Taas mennä hulahti huhtikuuta pätkä, ennen kuin kerron kuulumiset. Eipä nuo ihmeempiä edes ole. Labrasta tuli postia ja varasin ajan jo lääkäriltä. Tämän viikon englannin tunti pereuutettiin ja se olikin hyvä. Olin taas edellisen yön valvonut ja olo oli se mukainen. Iltapäivällä vasta sen verran piristyin, että raahauduin kauppaan. Kotona purettuani tavarat kellahdin vuoteeseen ja nukuin pari virkistävää tuntia. Sain huolestuneen "how are you???" A:lta ja kerroin olevani ok. Siinä meni se päivä ja nyt on uusi yö.
Enkun verbikurssi alkaa viikolla 16. Samana päivänä olisi ollut Oodissa mielenkiintoinen esitelmä. No, niitä tulee uusia. Vastahan tässä on ihmiset päästetty vapauteen. K laskee koronatartuntoja ja Kiinassa on kuulemma eniten. On ihmisiäkin paljon. Kaikki on yleensä suhteellista. Euroopassa Ukrainan sota jatkuu ja maailmalla tiedetään venäläissotilaiden hirmutöistä, joista voisi joutua sotaoikeuteen. Ihmisiä kidutettu, tapettu ja jätetty niille sijoilleen kaupunkien katujen varsille kaiken sotaromun sekaan. Oikeudentajuinen ja sotasääntöjä noudattava sotilas saattaa muuttua sodan jatkuessa. Ihminen ei ole enää mitään, se on ohimennen tapettava, viaton siviili, joka on etsimässä itselleen suojaa. Raaistunut vihollinen ei piittaa, vetää aseen ja ampuu. Ryöstää tyhjiä koteja ja kauppoja, kiduttaa ja raiskaa. Sotilaskuria ei ole enää. Eläinkään ei tapa huvikseen. Mutta vihollisen sotilas tekee niin Ukrainassa.
Vaikka kuinka yritän olla lukematta ja kuulematta Ukrainan tapahtumia, niistä ei eroon pääse. Sodan loppua ei näy, eikä näy miestä, joka kaiken pahan sai alulle. Piileskelee ja antaa ohjeita.
Siirryn ilman häpyä ruoka-asioihin. Tänään vuorossa broilerikiusaus ja ainekset on myös ankanlihakeittoon ja hyvin mausteiseen porkkanakeittoon. Kaikki Kariston kustantamasta kirjasta 500 keittoa. Susannah Blaken englannin kielisen keittokirjan suomentanut Katja Ruunaniemi. Painopaikka Kiina. Kuinkas muuten. Ennen moiset tehtiin Suomessa, paperimaassa.
Kello on yksi yöllä. Olen toki hetken nukkunutkin ja nyt ehkä alkaa taas olla unen tarvetta. Menen ensin kuorimaan appelsiinin, syön ja juon lasillisen vettä. Jos ei uni sittenkään tule, luen runoja kesästä.
Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle, paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille;
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli, kukka kuuli , -
köyhä sen todeksi luuli...
(Eino Leino runosta "Näin unta kesästä kerran")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti