24. huhtikuuta 2022

KIASMA-PÄIVÄ

 Nonnih, nyt olen istunut Sol Caleron bussissa, joka on parastaikaa parkkeerattuna Kiasmaan. Teos eli siis bussi on alunperin tilausteos vuodelta 2019 ja sen nimi on hämmästyttävästi  El Autobus. Ihan kiva juttu. Astuin sisään, ja M astui myös. Bussiin tuli muitakin ja moni pikkupoika istahti kuskin paikalle. Riemukaarenkin läpi ja ihan luvan kanssa saimme kulkea, vaikka onkin  Jimmie Durhamin taidetta. Taiteilija kehottaa henkilöä, joka Riemukaaren alta kulkee, viheltämään lempisäveltään. Minä en viheltänyt. Enkä liioin tuntenut astuneeni "turvallisempaan maailmaan". Uskon että olisi kyllä tänä päivänä tarvetta. Seuraavan huoneen lentävä matto ei lehahtanut mihinkään, mutta kutsui päälle makaamaan tai istumaan. Yhtä hyvin se voisi olla avoin kirja tai vallan takht-sänky, joita on Lähi-Idässä moskeijoiden sisäänkäynnin lähellä tai vaikka teehuoneissa. Matto on Slavs and Tatars-taitelijakollektiivin luomus ja matolle sai todellakin mennä, kunhan riisui kengät. Minä en mennyt, mutta moni meni. Olemme riehakasta kansaa. Koko Ars22-näyttely on minusta näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ei mikään monimutkaisten ja sekavien teosten lajitelma, joka vaatii katsojassa lujaa aivotyöskentelyä ymmärtääkseen näkemänsä. Sitä paitsi, ei pidäkään "ymmärtää". Katselee vain ja antaa mielen avautua näkemälleen. Menkää, hyvät ihmiset, Kiasmaan! Siellä on ARS 22!

Ostin museokaupasta näyttelyä esittelevän kirjan ja sormuksen, jossa hopeisia rakeita, jotka liikahtelevat käden liikkeen mukaan. M antoi yllätykseksi hyvät yöunet antavan laventelisaippuan alustoineen. Hyvä uni tulee, kun pesee illalla kätensä laventelin tuoksuisiksi ennen nukkumaan menoa. Eikä yllätys siihen päättynyt,vaan toinen paketti sisälsi Rut Brykin magneettiperhosen. Juhlapäivä! Sitä jatkettiin Kiasman kahvilassa kuohuviinillä ja piirakan palalla. Marsalkka Mannerheim ratsasti aivan ulkopuolella ehkä hiukan viluisena koleahkossa huhtikuun säässä.

Englannin kurssi päättynyt. En mennyt viimeiselle verbitunnille. Olin valvonut, eivätkä edes villit hevoset olisi saaneet minua liikkeelle. Ei mikään suuri vahinko. Syksyllä lisää ja hiukan haastavampana. 

Kirjoitan tätä yöllä siitäkin huolimatta, että illalla pesin käteni laventelisaippualla. Vaikka ei tullut uni, tuli ihana tuoksu. Brykin perhonen on jo jääkaapin ovessa. Oli mukava päivä eilen ja oli kiva tavata M, jonka seurassa aina viihdyn. Kello on yli kolmen ja menen laittamaan varhaisaamukahvin. Hyvää huomenta.


1 kommentti: