Aira Samulin on siunattu haudan lepoon. Katselin netistä Ilta-Sanomien välittämää tunnelmaa Vanhankirkon pihalta ennen siunaustilaisuutta. Ilta-Sanomat oli haastattelemassa ja jotkut vieraat eivät pitäneet tästä. Sanoivat menevänsä suoraan kirkkoon. No, toimittaja teki työtään, mutta oliko tarpeellista haastatella hautajaisvieraita? Onneksi kamera ei päässyt sisälle kirkkoon. Aira Samulin kannettiin arkussa autoon, joka lähti hiljalleen kohti Hietaniemeä. Auton lippu oli puolitangossa, mutta yksikään mieshenkilö ei paljastanut kadulla päätään auton ajaessa ohi ainakaan paikoissa, joita kamera näytti. Ennen tehtiin niin.
On joulukuu ja alan katsella, minkä kranssin ripustan oveen. Muita koristeita en vielä ota esille. Partsilta nappasin surullisen näköisiksi muuttuneet kesäkukat ja vein roskiksen biojätteisiin. Pakkasta. Tuli vähän vilu. HS kertoo, että eteläiseenkin Suomeen voi tulla -30 astetta. Sitä sanoisin jo kunnon pakkaseksi. Saisi olla tulematta, jos minulta kysytään.
Ensi viikolla tanssitaan, vaikka TTK loppuikin. Nyt mennään juhlavimmissa puitteissa ihan linnassa asti. Kutsuttuja on 1700 ja nämä pippalot ovat viimeiset nykyisen presidenttiparin järjestämänä. Uusi isäntäväki ensi vuonna. Istun 6.12. tiiviisti sohvan nurkassa katselemassa juhlaväkeä. Stamppaako joku jonkun slöijän päällä?
Finlandia-palkinto on kirjallisuudessa jaettu kolmessa kategoriassa. Kaunokirjojen palkinnon sai Sirpa Kähkönen. On häpeäkseni kerrottava, etten ole yhtäkään Kähköstä ikinä lukenut. Enkä aio nyt fiinisti ja kyldyyrin nälkäisenä rientää ostamaan tätä palkinnon saanuttakaan, mutta jonkun Kähkösen ostan. Kyllä edes yksi on luettava. Olisiko joku pokkarina? Valinnan varaa hänen kirjoissaan on. On tuottelias kirjailija. Ollut aiemminkin ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Nyt tärppäsi. Onneksi olkoon.
Kähkösen kirjan hankintaan asti luen Otavasta saamaani kirjaa Pirjo Hounin ja Maria Romantschukin Ei, rouva presidentti. Ollut hyllyssäni lukemattomana siitä asti, kun Otavan toimitusjohtajan sihteeri toi minulle seitsemän Otavan kirjaa kiitokseksi pienestä lahjoituksestani. Otin yhteyden suoraan toimitusjohtajaan sähköpostilla ja hän vastasi heti olevansa kiinnostunut. Lahjoitus oli Otavan antama ikivanha osakekirja kustannusyhtiön alkuajoilta. Isäni oli sen kehystyttänyt ja se oli hyvin säilynyt lasin alla. Minusta se kuului antaa takaisin antajalle. Komeat allekirjoitukset yhtiön perustajilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti