Väkeä lappaa meillä kuin hollituvassa.Aamulla oli jo ilmapatjan arvioija.Avoimeksi jäi.Tulee haavahoitajan kanssa uusintakäynnille.Ehdotti nk.sairaalavuodetta.Itse olen pelkän patjan kannalla.Kotiapu/lähihoitajaa tässä odottelen.Puoliso pestään ja puleerataan ja haavapainauma hoidetaan.Minä huilaan.Fysioterapeutti tulee ensi viikolla.Samoin tuuraaja.Kiirusta pitää.Blogin kirjoittaminen jäänyt tässä tämän kaiken vilskeen keskellä.Eilen sentään pääsimme kaupungille,mutta maito unohtui.Pitää huomenna se jotenkin improvisoida,kun menemme pankkiin päivittämään.
Yhtenä yönä kirjoitin ystävilleni Espanjaan kirjeen.Sitä naputellessani tuli mieleen,että sekin homma taitaa pian olla menneen talven lumia tänä teknisyyden aikakautena.On e-mailia,tekstiviestiä ja kännykkää.Mutta semmoinen sanoja täynnä oleva arkki,joka työnnetään postimerkillä varustettuun kirjekuoreen on auttamattomasti vanhanaikaista.Ikävä kyllä.Muistan hämärästi piirroksen piikatytöstä,joka sai sulhaseltaan kirjeen ja piikanen huokasi siinä olevan rakkautta paperipussissa.Miten sitä joidenkin vuosikymmenten jälkeen saadaan aikaan muistelmateoksia,kun materiaalia ei ole? Kirjeethän,sekä saadut että lähetetyt,ovat tärkeä asia henkilöhistoriassa.Minäkin vuosikymmenten aikana olen aikamoisen määrän kirjeitä lähetellyt lähemmäksi ja kauemmaksi tässä elämän survinastiassa.No,muistelmia ei minusta tehdä,että ei sen puoleen.Myös postikorttien lähettely maailman kulmilta ei ole enää muodissa.Nyt otetaan matkapuhelimella kuva ja se pannaan ystävän puhelimeen.Että tämmöistä meillä täällä lomalla.Sähköpostiin saa sanoja enemmän,mutta sekin kieli lyhennettyä,eikä välimerkitkään aina osu kohdilleen.Verbejä ei niinkään tarvita,kun asia tulee ilmi muutenkin.Mitä sanoisikaan vanha suomen kielen opettajani Annikki Vartia,joka vannoi E.A.Saarimaan nimeen? Aleksis Kiven sanoin: on aika viisastua,aika panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se,joka tuo hyötyä,vaan ei sitä mikä makeammalle maistuu.
Katselin eilisiltana Hindenburg-elokuvan.Olen aina ihmetellyt,miltä tämmöinen vehje näyttää sisäpuolelta,kun ulos näkyy vain pieni ikkunallinen osa ilmalaivan alapuolella.No,siellähän on vaikka mitä.Niin kuin paremmassakin laivassa luksuksineen kaikkineen tässä Hindenburgissa,jolla kyllä oli aika paskanen ja kuuma loppu oikeastikin 1930-luvulla.Olen yhden tai kaksi kertaa nähnyt taivaalla ilmalaivan.Siis ihan tunnistettavan,että ei mikään ufo. Niitä taas en ole nähnyt,vaikka kerran liippasi likeltä.Ajelin jossain päin Suomea yöllä ja yhtäkkiä metsän reunassa loisti vihreä valo.Polkaisin jarrut pohjaan ja ajattelin,että siinä,siinä se nyt on,yläilmojen olentojen vierailu Maassa ja näkijänä minä.Mutta kun ei mitään avaruuden asukkaiden joukkoja lähestynyt,eikä sähköt sammuneet autosta,eikä minua sädetetty ylös,niin päättelin näköharhaksi ja jatkoin matkaa.Pettyneenä.Mutta kuka olisi minua uskonutkaan? Enkä olisi uskonut itsekään.Vaikka mitenkä Valitut Palat muinoin tarinoi NASAn varastoista,joissa on lentävien lautasten hylkyjä ja muutama pieni vihreä mies pakkasessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti