OHI ON

Ystäväni on leikattu.Veivät toisen rinnan.Muuten kaikki hyvin.Mietin tänään istuttaessani loppuja pelargoneja kolmimetriseen laatikkoon,miltä hänestä oikeasti tuntuu.Miltä tuntuu menettää toinen rinta? Hän on urhea ja reipas nainen.Nauroi puhelimessa soittaessaan sairaalan vuoteesta.Päästävät kotiin pian.On opeteltavaa.On oltava hissunkissun aluksi.Antavat tyhjän täytettä että symmetria säilyy.Etteivät ihmiset katsele toispuolista.Häviääkö naisesta tämmöisen leikkauksen yhteydessä muutakin? Joskus on kerrottu jotain.On tarinoita.Puoliso lähtenyt,kun vaimosta tuli vajaa.Naiseus vähenee,sanovat.Kuitenkin elämä jäi,vaikka sen hintana olikin toinen rinta.Sen hinnan me kaikki mielellämme maksamme.Tsemppiä,ystäväiseni.Kesä tulee.Lämmittävä paiste ja raikas tuuli.Arvet paranevat.

Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.

Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille  tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.

Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.

HYVÄÄ ASIAKASPALVELUA

Olen aikaisemmin kirjoittanut puolison nykyisestä mielijuomasta Lehtikuohusta.Valmistaja KontioMehu Jakokoskella Pohjois-Karjalan kunnailla.Juoma on täysin alkoholiton ilman käymismenetelmää tehty.Sitä en blogissa tainnut kertoa,että joidenkin pikkolopullojen kierrekorkit tuottavat minulle avaamisvaikeuksia.No,soitin Jakokoskelle ja pääsin juttusille itsensä johtajan kanssa.Tein reklamaation,jota kuunneltiin.Tosin epäluuloisessa sävyssä,kun "kukaan ei ole aikaisemmin valittanut".Mainitsin ostopaikan Stockmannin Herkun.Olin senverran kuitenkin vakuuttava,että johtaja lupasi panna Etelä-Suomen myynti- ja markkinointipäällikön hänen asioidessaan täälläpäin asialle ja tulemaan kotiini pulloja tarkistamaan.

Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti  purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.Opettelen sen käyttöä.Luultavasti kuitenkin joudun käyttämään vanhaa menetelmääni eli lyömään vasaralla naulan korkin läpi ja ujuttamaan reijästä juoman lasiin.Ehkä puoliso jossain vaiheessa kyllästyy Lehtikuohuun ja ongelma poistuu päiväjärjestyksestämme luonnollisella tavalla.Mutta aika hyvää asiakaspalvelua KontioMehulta,eikö? Lähetin sähköpostia johtajalle ja kiitin.Sain vastauksen,jossa luvattiin parantaa korkkien avattavuutta vastaisuudessa.

Tänään luvattu viisitoista astetta komeasti plussaa päivällä.Eevi kertoi eilen Perämeren jäitten juuri lähteneen eikä oikeastaan muutamaa sinivuokkoa paitsi keväästä vielä muuten tietoakaan.No,kyllä se sinnekin ehtii kunhan kerkiää.Maa on pitkä.Muistin siinä paikassa meidän Norjan matkamme kerran kesäkuussa.Helsingissä jo kesää vietettiin,Eevin piha Oulun tienoolla vasta heräilemässä,Kilpisjärvi jäässä.Talveen mentiin.Mutta siitä kun puikahdimme Norjan puolelle ja Golfvirran tuntumaan,johan lykkäsi suvea.Sain ensimmäisen kerran elämässäni tuta tämän virran mahdin.Puutarhat kukoistivat,kukat kukkivat ja oli lämmintä.Eikä matkaa Kilpisjärveltä ollut kuin muutama mokoma poronkusema Norjanmeren rannikolle.

Istutan margaretoja  ja pelargoneja tänään,mitä eilen jaksoin muun kuorman yhteydessä kotiin tuoda.Huomenna lisää ja torstainakin on vielä kaupungille meno.Tuuraajapäivä.Vähitellen,vähitellen saan kukkalaatikot kesäkuntoon pihalla.

TUHO

Kun tänä aamuna huuhtelin vessanpöntön,katselin kirkasta vettä,joka kohisi iloisesti muodostaen pyörteitä  pytyssä ennen kuin hävisi putkistoon.Meitä ihmisiä on yli kuusi miljardia ja yli yksi miljardi  elää veden puutteessa maapallolla,kertoi eilen järkyttävä Äiti maa-ohjelma televisiossa.Me muut tuhlaamme vettä senkuin ehdimme.Maapallo on tuhon partaalla,kertoi dokumentti.Minäkin moneen kertaan aiheesta paasannut ystävilleni sekä suusanallisesti että blogissa.Meitä on ensinnäkin aivan liikaa ja väkiluku senkuin lisääntyy.Ruoka loppuu.Hukumme omiin jätteisiimme,tämäkin on tosiasia.Me hävitämme luontoa,sen kasvillisuutta,puustoa ja eläimistöä.Me valtaamme koko ajan enenevässä määrin tilaa omiin tarpeisiimme,muokkaamme maapalloa sitä  riistäen ja sitä kunnioittamatta.Autoille lisää teitä,autoja lisää.Aavikot laajenevat,Sahara valuu kohti Eurooppaa,kuivuus tappaa.Ilmasto lämpenee hälyttävästi.Ikijäät sulavat.Luonnon katastrofit ovat ennätysmäisesti lisääntyneet.Jopa Suomessa saamme tuta metsää kaatavia trombeja.Vedenalaisia maanjäristyksiä tuon tuosta muualla maailmassa.Tsunamit vyöryvät maalle hävittäen kaiken tieltään.Tulivuoret syöksevät kidastaan tulta ja  laavaa,pyroklastiset tuhkapilvet tukahduttavat kaiken virratessaan alaspäin rinnettä.

Pieni määrä meistä kantaa huolta.Miettii mitä tehdä,että äiti Maa pelastuisi ennen kuin on liian myöhäistä.Tässä asiassa minä olen pessimisti ja povaan jo olevan liian myöhäistä.Sitäpaitsi tuon pienen huolestuneen ihmisjoukon lisäksi muut elävät huolettomasti kuin ellunkanat ymmärtämättä asian vakavuutta.Kerrotaan aina maapallolla olleen kuivia,kuumia aikoja,sukupuuttoa,jääkausiakin.Mutta ihmisiä on ollut paljon vähemmän.Mehän aiheutamme itse nyt edessämme olevan tuhon.Me emme osaa enää hillitä ahneuttamme vallata koko ajan maapalloa enemmän ja enemmän,ottaa siitä kaiken itsellemme ajattelemattakaan seurauksia.Emme ole nimemme mukaisesti homo sapiens-lajia.Viisaita emme ole.

Äiti maa-dokumentti järkytti minua ja sen kolme jatko-osaa tulevat tekemään saman.Järkytti,vaikka tiesinkin kaiken siinä kerrotun.Jälleen iloitsin siitä,että pääsen alta pois ennenkuin kaaos on valmis.Ja aion tulla aaveena joidenkin vuosisatojen kuluttua katsomaan hävitystä.Muistelemaan kuinka kaikki alkoi ja mitenkä olin tuhoon osasyyllinen minäkin nauttimalla kaikesta mukavuudesta, ylettömästä puhtaan veden tuhlaamisesta,elektroniikalla täytetystä kodistani,huonekaluista ja paperista,joiden valmistus oli vaatinut metsien hävittämistä,ruuasta,jonka vuoksi monet metsäneläimet olivat henkensä menettäneet.Olin syyllinen.

MENNEISYYDEN KERTOMAA

Vaikka eilispäivän tuulinen ja kolea sää ei meitä suuremmin houkutellut,lähdimme silti kaupungintalon Pää ja sydän-näyttelyyn sekä torille ja halliin.Minun piti ensialkuun lykkimäni,mutta onneksi iski laiskuus ja tilasin kuljetuksen.Kylmä olisi tullut vasten tuulta puskea.

Viihdyimme tovin Leijonakorttelissa katsellen kuvia kotikaupunkimme historiasta,sen alusta ja nykyajasta.Työnsin puolison suuren Aleksanteri I:n kuvan eteen.Hänhän oli se,joka tahtoi Suomen suuriruhtinsakunnan pääkaupungille komeammat puitteet kuin mitä puutalomiljöö pystyi tarjoamaan ja sitä työtä kutsuttiin C.L.Engel tekemään.Kysyin Aleksanterin kuvan edessä,näkeekö puoliso miehen ? Sanoi näkevänsä.Minä esittelin hänet varmemmaksi vakuudeksi,kun en ole selvillä mieheni historian tuntemuksesta enää hänen sairautensa aikana,Venäjän keisariksi. Puoliso näytti hämmästyneeltä.Silloin huomasin hänen katselevan vieressään olevaa näyttelyvierasta,joka tutki samaa kuvaa.

Nämä ovat niitä pieniä episodeja arjessamme,jolloin en tiedä,onko esitys puolison huumoria vai huono näkökö tekee tepposen?  Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana ottamaan nämä tapaukset vastaan tyyneydellä sen enempää miettimättä.Kiersimme näyttelyalueen.Vanhojen karttojen kohdalla sydämeni hypähti ja näin hetken itseni kulkemassa 1800-luvun Helsingissä niihin aikoihin,kun Helsingin keskusta nykyisen Senaatintorin varrella oli jo hahmottunut ja kaupunki hyvää vauhtia kasvamassa huvi- ja liike-elämän keskukseksi.

Kaupungintalosta suunnistin torille,jossa nupukivet iloisesti hyppyyttivät pyörätuolia ja tuuli kävi luihin ja ytimiin.Ostin kukkakimpun Havis Amandan silmälläpidon alaisena olevasta kukkakojusta.Tämän jälkeen Vanhaan kauppahalliin,jossa oli venäläisten turistien invaasio menossa.Iso joukko pitkänä letkana kulki hallin päästä päähän mitään ostamatta.Kävi sääliksi pienten myymälöidensä uumenissa seisoskelevia myyjiä.Olin pahoillani siitä,että tämä vanha,arvokas ja kaunis halli ei ole enää entisensä eikä liioin helsinkiläisten asiakkaiden suuremmassa suosiossa kuten muinoin oli.

Se on kokenut remonttiensa jälkeen jonkunlaisen epäonnistumisen.Ruokapuolen liikkeet vähentyneet.Nyt myydään keittiövälineitä ja keittokirjallisuutta siinä missä ennen oli lihaa ja leikkeleitä,hedelmiä,vihanneksia,riistaa,kananmunia,maitoa... Vain muutama on jäljellä.Tänään tätä Gustav Nyströmin suunnittelemaa hallia täyttää sushibaari,kebabpaikat,täytettyjen sämpylöiden myymälät,Alko... Tietysti myös suurilla marketeilla on osuutta asiakas- ja kauppiaskadossa.Keskustan tavaratalot vievät niin ikään asiakkaiden huomion tästä 1889 avatusta hallista.Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1888,jolloin  halli ei vielä suunnitelmista huolimatta ollut valmis.Syynä oli sementin vähyys talon betonipohjassa.Vanha kauppahalli ansaitsisi olla ihmisten suosiossa tänäkin päivänä muutenkin kuin turistien pikaisen valokuvauksen kohteena.

KUULUMISIA KOLMANNESTA KERROKSESTA

Tänään aikeena viihdyttää sekä itseäni että puolisoa menemällä torille ja kaupungintalon Pää ja sydän-näyttelyyn.Torilla enemmänkin tätä päivää ja toisessa juhlavammassa ympäristössä Leijonakorttelissa  tarinaa Helsingin 200-vuotisesta taipaleesta pääkaupunkina. Yhdysvaltalainen runoilija Ralph Waldo Emerson (1803-1882) on sanonut "Historian tarkoitus on antaa arvoa tälle hetkelle ja sen velvoituksille." Näissä ylevissä mietteissä käymme menneeseen ja tähän päivään.

Sofiankadulla 12.5.juhlitaan. On Helsingin kaupunginmuseon kevätjuhla.Laulua ja mimiikkaesitys sekä vielä Komisario Palmu-suunnistus "Enemmän funkista,Reino!"-näyttelyssä.Niin ja Marko Haavisto ja Poutahaukat-yhtyeen esitys joskus yhden maissa iltapäivällä.Sofiankatu on se mukulakivinen katu Senaatintorin ja Kauppatorin välissä,jossa ainakin vähän historian lehti havisee.Katu kuuluu Torikorttelit-alueeseen,jota elävöitetään meidän kaikkien käyttöön Engelin empire-tyylisten rakennusten ympäristössä.Suunnitelmien mukaan valmiina ensi kesänä.Sitten kantsii dallailla.

Eilen oli kotimatkalla kaupungilta mahdottoman miellyttävä kuljettaja.Yksi parhaimmista meitä kuljettaneista vuosien aikana.Hänestä huokui työn tekemisen ilo.Kertoikin nauttivansa ammatistaan,jonka vasta viime syksynä aloittanut.Toivottavasti jatkuu,ei stressaannu,väsy tai kyllästy,kuten monelle tänä päivänä käy. Hän antoi uutta uskoa  ammattinsa taitaviin ja kohteliaisiin kuljettajiin.Meitä kotoa hakenut oli yli 20 minuuttia myöhässä.Ei pyytänyt anteeksi ja olisi voinut soittaa (heillä on kaikilla työn puolesta matkapuhelin ja asiakkaiden numerot) ja kertoa tulevansa sovittua aikaa paljon myöhemmin.Ehkä hänen kaukaisessa maassaan ei näitä tapoja ole.Onneksi oli tämä jälkimmäinen kaveri,joka pelasti käytöksellään meidän loppupäivämme.

Pohjoisespaa ajaessamme näin ettei vielä yhtäkään kesäkukkaistutusta Esplanadin puistossa.Vielä pitää odottaa minunkin.Säätiedot kertovat tavallista viileämmästä toukokuun alusta.Lunta tupruttelee pohjoisessa,etelämpänä öisin hallaa tai jopa pikkupakkasta,asteissa ei päivisinkään hurraamista.Silti ihmiset ovat aika kepeästi vaatetettuja.Joillakin jo sortsit ja joku uskallikko mekkosillaan.Siinäpä sitten flunssaa hankitaan.Ei toukokuun alku vielä Suomessa kesää tee,vaikka joku  jo nähnyt pääskysiä ja siitä sanotaan ettei päivääkään.Minun kesälintutuntemukseni on vasta ulottunut västäräkkiin.Se keikutti pyrstöään tässä pihalla syötävää etsien.Toivottavasti löysikin muutaman kohmeloisen hyönteisen.Mehiläisiä näkyy talvipöppöröisenä lentelevän hitaasti eikä niin varmasti.Yhden löysin auringonpaisteesta parvekkeen lattialta.Ehkä sai siipensä kuntoon,kun pudotin paperinenäliinassa ikkunasta ulos.Jostain kerran luin,että todennäköisyyden mukaan ei mehiläisen pitäisi pysyä ilmassa ruumiseensa nähden liian pienillä siivilläään.Mutta jollain ihmeen kaupalla vaan pystyy pysymään ja vielä lentämäänkin.Luonto on täynnä ihmeitä.

TOUKOKUU KUUKAUSISTA IHANIN

Toukokuu! Se tuoksuu jo kesälle,mullalle ja ruoholle.Koivut vihertävät,pihan koristepuut työntävät uutta heleää väriä oksiinsa. Pian saavat kukkavaipan ylleen.Pojat pelaavat  paitahihasillaan jalkapalloa nurmikolla ja kadun asfaltti on täynnä liitupiirroksia.Panin puolisolle  lyhyet alushousut! Se on meillä yleensä varma alkavan kesän merkki.Minulla samaa markkeerasi polvisukat aikoinaan.

Ihasteltiin eilispäivänä taas ulappaa,lokkien liitoa ja hanhien isoäänistä ylilentoa.Mitä ihmeen asiaa niillä on koko ajan? Sitten laskeutuvat monikymmenpäisenä parvena maahan ja alkavat kinastella aterioimispaikoistaan kesään valmistautuvalla nurmella.Kaksi hanhea oli erillään muista.Ne kulkivat rintarinnan ja toinen oli pienempi toista.Vasta-avioituneita ehkä.Välillä sipaisivat nokallaan vierustoveriaan.Ilmiselvästi rakkautta.Muut antautuivat hyvän syötävän ruohotuppaan etsimiseen,nämä rakentelivat tuulentupia tulevasta,jossa kiintymystä ei ole puuttuman, pesänteko mielessä ja aikanaan munasta kuoriutuva jälkikasvu.Nämä kaksi näyttivät uppoutuvan toisiinsa niin syvästi,että eivät huomanneet muun joukon nousua siivilleen,vaikka siitä kuului aikamoinen siipien havina.Sinne jäivät aivan kaksin.Eikä siinä muita tarvittu.

Istuksin pitkät tovit parvekkeellakin eilen.Pihaelämä hiljaista,rauhoittavaa.Muistelin vappuja osakunnassa,silloisia ystäviä ja nuorta miestä,joka nyt on puolisoni.Ylioppilastalolta lähdimme joukolla  todistamaan Mantan lakitusta.Se tapahtui noihin aikoihin keskiyöllä. Ojensin jalat rahille edessäni ja hymyilin muistoilleni.Ne olivat vappuja ne!

Silmäilin tähän päivään taas palattuani juustomainoksia Stockmannin mainoslehdestä Premiere ja sain veden kielelleni,mikä lienee mainoksen tarkoituksena että ei kun ostamaan.Jätän väliin,sillä olen yhä vauhdikkaasti tulemassa soukemmaksi olemuksessani.Sain tuuraajalta lisäohjeita asiassa ja ostin heti urheilijoille ja kuntoilijoille tarkoitettua proteiinijauhetta.Sekoitetaan esimerkiksi viiliin ja se vie näläntunteen.Himot ylimääräisestä naposteltavasta jäävät historiaan.Tämä on totinen tosi ja itsetykönäni jo koettu.Leikkaan nyt tyynen rauhallisesti viipaleen puolisolle pullapitkosta ja panen lopun muovipussiin ilman halun häivääkään saada itselleni myös siivu.No, hommassa kyllä on mukana luonteenlujuuttakin,sillä ei proteiinijauhokaan tee laihduttamista aivan kivuttomaksi.Ja olenhan vasta alkutaipaleella,jonka sanotaan olevan se vaikein vaihe muutaman aloituspäivän jälkeen,jolloin kaikki tuntui menevän kuin tanssi.Olen kuitenkin sisäistänyt halun laihduttaa ja se jos mikä on tärkein puoli."Aloitan huomenna" on jo ohi. Kuis menee,Sari?

Helsingin kaupunginmuseon ystävät-yhdistykseltä tuli kirje ja kevään ohjelmat.Ensi viikolla avautuu Työväenasuntomuseo kesäksi. Sederholmin talossa  Näköalapaikka -kertomuksia Pihlajamäestä-näyttely J.V. Snellmanin päivänä. Enemmän funkista,Reino! on menossa kaiken aikaa Sofiankadulla.Kesäkuu myös vauhdikasta museoissa.Ruiskumestarin taloon pääsee taas ja mitä kovasti odotan on Café Empire Sederholmin talossa 9.6.-17.6. Sinne vaikka väkisin! Puutarhajuhliin voi piipahtaa Työväenasuntomuseossa ja Hakasalmen huvilassa on Made in Helsinki. Voi pojat! Eikä mihinkään ole sisäänpääsymaksua.

VAPPUJUOMAA

Hyvää vappua! Vaikka ainakin puoli kaupunkia oli eilisiltana liikkeellä,me pysyttelimme visusti sisällä ja nautimme siitä,kun talo oli hiljentynyt kutakuinkin tyystin asukkaiden viettäessä vappuaattoa kaupungin hulinoissa.Joku sentään vietti hillityn sivistyneesti vieraineen vappua naapurirapun parvekkeella.Toisen patiolla oli niinikään pikkupirskeet serpentiineineen ja ilmapalloineen.

Sukututkijan loppuvuosi-bloggaaja palasi ajassa taaksepäin ja siman historiaan.Joku oli ihmetellyt,että kun ei Suomessa aina ole ollut raaka-aineita tämän vappuliemen valmistukseen,miten se sitten tehtiin? Kaisa kertoo blogissaan.Minä voin vain simahistoriassa palata siihen aikaan,kun oma äitini sitä teki,eikä parempaa saanut missään,ei ennen  eikä jälkeenkään.Liekö salaisuutena ollut ruskistettu sokeri,jonka itse paistinpannussa valmisti.Hän ei hyväksynyt fariinisokeria simaansa.Valmistusvaiheita oli monia ja sitten pullotettiin.Isä ja minä vahdimme,koska rusinat nousevat pintaan.Merkki juotavaksi kelpaavuudesta.Ensimmäinen pullo auki ja jalo simajuoma lasiin.Tippaleipiäkin äiti laittoi itse toisinaan.Minä avioiduttuani loistin rosettiraudan kahvassa ja taiteilin keitinrasvassa ruusukkeita sekä pehoskuvioisia rosetteja.Tippaleipiäkin kokeilin,vaan häpeäkseni on tunnustettava,että epäonnistuminen oli suurta ja laajaa.Myös simantekoon kerran ryhdyin,vaan siinäkin karille meni ja roimasti sittenkin.En päässyt lähellekään äitini siman makua.Toista kertaa en yrittänyt.

Parasta kaupansimaa sain niinä vuosina,kun Hommanäsin kartano sitä valmisti. Siman valmistus siirtyi seuraavalle sukupolvelle ja pullon kyljessä lukikin Wanhan Porvoon Fabriikin simaa.Ei vetänyt mielestäni vertoja edelliselle Hommanäsin simalle,vaikka valmistupaikka kai olikin sama.Juttelin kerran Vanhassa kauppahallissa tämän edellisen siman valmistajan,itse kartanonrouva, kanssa ja valittelin sukupolven vaihdosta,kun ei aina pojasta polvi parane.Meitä oli muitakin Hommanäsin simaan simahtaneita,jotka olimme sitä mieltä,että toisen polven sima ei vetänyt ensimmäisen maulle vertoja.Valitettavasti.Tänä vuonna meillä ei simaa juotu,eikä tippaleipiä murusteltu.

Puoliso on ihastunut Juhlavaan herukkajuomaan,Lehtikuohuun.Sitä valmistaa Kontiolahden kunnassa Jakokoskella KontioMehu Pohjois-Karjalassa.Maistoin.En maista toista kertaa.Puolisokin kyllä rummuttaa minun valmistamani lehtijuoman paremmuudelle,jota usein mustaviinimarjanlehtien aikaan valmistin.Se taitaa olla Louhisaaren kartanon ohjeita.Juomani sai vuosi vuoden perään jakamattoman ihastuksen värinän vieraissamme ja jakelin ohjetta sydämeni halusta sitä tahtoville.Kävisi hyvin siman kilpailijaksi tänäänkin.Samppanjan voittanutta ei kuitenkaan edes vappuna ole.Poksautin itselleni jo eilen pullon auki ja nautin herkkujuomaa lounaalla.Tänään toistuu.

Kuten aloitin,niin myös lopetan: HYVÄÄ VAPPUA!