Eilispäivän harmistuminen on poistunut päiväjärjestyksestä.No,viime yö oli meillä taas kehnoista kehnoin,mutta selvisin siitäkin ja tuuraajan tultua lähdin stadiin.Ostin vähän sitä ja tätä ja sitten kipitin kampaajalle.Kuulin siellä,että on Naistenpäivä ja äsken kuulin lisää,kun hyvä ystäväni pani tekstiviestittäen hauskan riimin.Italiasta tuli kirje,mutta siinä ei ollut sanaakaan Naistenpäivästä.Oli taidebrosyyrejä Tintorettosta (+ postikortti) ja Rooman Guggenheim-näyttelystä.Yhdeksän arkkia A-nelosta ja tekstiä molemmin puolin,siis 18-sivuinen preivi.Käsin kirjoitettu.Ystäväni ei ole "uusien asioiden" kannalla,jotta kirjeetkin näin ollen käsin rustataan."Uusiin asioihin" kuuluu muun muassa muoviraha ja tietokone.Setelit ja kolikot ovat poikaa ja niin kauan kuin maailmassa on paperia ja kyniä,ovat asiat mallillaan.
Cape Townista sain kortin maailmanmatkaajaystäviltäni.Kuvapuolella ei mitään Pöytävuorta,vaan Kapkaupungin ehtaa slummialuetta peltimökkeineen,pyykkinaruineen ja asuntojen väleissä vilistävine polkuineen.Pittoreskia,sanon,vaikka tiedänkin suuren hädän ja kurjuuden asustavan peltimajojen kätköissä.Valokuvaaja Gerald Hoberman on ollut armelias ja jättänyt avoviemärit ulostuksineen ja eläinten raatoineen kuvaamatta.Yksikään ihminen ei ole liioin kuvassa.Näillä Etelä-Afrikan suurilla kaupungeilla on aina kaksi puolta.Tämä tämän postikortin esittämä todellisuus jää usein turisteilta näkemättä.Tässä kohdin sopii kertoa toisista ystävistäni,jotka asuivat toisessa maassa ja kaupungissa vuosikaudet,Kenian Nairobissa.Sielläkin oli/on se kovin realistinen ja köyhempi puoli.He vierailivat alueilla ja veivät mukanaan muutaman suuren säkillisen appelsiineja slummin lapsille.Hedelmät olivat pienessä ajassa hävinneet lasten suihin.Ja voi sitä valkoisten hampaiden välkähtelyä pienissä mustissa nauravissa kasvoissa!
Olen hyvällä tuulella ja jaan sitä tässä muillekin.Kerron,mitä sattui tässä hiljattain Stockmannin Espan puoleisissa ovissa ollessamme taas pyörätuolilla liikkeellä.Joskus olen maininnut,että syystä taikka toisesta osuu kohdallemme melkein aina joku ystävällinen sielu avaamaan ovet.Niin silloinkin.Herraihminen,jolla oli hattu päässä.Kiitin kauniisti ja silmiin katsoen.Niin teen aina.Hän kiiruhti avaamaan sisemmänkin oven ja siinä vaiheessa otti hatun päästään ja kumarsi hymyillen.Minäkin hymyilin.Tuntui niin mukavalta.Ihan kuin olisin hypähtänyt ajassa kauas taaksepäin.Aikaan,kun hyviä käytöstapoja kunnioitettiin ja noudatettiin.Herrathan ottivat hatun päästä,jos hississä oli edes yksikin daami.Samoin,jos ruumisauto ajoi katua pitkin lippu puolitangossa,paljastivat miehet päänsä.Niin monta kaunista tapaa! Ja nyt osui kohdallemme jälleen yksi.Päivä oli pelastettu.Eikä muuta tarvittu kuin hymy,hattu ja pokkaus.
8. maaliskuuta 2012
7. maaliskuuta 2012
LABORATORION LASKU
Harmistuin eilen.Harmistuin oikein kovasti.Käytän nimittäin puolisoa kaupungin hammaslääkärillä.Saan sinne hänen sairautensa takia aika nopeasti aina ajan.Nyt olemme juosseet viikkotolkulla puolison elämänsä ensimmäisen osahammasproteesin takia.Tämä täytyy tässä kertoa,koska tästä se harmistumiseni alun alkaen alkaa.
En suinkaan kohdista tunnettani hammashoitolaan,en hammaslääkäriin tai hammashoitajaan,vaan laboratorioon,jossa proteesi luotiin.Enkä edes itse proteesiin,vaan siitä eilen saamaani laskuun.Olen elämäni aikana saanut luultavasti,ja olenkin,tuhansia laskuja,vaan en milloinkaan tämänmoista,jonka nyt laboratoriosta.En purnaa summasta,mutta laskun tekstin sisällöstä kyllä.
Se on hurjaa uhkailua jos ette maksa eräpäivään mennessä,niin... tyyliin.Jo ennen laskun summaa uhataan perintäfirmalla,jonne joutuminen maksaa heti 35€ laskun saajalle.Sitten on proteesin summa ja sen jälkeen uutta uhkailua ulosottoviranomaisilla ja leväperäisyyden joutumista hammaslääkärin hoitotietoihin.Olin syvästi tuohtunut kaikkien puolesta,jotka tästä laboratoriosta laskun saa.Tapahan on ensin lähettää aivan tavallinen lasku,jossa korkeintaan mainitaan muutaman euron huomautusmaksu sekä viivästyskorko,jos ei laskua eräpäivään mennessä ole suoritettu.Sitten vasta,jos maksu jää hoitamatta,laskun lähettäjä kertoo uudella tiedotteella antaneensa laskun perintätoimistolle.
Luin tämän kauhulaskun moneen kertaan ja tämän jälkeen lähetin sähköpostia mainitulle laboratoriolle.Pyysin heitä ystävällisesti tarkistamaan laskutekstiensä sisällön,muuttamaan sen hyvien tapojen mukaiseksi aliarvioimatta heti laskun saajan maksukykyä tai -halua. Kysyin syytä moiseen negatiivisuuteen.Sain vastauksen. Kertovat 75% asiakkaista jättävän laskunsa maksamatta ja vasta perintäfirman toimien jälkeen saatavat tulevat tilille ja pitkällä viiveellä.Eikö olisi korrektia kuitenkin aivan ensimmäiseksi ja ensimmäisessä laskussa ajatella positiivisesti,että asiakas maksaa laskunsa ajallaan? Näinhän yleensä toimitaan.
Jos tuo 75% on totta,kannattaisi ehkä jättää yhteistyö kaupungin kanssa ja siirtyä yksityispuolelle.No,kilpailu on kovaa silläkin alalla ja on vain nieltävä kaikki kielteisetkin puolet,laskunsa huonosti hoitavat asiakkaat,laskun uhkatekstien purnarit,kuten minä.Jäähän kuitenkin vielä 25% sitä kunnon väkeä.Vaikka en eittämättä ensisilmäyksellä itsekään aivan kaikkeen luottavaista lajia ole,pidän kuitenkin laskun tekstissä tärkeänä hyviä tapoja ja kohteliaisuutta enkä kävisi heti kimppuun kuin yleinen syyttäjä.
En suinkaan kohdista tunnettani hammashoitolaan,en hammaslääkäriin tai hammashoitajaan,vaan laboratorioon,jossa proteesi luotiin.Enkä edes itse proteesiin,vaan siitä eilen saamaani laskuun.Olen elämäni aikana saanut luultavasti,ja olenkin,tuhansia laskuja,vaan en milloinkaan tämänmoista,jonka nyt laboratoriosta.En purnaa summasta,mutta laskun tekstin sisällöstä kyllä.
Se on hurjaa uhkailua jos ette maksa eräpäivään mennessä,niin... tyyliin.Jo ennen laskun summaa uhataan perintäfirmalla,jonne joutuminen maksaa heti 35€ laskun saajalle.Sitten on proteesin summa ja sen jälkeen uutta uhkailua ulosottoviranomaisilla ja leväperäisyyden joutumista hammaslääkärin hoitotietoihin.Olin syvästi tuohtunut kaikkien puolesta,jotka tästä laboratoriosta laskun saa.Tapahan on ensin lähettää aivan tavallinen lasku,jossa korkeintaan mainitaan muutaman euron huomautusmaksu sekä viivästyskorko,jos ei laskua eräpäivään mennessä ole suoritettu.Sitten vasta,jos maksu jää hoitamatta,laskun lähettäjä kertoo uudella tiedotteella antaneensa laskun perintätoimistolle.
Luin tämän kauhulaskun moneen kertaan ja tämän jälkeen lähetin sähköpostia mainitulle laboratoriolle.Pyysin heitä ystävällisesti tarkistamaan laskutekstiensä sisällön,muuttamaan sen hyvien tapojen mukaiseksi aliarvioimatta heti laskun saajan maksukykyä tai -halua. Kysyin syytä moiseen negatiivisuuteen.Sain vastauksen. Kertovat 75% asiakkaista jättävän laskunsa maksamatta ja vasta perintäfirman toimien jälkeen saatavat tulevat tilille ja pitkällä viiveellä.Eikö olisi korrektia kuitenkin aivan ensimmäiseksi ja ensimmäisessä laskussa ajatella positiivisesti,että asiakas maksaa laskunsa ajallaan? Näinhän yleensä toimitaan.
Jos tuo 75% on totta,kannattaisi ehkä jättää yhteistyö kaupungin kanssa ja siirtyä yksityispuolelle.No,kilpailu on kovaa silläkin alalla ja on vain nieltävä kaikki kielteisetkin puolet,laskunsa huonosti hoitavat asiakkaat,laskun uhkatekstien purnarit,kuten minä.Jäähän kuitenkin vielä 25% sitä kunnon väkeä.Vaikka en eittämättä ensisilmäyksellä itsekään aivan kaikkeen luottavaista lajia ole,pidän kuitenkin laskun tekstissä tärkeänä hyviä tapoja ja kohteliaisuutta enkä kävisi heti kimppuun kuin yleinen syyttäjä.
6. maaliskuuta 2012
KADONNEIDEN JÄLJILLÄ
Aikoja sitten valittelin blogissani kadottaneeni mitä ihmeellisemmällä tavalla kodin vara-avaimen kuin myös historiikin Mehiläisen sairaalasta.Ensimmäisen esineen yhtäkkiseen ja lopulliseen katoamiseen en oikein uskonut,joten en alkanut hommata uutta avaintakaan.Annoin asian olla luottaen vanhaan hokemaan,että yleensä kaikki järjestyy.Tämä luottamus oli hyvä asia,sillä eräänä aamuna herättyäni muistin kesällä käyttäneeni sinisiä asusteita,joihin kuuluu myös laukku.Otin siniset laukut esille ja yhden sisällä oli kodin vara.avain.Se siitä.
Hannu Pesosen kirjoittaman Mehiläinen,100 vuotta suomalaisten elämässä-kirjan kanssa oli kinkkisempää.Olin etsinyt hullun lailla Helsinki-kirjojeni pitkistä riveistä mainittua teosta päivä... ei,vaan viikkokaupalla.Etsin muualtakin.Kaikkialta.Oli kuitenkin eräs iso kirjahylly nuuskimatta.Se,missä on keittokirjani.Niitä on satoja.Päivänä muuanna tässä aivan hiljattain tarvitsin keittojen kirjaa.Kuinka ollakaan,käteeni tarttui Pesosen Mehiläis-kirja.Mitä peijoonia se tekee keittokirjojen joukossa? Olenko ollut niin hölmö,että olen sen enempää ajattelematta liittänyt kirjan hunajaan ja sitä myöten keittokirjojen joukkoon? En kai.Vai? Oli nyt miten oli,siirsin tämän Helsingin historiaan vankastikin liittyvän kirjan sinne,minne se kuuluu.
Sosiaalivirastosta tuli kutsu päästä tutustumaan Kruununhaan asukastilaan Krunan Mestaan,jossa olisi tilaisuus tavata muitakin tämän eteläisen alueen omaishoitoperheitä.Ilahduin suunnattomasti (tilaisuus vielä päivällä,joka meille olisi mainiosti sopinut),sillä olen vuosikaudet kaivannut jonkun omaishoitajan tapaamista.Luin kutsun loppuun asti ja sitten masennuin.Kirje päättyy sanoihin "valitettavasti tila ei ole esteetön,vaan sinne on muutama porras".No, menemisemme tyssäsi siihen. Taas niitä portaita! Jos olisi vain pari porrasta,selviytyisimme,mutta "muutama" saattaa tarkoittaa vaikka kokonaista portaikkoa ja se on liikaa meille.Siispä en taaskaan tapaa ketään muuta tämän "ammattikunnan" edustajaa.
Tämä nimi "Kruna" särähti korvaani,sillä minun sukupolveni on aina käyttänyt Kruununhaasta nimeä "Krunika" tai kahdella koolla "Krunikka". Kruna-nimeä en ollut tätä kutsukirjettä ennen edes kuullut. No,ja mitä tulee Krunan Mestan portaisiin,niin soitin netistä katsottuani Kruununhaan asukasyhdistyksen yhteyshenkilölle ja kysyin portaiden määrästä.Niitä on.Esteeksemme saattaisi myös muodostua vanhan vuonna 1874 valmistuneen kerrostalon kapea ulko-ovi,jota ei runsas 130 vuotta sitten ajateltu pyörätuoleille sopivaksi.Pyörätuoli-käsitekin noihin aikoihin oli erilainen kuin nyt.Liikuntarajoitteiset henkilöt tuskin 1800-luvulla edes kotinsa ulkopuolella liikkuivat,koska se oli harvinaista vielä minunkin lapsuudessani,joka sentään oli jo seuraavalla vuosisadalla.
Jos joku nuorempi lukijani miettii,mistä nimi "Kruununhaka",niin Helsingin historia kertoo alueen, varsinaisen kaupungin ulkopuolella 1700-luvulla olevana, olleen kruunun tykistön omistuksessa olevien hevosten laidunmaana.
Kirkas maaliskuun pakkaspäivä tänäänkin.Me ponkaisemme hammaslääkäriin.Ei kun toimeksi.
Hannu Pesosen kirjoittaman Mehiläinen,100 vuotta suomalaisten elämässä-kirjan kanssa oli kinkkisempää.Olin etsinyt hullun lailla Helsinki-kirjojeni pitkistä riveistä mainittua teosta päivä... ei,vaan viikkokaupalla.Etsin muualtakin.Kaikkialta.Oli kuitenkin eräs iso kirjahylly nuuskimatta.Se,missä on keittokirjani.Niitä on satoja.Päivänä muuanna tässä aivan hiljattain tarvitsin keittojen kirjaa.Kuinka ollakaan,käteeni tarttui Pesosen Mehiläis-kirja.Mitä peijoonia se tekee keittokirjojen joukossa? Olenko ollut niin hölmö,että olen sen enempää ajattelematta liittänyt kirjan hunajaan ja sitä myöten keittokirjojen joukkoon? En kai.Vai? Oli nyt miten oli,siirsin tämän Helsingin historiaan vankastikin liittyvän kirjan sinne,minne se kuuluu.
Sosiaalivirastosta tuli kutsu päästä tutustumaan Kruununhaan asukastilaan Krunan Mestaan,jossa olisi tilaisuus tavata muitakin tämän eteläisen alueen omaishoitoperheitä.Ilahduin suunnattomasti (tilaisuus vielä päivällä,joka meille olisi mainiosti sopinut),sillä olen vuosikaudet kaivannut jonkun omaishoitajan tapaamista.Luin kutsun loppuun asti ja sitten masennuin.Kirje päättyy sanoihin "valitettavasti tila ei ole esteetön,vaan sinne on muutama porras".No, menemisemme tyssäsi siihen. Taas niitä portaita! Jos olisi vain pari porrasta,selviytyisimme,mutta "muutama" saattaa tarkoittaa vaikka kokonaista portaikkoa ja se on liikaa meille.Siispä en taaskaan tapaa ketään muuta tämän "ammattikunnan" edustajaa.
Tämä nimi "Kruna" särähti korvaani,sillä minun sukupolveni on aina käyttänyt Kruununhaasta nimeä "Krunika" tai kahdella koolla "Krunikka". Kruna-nimeä en ollut tätä kutsukirjettä ennen edes kuullut. No,ja mitä tulee Krunan Mestan portaisiin,niin soitin netistä katsottuani Kruununhaan asukasyhdistyksen yhteyshenkilölle ja kysyin portaiden määrästä.Niitä on.Esteeksemme saattaisi myös muodostua vanhan vuonna 1874 valmistuneen kerrostalon kapea ulko-ovi,jota ei runsas 130 vuotta sitten ajateltu pyörätuoleille sopivaksi.Pyörätuoli-käsitekin noihin aikoihin oli erilainen kuin nyt.Liikuntarajoitteiset henkilöt tuskin 1800-luvulla edes kotinsa ulkopuolella liikkuivat,koska se oli harvinaista vielä minunkin lapsuudessani,joka sentään oli jo seuraavalla vuosisadalla.
Jos joku nuorempi lukijani miettii,mistä nimi "Kruununhaka",niin Helsingin historia kertoo alueen, varsinaisen kaupungin ulkopuolella 1700-luvulla olevana, olleen kruunun tykistön omistuksessa olevien hevosten laidunmaana.
Kirkas maaliskuun pakkaspäivä tänäänkin.Me ponkaisemme hammaslääkäriin.Ei kun toimeksi.
5. maaliskuuta 2012
KAIKINPUOLISTA MUOTOILUA
Jos juon aamukahvini Klimtin mukista,jossa taiteilijan elämänkumppani Emilie Flögen kuva,niin huuleni osuvat juuri Emilien tuuheaan ja suureen,tummaan tukkaan.Sellaiseen jollainen on Lenita Airistolla.Jos vuosikaudet onnistun asettamaan huuleni samaan kohtaan,tulee Emiliestä ajan mittaan kalju.Pitänee ottaa tämä asia huomioon ja vaihtaa silloin tällöin mukia.
Helsingin tämänvuotinen muotoilupääkapunkina oleminen tuo kaikenlaista näytille.Eilen Teemalla Muotoilun huiput-ohjelma.Katselin.Kun näkee teollisesti tuotetun esineen,en ainakaan minä tule kovin syvällisesti ajatelleeksi,että senkin on joku aikoinaan suunnitellut,muotoillut,miettinyt ja ensin paperille piirtänyt.Asusteista ymmärrän tämän asian paremmin.Itselläkin jotain suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita.Mutta että jokin varsin simppeli ja arkipäivän käyttöön tarkoitettu esinekin on alkanut elämänsä muotoilijan pöydältä.Totta kai on.
Jos pitelen käsissäni esinettä,jonka tiedän uniikiksi,onkin asia jo toinen.Jopa "hand made" panee ymmärtämään tavaran arvon. Ming-kauden ainutlaatuinen malja aiheuttaa suorastaan sydämessä lievän rytmihäiriön.Mutta että koristeeton yksinkertainen vati taikka ämpäri,vaikka halpaa peltiä tai muovia,on myös läpikäynyt pitkän suunnitteluprosessin.Ohjelma opetti,että passaa alkaa katsella ympäristönsä jokapäiväisessä käytössä olevia keittiökalujakin uusin silmin.Ties kenen kynästä on lähtöisin minun teräksinen desilitran mittani.
Useiden puukauhojeni alkuperän tiedän,vaikka niissä ei luekaan "hand made".Ne ovat papan (äidin isä) veistämiä.Hän harrasti puutöitä iltojensa iloksi Friherrsin mökillään.Perintökauhoja katsellessani näen papan pyöreän ja hyväntuulisen olemuksen edessäni.Istuin usein lapsena hänen sylissään ja olin hänelle "papan pallero".Hänen mieleensä tuskin koskaan juolahti,että minä "pallero" pyörittelen puurokattilassani hänen veistämäänsä kauhaa vuosikymmenten kuluttua.Muotoilija siis pappakin.
Larsson jää Ateneumissa ensi viikkoon.Huomenna puoliso hammaslääkäriin.Seuraava päivä menee kaupungilla ja torstaina on tuuraajapäivä.Tänään huushollitöitä,eikä ulos.Eilen olimme.Hämmästyin meren olevan jäistä vapaa Katajanokan edessä.Rantaraitille ei ollut menemistä.Kaupunki ei kunnosta teitä talvisin.On vain ihmisten kävellen aiheuttamat painaumat hangella ja niitä pitkin ei pyörätuolia lykitä.Auringonpaisteessa oli jopa lämmin.Tuuli viilensi ja varjopaikoissa kylmää.Korot kopisivat somasti jalkakäytävän paljaalla asfaltilla.Sieraimet täyttyivät kevään tuoksuilla.Pienten varpusten ääntely kuului orapihlaja-aidan sisältä.Harakka tutki lumihuippuista pesärykelmäänsä.Yksinäinen lokki lensi yli.Koiran kakkaläjä työntyi esille kadun varren lumikinoksesta.Suomenlinnan lautta puski tietään sekä avovedessä että jäitten seassa matkalla kohti Kauppatorin laituria.Kevät on tullut kaupunkiin.
Helsingin tämänvuotinen muotoilupääkapunkina oleminen tuo kaikenlaista näytille.Eilen Teemalla Muotoilun huiput-ohjelma.Katselin.Kun näkee teollisesti tuotetun esineen,en ainakaan minä tule kovin syvällisesti ajatelleeksi,että senkin on joku aikoinaan suunnitellut,muotoillut,miettinyt ja ensin paperille piirtänyt.Asusteista ymmärrän tämän asian paremmin.Itselläkin jotain suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita.Mutta että jokin varsin simppeli ja arkipäivän käyttöön tarkoitettu esinekin on alkanut elämänsä muotoilijan pöydältä.Totta kai on.
Jos pitelen käsissäni esinettä,jonka tiedän uniikiksi,onkin asia jo toinen.Jopa "hand made" panee ymmärtämään tavaran arvon. Ming-kauden ainutlaatuinen malja aiheuttaa suorastaan sydämessä lievän rytmihäiriön.Mutta että koristeeton yksinkertainen vati taikka ämpäri,vaikka halpaa peltiä tai muovia,on myös läpikäynyt pitkän suunnitteluprosessin.Ohjelma opetti,että passaa alkaa katsella ympäristönsä jokapäiväisessä käytössä olevia keittiökalujakin uusin silmin.Ties kenen kynästä on lähtöisin minun teräksinen desilitran mittani.
Useiden puukauhojeni alkuperän tiedän,vaikka niissä ei luekaan "hand made".Ne ovat papan (äidin isä) veistämiä.Hän harrasti puutöitä iltojensa iloksi Friherrsin mökillään.Perintökauhoja katsellessani näen papan pyöreän ja hyväntuulisen olemuksen edessäni.Istuin usein lapsena hänen sylissään ja olin hänelle "papan pallero".Hänen mieleensä tuskin koskaan juolahti,että minä "pallero" pyörittelen puurokattilassani hänen veistämäänsä kauhaa vuosikymmenten kuluttua.Muotoilija siis pappakin.
Larsson jää Ateneumissa ensi viikkoon.Huomenna puoliso hammaslääkäriin.Seuraava päivä menee kaupungilla ja torstaina on tuuraajapäivä.Tänään huushollitöitä,eikä ulos.Eilen olimme.Hämmästyin meren olevan jäistä vapaa Katajanokan edessä.Rantaraitille ei ollut menemistä.Kaupunki ei kunnosta teitä talvisin.On vain ihmisten kävellen aiheuttamat painaumat hangella ja niitä pitkin ei pyörätuolia lykitä.Auringonpaisteessa oli jopa lämmin.Tuuli viilensi ja varjopaikoissa kylmää.Korot kopisivat somasti jalkakäytävän paljaalla asfaltilla.Sieraimet täyttyivät kevään tuoksuilla.Pienten varpusten ääntely kuului orapihlaja-aidan sisältä.Harakka tutki lumihuippuista pesärykelmäänsä.Yksinäinen lokki lensi yli.Koiran kakkaläjä työntyi esille kadun varren lumikinoksesta.Suomenlinnan lautta puski tietään sekä avovedessä että jäitten seassa matkalla kohti Kauppatorin laituria.Kevät on tullut kaupunkiin.
4. maaliskuuta 2012
ETELÄN TUULAHDUS
Joskus olen miettinyt,mikä minua viehättää siinä,kun myymälässä näen hedelmän kannassa joko palan oksaa tai puun lehden? Ostan sen aina. Nyt kaupoista saa tuokkosellisen espanjalaisia klementiinejä,joissa jokaisessa on mukana oksanpala ja runsaasti lehtiä.Ostin heti.Johtuuko tällaisten hedelmien lumo ehkä luonnon läheisyydestä? Liittyykö siihen tuoreuden tuntu? Vai maan läheiset värit,keltainen,vihreä ja oksan ruskea? Silmän iloa.Syntyy kaipuu jonnekin sinne,missä näitä hedelmiä voi poimia suoraan puusta.Istahtaa puun alle,kuoria ja syödä.On totta,että tämmöinen pakkaus hedelmineen herättää ostohalun muissakin eikä vain minussa.Pohjolan talveen on lähetetty palanen etelän aurinkoa.
Kevättä on ilmassa.Pikkupakkastakin piisaa,mutta aurinko paistaa päivemmällä jo lämmittävästi.Auringon sulattama lumi pihalla lorisee iloisesti vetenä kaivoon,jonne huoltomiehet ovat kaivaneet sille lumeen väylän.Eilen roskista viedessäni hätistin lapset vesireitin kimpusta pois,kun olivat asettamassa esteitä veden kululle.Piti selittää seuraukset,jos patoaminen onnistuu.Eräänä vuonna oli niin,ettemme päässeet laisinkaan pihan ylitse alun pienemmän lätäkön paisuttua jo suureksi lammeksi.Huolto tuli kauhurilla kippaamaan vettä pois,joka auttoi hetkeksi.Lapset katselivat jonkunlaisen asian ymmärtämisen välke silmissään ja me keräsimme yhdessä pois heidän kasaamansa esteet veden tieltä.
Naapuri ilmaantui eilen meille.Oli tyytymätön seinänaapurimme yölliseen metelöintiin.Minäkin kuulin kovaäänistä hetken kestävää melua portaassa.Nukuimme kuitenkin,koska makuuhuone on toisaalla.Naapurin olisi pitänyt silloin yöllä mennä pyytämään hiljaisempaa juhlimista.Ymmärrän äänien kantautuvan hänen asuntoonsa parhaiten,koska asuu aivan alapuolella.Hän olisi nyt aamupäivällä mennyt sanomaan.Ehdotin kuitenkin asiasta pidättäytymistä (kun ei yöllä mennyt),jos vaikka juhliminen olisi jäänyt tähän yhteen kertaan.Yleensä sitten vasta puututaan järeämmin asein,kun häirintä toistuu siitäkin huolimatta,että suivaantuneet naapurit ovat pyytäneet asianomaiselta hillitympää elämää.Nämä aseet ovat jo sitten isännöitsijälle tiedottaminen kirjeen muodossa,jonka ovat allekirjoittaneet muutkin häirityksi tulleet naapurit.Häirikköasukas saa isännöitsijältä huomautuksen ja jos tämä ei tepsi,on varoituksen vuoro.Jos ei vieläkään metelöinti tokene,asia jatkuu vakavimmissa merkeissä taloyhtiön puolelta.
Blogeihin pannaan usein runoja.Niin minäkin.Minulla vain semmoisia vanhoja yleensä,mutta nyt tähän Risto Rasan Rantatiellä-kokoelmasta:
"Öisin pakkanen jäätää
sen minkä aurinko lämmittää.
Kallion seinämässä
sulavesien
urut."
Kevättä on ilmassa.Pikkupakkastakin piisaa,mutta aurinko paistaa päivemmällä jo lämmittävästi.Auringon sulattama lumi pihalla lorisee iloisesti vetenä kaivoon,jonne huoltomiehet ovat kaivaneet sille lumeen väylän.Eilen roskista viedessäni hätistin lapset vesireitin kimpusta pois,kun olivat asettamassa esteitä veden kululle.Piti selittää seuraukset,jos patoaminen onnistuu.Eräänä vuonna oli niin,ettemme päässeet laisinkaan pihan ylitse alun pienemmän lätäkön paisuttua jo suureksi lammeksi.Huolto tuli kauhurilla kippaamaan vettä pois,joka auttoi hetkeksi.Lapset katselivat jonkunlaisen asian ymmärtämisen välke silmissään ja me keräsimme yhdessä pois heidän kasaamansa esteet veden tieltä.
Naapuri ilmaantui eilen meille.Oli tyytymätön seinänaapurimme yölliseen metelöintiin.Minäkin kuulin kovaäänistä hetken kestävää melua portaassa.Nukuimme kuitenkin,koska makuuhuone on toisaalla.Naapurin olisi pitänyt silloin yöllä mennä pyytämään hiljaisempaa juhlimista.Ymmärrän äänien kantautuvan hänen asuntoonsa parhaiten,koska asuu aivan alapuolella.Hän olisi nyt aamupäivällä mennyt sanomaan.Ehdotin kuitenkin asiasta pidättäytymistä (kun ei yöllä mennyt),jos vaikka juhliminen olisi jäänyt tähän yhteen kertaan.Yleensä sitten vasta puututaan järeämmin asein,kun häirintä toistuu siitäkin huolimatta,että suivaantuneet naapurit ovat pyytäneet asianomaiselta hillitympää elämää.Nämä aseet ovat jo sitten isännöitsijälle tiedottaminen kirjeen muodossa,jonka ovat allekirjoittaneet muutkin häirityksi tulleet naapurit.Häirikköasukas saa isännöitsijältä huomautuksen ja jos tämä ei tepsi,on varoituksen vuoro.Jos ei vieläkään metelöinti tokene,asia jatkuu vakavimmissa merkeissä taloyhtiön puolelta.
Blogeihin pannaan usein runoja.Niin minäkin.Minulla vain semmoisia vanhoja yleensä,mutta nyt tähän Risto Rasan Rantatiellä-kokoelmasta:
"Öisin pakkanen jäätää
sen minkä aurinko lämmittää.
Kallion seinämässä
sulavesien
urut."
3. maaliskuuta 2012
KOHTA KOITTAVI KEVÄTSÄÄ
Valkeni aamu pakkasen kera.Aurinko paistaa.Jos olisin ulkona,voisin tuntea sieraimissani jo kevään tuoksun.
"Etelästä saapuu kevät
tuuliratsuin,pilvivaunuin,
lauluin,soitoin,tuhatsiivin.
Yössä aavistukset herää,
tippuu räystäät,
sulaa hanget..."
(Einari Vuorela: Keväälle)
Torstaina katselin niin tiiviisti kuin vain tässä huushollissa voi televisiosta Sauli Niinistön asettumista uuteen virkaansa.Tuumailin siinä samalla,miltä mahtaa ihan oikeasti tuntua hänen puolisostaan Jenni Haukiosta.Tarja Halonenhan oli jo varoittanut yksityisyyden menettämisestä.Niinistöltä sujuu julkisuudessa oleminen vanhalla rutiinilla,mutta nuori rouva voi joutua monenkin uuden asian eteen.Julkisuudessa esiintyminen on kaiken aikaa suurennuslasin alla,eikä sitä yksityistä elämää paljon ole.On toki roppakaupalla hyviäkin puolia.Ei tarvitse enää itse hoitaa taloutta,hääriä keittiössä tai käydä ruokaostoksilla.Kaikki muuttui.Piti jättää Kokoomuksen viestintäpäällikön virka.Haukio otti vastaan tarjotun Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikön tehtävän.Sitten on hyväntekeväisyyshommat,näyttelyt,sairaalat,päiväkodit ja ennen kaikkea edustaminen tasavallan presidentin rinnalla.Onnea uuteen elämään.
Eilen käväisimme kaupungilla.Perjantaitungosta tavaratalon täydeltä.Palautin sanelukoneen.Tänä aamuna se olisi kyllä ollut poikaa,sillä puolison sanojen valinta hipoi taas äärimmäisyyksiä.Tuleekohan minulle koskaan aika,kun olen tämänkaltaisille lausahduksille immuuni? Joimme aamukahvin ja nyt hän on äänikirjaa kuuntelemassa vuoteessa,kunnes vien suihkuun.Uusi päivä urkenemassa kaikkine tehtävineen.Ulosmeno on vielä mietinnässä.Ruokaa ei tarvitse laittaa.Sen kuin vain lämmitän valmista.
Ensi viikolla voisi ajatella Ateneumiin menoa.Carl Larsson.Ateneumin kujalta pääsee hissillä.Muutenhan Kaivokadun puolella pääoven portaikko olisi meille liian hankala.Toisaalta taas tuntuu niin rahvaanomaiselta siirtyä ikään kuin takakautta tähän arvokkaaseen Theodor Höijerin suunnittelemaan ja vuonna 1887 valmistuneeseen rakennukseen.Pääasiahan on tietysti talossa olevat näyttelyt,joten onneksemme nykyaika on ottanut myös vanhojen ja vaivaisten taide-elämyksen tarpeet huomioon.
"Etelästä saapuu kevät
tuuliratsuin,pilvivaunuin,
lauluin,soitoin,tuhatsiivin.
Yössä aavistukset herää,
tippuu räystäät,
sulaa hanget..."
(Einari Vuorela: Keväälle)
Torstaina katselin niin tiiviisti kuin vain tässä huushollissa voi televisiosta Sauli Niinistön asettumista uuteen virkaansa.Tuumailin siinä samalla,miltä mahtaa ihan oikeasti tuntua hänen puolisostaan Jenni Haukiosta.Tarja Halonenhan oli jo varoittanut yksityisyyden menettämisestä.Niinistöltä sujuu julkisuudessa oleminen vanhalla rutiinilla,mutta nuori rouva voi joutua monenkin uuden asian eteen.Julkisuudessa esiintyminen on kaiken aikaa suurennuslasin alla,eikä sitä yksityistä elämää paljon ole.On toki roppakaupalla hyviäkin puolia.Ei tarvitse enää itse hoitaa taloutta,hääriä keittiössä tai käydä ruokaostoksilla.Kaikki muuttui.Piti jättää Kokoomuksen viestintäpäällikön virka.Haukio otti vastaan tarjotun Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikön tehtävän.Sitten on hyväntekeväisyyshommat,näyttelyt,sairaalat,päiväkodit ja ennen kaikkea edustaminen tasavallan presidentin rinnalla.Onnea uuteen elämään.
Eilen käväisimme kaupungilla.Perjantaitungosta tavaratalon täydeltä.Palautin sanelukoneen.Tänä aamuna se olisi kyllä ollut poikaa,sillä puolison sanojen valinta hipoi taas äärimmäisyyksiä.Tuleekohan minulle koskaan aika,kun olen tämänkaltaisille lausahduksille immuuni? Joimme aamukahvin ja nyt hän on äänikirjaa kuuntelemassa vuoteessa,kunnes vien suihkuun.Uusi päivä urkenemassa kaikkine tehtävineen.Ulosmeno on vielä mietinnässä.Ruokaa ei tarvitse laittaa.Sen kuin vain lämmitän valmista.
Ensi viikolla voisi ajatella Ateneumiin menoa.Carl Larsson.Ateneumin kujalta pääsee hissillä.Muutenhan Kaivokadun puolella pääoven portaikko olisi meille liian hankala.Toisaalta taas tuntuu niin rahvaanomaiselta siirtyä ikään kuin takakautta tähän arvokkaaseen Theodor Höijerin suunnittelemaan ja vuonna 1887 valmistuneeseen rakennukseen.Pääasiahan on tietysti talossa olevat näyttelyt,joten onneksemme nykyaika on ottanut myös vanhojen ja vaivaisten taide-elämyksen tarpeet huomioon.
2. maaliskuuta 2012
KOKEMUKSIA
Heidi kirjoitti blogissaan taksilapuista.Eli ymmärtääkseni niistä,joita voi saada kotiutettavan kunnosta riippuen kotiinmenoa varten esimerkiksi sairaalahoidon jälkeen.Ovat niitä,joista KELA korvaa omavastuun yli menevän osan,ellei katto ole täyttynyt,jolloin KELA korvaa koko summan.On myös saatava KELAa varten korvaushakukaavake,jonka asiakas itse täyttää ja mukaan liittää taksinkuljettajalta saamansa kuitin matkasta.Näin ainakin Helsingissä.
Muistan alkuajoiltamme muutaman tapauksen,kun meiltä (=mieheltäni) omalla terveysasemallamme yritettiin evätä oikeus käyttää lääkärikäynnin jälkeen korvattavaa taksimatkaa vaatimalla,että käyttäisimme pyörätuolin kanssa julkisia kulkuneuvoja kotiin.Matka tietää kahta raitovaunua eli vaihtoa välissä.Matalalattiaisia ratikoita, puhumattakaan korotetuista pysäkeistä, ei ollut edes siinä määrin kuin nyt.Terveysaseman toimiston hoitajatytteli oli sitä mieltä,että lupalappua ei heru.Ajatteli ilmeisesti minun siinä vain laiskuuttani sitä anelevan.Kyllähän riskin oloinen ja silloin nykyistä nuorempi naisihminen yhden pyörätuolin halvaantuneine matkustajineen ratikan portaita pitkin kippaa vaunuun.Meillä oli jo sillon oikeus myös kaupungin kyyteihin ja KELA oli aiemmatkin matkat korvannut.En antanut periksi.Sain asiaankuuluvan paperin vaikkakin annanpa nyt armon käydä oikeudesta-tyyliin.Myös muissa paikoissa toisia samankaltaisia epäoikeudenmukaisuuksia tupsahti eteemme joidenkin lääkäri-, hoito- tai tutkimuskäyntien yhteydessä tyylillä "kukaan ei aikaisemmin ole tämmöistä pyytänyt".
Nyt en enää vuosiin ole tarvinnut asiasta sen enempää keskustella."Taksilapun" pyytämiseen on tullut äänensävy,joka ei hyväksy vastaanpanemista.Pyyntö on myös oikeutettu ja pykälien mukainen.Useimmissa paikoissa se kyllä annetaan pyytämättä,tämä kerrottakoon.Sekin mainittakoon,etten enää oman terveysaseman lääkäriä mieheni yhteydessä käytä.Luottamus meni,kun silloinen "omalääkäri" diagnosoi miehen kyljessä olevan syvänpunaisen läiskän "vain finniksi".En uskonut,vaan vein hänet yksityislääkäriin Mehiläiseen ja siellä se heti diagnosoitiin haavapainaumaksi eli makuuhaavaksi,jota olen siitä pitäen hoitanut ja välillä käynyt sen pahentuessa lääkärille tai haavahoitajalle näyttämässä.Jokaisesta kerrasta olen saanut KELAa varten matkakorvaushakukaavakkeen.
Senkin vielä tässä kerron,että "omalääkäri",jonka saimme vuosikaudet terveysasemalla pitää ennen hänen eläkkeelle siirtymistään,oli pätevä,asiaanpaneutuva,kuunteleva ja ystävällinen lääkäri,joka jo ensikäynnillämme herätti luottamukseni.Hän jätti syvän aukon jälkeensä.Nyt terveysasemalla on vaihtuvien "omalääkärien" sarja.Ovat tietyn ajan ja sitten taas vaihdetaan.Valmistumisesta puuttuu vielä joitakin opinnäytteitä,joten terveysasemalta matka saattaa jatkua seuraavaan paikkaan.Tämäkin "finnilääkäri" olisi ollut fiksu,jos olisi kutsunut kollegan tutustumaan mieheni punaiseen kylkeen,eikä laukoa siitä varmantuntuisena omaa näkemystään.Hän sekä ylilääkäri sai minulta palautetta.Pyysin silloin myös meille lääkärin vaihtoa,jonka saimme.
Muistan alkuajoiltamme muutaman tapauksen,kun meiltä (=mieheltäni) omalla terveysasemallamme yritettiin evätä oikeus käyttää lääkärikäynnin jälkeen korvattavaa taksimatkaa vaatimalla,että käyttäisimme pyörätuolin kanssa julkisia kulkuneuvoja kotiin.Matka tietää kahta raitovaunua eli vaihtoa välissä.Matalalattiaisia ratikoita, puhumattakaan korotetuista pysäkeistä, ei ollut edes siinä määrin kuin nyt.Terveysaseman toimiston hoitajatytteli oli sitä mieltä,että lupalappua ei heru.Ajatteli ilmeisesti minun siinä vain laiskuuttani sitä anelevan.Kyllähän riskin oloinen ja silloin nykyistä nuorempi naisihminen yhden pyörätuolin halvaantuneine matkustajineen ratikan portaita pitkin kippaa vaunuun.Meillä oli jo sillon oikeus myös kaupungin kyyteihin ja KELA oli aiemmatkin matkat korvannut.En antanut periksi.Sain asiaankuuluvan paperin vaikkakin annanpa nyt armon käydä oikeudesta-tyyliin.Myös muissa paikoissa toisia samankaltaisia epäoikeudenmukaisuuksia tupsahti eteemme joidenkin lääkäri-, hoito- tai tutkimuskäyntien yhteydessä tyylillä "kukaan ei aikaisemmin ole tämmöistä pyytänyt".
Nyt en enää vuosiin ole tarvinnut asiasta sen enempää keskustella."Taksilapun" pyytämiseen on tullut äänensävy,joka ei hyväksy vastaanpanemista.Pyyntö on myös oikeutettu ja pykälien mukainen.Useimmissa paikoissa se kyllä annetaan pyytämättä,tämä kerrottakoon.Sekin mainittakoon,etten enää oman terveysaseman lääkäriä mieheni yhteydessä käytä.Luottamus meni,kun silloinen "omalääkäri" diagnosoi miehen kyljessä olevan syvänpunaisen läiskän "vain finniksi".En uskonut,vaan vein hänet yksityislääkäriin Mehiläiseen ja siellä se heti diagnosoitiin haavapainaumaksi eli makuuhaavaksi,jota olen siitä pitäen hoitanut ja välillä käynyt sen pahentuessa lääkärille tai haavahoitajalle näyttämässä.Jokaisesta kerrasta olen saanut KELAa varten matkakorvaushakukaavakkeen.
Senkin vielä tässä kerron,että "omalääkäri",jonka saimme vuosikaudet terveysasemalla pitää ennen hänen eläkkeelle siirtymistään,oli pätevä,asiaanpaneutuva,kuunteleva ja ystävällinen lääkäri,joka jo ensikäynnillämme herätti luottamukseni.Hän jätti syvän aukon jälkeensä.Nyt terveysasemalla on vaihtuvien "omalääkärien" sarja.Ovat tietyn ajan ja sitten taas vaihdetaan.Valmistumisesta puuttuu vielä joitakin opinnäytteitä,joten terveysasemalta matka saattaa jatkua seuraavaan paikkaan.Tämäkin "finnilääkäri" olisi ollut fiksu,jos olisi kutsunut kollegan tutustumaan mieheni punaiseen kylkeen,eikä laukoa siitä varmantuntuisena omaa näkemystään.Hän sekä ylilääkäri sai minulta palautetta.Pyysin silloin myös meille lääkärin vaihtoa,jonka saimme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)