysasteilla ensimmäinen talvi? Sanovat,että miehiä ei riitä käsipelillä lumien poistoon esimerkiksi vaihteista.Miksi ei riitä? Onko "säästetty" niin,että irtisanominen on mennyt liialliseksi? Eikö voi nyt palkata? VR:ltä lähdetään uutisten mukaan talvioppiin Venäjälle! Mennään katselemaan,miten pojat osaavat siellä hommat.Siellä ilmeisesti työt taidetaan.Heillä kun on ollut aikaisemminkin lunta ja pakkasta.
Vaikka en junilla olekaan nyt matkustanut, hämmästyttää sekin,miten VR on toiminut asiakkaitaan kohtaan,kun junien aikataulut ovat roimasti tunneilla pettäneet.Kun on tullut asemahallien sulkemisaika,niin ihmiset vaan ulos pellolle pakkaseen.Näin meillä Suomessa! Tuskin edes pahoittelua anteeksipyynnöistä puhumattakaan,informaatiokin minimaalista ja sekin vähä huonoa.Näin kerrotaan.Yksityisautoilu vaan kunniaan ja seuraavan kerran sillä pelillä menoksi.
Ja näin takuulla tuleekin tapahtumaan.
Tuli omaishoitajien Lähellä-lehti eilen.Hiukset nousivat pystyyn lukiessani Sata-komitean mietintöä sosiaaliturvan uudistamisesta.Liippaa likeltä omaishoitajienkin työtä.Olen jossain yhteydessä sanonutkin,että huonommaksi menee,jos kunnat siirtävät omaishoitajien hoitopalkkioiden maksamisen Kelaan.Myös hoitotuet tarkistettaisiin ja osa jäisi aivan varmasti syystä tai toisesta sitä ilman oli vammaisuus minkä asteinen tahansa.Kelassa luetaan vain tietoja asiakkaista,kun kunnasta lähetetään virkailija vammaisen kotiin katselemaan tilannetta ja ihmistä itseään.
Yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä 30 000-50 000€ vuodessa!!! Jos esimerkiksi minun ja kaltaisteni omaishoitajien tilalle pitäisi palkata kotiin hoitajia,tarvittaisiin tähän viisi hoitajaa! Meillä on ympärivuorokautinen pesti seitsemänä päivänä viikossa,olemme kuin partiolaiset: aina valmiina. Me säästämme kuntien menoja huikein summin eli 1,2 miljardia euroa vuodessa. Silti sosiaali-ja terveystoimien kustannuksista kohdistuu omaishoitoon vain 0,6%.Mitäs jos omaishoitajat menisivät lakkoon,joka on tämän kevään trendi monella alalla??? Mitenkäs sitten suut pannaan Kelassa ja kunnissa,jos olisi järjestettävä paikat kaikille näille hoidettaville,jotka eivät pysty itsestään ja tarpeistaan huolehtimaan?
Mutta emme me mene lakkoon.Kaveria ei jätetä,ei minkäänlaisissa olosuhteissa.Me hoidamme kuten ennenkin samalla intensiivisellä tavalla ja rakkaudella lähimmäistämme,tapahtuu mitä tahansa.Ja tähänhän päättäjät luottavatkin: ne hoitaa vaikka ilman mitään tukia ja etuisuuksia!
Ollessani eilen pikapikaa kaupungilla hoitajan pitäessä meillä vahtia,ostin lisää taidemagneetteja jääkaapin oveen. Nyt tuli myös Fernando Boteron työ,jossa kaksi tukevaa ihmistä tanssii.Ei taiteen tarvitse aina olla niin totista,minkä tämä kolumbialainen taiteilija on meille todistanut.Osaa hän tehdä vakavaakin. Kun Irakin Abu Ghraibin vankilan kidutuskauheudet tulivat julkisuuteen, otti Botero siihen voimakkaasti kantaa tekemällä tapahtuneesta kuvia, jotka eivät ole kaunista katseltavaa.Koko tämä ihmisarvoa alentava tapahtuma on jo vuosia vanha,mutta teot tuskin unohdetut.Ne todistivat maailmalle,miten julmia ihmiset ovat toisiaan kohtaan.Rangaistukset on jo annettu,mutta onko opittu? Tuskin.
Tässä välillä olin laittamassa meille aamukahvin ja sille lisukkeet.Lunta on alkanut sataa,jota luvattiin.Ei tänäänkään ulos pyörätuolin kanssa.Täällähän kökötämme.Mietin syntyjä syviä ja luen jonkun runon.Mieliala kun on nyt kallellaan siihen suuntaan.Ettäpä näin tässä ja nyt.
Samoin VR:n touhut ihmetyttävät.Pakkasta ja lunta syytetään.Onko tämä näillä leveysasteilla ensimmäinen talvi? Sanovat,että miehiä ei riitä käsipelillä lumien poistoon esimerkiksi vaihteista.Miksi ei riitä? Onko "säästetty" niin,että irtisanominen on mennyt liialliseksi? Eikö voi nyt palkata? VR:ltä lähdetään uutisten mukaan talvioppiin Venäjälle! Mennään katselemaan,miten pojat osaavat siellä hommat.Siellä ilmeisesti työt taidetaan.Heillä kun on ollut aikaisemminkin lunta ja pakkasta.
Vaikka en junilla olekaan nyt matkustanut, hämmästyttää sekin,miten VR on toiminut asiakkaitaan kohtaan,kun junien aikataulut ovat roimasti tunneilla pettäneet.Kun on tullut asemahallien sulkemisaika,niin ihmiset vaan ulos pellolle pakkaseen.Näin meillä Suomessa! Tuskin edes pahoittelua anteeksipyynnöistä puhumattakaan,informaatiokin minimaalista ja sekin vähä huonoa.Näin kerrotaan.Yksityisautoilu vaan kunniaan ja seuraavan kerran sillä pelillä menoksi.
Ja näin takuulla tuleekin tapahtumaan.
Tuli omaishoitajien Lähellä-lehti eilen.Hiukset nousivat pystyyn lukiessani Sata-komitean mietintöä sosiaaliturvan uudistamisesta.Liippaa likeltä omaishoitajienkin työtä.Olen jossain yhteydessä sanonutkin,että huonommaksi menee,jos kunnat siirtävät omaishoitajien hoitopalkkioiden maksamisen Kelaan.Myös hoitotuet tarkistettaisiin ja osa jäisi aivan varmasti syystä tai toisesta sitä ilman oli vammaisuus minkä asteinen tahansa.Kelassa luetaan vain tietoja asiakkaista,kun kunnasta lähetetään virkailija vammaisen kotiin katselemaan tilannetta ja ihmistä itseään.
Yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä 30 000-50 000€ vuodessa!!! Jos esimerkiksi minun ja kaltaisteni omaishoitajien tilalle pitäisi palkata kotiin hoitajia,tarvittaisiin tähän viisi hoitajaa! Meillä on ympärivuorokautinen pesti seitsemänä päivänä viikossa,olemme kuin partiolaiset: aina valmiina. Me säästämme kuntien menoja huikein summin eli 1,2 miljardia euroa vuodessa. Silti sosiaali-ja terveystoimien kustannuksista kohdistuu omaishoitoon vain 0,6%.Mitäs jos omaishoitajat menisivät lakkoon,joka on tämän kevään trendi monella alalla??? Mitenkäs sitten suut pannaan Kelassa ja kunnissa,jos olisi järjestettävä paikat kaikille näille hoidettaville,jotka eivät pysty itsestään ja tarpeistaan huolehtimaan?
Mutta emme me mene lakkoon.Kaveria ei jätetä,ei minkäänlaisissa olosuhteissa.Me hoidamme kuten ennenkin samalla intensiivisellä tavalla ja rakkaudella lähimmäistämme,tapahtuu mitä tahansa.Ja tähänhän päättäjät luottavatkin: ne hoitaa vaikka ilman mitään tukia ja etuisuuksia!
Ollessani eilen pikapikaa kaupungilla hoitajan pitäessä meillä vahtia,ostin lisää taidemagneetteja jääkaapin oveen. Nyt tuli myös Fernando Boteron työ,jossa kaksi tukevaa ihmistä tanssii.Ei taiteen tarvitse aina olla niin totista,minkä tämä kolumbialainen taiteilija on meille todistanut.Osaa hän tehdä vakavaakin. Kun Irakin Abu Ghraibin vankilan kidutuskauheudet tulivat julkisuuteen, otti Botero siihen voimakkaasti kantaa tekemällä tapahtuneesta kuvia, jotka eivät ole kaunista katseltavaa.Koko tämä ihmisarvoa alentava tapahtuma on jo vuosia vanha,mutta teot tuskin unohdetut.Ne todistivat maailmalle,miten julmia ihmiset ovat toisiaan kohtaan.Rangaistukset on jo annettu,mutta onko opittu? Tuskin.
Tässä välillä olin laittamassa meille aamukahvin ja sille lisukkeet.Lunta on alkanut sataa,jota luvattiin.Ei tänäänkään ulos pyörätuolin kanssa.Täällähän kökötämme.Mietin syntyjä syviä ja luen jonkun runon.Mieliala kun on nyt kallellaan siihen suuntaan.Ettäpä näin tässä ja nyt.
21. helmikuuta 2010
KORKEASAARI-JUTUSTELUA YM
Lujasti pakkasta tänäänkin,pyryttää,tuuli kinostanut yöllisen lumen mahtaviin kasoihin pihalla.Turha yrittääkään ulos.Joku rohkea oli kuitenkin kävellyt,jäljet peittyvät tuotapikaa.Hitto tätä talvea!
Palaan jälleen lempiaiheeseeni Helsinkiin.Suonette anteeksi,jos ei kiinnosta tai mitä sitä anteeksi pyytelemään,hypätkää yli vaan.Mainitsin kerran,että Helsingissä pohdittiin eläintarhan perustamista Töölönlahden rannalle.Eihän siitä mitään tullut ja nyt alue olisikin mahdoton moiseen.
Vuonna 1888 silloinen puutarhuri Wallmark teki ehdotuksen,että joitakin eläimiä sijoitettaisiin Korkeasaaren kansanpuistoon,joka oli vahvasti kaupunkilaisten virkistys- ja retkeilyalueena höyrylaivan kuljettaessa vuodesta 1865 väkeä.Saaressa oli entuudestaan pari haukkaa häkissä.Lintuja käytiin ihastelemassa sankoin joukoin.Wallmarkin idea sai tuulta purjeisiin.
Lähdettiin Tukholmaan ja Kööpenhaminaan tutustumaan siellä jo oleviin eläintarhoihin.Matka tuotti tulosta ja päädyttiin karhuun,suteen,ilvekseen ja muihin pohjoisiin oloihin tottuneisiin eläimiin.Tämä oli Korkeasaaren eläintarhan alku.
Minun lapsuudessani oli saaressa Pariisin maailmannäyttelystä 1889 ostettu vuohiveistos,joka lahjoitettiin Korkeasaareen vuonna 1892.Sen nykyistä kohtaloa en tiedä.Veistoksen muistan kuin myös aasiajelun,joka kuului ehdottomasti saaressa ohjelmaan.Istuin pienissä rattaissa ja aasi teki kiertoajelun vanhempieni ollessa lounaalla arkkitehti C.T.Höijerin suunnittelemassa ravintolassa.Saman miehen piirustuspöydältä on lähtöisin myös Ateneum kuin monet muutkin Helsingin rakennukset.
Korkeasaari kuuluu vielä tänäänkin melkein jokaisen Helsinkiin tulevan lapsen mielikohteisiin.Vaikka Suomessa on jo eläinpuistojakin,niissä ei kuljeskele leijonia eikä muitakaan lämpimien alueiden eläimiä kuten Helsingin zoossa.
Korkeasaaren eläintarhan kaltaisesta paikasta ollaan montaa mieltä,on puolustajia ja vastustajia.Minä kuulun tavallaan jälkimmäisiin,koska en hyväksy tämän sortin vankiloita.Toisaalta taas,jos eläimiä kerrottuun tahtiin häviää sukupuuttoon maailmasta,on hyvä lajien säilyvyyden kannalta,että on eläintarhojen ja -puistojen kaltaisia paikkoja,joissa meillä on mahdollisuus tutustua jo vapaasta luonnosta hävinneisiin eläimiin.Afrikan luonnon- ja kansallispuistot (se paras "eläintarha") ovat hätää kärsimässä ihmisten levittäytyessä eläinten asuinalueille.Eläinten sekä ihmisten väliset konfliktit eivät ole estettävissä,kun kamppaillaan samoista alueista.Eläimet ovat aina se häviävä osapuoli.Salametsästys on niin ikään suuri tekijä eläinkantojen katoamisessa.Kun on kysyntää,on aina myös tarjontaa.Tulee aika,kun viimeisenkin sarvikuonon sarvi on jauhettu potenssilääkkeeksi.
Pidin eilen puhelimessa ystävälleni Helsinki-aiheisen tietokilpailun.Hän ei ole syntyperäinen täkäläinen,mutta yllättävän paljon tiesi.Historia hiukan kangerteli,mutta paikat olivat tiedossa.Ei sitä turhaan ole kaupungilla kuljeskeltu.Juuri kävellen näkee.Joskus kun nostaa katseen,huomaa talojen koristeluissa ihmeellisiä asioita.Eläinten päitä,kukkia,ihmiskasvoja... Totta kai nämä ovat vanhemmissa rakennuksissa,ajalta,kun arkkitehdit olivat toista maata.Meidän pitäisikin enemmän kulkea jalan,antaa katseen kiertää,kurkottaa ylöspäin.Joskus nuorempana huvittelimme tällä ylöspäinkatsomisella.Pysähdyimme ja tuijotimme niska kenossa talojen toisiin ja kolmansiin kerroksiin keskustassa.Ei aikaakaan,kun ohikulkijat alkoivat tehdä samaa.Pitihän heidän tietää,mitä me katselimme.Jos vaikka olisi jotain jännittävää.No,ei ollut,oli vain tyttöhupakkojen kujeet.Ja sekös meittiä nauratti...
Lumipyry laantunut,tuuli vain enää kuljettaa kevyttä lunta,pyörittää sitä edestakaisin,hajottaa ja kasaa ikään kuin leikitellen.Se on tänään tuulen tehtävä.
Palaan jälleen lempiaiheeseeni Helsinkiin.Suonette anteeksi,jos ei kiinnosta tai mitä sitä anteeksi pyytelemään,hypätkää yli vaan.Mainitsin kerran,että Helsingissä pohdittiin eläintarhan perustamista Töölönlahden rannalle.Eihän siitä mitään tullut ja nyt alue olisikin mahdoton moiseen.
Vuonna 1888 silloinen puutarhuri Wallmark teki ehdotuksen,että joitakin eläimiä sijoitettaisiin Korkeasaaren kansanpuistoon,joka oli vahvasti kaupunkilaisten virkistys- ja retkeilyalueena höyrylaivan kuljettaessa vuodesta 1865 väkeä.Saaressa oli entuudestaan pari haukkaa häkissä.Lintuja käytiin ihastelemassa sankoin joukoin.Wallmarkin idea sai tuulta purjeisiin.
Lähdettiin Tukholmaan ja Kööpenhaminaan tutustumaan siellä jo oleviin eläintarhoihin.Matka tuotti tulosta ja päädyttiin karhuun,suteen,ilvekseen ja muihin pohjoisiin oloihin tottuneisiin eläimiin.Tämä oli Korkeasaaren eläintarhan alku.
Minun lapsuudessani oli saaressa Pariisin maailmannäyttelystä 1889 ostettu vuohiveistos,joka lahjoitettiin Korkeasaareen vuonna 1892.Sen nykyistä kohtaloa en tiedä.Veistoksen muistan kuin myös aasiajelun,joka kuului ehdottomasti saaressa ohjelmaan.Istuin pienissä rattaissa ja aasi teki kiertoajelun vanhempieni ollessa lounaalla arkkitehti C.T.Höijerin suunnittelemassa ravintolassa.Saman miehen piirustuspöydältä on lähtöisin myös Ateneum kuin monet muutkin Helsingin rakennukset.
Korkeasaari kuuluu vielä tänäänkin melkein jokaisen Helsinkiin tulevan lapsen mielikohteisiin.Vaikka Suomessa on jo eläinpuistojakin,niissä ei kuljeskele leijonia eikä muitakaan lämpimien alueiden eläimiä kuten Helsingin zoossa.
Korkeasaaren eläintarhan kaltaisesta paikasta ollaan montaa mieltä,on puolustajia ja vastustajia.Minä kuulun tavallaan jälkimmäisiin,koska en hyväksy tämän sortin vankiloita.Toisaalta taas,jos eläimiä kerrottuun tahtiin häviää sukupuuttoon maailmasta,on hyvä lajien säilyvyyden kannalta,että on eläintarhojen ja -puistojen kaltaisia paikkoja,joissa meillä on mahdollisuus tutustua jo vapaasta luonnosta hävinneisiin eläimiin.Afrikan luonnon- ja kansallispuistot (se paras "eläintarha") ovat hätää kärsimässä ihmisten levittäytyessä eläinten asuinalueille.Eläinten sekä ihmisten väliset konfliktit eivät ole estettävissä,kun kamppaillaan samoista alueista.Eläimet ovat aina se häviävä osapuoli.Salametsästys on niin ikään suuri tekijä eläinkantojen katoamisessa.Kun on kysyntää,on aina myös tarjontaa.Tulee aika,kun viimeisenkin sarvikuonon sarvi on jauhettu potenssilääkkeeksi.
Pidin eilen puhelimessa ystävälleni Helsinki-aiheisen tietokilpailun.Hän ei ole syntyperäinen täkäläinen,mutta yllättävän paljon tiesi.Historia hiukan kangerteli,mutta paikat olivat tiedossa.Ei sitä turhaan ole kaupungilla kuljeskeltu.Juuri kävellen näkee.Joskus kun nostaa katseen,huomaa talojen koristeluissa ihmeellisiä asioita.Eläinten päitä,kukkia,ihmiskasvoja... Totta kai nämä ovat vanhemmissa rakennuksissa,ajalta,kun arkkitehdit olivat toista maata.Meidän pitäisikin enemmän kulkea jalan,antaa katseen kiertää,kurkottaa ylöspäin.Joskus nuorempana huvittelimme tällä ylöspäinkatsomisella.Pysähdyimme ja tuijotimme niska kenossa talojen toisiin ja kolmansiin kerroksiin keskustassa.Ei aikaakaan,kun ohikulkijat alkoivat tehdä samaa.Pitihän heidän tietää,mitä me katselimme.Jos vaikka olisi jotain jännittävää.No,ei ollut,oli vain tyttöhupakkojen kujeet.Ja sekös meittiä nauratti...
Lumipyry laantunut,tuuli vain enää kuljettaa kevyttä lunta,pyörittää sitä edestakaisin,hajottaa ja kasaa ikään kuin leikitellen.Se on tänään tuulen tehtävä.
20. helmikuuta 2010
SANOIHIN LEHAHDUS
No niin, että siis pakkasta.Meidänkin mittarissa 23 astetta ja Kuhmossa yöllä ollut yli 40.Että näin.Vielä ei ainakaan ole sitä luvattua lumimyräkkää,joka pitäisi tänään lauantaina tulla ja olla.Säätieteilijät lupasivat yli 10cm entisen lumen lisäksi ja päälle.
Eilen juttelin puhelimessa erään paritalolaisen kanssa,joka uupuneena oli juuri palautunut pihalta heittelemästä lunta sivuun.Koettelemusten aikaa ihmisille,jotka joutuvat tätä työtä tekemään ja kun se on ollut jo viikkoja kutakuinkin jokapäiväistä pakkoa,että pääsee omalla pihallaan liikkumaan.Kesällä tämä aika unohtuu,kun kukat kukkivat,leppeä tuuli humisee ja aurinko niin somasti lämmittää.Siinä on hyvä omassa ruohikossa astella vaikka paljain jaloin,kun me kerrostaloihmiset kuljemme kovalla asfaltilla katsellen nuutunutta voikukkaa,joka sinnittelee esille jalkakäytävän rikkoutuneesta pinnasta.
On muuten kummallista,miten nopeasti luonto ottaa tilaa asfaltin halkeillessa.Piankin on työntymässä ruohotupas tai pieni kukkanen esiin.Eikä kulu aikaakaan,kun myös käytöstä poistettu tie tai sen osa peittyy kasvillisuuteen.Paikkaa ei enää tunne.Luonto antaa ikään kuin anteeksi häirinnän,kun asfalttia laskettiin maan peitoksi.Samoin peittyvät rauniot,lahonneet puut,ihmisten heittämät rojut niin syvissä vesissä kuin maalla.Korallit tekevät hidasta työtään laivahylkyjen rakenteissa,vesikasvit kukoistavat tai pohjan hiekka peittää kaiken alleen.Kohta ei näy jälkeäkään.Kaikki on katoavaista.
Tänäänkään ei siis ulos.Mieheni jopa päätyi irvistämään,kun iloisesti hyvän huomenen jälkeen kerroin pakkaslukemat ulkona.Onneksi olen ahdannut pakastimen täyteen,että nälkä ei ainakaan meitä pääse yllättämään,jos sisällä olemista pitkään jatkuu.Minä kyllä pääsen jo maanantaina asioille,kun hoitaja jälleen tulee meille kotiin.Siunattu asia! Jos kaupungin tekemisiä moititaan,niin on toki paljon hyvääkin meitä omaishoitajia kohtaan.Tämä pitää aina muistaa,kun taas suivaannuttaa.Yleensäkin on hyvä ajatella asioita ainakin kahdelta kantilta.Yleensä löytyy myös se positiivinenkin puoli.
Sosiaalitoimiston kanssa minulla on hyvät välit.Se onkin se paikka,mihin omaishoitaja ottaa yhteyttä pulmissaan.Aina minua on kohdeltu ymmärtäväisesti ja olen yleensä saanut myöntävän vastauksen pyytämiini asioihin.On hyvä aina tietää lakisääteiset oikeudet,liittyä Omaishoitajaliittoon ja lukea kaikki saamansa materiaali.Henkisesti ei ole varaa laiskistua,vaikka fyysiset voimat olisivatkin vähissä varsinaisen hoitotyön uuvuttamana.
Televisiosta ei tunnu tänään tulevan juuri mitään minua kiinnostavaa.Vancouverin olen jättänyt isolta osin väliin.Kesälajit kiinnostavat enemmän.Eikä tässäkään kiinnostuksen määrässä hurraamista ole.Neuroottista entistä poliisi Monkia olen katsellut ja vaikka jonkunasteisesta vammaisuudesta onkin kyse,saatan olla huvittunut.Ja olenkin.Ei vammaisuus ole mikään tabu,jos ollaan kunnioittavia ilman ilkeilyä ja raakaa pilkan tekoa.Luonto- ja matkadokumentit minua myös kiinnostavat ja niitä on yleensä lauantai-illoissa.YLEn Teema kunnostautuu sunnuntaisin hyvilläkin elokuvilla ja huomenna istun tiiviisti sohvan nurkassa ja katselen Audrey Hepburnin tähdittämän Yksin pimeässä-elokuvan.Ylikomisario Morse on niin ikään saanut sympatiani.Tyylikäs,klassisesta musiikista pitävä harmaatukkainen herrasmies on miellyttävää katseltavaa.Näyttelijä,kuten Audrey Hepburn myös, on jo poistunut filmimaailmasta pilvien valtakuntaan,mutta työt elävät kuvaruuduissamme.
Tällä lailla tätä pakkasen siivittämää viikonloppua meillä mennään.Soitan kummitytölle ja kysyn,onko sattunut näkemään Laura Kolben erään joulukuisen kirjoituksen.Kolbe ottaa yleensä terävästi kantaa ajankohtaisiin asioihin niin Helsingin kuin vähän muunkin maailman.Saanut geeneissä kärkevän ja tarkan kynäilyn taidon.Onhan hän Piin eli pakinoitsija Pirkko Kolben tytär.
Hyvää huomenta,päivää tai iltaa,koska nyt joku sattuu tätä lukemaan.Riipustamisiin.
Eilen juttelin puhelimessa erään paritalolaisen kanssa,joka uupuneena oli juuri palautunut pihalta heittelemästä lunta sivuun.Koettelemusten aikaa ihmisille,jotka joutuvat tätä työtä tekemään ja kun se on ollut jo viikkoja kutakuinkin jokapäiväistä pakkoa,että pääsee omalla pihallaan liikkumaan.Kesällä tämä aika unohtuu,kun kukat kukkivat,leppeä tuuli humisee ja aurinko niin somasti lämmittää.Siinä on hyvä omassa ruohikossa astella vaikka paljain jaloin,kun me kerrostaloihmiset kuljemme kovalla asfaltilla katsellen nuutunutta voikukkaa,joka sinnittelee esille jalkakäytävän rikkoutuneesta pinnasta.
On muuten kummallista,miten nopeasti luonto ottaa tilaa asfaltin halkeillessa.Piankin on työntymässä ruohotupas tai pieni kukkanen esiin.Eikä kulu aikaakaan,kun myös käytöstä poistettu tie tai sen osa peittyy kasvillisuuteen.Paikkaa ei enää tunne.Luonto antaa ikään kuin anteeksi häirinnän,kun asfalttia laskettiin maan peitoksi.Samoin peittyvät rauniot,lahonneet puut,ihmisten heittämät rojut niin syvissä vesissä kuin maalla.Korallit tekevät hidasta työtään laivahylkyjen rakenteissa,vesikasvit kukoistavat tai pohjan hiekka peittää kaiken alleen.Kohta ei näy jälkeäkään.Kaikki on katoavaista.
Tänäänkään ei siis ulos.Mieheni jopa päätyi irvistämään,kun iloisesti hyvän huomenen jälkeen kerroin pakkaslukemat ulkona.Onneksi olen ahdannut pakastimen täyteen,että nälkä ei ainakaan meitä pääse yllättämään,jos sisällä olemista pitkään jatkuu.Minä kyllä pääsen jo maanantaina asioille,kun hoitaja jälleen tulee meille kotiin.Siunattu asia! Jos kaupungin tekemisiä moititaan,niin on toki paljon hyvääkin meitä omaishoitajia kohtaan.Tämä pitää aina muistaa,kun taas suivaannuttaa.Yleensäkin on hyvä ajatella asioita ainakin kahdelta kantilta.Yleensä löytyy myös se positiivinenkin puoli.
Sosiaalitoimiston kanssa minulla on hyvät välit.Se onkin se paikka,mihin omaishoitaja ottaa yhteyttä pulmissaan.Aina minua on kohdeltu ymmärtäväisesti ja olen yleensä saanut myöntävän vastauksen pyytämiini asioihin.On hyvä aina tietää lakisääteiset oikeudet,liittyä Omaishoitajaliittoon ja lukea kaikki saamansa materiaali.Henkisesti ei ole varaa laiskistua,vaikka fyysiset voimat olisivatkin vähissä varsinaisen hoitotyön uuvuttamana.
Televisiosta ei tunnu tänään tulevan juuri mitään minua kiinnostavaa.Vancouverin olen jättänyt isolta osin väliin.Kesälajit kiinnostavat enemmän.Eikä tässäkään kiinnostuksen määrässä hurraamista ole.Neuroottista entistä poliisi Monkia olen katsellut ja vaikka jonkunasteisesta vammaisuudesta onkin kyse,saatan olla huvittunut.Ja olenkin.Ei vammaisuus ole mikään tabu,jos ollaan kunnioittavia ilman ilkeilyä ja raakaa pilkan tekoa.Luonto- ja matkadokumentit minua myös kiinnostavat ja niitä on yleensä lauantai-illoissa.YLEn Teema kunnostautuu sunnuntaisin hyvilläkin elokuvilla ja huomenna istun tiiviisti sohvan nurkassa ja katselen Audrey Hepburnin tähdittämän Yksin pimeässä-elokuvan.Ylikomisario Morse on niin ikään saanut sympatiani.Tyylikäs,klassisesta musiikista pitävä harmaatukkainen herrasmies on miellyttävää katseltavaa.Näyttelijä,kuten Audrey Hepburn myös, on jo poistunut filmimaailmasta pilvien valtakuntaan,mutta työt elävät kuvaruuduissamme.
Tällä lailla tätä pakkasen siivittämää viikonloppua meillä mennään.Soitan kummitytölle ja kysyn,onko sattunut näkemään Laura Kolben erään joulukuisen kirjoituksen.Kolbe ottaa yleensä terävästi kantaa ajankohtaisiin asioihin niin Helsingin kuin vähän muunkin maailman.Saanut geeneissä kärkevän ja tarkan kynäilyn taidon.Onhan hän Piin eli pakinoitsija Pirkko Kolben tytär.
Hyvää huomenta,päivää tai iltaa,koska nyt joku sattuu tätä lukemaan.Riipustamisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)