17. marraskuuta 2023

MARRASKUUN SITÄ, TÄTÄ JA TUOTAKIN

Hain Beaujolais-viinit, ostin molemmat. Olin ainoa asiakas, että mitään jonoa ei ollut tämän vuoden viinitapahtuman tiimoilla. Sitten menin Cittariin ja minulla oli oikein ostoslista, josta luin, ettei tule muuta. Tuli. Purettuani kotona kassit soitin M:lle, jonka kanssa en ole moneen vuoteen puhunut tai edes kuullut hänestä mitään. M:n puoliso kuollut. Otin osaa suruun. Päätimme tavata joskus tammikuussa. Soitin myös H:lle ja päätimme tavata maaliskuussa, kun hän on kotiutunut Turkista. Tämän jälkeen en soittanut kenellekään. Eikä kukaan soittanut minulle. Lämmitin lounaan ja söin. En avannut punaviinipulloa. Join vettä, jossa oli reilusti sitruunasta puristettua mehua. Tiputtelin viimeksi espresson pieneen kuppiin ja olin tyytyväinen päivääni.

Illalla olin edelleen tyytyväinen ja rupesin lukemaan Christien kirjaa. Nyt siinä on jo tapahtunut murha ja herra Poirot rupesi sitä ratkomaan ja olen varma, että pian tietää, kuka ketkale tämän ruman tempun teki. En katso lopusta. Joskus olen katsonut ja se vie maun loppulukemisesta. Tämän myönnän.

Luin sähköpostit ja parvekefirman kirjeen, jossa ehdotettiin sälekaihtimia partsille. Panin kirjeen paperinkeräykseen samalla kun vein roskat. Ennenmuinoin kaikki kipattiin yhteen ja samaan. Nyt on sen kymmenen nyssykkää, jotka pannaan niille tarkoitettuihin jäteastioihin. Kahvikapselit menevät metallijätteisiin ja ne kilisevät hauskasti, kun tyhjentää pussin. Pussia ei sinne saa panna. Seinällä lukee, että valvontakamera seuraa puuhiani. En uskonut. Hymyilin kuitenkin oletettuun kameran silmään.

Itärajan turvapaikan hakijoita aletaan syynätä paremmin eli pannaan vähän sieltä ja täältä rajoja kiinni. Venäjän kautta kun on pyrkijöitä, eikä meidän kapasiteettimme kestä niin suuria joukkoja, joita pelätään tänne tulevan. Venäjällä ei tykätty toimenpiteestämme. Tämä kaikki puolin ja toisin alkoi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tästä taas ei tykätty muualla maailmassa. On muutakin. USAssa alkavat presidentin vaalit ja kukas muu kuin Donald Trump yrittää taas puikkoihin. Hän on hiukan nuorempi kuin istuva presidentti, joka niin ikään on tyrkyllä. Minä suren enemmän, että pölyttäjät ovat katoamassa. Jos näin huonosti todellakin käy, pannaan ihmiset pumpulitukon kanssa pölyttämishommiin. Mikäs siinä on kukkakedoilla käyskennellä. On huonompiakin duunipaikkoja. On minulla muutakin surtavaa, mutta niistä joskus toisen kerran. Eivätkä ne edes ketään kiinnosta.



4 kommenttia:

  1. No, mutta nehän ne vasta kiinnostavatkin. Kyllähän sinä sen tiedät!

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka yllätyin iloisesti, kun huomasin, että stadin friidu kirjoittaa taas. Näitä on niin hauska lukea, kiitos näistä.

    VastaaPoista