Minun kouluaikanani kerättiin kasveja.Niitä piti olla 120 kpl.Joillekin työn ja tuskan takana.Niitä ostettiinkin ja vaihdettiin,mutta isoin osa tietysti kerättiin itse.Minäkin.Tosin Leenalta sain kerran pari,eikä siksi,etteikö omia olisi ollut,mutta se tuntui jännittävältä ja himpun verran luvattomalta.Minulla oli pahvinen pyöreä päästä avattava kantolaukku,johon kasvit kerättiin.Pidin siitä puuhasta.Kesälomilla kerättiin milloin mistäkin päin Suomea.Niityiltä ja metsistä,ojien varsilta,saarista.Kasvit siivottiin ja pantiin kovan prässin alle kasvien prässäämiseen ja kuivattamiseen tarkoitettuun laitteeseen kahden imupaperin ja sanomalehden sivun väliin.Kiristettiin kiinni ja jäätiin odottamaan.Sen jälkeen kasvien tultua valmiiksi ne kiinnitettiin kasvipaperiin pienillä liimapaperisuikaleilla ja alakulmaan merkittiin tiedot siihen tarkoitettuun lappuseen. Taraxacum officinale,Anemone nemorosa,Linaria vulgaris... Aikanaan ne tentittiin.Kaikki 120. Minä läpäisin Tarjan kanssa toisella kerralla.Leena ensimmäisellään.Hän oli koko kouluajan luokan kolmen parhaan oppilaan joukossa.Pääsikin sitten vaihto-oppilaaksi Teksasin Amarilloon.Meni luokkatoverimme kanssa naimisiin ja perusti perheen.Tarja on jo jättänyt tämän elämän.Hän pysyi loppuun asti läheisenä ystävänäni.
Pidän luonnonkukista edelleen.Mökkiaikana keräsin maljakkoon .Eikä oikeastaan mikään viljelty minua viehätä niin paljon kuin vaatimattomamman näköiset luonnossa kasvaneet.Lemmikkikimppu maljakossa,valkovuokot keväällä,voimakastuoksuiset kielot, salaperäiset suopursut.Nyt ei enää ole suurta mahdollisuutta edes nähdä luonnonkukkia paitsi niitä harvoja voikukkia,jotka keväisin uhmaavat asfalttia ja työntyvät pienimmästäkin rakosesta.Rantaraitilla on enemmän,mutta ne katoavat istutettujen ruusupensaiden alle tai niiden hennon elegantin tuoksun hävittää tuomien kukintojen voimalliset aromit.Jokunen horsma kohoaa rannan kivien välissä,tuo Irwin Goodmanin Rentun ruusu. Eikä tokikaan mikään "rikkaruoho elon yrttitarhassa".Ylväänä kohoaa muitten yläpuolella,alistuu tuulen voimaan arvokkuuttaan menettämättä.
Ostan kukkia.Kotona melkein aina tuoreita.Nyt on kuismia hedelmineen.Pienet punaiset marjaa muistuttavat pallukat oksissa.Hypericum-heimoa. Komea Alstromeria-kimppu myös olohuoneessa.Inkan lilja,sanoi puutarhuri.Kestävä,kertoo nettitieto.Saas nähdä,sanon minä.Kalloista pidän.Enkä usko mitenkään niiden kukkakauppiaiden keksimään maineeseen että ovat hautajaiskukkia.Mikä se semmoinen on? Valkoiset kallat.Onko kauniimpaa? Liljoistakin pidän,mutta joskus niiden tuoksu on niin huumaavan valtaisa,että jätän pikän välin seuraavien hankkimiseen.Entäs sitten gladiolukset? Ylväimpiä puutarhakasvejamme.Ne näyttävätkin siltä,että ovat uljaudestaan syvästi tietoisia.Silti sydämeni sykähtää muistaessani mökin pirtin pöydällä olevat kissankellot maljassa.Vetävät vertoja kauniimmillekin puutarhan kukille.Niiden vaatimaton nöyryys miellyttää.Aivan kuin kuulisi pienten sinisten kellojen kilinän vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti