Olimme TTK-ohjelman myötä Disneyn maailmassa. Yksi pari pantiin pois ja ensi viikolla ollaankin sitten edetty jo semifinaaliin asti. Minä elin niin saduissa mukana, että suutelin varmuuden vuoksi ja loppumattoman toivon vallassa puista sammakon näköistä nitomakonettani. Ei tapahtunut mitään. Ehkä pitää olla elävä sammakko. Mutta mistä niitä tähän saa, kun ollaan kaupungin kerrostalossa ja ainoat sisälle pääsevät ovat yleensä banaanikärpäsiä, vaikka minulla ei banaaneja olisikaan. Joskus avonaisesta ikkunasta saattaa pöllähtää kärpänen ja silloin alkaa jahti. Tosin hyttynen on vieläkin epämiellyttävämpi vieras. Se ei edes nuku yöllä, vaan seuraa ihon tuoksua ihmisellä ja inisee veren himoisena korvan juuressa iskeäkseen kärsänsä herkkään ihooni. Onneksi niitä on harvemmin täällä, mutta ikäviä kokemuksia on mökkiajoista. Sammakon näköinen nitomakone ei siis muuttunut prinssiksi, vaan on yhä ja edelleen pelkästään nitomista varten kirjoituspöydällä.
Äitini teki makaronilaatikkoa. Se oli sitä vanhan ajan, jossa ei ollut jauhelihaa. Etsin netistä ohjeita ja aion laittaa sitä. Pitää ostaa makaroneja. Mitkään nuudelit eivät kelpaa. Kaapissa olisi riisinuudeleita. Kauppaan aion ehkä vasta torstaina, jolloin on uuden Beaujolaisin päivä. Taas on pasteerailtava siihen kauempana olevaan K-kauppaan Cittariin. Alko on sen vieressä. Lähempänä oleva Alko lopetettiin kuten pankkikin. Tulevaisuuden kuva täällä päin on vaate- ja ravintolapainotteinen. Onhan täällä kuplateehuonekin. Kun olin ensimaistelemassa, otin hedelmäisen. Teeni valmistaja oli mies Koreasta ja esitteli auliisti tuotteitaan ja lopuksi neuvoi, miten saa pillin helpoimmin pahvimukin kannen läpi. Seurasi vierestä temppua suorittaessani ja olimme molemmat ylpeitä onnistumisestani. Kyllä me eurooppalaisetkin osaamme.
Luin Helsingin Sanomista hämmästyksekseni, että maapallon sisällä on vieras esine eli sinne joskus hamassa kaiken alussa on syöksähtänyt toinen planeetta törmättyään Maahan. Tälle 2900 km:n syvyydessä sisällämme olevalle ei-niin-pienelle-palaselle annettiin nimi Theia. Samassa rysäyksessä syntyi meidän Kuumme. Josta nykyisin voidaan todistettavasti kertoa, ettei se olekaan juustosta. Jules Verne aikoinaan oli tästä samaa mieltä. Sittemmin eli 1960-luvulla meni muutama maapallon mieskin asian toteamaan ja niin oli ihmiskunta saanut uutta tietoa avaruuden ihmeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti