Lulu-proomu on päässyt päämääräänsä, kaverusten tiet eroavat joen muututtua Rhoneksi, ja minä olen kirjan "Pieni kirjapuoti Pariisissa" lopussa. Siirryn takaisin historiallisiin väärinkäsityksiin, pajunköysiin.
Eilen sataa lirutteli ihan vähän. Tuskin asfaltti kastui. Menin parvekkeelle ajatuksena nauttia tästä hennosta sateesta lasien takana. Jossain grillattiin. Hiilien, sytytysnesteen ja grillatun lihan haju tunki nenääni. Pakenin partsilta pois. On taloyhtiöitä, joissa kielletään tupakointi ja grillaaminen parvekkeilla ja omilla patioilla. Tämä ei ole sellainen taloyhtiö.
Eurojackpotissa ei ollut tarpeeksi oikeita numeroita. Kuinka monta kertaa vielä on täällä minun tehtävä roskiskeikkaa? No, uusi viikko juuri alkanut ja uudet arvonnat. Ojenna minuun päin kasvosi, oi Fortuna.
Oli vankka suunnitelma lähteä tänään stadiin viettämään Stadin päivää. Sataa ja minä olen sokerista. Totuus on se, että sateensuoja ja rollaattori ei ole maailman paras yhdistelmä. On minulla puolison pyörätuoliajoilta kunnon sadeviitta, mutta sen käyttäminen on hankalaa. Myös Espan puiston meininki hiukan kärsii sateesta, vaikka Slangi lupasi kaiken aikomansa suorittaa säästä huolimatta Stadin Friidun ja Stadin kundin kohdallakin. Lasse Liemola sungaa ja muutakin kliffaa tarjolla. Olosuhteiden ollessa näin, jätän tämän riemun väliin ja luen lehdestä, ketkä tulivat friiduksi ja kundiksi valituiksi. Viime vuonnakaan en ollut riennoissa mukana, mutta puolison sairauden alkuaikoina, kun hän pystyi pyörätuolissa hyvin istumaan, rullauduimme monena vuonna Espalle. Hän liikuttui joka kerran kuullessaan laulun "Niin gimis on stadi". Minulla on se levyllä. Voinkin päivän kunniaksi sen soittaa. HYVÄÄ HELSINKI-PÄIVÄÄ!
12. kesäkuuta 2017
11. kesäkuuta 2017
KIRJAN MUKANA PITKIN LOIREA
Koko päivän eilen pelkässä yöpaidassa! Hulppeaa. Askartelin, lepäsin, luin ja panin kuulumaan argentiinalaista tangoa. Sopi teemaan, sillä Lulu-proomu on rantautunut Montargisiin kissoineen, kippareineen ja kirjailijoineen. Kaupungissa asuu Perdun ystävä Per David Olson. Häntä siis tapaamaan. Kaikki kolme lähtivät ulos ja pian aukeni kapteenin ja kirjailijan silmien eteen Buenos Aires jossain kaupungin laitamilla tangoineen päivineen. Nopeatempoinen, imevä, sensuelli, tulinen tango. Kirjakauppias Perdu, Olson ja kirjailija Jordan tanssivat naisten kanssa tangoa. Sen mukana iäkäs Olsonkin suli tangon tahtiin "rinta kaarella kuin matadorilla". Parit liimautuivat toisiinsa, askeleet, kaikki osasivat. Tanssi vei. Elämä vei. Huuma vei. Olson oli antanut aikaisemmin neuvoja, miten käytetään katsetta ja kuinka se vastaan otetaan. Väärin ei saa mennä. Sitten vain pokkaamaan. Pieni kirjapuoti on jo yli puolen välin ja jokimatkaa on vielä. Avignon kaukana.
Löysin yllättäen kolme valokuva-albumia hyllystä. Vuotta ennen puolison sairastumista olimme Prahassa, Riikassa, Elimäellä, Kyproksessa ja Mustion linnassa Uudellamaalla. Kiirettä oli pitänyt. Aivan kuin olisimme aavistaneet, että tästä vuoden kuluttua olisimme kaksitoista vuotta eteen päin kotiin sidottuina. Varsinkin Praha-albumi toi ihania muistoja mieleen, hienoisen kaipuun tähän yhteen ihastuttavimpaan kaupunkiin, jossa olen ollut.
Tänään olo on hiukan suruinen. Ei johdu Prahan ikävästä. Satuin erään laatikon kätköstä löytämään jotain, joka nostatti muistot ja halun paeta jonnekin itkemään. Tänään on myös taas kerran Dean Martinin vuoro laulaa. Nyt kuuluu "You´ve still got a place in my heart". Kyyneleitä.
Löysin yllättäen kolme valokuva-albumia hyllystä. Vuotta ennen puolison sairastumista olimme Prahassa, Riikassa, Elimäellä, Kyproksessa ja Mustion linnassa Uudellamaalla. Kiirettä oli pitänyt. Aivan kuin olisimme aavistaneet, että tästä vuoden kuluttua olisimme kaksitoista vuotta eteen päin kotiin sidottuina. Varsinkin Praha-albumi toi ihania muistoja mieleen, hienoisen kaipuun tähän yhteen ihastuttavimpaan kaupunkiin, jossa olen ollut.
Tänään olo on hiukan suruinen. Ei johdu Prahan ikävästä. Satuin erään laatikon kätköstä löytämään jotain, joka nostatti muistot ja halun paeta jonnekin itkemään. Tänään on myös taas kerran Dean Martinin vuoro laulaa. Nyt kuuluu "You´ve still got a place in my heart". Kyyneleitä.
10. kesäkuuta 2017
KAHVIKAPSELIT
Parveke on mainio paikka lukea. Pöydällä edessä kaikki mahdollinen tarvittava, aurinkolasit, lukulasit, nenäliina, viinilasi tai vaihtoehtoisesti kupillinen lattea, mansikoita, kirsikoita ja aprikooseja. Ja kädessä Pieni kirjapuoti. Olen jo niin pitkällä, että monsieur Perdu irroitti proomunsa Lulun Pariisin kaijasta ja ajelee hiljalleen kohti Avignonia kirjakauppoineen päivineen. Viime hetkellä mukaan hyppäsi kirjailija Max Jordan, joka kutsuu laivan perää takapääksi. Sehän on joko ahteri tai perä. Minäkin tiedän tämän. Matkustajalaivoissa ei ole myöskään "kerroksia", vaan "kansia", vaikka hissit vievät ja tuovat..
Pajunköysi-kirjassa olen siinä kohdin, jossa todistetaan huuhaaksi se, että Hitler olisi keksinyt Saksan autobaanat. Moottoritieidea syntyi paljon aikaisemmin Italiassa, jolloin tuleva diktaattori eleli vielä tietämättömänä tulevaisuudestaan. Eivät ihmiset liioin keskiajalla uskoneet oikeasti maapalloa pannukakun muotoiseksi ja että reunalta olisi tipahtanut suoraa päätä Helvettiin. Kyllä tämä pallo oli pyöreä ja se tiedettiin. Vuonna 700 brittiläinen munkki Beda julkaisi teoksen, jossa mainitsee maapallon muodon olevan pyöreän. Mistä näitä kaikkia satuja oikein tulee?
Tein muutakin kuin luin. Kirjoitin pikkuserkulleni pitkän kirjeen. Mukaan liitin jäljennöksen hänen vuosikymmeniä sitten lähettämästään kirjeestä. Olimme kumpikin kuudentoista. Tämäkin kirje oli "muistolaatikossa". Hän kysyi jo tässä kerran puhelimessa, mitä minulle kuuluu ja vastasin, kuten asiaan kuuluu, "kiitos hyvää". Nyt kerroin mitä minulle kuuluu. Siksi siitä tuli pitkä kirje ja minulla olisi kyllä ollut aikaa tehdä se lyhyemmäksikin.
Kipusin myös tikapuille ja kurkotin keittiön yläkaapista tyhjän lasipurkin. Panin siihen kofeiinittomat kahvikapselit ja purkki toisen kapselipurkin viereen. Kun olin ostamassa kapseleita, minua palveli erittäin kohtelias ja kapseleista kaiken tietävä mieshenkilö. Tulimme hyvin toimeen. Yllätyin kuullessani, että ne kapselit, joissa on punainen täplä, ovat kofeiinittomia. Minulla on jostain syytä paljon punatäplällisiä kapseleita ja haluan ehdottomasti kahvissani kofeiinia. Siksi panin kapselit täplineen eri purkkiin. Kyllä nekin kahvihimossani kuluvat. Olenhan niitä lipittänyt tähänkin asti edes huomaamatta jotain puuttuvan. "Ei maussa olekaan eroa", sanoi kohtelias kapselimyyjä. Kapselilaatikkoni mahtuivat, vaikka paljon oli, keskikokoiseen paperikassiin, vaikka olin varma, etteivät. Maksoin ja sitten kiitin ja sanoin kaunista kapselimyyjän käytöksestä. Olimmehan nauraneetkin moneen otteeseen yhdessä. Kapseleita on nyt toistaiseksi hyvin riittävästi kotona. Sekä täplillä että ilman.
Pajunköysi-kirjassa olen siinä kohdin, jossa todistetaan huuhaaksi se, että Hitler olisi keksinyt Saksan autobaanat. Moottoritieidea syntyi paljon aikaisemmin Italiassa, jolloin tuleva diktaattori eleli vielä tietämättömänä tulevaisuudestaan. Eivät ihmiset liioin keskiajalla uskoneet oikeasti maapalloa pannukakun muotoiseksi ja että reunalta olisi tipahtanut suoraa päätä Helvettiin. Kyllä tämä pallo oli pyöreä ja se tiedettiin. Vuonna 700 brittiläinen munkki Beda julkaisi teoksen, jossa mainitsee maapallon muodon olevan pyöreän. Mistä näitä kaikkia satuja oikein tulee?
Tein muutakin kuin luin. Kirjoitin pikkuserkulleni pitkän kirjeen. Mukaan liitin jäljennöksen hänen vuosikymmeniä sitten lähettämästään kirjeestä. Olimme kumpikin kuudentoista. Tämäkin kirje oli "muistolaatikossa". Hän kysyi jo tässä kerran puhelimessa, mitä minulle kuuluu ja vastasin, kuten asiaan kuuluu, "kiitos hyvää". Nyt kerroin mitä minulle kuuluu. Siksi siitä tuli pitkä kirje ja minulla olisi kyllä ollut aikaa tehdä se lyhyemmäksikin.
Kipusin myös tikapuille ja kurkotin keittiön yläkaapista tyhjän lasipurkin. Panin siihen kofeiinittomat kahvikapselit ja purkki toisen kapselipurkin viereen. Kun olin ostamassa kapseleita, minua palveli erittäin kohtelias ja kapseleista kaiken tietävä mieshenkilö. Tulimme hyvin toimeen. Yllätyin kuullessani, että ne kapselit, joissa on punainen täplä, ovat kofeiinittomia. Minulla on jostain syytä paljon punatäplällisiä kapseleita ja haluan ehdottomasti kahvissani kofeiinia. Siksi panin kapselit täplineen eri purkkiin. Kyllä nekin kahvihimossani kuluvat. Olenhan niitä lipittänyt tähänkin asti edes huomaamatta jotain puuttuvan. "Ei maussa olekaan eroa", sanoi kohtelias kapselimyyjä. Kapselilaatikkoni mahtuivat, vaikka paljon oli, keskikokoiseen paperikassiin, vaikka olin varma, etteivät. Maksoin ja sitten kiitin ja sanoin kaunista kapselimyyjän käytöksestä. Olimmehan nauraneetkin moneen otteeseen yhdessä. Kapseleita on nyt toistaiseksi hyvin riittävästi kotona. Sekä täplillä että ilman.
9. kesäkuuta 2017
KIRJA ON LÄÄKE JA LÄÄKÄRI
Ensin ajattelin että Beethoven sopisi hyvin pariisilaisen pienen kirjapuodin taustamusiikiksi. Se olisi sopinut, ellei vanha radioni olisi päättänyt toisin ja pannut vanhaa kunnon Ludvigia katkeilemaan. Vaihdoin Glenn Milleriin. Toimii pätkimättä.
Pieni Pariisin kirjapuoti-kirja on mainio! Sanon sen vilpittömin ja valhetta kaihtavin mielin. Enkä ole ainoa kirjaan tykästynyt. Sitä on käännetty 30 kielelle. Monsieur Perdu kelluttaa kauppaansa ostamassaan vanhassa proomussa Seinen laineissa. Perdun kirjapuodin nimi on La pharmacie littéraire -kaunokirjallisuusapteekki. Monsieur Perdun mielestä kirja on sekä lääke että lääkäri. Olen muuten samaa mieltä. Olen viitisen kymmentä sivua jo lukenut ja olen iloinen, että kirjassa on vielä 300 lukematta.
Parvekkeella luin torkkupeiton alla silkkaa pajunköyttä ja aina välillä kääntyivät huuleni hymyyn. Kun kirjan tekijöinä on ruotsalaisia, ei voi välttyä, että "suomalaiset ovat ikiaikaisia juomareita". Koska kirjassa on pajunköyttä, niin myös kaikki hölynpöly todistetaan tutkitusti paksuksi valheeksi. Emme kuole maksakirroosiin useammin kuin muiden maiden mukamas raittiimmat ihmiset. Itäsuomalaiset omistavat kromosomeissaan tekijän, joka "nostaa tuntuvasti alkoholisoitumisriskiä". Kukkua! Emme myöskään ylenpalttisesti lätränneet viinalla kieltolain aikaan. Raittiusliike oli nostanut päätään ja meitä peloteltiin Turmiolan Tommin kohtalolla. Kunnon ihmisiä me olemme, turha laskea luikuria.
Jok´ainut talven taipale ja kiirehtivä kevät
ain´ elonkirjastamme jälleen lehden repäisevät.
Juo viiniä! Sill´ lausunut on Viisas: "Surut maailman
on myrkkyä, mut viinin yrtit niistä lääkitsevät."
(Omar Khaijam)
Pieni Pariisin kirjapuoti-kirja on mainio! Sanon sen vilpittömin ja valhetta kaihtavin mielin. Enkä ole ainoa kirjaan tykästynyt. Sitä on käännetty 30 kielelle. Monsieur Perdu kelluttaa kauppaansa ostamassaan vanhassa proomussa Seinen laineissa. Perdun kirjapuodin nimi on La pharmacie littéraire -kaunokirjallisuusapteekki. Monsieur Perdun mielestä kirja on sekä lääke että lääkäri. Olen muuten samaa mieltä. Olen viitisen kymmentä sivua jo lukenut ja olen iloinen, että kirjassa on vielä 300 lukematta.
Parvekkeella luin torkkupeiton alla silkkaa pajunköyttä ja aina välillä kääntyivät huuleni hymyyn. Kun kirjan tekijöinä on ruotsalaisia, ei voi välttyä, että "suomalaiset ovat ikiaikaisia juomareita". Koska kirjassa on pajunköyttä, niin myös kaikki hölynpöly todistetaan tutkitusti paksuksi valheeksi. Emme kuole maksakirroosiin useammin kuin muiden maiden mukamas raittiimmat ihmiset. Itäsuomalaiset omistavat kromosomeissaan tekijän, joka "nostaa tuntuvasti alkoholisoitumisriskiä". Kukkua! Emme myöskään ylenpalttisesti lätränneet viinalla kieltolain aikaan. Raittiusliike oli nostanut päätään ja meitä peloteltiin Turmiolan Tommin kohtalolla. Kunnon ihmisiä me olemme, turha laskea luikuria.
Jok´ainut talven taipale ja kiirehtivä kevät
ain´ elonkirjastamme jälleen lehden repäisevät.
Juo viiniä! Sill´ lausunut on Viisas: "Surut maailman
on myrkkyä, mut viinin yrtit niistä lääkitsevät."
(Omar Khaijam)
8. kesäkuuta 2017
SADEPÄIVÄ JA UUSIA KIRJOJA
Tulin juuri hetki sitten sateesta sisälle mukanani kolme uutta kirjaa, kahvikapseleita, marjoja ja hedelmiä. Ei mikään huono saalis sadepäivälle. Menen kohta parvekkeelle lukemaan. Mansikat belgialaisia. No, kyllähän niitä syö. Kirsikat Espanjasta. Eivät niin makoisia kuin hollantilaiset taannoin. Mansikkakauppias kertoi olleensa Pälkäneellä ja siellä vasta mansikat ovat alkaneet kukkia. Tietää vielä viikkojen odotusta, ennen kuin saamme kotimaisista avomaan mansikoista nauttia. Mikä kesä se tämmöinen on?
Ostin Lauri Viidan runoja. Lajitelma on koottu Viidan kokoelmien ulkopuolelta eli ovat meille runojen lukijoille tuntemattomampia. Ei siis Betonimylläriäkään. Kaksi muuta ostamaani kirjaa ovat semmoisia kuin ovat. Toinen suoltaa pajunköyttä Åke Perssonin ja Thomas Oldrupin kirjassa Maailman pisin pajunköysi. Siinä kuulemma on 101 historiallista harhakäsitystä. Onko siis tottakaan, että viikingeillä oli sarvet kypärissään (tämän olen tiennyt, ettei ollut) ja syntyikö Jeesus juuri Betlehemissä? Tämäkin selviää, kun olen kirjan lukenut.
Kolmas kirja on saksalaisen Nina Georgen "Pieni kirjapuoti Pariisissa". Kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta Jean Perdu´sta ja tämän ihmeellisestä taidosta löytää aina "jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopiva kirja". Kirja takakannen mukaan tarinoi myös tämän kirjakauppiaan matkasta omalla proomullaan pitkin jokea jossain Provencen sydämessä.
Nyt otan mansikoita mukaani ja eristäydyn partsille kirjojeni kanssa. Ohessa kuuntelen sadepisaroiden ääntelyä ja katselen kuinka "sade on viskannut koivuun verkot loistavat...". Tämä on ystäväni J:n lähettämästä Aale Tynnin runosta, jonka sain päivänä, kun aurinko vielä paistoi.
Ostin Lauri Viidan runoja. Lajitelma on koottu Viidan kokoelmien ulkopuolelta eli ovat meille runojen lukijoille tuntemattomampia. Ei siis Betonimylläriäkään. Kaksi muuta ostamaani kirjaa ovat semmoisia kuin ovat. Toinen suoltaa pajunköyttä Åke Perssonin ja Thomas Oldrupin kirjassa Maailman pisin pajunköysi. Siinä kuulemma on 101 historiallista harhakäsitystä. Onko siis tottakaan, että viikingeillä oli sarvet kypärissään (tämän olen tiennyt, ettei ollut) ja syntyikö Jeesus juuri Betlehemissä? Tämäkin selviää, kun olen kirjan lukenut.
Kolmas kirja on saksalaisen Nina Georgen "Pieni kirjapuoti Pariisissa". Kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta Jean Perdu´sta ja tämän ihmeellisestä taidosta löytää aina "jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopiva kirja". Kirja takakannen mukaan tarinoi myös tämän kirjakauppiaan matkasta omalla proomullaan pitkin jokea jossain Provencen sydämessä.
Nyt otan mansikoita mukaani ja eristäydyn partsille kirjojeni kanssa. Ohessa kuuntelen sadepisaroiden ääntelyä ja katselen kuinka "sade on viskannut koivuun verkot loistavat...". Tämä on ystäväni J:n lähettämästä Aale Tynnin runosta, jonka sain päivänä, kun aurinko vielä paistoi.
7. kesäkuuta 2017
LASTEN RAVINTOLAKÄYTTÄYTYMINEN
Nyt keskustellaan pitkin ja poikin lasten ravintolakäyttäytymisestä. Kun kritisoidaan, luullaan, että lapset eivät ole tervetulleita ravintolaan. Kysymys ei ole siitä, vaan miten heitä on kasvatettu ja opastettu, tai onko ollenkaan, ravintolassa käyttäytymiseen.
Itselläni on epämiellyttäviä kokemuksia. Olimme laivan ravintolassa syömässä puoliso ja minä. Pikkutyttö lähestyi pöytäämme, otti lautaseltani ruokaa ja juoksi pois. Vanhemmat istuivat lähellä ja näkivät tilanteen. Eivät reagoineet. Minä puolestani en siitä lautasesta enää syönyt. Toinen ikävä asia tapahtui Helsingissä Fazerin eräässä ravintolassa. Pariskunta poikansa kanssa istui lähipöydässä. Pojalla oli jalkapallo. Hän juoksi pallonsa kanssa, pompotteli sitä kuuluvasti ja heitteli sinne tänne. Vanhemmat eivät reagoineet, mutta ei reagoinut henkilökuntakaan. Pelkäsin pallon osuvan ystäväni ja minun pöytään tai meihin itseemme.
Kun lapsi ei osaa käyttäytyä ravintolassa, on vika vanhemmissa. Lapsi saa näkyä ja kuuluakin, mutta ei toisia ihmisiä häiriten tai mekastamalla aiheuttaa häiriötä. Olen myös lukemattomat kerrat aterioinut ulkomailla ja katsellut ihastuneena sikäläisen pikkuväen käyttäytymistä ravintoloissa. Kotikasvatus on ollut paikallaan!
Samoin täällä annetaan lasten juosta ja villiytyä kaupoissa ostoksilla. Jos jostain syystä vanhemmat kieltävät lastaan saamasta haluamaansa, lapsi huutaa täyttä kurkkua lattialla maaten ja kiukutellen sydämensä halusta. Se loppuu, kun lapsi saa haluamansa. Epäjohdonmukaista. Lapsi tottuu, että itkemällä ja huutamalla lopputulos on se, että saa sen, minkä tahtoo. Lapsi määrää. Lapsi on pomo.
Itselläni on epämiellyttäviä kokemuksia. Olimme laivan ravintolassa syömässä puoliso ja minä. Pikkutyttö lähestyi pöytäämme, otti lautaseltani ruokaa ja juoksi pois. Vanhemmat istuivat lähellä ja näkivät tilanteen. Eivät reagoineet. Minä puolestani en siitä lautasesta enää syönyt. Toinen ikävä asia tapahtui Helsingissä Fazerin eräässä ravintolassa. Pariskunta poikansa kanssa istui lähipöydässä. Pojalla oli jalkapallo. Hän juoksi pallonsa kanssa, pompotteli sitä kuuluvasti ja heitteli sinne tänne. Vanhemmat eivät reagoineet, mutta ei reagoinut henkilökuntakaan. Pelkäsin pallon osuvan ystäväni ja minun pöytään tai meihin itseemme.
Kun lapsi ei osaa käyttäytyä ravintolassa, on vika vanhemmissa. Lapsi saa näkyä ja kuuluakin, mutta ei toisia ihmisiä häiriten tai mekastamalla aiheuttaa häiriötä. Olen myös lukemattomat kerrat aterioinut ulkomailla ja katsellut ihastuneena sikäläisen pikkuväen käyttäytymistä ravintoloissa. Kotikasvatus on ollut paikallaan!
Samoin täällä annetaan lasten juosta ja villiytyä kaupoissa ostoksilla. Jos jostain syystä vanhemmat kieltävät lastaan saamasta haluamaansa, lapsi huutaa täyttä kurkkua lattialla maaten ja kiukutellen sydämensä halusta. Se loppuu, kun lapsi saa haluamansa. Epäjohdonmukaista. Lapsi tottuu, että itkemällä ja huutamalla lopputulos on se, että saa sen, minkä tahtoo. Lapsi määrää. Lapsi on pomo.
5. kesäkuuta 2017
YELLOWSTONEN KAUHUT
Katastrofileffojen ja -dokumenttien näyttö televisiossa pitäisi kieltää minun kaltaisiltani hermoilijoilta. Eilen tapitin kauhu sydämessä Yellowstonen jättitulivuoren mahdollista purkautumista. Kun se räjähtää käyntiin, vavahtaa maapallo ja se taas on huono asia. Yellowstonen tulevista tapahtumista on puhuttu jo kauan. Mittarit raksuttavat ja tiedemiehet mittaavat, laskevat, miettivät ja antavat lausuntoja. Luulin, etten nuku tämmöisen tv:stä ammennetun kauhuspektaakkelin jälkeen, mutta yllätys, yllätys, nukuin aamuseitsemään kuin pieni porsas. Ihana olo nyt!
Ja liikkeelle! Kunhan olen juonut aamukahvin, suihkut käynyt ja kaikin tavoin valmistautunut ihmisten ilmoille menemiseen. Ja tiedättekö mitä, minä onnistuin Eurojackpotissa saamaan sen verran numeroita oikein, että saanen veikkauskauppiaalta kahdeksan euron tietämillä. Sillähän, ja vähän lisättynä, pannaan uusi raha-anomus vetämään. Hyvä alku miljoonille ja kun ne ropsahtavat, muutan pois, muutan sinne, minne kuulun. Olen niin mahdottoman optimistinen luonne!
Istuskelin partsilla eilen Adam Dariuksen kanssa ehkä tunnin. Luin ja välillä katselin lokkien lentoa. Totesin koivun lehtien olevan jo isoja. Sitten nenäni nappasi tupakin hajun ja sen hetkinen onneni meni sirpaleiksi. Siirryin partsilta pois ja otin Dariuksen mukaani.
Rustaan vastausta A:n meiliin. Pitää aina miettiä, että menisi jotenkin oikein, vaikka olenkin hyvin vakuuttunut, että hän ymmärtää sanottavani virheistäni huolimatta. En ole niin kovin tarkka, että kaiken on mentävä kieliopillisesti aina jetsulleen oikein. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Nyt uuteen päivään ja uuteen viikkoon. Molskis, kuten Eemeli on sanonut.
Ja liikkeelle! Kunhan olen juonut aamukahvin, suihkut käynyt ja kaikin tavoin valmistautunut ihmisten ilmoille menemiseen. Ja tiedättekö mitä, minä onnistuin Eurojackpotissa saamaan sen verran numeroita oikein, että saanen veikkauskauppiaalta kahdeksan euron tietämillä. Sillähän, ja vähän lisättynä, pannaan uusi raha-anomus vetämään. Hyvä alku miljoonille ja kun ne ropsahtavat, muutan pois, muutan sinne, minne kuulun. Olen niin mahdottoman optimistinen luonne!
Istuskelin partsilla eilen Adam Dariuksen kanssa ehkä tunnin. Luin ja välillä katselin lokkien lentoa. Totesin koivun lehtien olevan jo isoja. Sitten nenäni nappasi tupakin hajun ja sen hetkinen onneni meni sirpaleiksi. Siirryin partsilta pois ja otin Dariuksen mukaani.
Rustaan vastausta A:n meiliin. Pitää aina miettiä, että menisi jotenkin oikein, vaikka olenkin hyvin vakuuttunut, että hän ymmärtää sanottavani virheistäni huolimatta. En ole niin kovin tarkka, että kaiken on mentävä kieliopillisesti aina jetsulleen oikein. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Nyt uuteen päivään ja uuteen viikkoon. Molskis, kuten Eemeli on sanonut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)