Olin lääkärissä. Sain taas uuden verenpainelääkkeen. Lääkäri ei ollut tyytyväinen, kun verenpaineeni ei suostu alenemaan. Menen vastaanotolle pian uudestaan. Hän on päättäväinen lääkäri, eikä anna periksi, vaikka kerroin olevani ehkä syntymäkorkeaverenpaineinen. "Sellaista ihmistä ei ole". Jos ei muu auta, hän passittaa minut sairaalaan tutkimuksiin. Tutkitaan myös munuaiset, ettei ole johdoissa tukosta.
"Löysin" tämän lääkärin vahingossa. Tai en sentään. Valitsin hänet kasvojen ja ilmeen mukaan kuvasta. Ja se oli onni, sillä hänen erikoisalansa on juuri verenpaine. Tutkinut asiaa yli 20 vuotta. Kysyin, allekirjoittaako lääkärinä vaihtoehtolääketieteen. Ei allekirjoita ja piti minulle muutaman minuutin pituisen esitelmän verenpaineen hoitamisesta lääketieteen keinoin.
Taksinkuljettajakin oli mukava. Kertoi Itäkeskuksen menneisyydestä ja sanoi olevansa pahoillaan, kun en täällä viihdy. Kun lähdettiin liikkeelle, hän hymyili ystävällisesti ja kysyi "minne minulla on ilo sinut viedä?" Hyväksyin sinuttelun välittömästi. Lääkärin vastaanotolle ei ole pitkä matka, mutta kuitenkin sen pituinen, etten halua lonkkaa rasittaa kävelemällä. Aion jälleen anoa vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua. Sehän minulta on kerran evätty, kun hyvinhän sä pääset kävelemään-lausunto oli meillä Katajanokalla kotona käyneen sosiaaliohjaajan mielipide ja hakemus hylättiin. Nyt pyysin tätä uutta lääkäriä laatimaan vaadittavan lausunnon uuteen hakemukseeni, vaikka "emme ole kauaa toisiamme tunteneet". Hän lupasi oitis ja pyysi tuomaan vanhoja diagnooseja lonkastani. Lupasin epävarmasti ja mainitsin arkistoni olevan hyvin sekaisin. No, jotain löysin ja etsintä jatkuu.
Tämä lääkäri ei menneisyydestäni ole mitään tiennyt. Kerroin omaishoitajuudestani, rasitusmurtumista lonkkaluissa, leikkauksesta Töölön sairaalassa, metallista ja ruuveista sisälläni. Hän kuunteli ja kuuli. Minulla on ollut onnea lääkäreiden kanssa niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella. Oli jo puolison aikanakin. Häntä retuutin terveyskeskukseen ja siellä oli vuosikausia meillä lääkärinä A.K, joka jäi eläkkeelle ja me siirryimme yksityislääkärille. Suurin syy oli se, kun siihen aikaan omalääkäri vaihtui koko ajan ja väsyin aina kertomaan kaiken alusta. Eivät nämä tyttelilääkärit ja pojulääkärit edes olleet valmiita vaan viittä vaille. En aina heihin luottanut. Kokemus on mielestäni hyvä asia. Nyt minulla on kokenut lääkäri ja häneen sekä ammattitaitoonsa luotan.
7. huhtikuuta 2016
6. huhtikuuta 2016
METROMATKAILUA
Eilen stadissa ja Hakaniemen hallissakin. Ostin paahtopaista ja pullaa. Joku kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalainen ruokaleipä lähestyy enemmän ja enemmän pullaa. Miten niin? Onhan ruista, kauraa ja ohraa ja kaikki terveellisyyksiä täynnä. Pullassa ei ole yleensä kuin vehnää ja rusinoita. Ellei ole erikoispullaa, jossa on kaikenlaista, eikä se muistuta vanhan ajan pullaa ollenkaan. Ostin vielä hallin siitä ranskalaistyyppisestä puodista jotain keksien tapaista ja viikunahilloa. Sitten menin kampaajalle.
Katselin metroasemalla ihmisiä. Ulkomaalaistaustaisia, kotimaista kansaa, vaivaisia kuten minä ja muita, lökäpöksyjä, reiällisiä farkkuja, muutamia sortseja, siinä kirjo. Enkä eksynyt. Osaan jo kulkea. Ajoin hissilläkin, eikä se jumittunut kerrosten väliin, joka minulla on aina hississä matkustaessani kauhuskenaariona. Koneportaissa taiteilin rollaattorin kansa. Metrossa, juuri kun olin saanut tungettua matkustuskortin laukkuun, tuli joukko lipun tarkastajia. Siinä vaunussa ei ollut yhtään pommilla matkustavaa. Ei mitään kivaa. Kuuntelin kuulutuksia asemista ja minulle selvisi ykskaks, että pääsen Itäkeskukseen silläkin metrolla, joka menee Vuosaareen. Jätin sen junan väliin, kun en ollut varma ja se oli niin ruma junakin. Odottelin Mellunmäen junaa, kun sillä olen ennenkin päässyt Itäkeskukseen. Väsyin. Nippanappa jaksoin pestä perunat kotona ja panna kiehumaan. Työnsin lihapullia mikroon ja join lasillisen viiniä. Se oli iltapäivän lounas.
Ihmiset ovat taas alkaneet jutella kanssani Itäkeskuksen penkeillä, joissa lepäilen. Viime aikoina en ole ollut juttutuulella, joten ynähdän vastauksia ja lepään nopeasti ja lähden jatkamaan matkaa. Eikö suomalaisen kuulu olla puhumaton, eikä ottaa missään tapauksessa kontaktia kehenkään? Onko se ihana tuppisuu- ja jöröaika jäänyt historiaan? Ei tämmöinen välittömyys sovi meille. Joku tolkku ja etäisyys pitää olla. Mun ympärillä on näkymätön, mutta tiukka muuri. Sen sisällä on mun yksityisalue. Ei sinne heitellä edes sanoja.
Täytyy soittaa talon huoltoon. Tykkään kyllä lämpimästä, mutta kun kylpyhuone on melkein kuin saunan oloinen, liika on liikaa. Putket, joissa vesi kulkee, ovat niin kuumat, ettei kättä voi pitää. Kylpyhuoneen kaapin hammastahnaputki ja meikinpoistoainepullot ovat reilun lämpimiä. Koko seinä hohkaa lämpöä. Ei liene luonnollista.
Katselin metroasemalla ihmisiä. Ulkomaalaistaustaisia, kotimaista kansaa, vaivaisia kuten minä ja muita, lökäpöksyjä, reiällisiä farkkuja, muutamia sortseja, siinä kirjo. Enkä eksynyt. Osaan jo kulkea. Ajoin hissilläkin, eikä se jumittunut kerrosten väliin, joka minulla on aina hississä matkustaessani kauhuskenaariona. Koneportaissa taiteilin rollaattorin kansa. Metrossa, juuri kun olin saanut tungettua matkustuskortin laukkuun, tuli joukko lipun tarkastajia. Siinä vaunussa ei ollut yhtään pommilla matkustavaa. Ei mitään kivaa. Kuuntelin kuulutuksia asemista ja minulle selvisi ykskaks, että pääsen Itäkeskukseen silläkin metrolla, joka menee Vuosaareen. Jätin sen junan väliin, kun en ollut varma ja se oli niin ruma junakin. Odottelin Mellunmäen junaa, kun sillä olen ennenkin päässyt Itäkeskukseen. Väsyin. Nippanappa jaksoin pestä perunat kotona ja panna kiehumaan. Työnsin lihapullia mikroon ja join lasillisen viiniä. Se oli iltapäivän lounas.
Ihmiset ovat taas alkaneet jutella kanssani Itäkeskuksen penkeillä, joissa lepäilen. Viime aikoina en ole ollut juttutuulella, joten ynähdän vastauksia ja lepään nopeasti ja lähden jatkamaan matkaa. Eikö suomalaisen kuulu olla puhumaton, eikä ottaa missään tapauksessa kontaktia kehenkään? Onko se ihana tuppisuu- ja jöröaika jäänyt historiaan? Ei tämmöinen välittömyys sovi meille. Joku tolkku ja etäisyys pitää olla. Mun ympärillä on näkymätön, mutta tiukka muuri. Sen sisällä on mun yksityisalue. Ei sinne heitellä edes sanoja.
Täytyy soittaa talon huoltoon. Tykkään kyllä lämpimästä, mutta kun kylpyhuone on melkein kuin saunan oloinen, liika on liikaa. Putket, joissa vesi kulkee, ovat niin kuumat, ettei kättä voi pitää. Kylpyhuoneen kaapin hammastahnaputki ja meikinpoistoainepullot ovat reilun lämpimiä. Koko seinä hohkaa lämpöä. Ei liene luonnollista.
4. huhtikuuta 2016
TAVARATALO TARVITSEE TAIKASAUVAA
Tykkään Tuhkimo-tarinoista. Ihan siitä alkuperäisestäkin. Katselin eilen ainakin kolmatta kertaa ohjaajaWayneWangin vuonna 2002 valmistuneen elokuvan "Maid in Manhattan". Tarina siivoojasta ja tulevasta senaattorista. Leffa on niiin romanttinen. Kyllä sitä tämmöinen romantiikan nälkäinen mielikseen katselee ja mukaan tempautuu.
Eilinen sujui oleillen sen kummempia aikaan saamatta. Tänään kauppaan, huomenna stadiin ja kampaajalle, ylihuomenna tapaan tohtorin ja torstaina tai perjantaina vien taas hiekkaa pankin lattialle. Ja jos minua jälleen kuulustellaan kuin rikollista, niin tulee tupenrapinat. Siitä sitten myöhemmin. Alkanut viikko siis suhtkoht reipasta menoa.
Olen saanut uuden blogilukijan, Piia Aurinkokujalla. Hienoa ja kiitos. Iloitsen jokaisesta, joka blogissani piipahtaa ja eritoten heistä, jotka useammin ja jopa vakituisesti. Aina toivoo, että luetaan. Niin minäkin teen, vierailen ja luen ja palaankin. Nyt myös Aurinkokujalle.
Yöllä olin vielä kolmen aikaan pirteä kuin peipponen. Lopulta nöyrryin ja otin puolikkaan nukahtamispillerin. En ole oikeastaan sitten syyskuun nukkunut kunnolla ilman apuja. Ennen minulla oli hyvät unen lahjat, jos muuten voin nukkua. Usein oli puolisoa hoidettava yölläkin, eikä silloin voinut. Nyt voisin, mutta uni ei tule.
YleAreenasta katselin leffan Englannin kuninkaasta, joka tapatti vaimojaan. Ainakin kaksi joutui mestauslavalle. Kuningas oli Henrik VIII. Oli se hurjaa aikaa 1500-luvulla. Liekö sen parempaa nytkään, vaikka presidentit ja kuninkaat eivät sentään kovin heppoisin perustein anna kuolemantuomioita. Muut antavat, terroristit etunenässä.
Stockmannin Ruotsista haalittu toimitusjohtaja Per Thelin eroaa. Tuli vuonna 2014 parantamaan Stockmannin huonoa tilaa. Ei oikein onnistunut, kun tavaratalo yhä lykkää tappiota. Ei Stockmann ole enää se Stockmann, johon helsinkiläiset ovat tottuneet. Kaukana siitä. Siellä on luovuttu kirjakaupasta, leluista, lemmikkieläimistä ja elektroniikasta. Näistä huolehtivat nyt vuokralaiset ja tavaratalo satsaa enemmän muotiin. Akateeminen Kirjakauppa on myyty Bonnierille ja se muutti sisustuksen, josta nousi aikamoinen äläkkä, kun puu pöydissä vaihtui viiluun. Entinen sai mennä ja myrtyneet kanta-asiakkaat paheksuivat. Muutakin muutosta tuli, pitäisi käydä katsastamassa. No, minä en oikein usko Stockmannin itsensä kohdalla tulevaisuuteen ja olen iloinen, että olen nähnyt sen kukoistuksen aikanaan ja ollut asiakkaana kolmannessa polvessa. Ehkä Suomi tulee menettämään Stockmanninsa. Kaikki "lidlistäistytetään", halpahalli tai aivan joku muu nousee Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulman rakennukseen, joka valmistui paikalleen 1930. Sitä ennen se oli Helsingissä muualla ja siellä "muualla" kävi minun isoäitini.
Eilinen sujui oleillen sen kummempia aikaan saamatta. Tänään kauppaan, huomenna stadiin ja kampaajalle, ylihuomenna tapaan tohtorin ja torstaina tai perjantaina vien taas hiekkaa pankin lattialle. Ja jos minua jälleen kuulustellaan kuin rikollista, niin tulee tupenrapinat. Siitä sitten myöhemmin. Alkanut viikko siis suhtkoht reipasta menoa.
Olen saanut uuden blogilukijan, Piia Aurinkokujalla. Hienoa ja kiitos. Iloitsen jokaisesta, joka blogissani piipahtaa ja eritoten heistä, jotka useammin ja jopa vakituisesti. Aina toivoo, että luetaan. Niin minäkin teen, vierailen ja luen ja palaankin. Nyt myös Aurinkokujalle.
Yöllä olin vielä kolmen aikaan pirteä kuin peipponen. Lopulta nöyrryin ja otin puolikkaan nukahtamispillerin. En ole oikeastaan sitten syyskuun nukkunut kunnolla ilman apuja. Ennen minulla oli hyvät unen lahjat, jos muuten voin nukkua. Usein oli puolisoa hoidettava yölläkin, eikä silloin voinut. Nyt voisin, mutta uni ei tule.
YleAreenasta katselin leffan Englannin kuninkaasta, joka tapatti vaimojaan. Ainakin kaksi joutui mestauslavalle. Kuningas oli Henrik VIII. Oli se hurjaa aikaa 1500-luvulla. Liekö sen parempaa nytkään, vaikka presidentit ja kuninkaat eivät sentään kovin heppoisin perustein anna kuolemantuomioita. Muut antavat, terroristit etunenässä.
Stockmannin Ruotsista haalittu toimitusjohtaja Per Thelin eroaa. Tuli vuonna 2014 parantamaan Stockmannin huonoa tilaa. Ei oikein onnistunut, kun tavaratalo yhä lykkää tappiota. Ei Stockmann ole enää se Stockmann, johon helsinkiläiset ovat tottuneet. Kaukana siitä. Siellä on luovuttu kirjakaupasta, leluista, lemmikkieläimistä ja elektroniikasta. Näistä huolehtivat nyt vuokralaiset ja tavaratalo satsaa enemmän muotiin. Akateeminen Kirjakauppa on myyty Bonnierille ja se muutti sisustuksen, josta nousi aikamoinen äläkkä, kun puu pöydissä vaihtui viiluun. Entinen sai mennä ja myrtyneet kanta-asiakkaat paheksuivat. Muutakin muutosta tuli, pitäisi käydä katsastamassa. No, minä en oikein usko Stockmannin itsensä kohdalla tulevaisuuteen ja olen iloinen, että olen nähnyt sen kukoistuksen aikanaan ja ollut asiakkaana kolmannessa polvessa. Ehkä Suomi tulee menettämään Stockmanninsa. Kaikki "lidlistäistytetään", halpahalli tai aivan joku muu nousee Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulman rakennukseen, joka valmistui paikalleen 1930. Sitä ennen se oli Helsingissä muualla ja siellä "muualla" kävi minun isoäitini.
3. huhtikuuta 2016
LÄTTYJÄ
Sunnuntai, vaan ei vielä suvisunnuntai. Menettelee tämäkin. C soitti eilen, mammaraiselle on ilmaantunut vaivaa. Hämmästytti minut kertomalla varanneensa ajan lääkäriin. Yleensä diagnosoi itseksensä kotona ja toivoo parantuvansa. Mistä hän on saanut päähänsä, että minulla on nivelrikko? Ei ole ainakaan todettu, mutta totta maar nivelissä on jo kulumaa. Minua vaivaa leikattu lonkka, jossa on rasitusmurtumia, uusia ja vanhoja, metallia ja ruuveja. Eikä ole särkyä, mutta väsyy aiempaa useammin ja enemmän. Pitää levätä. Tietyt liikkeet ovat pahasta ja niitä tulee, kun joutuu liikkumaan. Silloin ähkäisen.
Tänään pelkkää oleilua, ei muuta. Eilen paistoin lättyjä. Juu, niitä oikeita, ei mitään pannaria uunissa. Jääkaapissa oli salaattikastiketta varten aloitettu kermaviilipurkki ja ei kun sekaan ohukaistaikinaan. Keittiö tuoksui jotenkin "vanhanaikaiselta", tuli äidin räiskälepaistamiset mieleen. Paistan ohuita ja pitsireunaisia. Minulla on erittäin hyvä ohukaispannu, joka vihitty vain lätyille. Istun rollaattorin päällä ja nousen ylös, kun on kääntämisen vuoro. Heittää en uskalla.
Valvoskelin viime yönä ja aamulla tuli nukuttua kauemmin. Ennen muinoin nousin aina varhain, valvoin tai en. No, puolison hoitaminen ei kelloa katsonut. Hommat tehtävä heti aamusta. Joskus päivällä varastin pienen lepohetken, kun puoliso nukkui. Oli se semmoista kokonaisvaltaista ja melkein ympärivuorokautista. Mutta mielelläni kaiken tein. Olisin jatkanut, jos se olisi minulle suotu. Kaikki muuttui ja jäin yksin. Asun täällä missä en viihdy, elän täällä missä en halua.
"Siis mielen routa, murhe pois!
Sen kevään lämmin voittaa -
ken kaihon orja olla vois,
kun riemun aika koittaa?
Siis kevään laulu raikas vaan
nyt kaikkialla kaikukaan!
Jo kevät tullut on!
(Uno von Schrowe ote runosta "Kevätlaulu")
Tänään pelkkää oleilua, ei muuta. Eilen paistoin lättyjä. Juu, niitä oikeita, ei mitään pannaria uunissa. Jääkaapissa oli salaattikastiketta varten aloitettu kermaviilipurkki ja ei kun sekaan ohukaistaikinaan. Keittiö tuoksui jotenkin "vanhanaikaiselta", tuli äidin räiskälepaistamiset mieleen. Paistan ohuita ja pitsireunaisia. Minulla on erittäin hyvä ohukaispannu, joka vihitty vain lätyille. Istun rollaattorin päällä ja nousen ylös, kun on kääntämisen vuoro. Heittää en uskalla.
Valvoskelin viime yönä ja aamulla tuli nukuttua kauemmin. Ennen muinoin nousin aina varhain, valvoin tai en. No, puolison hoitaminen ei kelloa katsonut. Hommat tehtävä heti aamusta. Joskus päivällä varastin pienen lepohetken, kun puoliso nukkui. Oli se semmoista kokonaisvaltaista ja melkein ympärivuorokautista. Mutta mielelläni kaiken tein. Olisin jatkanut, jos se olisi minulle suotu. Kaikki muuttui ja jäin yksin. Asun täällä missä en viihdy, elän täällä missä en halua.
"Siis mielen routa, murhe pois!
Sen kevään lämmin voittaa -
ken kaihon orja olla vois,
kun riemun aika koittaa?
Siis kevään laulu raikas vaan
nyt kaikkialla kaikukaan!
Jo kevät tullut on!
(Uno von Schrowe ote runosta "Kevätlaulu")
2. huhtikuuta 2016
IKIOMA PANKKIKRIISI
Ensi viikolla taas pankkiin rahanpesuun, ei kun tarkoitan rahan nostoon tililtä. Kerään jo voimia. Tulee takuulla sanomista "mitä toi nainen käy täällä vähän väliä, taitaa kaikesta huolimatta olla filunkia mammaraisella, on sillä jossakin Etelä-Amerikassa ikioma unikkopelto, voi olla kaksikin".
Miten tämmöinen pankkikäynti voikin saada maailmani näin sekaisin? No totta maar, kun pidetään roistona ja rahanpesijänä. Olen lainkuuliainen, joskus ihan peettimäisyyteen asti, mutta toisaalta taas hiukan lipsun. Tarkoittaa, etten aina etsi suojatietä katua ylittäessä ja auto kun oli, ajoin toisinaan ylinopeutta. Niin, ja olen minä pienenä ollut hernevarkaissa. Nyt sitten joudun pankissa syyniin nostaessani rehellisesti hankittuja omia rahojani omalta tililtäni. Kaksitoista vuotta omaishoitajuutta ja kaupungin palkkalistoilla. Ymmärtäisin kuulustelun (ja niin päin se pitäisi mennäkin), jos olen panemassa tililleni suuria summia. Mistä saatu? Arpajaisvoitto? Perintö? Onko verot maksettu? Mafia lähettänyt? Tulen tappelemaan pankissa, jos niikseen tulee, kun taas heitetään ylleni epäilyksen tumma varjo. Ne eivät tiedä, että tämän rollaattorin kahvoissa onkin aika kova luu. Jos alaraajoissa on rajoittuneisuutta, ei se tarkoita, että yläpääkin on vajavainen. Tässä samaisessa pankissa minua yleensä kohdellaan kuin lasta "oletko nyt varmasti oikeassa pankissa ja jos haluat käteistä, sitä saa vain alakerrassa". Tästä alkoi antipatiani tätä pankkia kohtaan. No, me asiakkaathan tuomme vain hiekkaa pankin lattialle, kuten Björn Wahlroos on sanonut. Jukupliut, jos pankeilla ei ole asiakkaita, ei ole pankkejakaan. Mitenkäs sitten Nallen suu pannaan?
Puhinastani huolimatta eilinen sujui melko mukavasti. Nukuin pitkään, otin verenpainelääkkeet, mittasin verenpaineen, tiputtelin kahvia ja sivelin paahtoleivän päälle piparjuurijuustoa. Muutama puhelu, läppärillä puuhastelua, roskiksella, lounaan syömistä ja miettimistä, koska hiiessä imuroisin. Sitten tuli ilta ja lähdin Emmerdaleen. Katie putosi lattian läpi ja kuoli. Minua ei itkettänyt. Muuta en sitten tv:stä katsonutkaan. Ai niin, uutiset kyllä. Kreikka palauttaa turvapaikanhakijoita takaisin Turkkiin. Vesi nousee, jos jäätiköt sulavat, kuten laskettu on. Miten käy Helsingin? Ainakin Kauppatorille nousee. Kesänopeudet taas teillä. Talvi on ohi. Venäläiset lopettivat Suomen visiitit, kiinalaiset tilalle. Presidentti Niinistö on Washingtonissa ydinturvakokouksessa. Että semmoista. Hyvää lauantaita.
Miten tämmöinen pankkikäynti voikin saada maailmani näin sekaisin? No totta maar, kun pidetään roistona ja rahanpesijänä. Olen lainkuuliainen, joskus ihan peettimäisyyteen asti, mutta toisaalta taas hiukan lipsun. Tarkoittaa, etten aina etsi suojatietä katua ylittäessä ja auto kun oli, ajoin toisinaan ylinopeutta. Niin, ja olen minä pienenä ollut hernevarkaissa. Nyt sitten joudun pankissa syyniin nostaessani rehellisesti hankittuja omia rahojani omalta tililtäni. Kaksitoista vuotta omaishoitajuutta ja kaupungin palkkalistoilla. Ymmärtäisin kuulustelun (ja niin päin se pitäisi mennäkin), jos olen panemassa tililleni suuria summia. Mistä saatu? Arpajaisvoitto? Perintö? Onko verot maksettu? Mafia lähettänyt? Tulen tappelemaan pankissa, jos niikseen tulee, kun taas heitetään ylleni epäilyksen tumma varjo. Ne eivät tiedä, että tämän rollaattorin kahvoissa onkin aika kova luu. Jos alaraajoissa on rajoittuneisuutta, ei se tarkoita, että yläpääkin on vajavainen. Tässä samaisessa pankissa minua yleensä kohdellaan kuin lasta "oletko nyt varmasti oikeassa pankissa ja jos haluat käteistä, sitä saa vain alakerrassa". Tästä alkoi antipatiani tätä pankkia kohtaan. No, me asiakkaathan tuomme vain hiekkaa pankin lattialle, kuten Björn Wahlroos on sanonut. Jukupliut, jos pankeilla ei ole asiakkaita, ei ole pankkejakaan. Mitenkäs sitten Nallen suu pannaan?
Puhinastani huolimatta eilinen sujui melko mukavasti. Nukuin pitkään, otin verenpainelääkkeet, mittasin verenpaineen, tiputtelin kahvia ja sivelin paahtoleivän päälle piparjuurijuustoa. Muutama puhelu, läppärillä puuhastelua, roskiksella, lounaan syömistä ja miettimistä, koska hiiessä imuroisin. Sitten tuli ilta ja lähdin Emmerdaleen. Katie putosi lattian läpi ja kuoli. Minua ei itkettänyt. Muuta en sitten tv:stä katsonutkaan. Ai niin, uutiset kyllä. Kreikka palauttaa turvapaikanhakijoita takaisin Turkkiin. Vesi nousee, jos jäätiköt sulavat, kuten laskettu on. Miten käy Helsingin? Ainakin Kauppatorille nousee. Kesänopeudet taas teillä. Talvi on ohi. Venäläiset lopettivat Suomen visiitit, kiinalaiset tilalle. Presidentti Niinistö on Washingtonissa ydinturvakokouksessa. Että semmoista. Hyvää lauantaita.
1. huhtikuuta 2016
AASIEN VANHAINKOTI
Palaan vielä tähän rahanpesujuttuun (toinen teksti tänään), jonka tiimoilta minuun pankissa takerruttiin nostaessani rahaa tililtäni. Nyt jos kysytään, lähetänkö rahaa ulkomaille, kerron aikaisemmin lähettäneeni. Mitähän tuumivat? Joudun selittämään aivan taatusti. Puoliso ja minä lähetimme todellakin muutaman vuoden ajan rahaa Kyprokseen. Olimme adoptoineet Friends of the Cyprus Donkey-nimiseltä aasifarmilta Vounin kylässä kaksi aasia, Pegasus ja Noddy. Saimme niistä informaatiota ja farmin lehden muutaman kerran vuodessa. Kyllä toiminta farmilla oli aivan rehellistä aasien hyväksi. Maassa on tapana laittaa vanhaksi tullut aasi mieron tielle, jossa se kulkee väsyneenä ja hylättynä, kunnes sen joku vie aasifarmille. Mekin näimme näitä aaseja teitten poskissa: mauri on työnsä tehnyt, mauri saa mennä.
Farmilla käydessämme siellä asui pari sataa heitteille jätettyä aasivanhusta, joita hoidettiin huolellisesti ja hellästi sen ajan, mitä niillä vielä jäljellä oli. Aasi on kuitenkin sitkeä olento, että isolla osalla asukkeja oli edessään vielä monta onnellista vuotta kavereitten kanssa. Paikalla oli eläinlääkäri ja eläinten hoitajia sekä palkallisina että vapaaehtoistyössä. Työtä riitti. Farmilla oli myös kauppa, jossa joka lähtöön aaseihin liittyvää. Minä ostin mukeja ja jotain muuta pientä. Aasien vanhainkotia piti englantilainen pariskunta, jotka aikoinaan olivat kauhistuneet aasien julmaa kohtelua panna maantietä kulkemaan. Keskustelin heidän kanssaan pitkästi ja he olivat todellakin sydämestään vihkiytyneet työlleen. Kyproksen käynnistämme on suunnilleen 14-15 vuotta, nykyistä tilannetta en tiedä. Minulla on yhä Pegasuksen ja Noddyn valokuvat sekä viralliset adoptiopaperit. Pitääköhän ottaa pankkiin mukaan, ettei homma vaikuta rahanpesulta ulkomaille lähetettyine rahoineen? Meitä valvotaan. Yksikään mummeli rollaattorin kahvoissa ei säästy epäilyiltä, kun hän konttaa pankkiin nostamaan säästöjään. Minne niitä lähettääkään pestäväksi? Vai peseekö itse? Minua ketuttaa ja vimmatusti suututtaa pankkien "asiakaspalvelu". TÄMÄ TIETÄÄ SOTAA !
Farmilla käydessämme siellä asui pari sataa heitteille jätettyä aasivanhusta, joita hoidettiin huolellisesti ja hellästi sen ajan, mitä niillä vielä jäljellä oli. Aasi on kuitenkin sitkeä olento, että isolla osalla asukkeja oli edessään vielä monta onnellista vuotta kavereitten kanssa. Paikalla oli eläinlääkäri ja eläinten hoitajia sekä palkallisina että vapaaehtoistyössä. Työtä riitti. Farmilla oli myös kauppa, jossa joka lähtöön aaseihin liittyvää. Minä ostin mukeja ja jotain muuta pientä. Aasien vanhainkotia piti englantilainen pariskunta, jotka aikoinaan olivat kauhistuneet aasien julmaa kohtelua panna maantietä kulkemaan. Keskustelin heidän kanssaan pitkästi ja he olivat todellakin sydämestään vihkiytyneet työlleen. Kyproksen käynnistämme on suunnilleen 14-15 vuotta, nykyistä tilannetta en tiedä. Minulla on yhä Pegasuksen ja Noddyn valokuvat sekä viralliset adoptiopaperit. Pitääköhän ottaa pankkiin mukaan, ettei homma vaikuta rahanpesulta ulkomaille lähetettyine rahoineen? Meitä valvotaan. Yksikään mummeli rollaattorin kahvoissa ei säästy epäilyiltä, kun hän konttaa pankkiin nostamaan säästöjään. Minne niitä lähettääkään pestäväksi? Vai peseekö itse? Minua ketuttaa ja vimmatusti suututtaa pankkien "asiakaspalvelu". TÄMÄ TIETÄÄ SOTAA !
ANKKAA MUKAMAS
Pitäisi laahautua vaatekauppaan. Pitäisi ja pitäisi. Sentään olen varannut ajan sekä kampaajalta että lääkäriltä. Jälkimmäinen on tätä verenpaineseurantaa, vaikka itse mittaan aamuin illoin. Kirjaan luvut ja vien tohtorille kahden viikon välein. "Ei, ei siitä ole vaivaa", sanoin tohtorille, kun kysyi. Parempi näin kuin hypätä jossain mittauttamassa. Siitä vasta vaivaa olisi.
Tänään on sitten se narrituspäivä. Gregoriaaniseen kalenteriin siirtyminen 1500-luvulla antoi luvan tämän päivän valehteluun ja jekutukseen. Siirrettiin vuosi alkavaksi 1. tammikuuta, eikä huhtikuun ensimmäisenä kuten aikaisemmin. Lupa laskea palturia sydämen kyllyydestä ja hölmö se, joka uskoo. Minä olen monesti ollut.
O-la-laa, ostin Herkusta, ranskalaisuutta kun nyt siellä vietetään ja Ranska on ehdottomasti ruokamaa, valmiin mikroaterian Confit de Canard. Kamalaa! Pari ankaksi kutsuttua lihapalaa ja harmaita perunaviipaleita. Kuvassa olivat aivan erilaisia, herkullisen näköisiä suorastaan. No, minähän lykkäsin aterian lautaselle ja mikroon, lisänä vielä juurespihvi (ei kuulunut asiaan ja oli sitä paitsi kreetalainen). Otin mikrosta ja lisäsin salaattia. Pihvi ja salaatti oli hyvää. Jos mestarikokki Gordon Ramsay maistaisi tätä ranskalaismoskaa, haukkuisi pataluhaksi ja jättäisi syömättä kuten minäkin. Katselin netistä ranskalaisia ruokia ja minua jäi vaivaamaan, kun samalla sivulla kuvan kanssa selitettiin, miten päästä vaivaisenluusta seitsemässä minuutissa eroon. Hyvää aprillipäivää !
Tänään on sitten se narrituspäivä. Gregoriaaniseen kalenteriin siirtyminen 1500-luvulla antoi luvan tämän päivän valehteluun ja jekutukseen. Siirrettiin vuosi alkavaksi 1. tammikuuta, eikä huhtikuun ensimmäisenä kuten aikaisemmin. Lupa laskea palturia sydämen kyllyydestä ja hölmö se, joka uskoo. Minä olen monesti ollut.
O-la-laa, ostin Herkusta, ranskalaisuutta kun nyt siellä vietetään ja Ranska on ehdottomasti ruokamaa, valmiin mikroaterian Confit de Canard. Kamalaa! Pari ankaksi kutsuttua lihapalaa ja harmaita perunaviipaleita. Kuvassa olivat aivan erilaisia, herkullisen näköisiä suorastaan. No, minähän lykkäsin aterian lautaselle ja mikroon, lisänä vielä juurespihvi (ei kuulunut asiaan ja oli sitä paitsi kreetalainen). Otin mikrosta ja lisäsin salaattia. Pihvi ja salaatti oli hyvää. Jos mestarikokki Gordon Ramsay maistaisi tätä ranskalaismoskaa, haukkuisi pataluhaksi ja jättäisi syömättä kuten minäkin. Katselin netistä ranskalaisia ruokia ja minua jäi vaivaamaan, kun samalla sivulla kuvan kanssa selitettiin, miten päästä vaivaisenluusta seitsemässä minuutissa eroon. Hyvää aprillipäivää !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)