Eilispäivä meni stadissa. Tuuli oli kovaa, pakkanen kipristeli varpaissa ja rollaattorin kahvat jääkylmiä. Tänään taas ulos, mutta lähemmäksi. Huomennakin menoa. Onhan tämä semmoista matalalentoa, mutta ihan kivaa.
Enää ei tarvitse jännittää miljonäärikisaakaan lauantaisin eikä X Factoria. Saara Aalto tuli kakkoseksi ja taisteli sijastaan kunniakkaasti. Voimme sanoa "hyvä Suomi". Olen saanut joulukortit kirjoitettua ja Postista punaisen pussin niitä varten. Postitusta vailla enää. Viime jouluna en lähettänyt ja nyt tuntui oudolta allekirjoittaa tervehdykset vain omalla nimelläni. Yksi joulukortti tullut. Siinä on kolme enkeliä. Kaunis, vaikka en enkeli-ihminen olekaan. Lumeen olen joskus kuvan tehnyt, mutta se ei ole sama asia kuin olla enkeli-ihminen.
Yhden äsken ostamani Poirotin luin. Poirotin piti olla jo eläkkeellä, mutta kuinka ollakaan... Lähti Hastingsin kanssa Vaaralliseen taloon. Muistankohan oikein, että tästä olisi tehty elokuva ja minä nähnyt televisiossa joskus? Naisen hattu, jossa luodin reikä, pani näin muistamaan. Murhaajaa en muistanut, enkä lopusta ennen aikojani kurkistanut. Pidin itseni jännityksessä. Pokkarin takakannessa sanotaan tämän vuonna 1932 ilmestyneen Poirot-jutun olleen kriitikoiden mielestä Christien siihenastisen tuotannon paras. Tähän en pysty sanomaan mitään. Pidän kuitenkin Hercule Poirot- tarinoista enemmän kuin neiti Jane Marplen viipyilevistä salapoliisitutkinnoista käsityönsä takaa.
Itäkeskus on niitä kaupunginosia, joissa postin tuleminen on epävakaata. Mistähän tämä johtuu? Kyllä täällä näkee postinjakajia, mutta en sitten tiedä, jakavatko niin kuin pitää. Olenhan minäkin saanut postia, mutta mitenkä ajallaan, sitä en tiedä. Ainakin tämä ensimmäinen joulukortti tulla tupsahti reippaassa etuajassa.
Nyt aamukahville, suihkuun ja kohtapuoliin menoksi.
Siskoni, jota pidän melkoisena Christie-asiantuntijana, on aina jossain määrin tyytymätön näihin filmatisointeihin. Eivät hänen mukaansa "mene oikein". Minulle kyllä kelpaavat. Yritin kesällä lukea Poirot -kokoelmaa ja se oli tylsä. Kuitenkin tiedän hyllyssäni olevan Christieitä, joista jotkut aikoinaan olivat lempikirjojani. Täytyy varmaan niitäkin alkaa lukemaan uusiksi.
VastaaPoistaAulisko. Kyllä minustakin elokuvat poikkeavat joskus raa´asti alkuperäisteksteistä niinkin, että tuskin tunnistaa. Otetaan silloin leffa leffana. Poirotit vaativat Poirot-asenteen eli tietyn fiiliksen. Vähän ovat hidastempoisia, jahkailevia ja peettimäisen tarkkoja minusta toisarvoisissa asioissa. Lue kumminkin!
Poista