TERVEISIÄ TUOMAAN MARKKINOILTA

Olen jossakin jollekin tai joillekin puhunut puppua. Etten muka ole lukenut Sirpa Kähköstä. Se on totta, mutta hyllyssäni on yksi lukematon Kähkönen Vihan ja rakkauden liekit (2010). Kuuluu niiden seitsemän Otavasta saadun kirjan joukkoon, josta osa vieläkin lukematta. Tämä kirja takakannen mukaan kertoo  kommunismin traagisista kohtaloista Suomessa. Ehkä on hyvä lukea tätäkin lajia ja kuuluuhan maamme historiaan. Niin että rohkeasti avasin Sirpa Kähkösen punakantisen kirjan, joka edelleen takakannen mukaan tekee selkoa Sirpa Kähkösen  isoisän pakkotyölaitoksen vuosista Tammisaaressa. Toivon kirjassa olevan enemmän siitä rakkaudesta, jota kirjan nimessäkin luvataan. Saas nähdä. Toivon myös, ettei kommunismikohdat ole kauhean synkkää luettavaa 1930-luvulta. Ja että ihmisiä mainitussa pakkotyölaitoksessa ei kohdeltu epäinhimillisesti. Minä olen kasvanut porvariskodissa, josta kommunismi oli kaukana jonkunlaisena mörkönä. Sittemmin 1991 Neuvostoliitto hajosi ja sen myötä kommunismi. 

Kävin Tuomaan markkinoilla. Tori oli aivan ok, mutta piparkakkuja ja kakkuja oli niukasti. Oli karkkeja, joulukoristeita, hunajaa, kalapurkkeja, pipoa ja villavanttua. Petyin. Ostin pipareita ja hedelmäkakun, mutta ajoin metron jälkeen ratikalla! Sillä samalla nelosella, joka vei ja toi kotiin asuessani Skattalla. Oli vähän haikea olo istuessani nyt muutaman pysäkin välin, huokasin ihan. Kotimatkankin aloitin taas nelosella Stockan pysäkille ja menin Stockan Nespressoon. Tämän jälkeen käppäilin metroon ja S-marketin kautta kotiin. Tein varaslähdön jouluun ja ostin lanttulaatikkoa. Ihan vaan Saarioisen ja mitenkään tuunaamatta. Se oli lounaani kera uuden Beaujolaisin. Piti korkata vasta huomenna, mutta otin lasillisen etukäteen.

Kaksi  herraihmistä huomioi läsnäoloni kaupungin hulinassa ja aloitti keskustelun. Hississä ensin ja sitten metrossa. Hissimies menee jouluksi veljensä luo Kemiin ja metrokaveri tahtoi tietää, mitä varten naiset rakastavat ostamista ja toivotti hyvää joulua Herttoniemen aseman pysäkillä.

Nyt menen panemaan ojennukseen eli järjestykseen Espressosta ostamani kahvikapselit ja tiputtelen itselleni kupposellisen. Jos ei huomenna tavata, niin HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.