Nyt täytyy kertoa lisää Itiksen uudesta kauppahallista (4000 neliömetriä). Kipaisin sinne taas. Menin heti ugandalaiseen kauppaan ja ostin kaakaopuun hedelmän ja jakkihedelmän. Jälkimmäinen kasvaa intianleipäpuussa. Sain molempia maistaa ja ugandalainen herttainen myyjä neuvoi, miten niitä syödään. Hän leikkasi minulle kahtia cacao treen hedelmän ja siinä olikin aikamoinen työ. Olen iloinen, että kotona siltä hommalta säästyin. Jakkihedelmäkin oli pilkottu suupaloiksi. Sitten marssin lihatiskille, jossa kaikki ei ollut vielä valmista. Erään tyhjän altaan reunassa luki suomeksi "lampaan luutta". Kerroin ulkomaalaistaustaiselle miesmyyjälle, että siinä on yksi t-kirjain liikaa. Hän ymmärsi hetken kuluttua. Puhuimme suomea, koska hän ei tahtonut asioida englanniksi. Lopuksi hän lausui minulle kohteliaisuuden, jonka laskin lierihattuni ansioksi, "olet ihana". Kiitin ja hymyilin koko ihanuudellani. Päivän pelastus.
Olin juuri lukenut kaiken maailman kesäjuomista jutun ja näin kauppahallisssa kahvilan, jossa mainostettiin strawberry matchaa, josta olin lukenut. Ei kuin heti tilaamaan ja se kannettiin minulle valmistamisen jälkeen pöytään. Maitopohjainen viettelys ja ilmeisesti hurjasti kaloreita. Ei ehkä aivan mielijuomaani, koska en ole innostunut maidosta. Mutta toki hyvää ja imin pillillä viimeisen pisaraan jäiden keskeltä. Mansikalta ei suuremmin maistunut, vaikka näin tarjoilijan laittavan mansikkamehua.
Tämän jälkeen hyppäsin arkeen ja ostin S-marketista voita (kalan paistamista varten) ja Marie-keksejä. Ilma oli kuin "linnun maitoa", jota sanontaa käytti tällaisesta säästä äitini enon vaimo. Minusta ilma oli vain lämmintä eli aivan kuumaa. Etsin varjopuolia.
Tänään paistan keittobanaanin lisukkeksi eilen laittamalleni pippuriselle kanaruoalle. Odotan erilaisia kaloja kauppahalliin. On luvattu ensi viikolla. Siksi se voi. Toivon sinnekin tuleva muita kuin silakoita ja Suomen kansalliskalaa. Ennen muinoin Stockmannin ruokakaupassa oli niilinahventa ja se minulle sekä miehelleni maittoi. Vuosiin en ole sitä mistään saaanut enää. Tulisikohan tähän kauppahalliin?
Tiedätkö, Stadin friidu, mikä sinun teksteissäsi on erityisen koskettavaa? Sinä et valita. Vaikka olisi millainen suru, se vain on, mutta sinä et muutu katkeraksi tai ala syytellä maailmaa.
VastaaPoistaJostain syystä muistan usein oman mummoni sinua lukiessani. Hän on jo vuosikymmeniä sitten kuollut, mutta eläessään oli hyvä ihminen, joka ei paljon itselleen vaatinut. Hoiti miestään kymmeniä vuosia. Kävi välillä Hakaniemen torilla katsomassa ihmisiä, kun ei paljon muualle siltä elämänpaikaltaan päässyt. Mutta silti elämässä kiinni, ilo löytyi pienestä.
Jostain syystä en onnistu kirjautumaan Google-tunnuksellani, kun olen täällä kommenttikentässä. Siksi taas näin puolianonyymisti.
Kiitoksia, Teepussi, suloisista sanoistasi. Kiitos, kun luet tekstejäni.
Poista