PARIISI

 Olipas komeat tämän vuoden olympialaisten avajaiset Pariisissa. Oli kaikki mahdollinen pantu likoon suurella taidolla urheilua ja historiaa kunnioittaen. Siitäkin huolimatta, että ministeri Ville Tavio teilasi avajaiset "seksuaaliseksi friikkishowksi".Ollapa mukana katsomassa paikan päällä avajaisloistoa.Vaikka kyllä kotoinen sohvan nurkkakin kelpasi. Nyt sitten urheilua kaiket päivät ja yleisurheiluakin aikanaan. 

Olen yhden kerran ollut Pariisissa. Olin juuri täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Syntymäpäivää juhlimme Saksassa. Myöhemmin matkaillessani mieheni kanssa, olimme myös Ranskassa vaan emme Pariisissa. Marseillessa häneltä poistettiin tikit Suomessa tehdyn pienen leikkauksen jäljiltä. Etsimme lääkäriä, mutta lopulta huomasin hammaslääkärin kyltin erään talon seinässä. Soitimme ovikelloa ja hammaslääkäri poisti tikit ja mieheni pyörtyi tuolissa. Minun urhea mieheni! Vähän nolotti ja hammaslääkäriä hymyilytti. Ei ottanut toimenpiteestä mitään maksua. 

Mutta eilen illalla olin siis taas Pariisissa Seinen rannalla. Oli siellä ylhäistä väkeäkin. Oli Suomen tasavallan presidentti puolisoineen kunnia-aitiossa muiden arvovieraiden seurassa. Ihan rinta rottingilla istuin yli sata vuotta vanhalla sohvallani avajaisia katsellen. Sohva on äitini lapsuudenkodista. Vähän on jo rempallaan, vaikka päällystetty  vuosikymmenten aikana moneenkin kertaan. Ehkä on vielä joten kuten tolkuissaan minun elinaikani ajan.

Viedessäni  roskia, pyysi eräs mies päästä naapurirappuun. Talossa kun on ovikoodit tai tarvitaan avain. "Ettekö voi soittaa?", kysyi varovainen minä. "Ei ole numeroa". Mietin. Sitten ajattelin, etteivät kaikki aio pahaa ja avasin koodilla oven seisten kyllä niin, ettei kaveri nähnyt numeroita. Hän kiitti kauniisti ja meni sisälle ja minä roskikselle. Takaisin tullessa kaikki oli pihalla hiljaista, ei poliiseja eikä avunhuutoja. Rauhoituin. Rupesin katselemaan Pariisista ratsastusta, pyöräilyä ja jalkapalloa. Tiputtelin espresson ja otin Marie-keksin. Pariisissa satoi.