NUHAA JA MUUTAKIN

Pari päivää ollut semmoinen olo,että se iskee.Eilen se sitten tapahtui.Kurkkukipu,hirmuinen nuha ja vielä hirmuisempi yskä.Eipä ole meikämammaa vuosiin moinen vaivannut.Sivusta olen katsellut,kun muut pärskineet.Pakko oli kompuroida mies hakemaan intervallihoidosta.Eivät pidä yli ajan,vaikka maailman kirjat olisivat sekaisin.Ja niin astui arki kuvioihin aivan liian lyhyen loman jälkeen.

Yö oli tyyten kamala.Yhden aikaan siivosin miehen jälkiä ja mitä kaikkea siihen sitten kuuluikaan.Aivastusten,niistämisten ja yskimisten tahdissa askaroin.Kaaduin lopulta itsekin vuoteeseen ja pysyin hereillä,kun en unta saanut.Niin että tämmöistä rataa.Olen jo tänä aamuna ryöminyt laittamaan miehelle aamiaista ja itsekin juonut kahvia,joka ei totta vieköön edes kahvilta maistunut.Makunystyröissä jokin väliaikainen häikkä.No,kyllä kaikki petraantuu aikanaan.Melkein kaikellahan on tapana järjestyä.

En jaksa oikein edes olla ilahtunut siitä,että Helsinki ei sitten loppujenkaan lopuksi menetä Strindbergin kahvilaansa.Kämp Gallerian remontin jälkeen siirtyy kuulemma hiukan jonnekin päin,mutta säilyy.Olivat ministerit ja muutamat muutkin suuremmat herrat panneet nimensä vastalausepaperiin ja siitä olivat Gallerian miehet päättäneet,että yhteisen edun kannalta on paras Strindberg säilyttää.Sotahan siitä olisi syttynyt.

Lueskelin sitten jälleen huvikseni HS:n nettisivustoa ja siellä oltiin tyytyväisiä ratkaisuun.Osa kuitenkin pilkkasi meitä,jotka tahdoimme Strindbergin pitää,että tämmöinen nuori kahvila ei vedä vertoja stadilaisten ikiomille vanhuksille Kluuvikadun Fazerille ja Bulevardin Ekbergille.Ovathan nuokin olleet joskus nuoria! Ja jos Strindberg on vielä sadan vuoden päästä olemassa,on silläkin silloin jo oma historiansa.Samaisella sivustolla pidettiin ylen pienenä asiana,onko Helsingissä yksi Strindberg tai ei.Maailma kuulemma pyörii ilmankin.Totta,mutta Strindbergin kanssa se pyörii viehättävämmin.

Nyt sitten vakavasti jo mietitään,saataisiinko lakiin semmoinen paragrafi,joka tykkänään kieltäisi kerjäämisen.Ihan kuin vihdoinkin eduskunnassa oltaisiin sen verran miestä,että tämmöisen pykälän laatiminen olisi totisinta totta.Kyllä eilenkin minua kiusasi kerjäläisvaimo mukinsa kanssa odotellessani bussia miehen luo.Tuli toinenkin,joka oli jo tiukempaa tätiä,mutta selvisin kummastakin vieläkin tiukempana tätinä.Eikä näkynyt kukaan muukaan niistä kymmenistä ihmisistä,jotka tienoolla parveilivat,antavan ropostakaan.Liekö entisen pääministerin ehdotus "älkää antako" mennyt perille? Hankkisivat nyt vaan soittopelejä tai marionetteja,joilla pelaaminen antaisi vaikutelman,että ansaitaan elanto työllä,eikä vaadita ilmaista rahaa ei minkään vastineeksi.Aivan turhaa suomalaisten on itkeä krokotiilinkyyneleitä mukamas aidon köyhyyden takia.Aitous tästä kerjäämisestä on yhtä kaukana kuin että minusta tulisi Ruotsin kuningatar.

Lupasivat lämmintä,hellettä vallan.Mä en tykkää.Ensinnäkään meikki ei pysy,kasvot kiiltää,ihminen menee vetämättömäksi.Ainakin minä.Kotona tuulettimet surisee jokaisessa huoneessa antaen jonkunlaista helpotusta.Hommahan ei varsinaisesti viilennä kuten joku ilmastointilaite,mutta kun ilmaa sekoittaa,niin auttaahan tuo.Tosin nyt ei auta kovin siinä itse sekoituksessa olla,sillä sitten taas aivastuttaa niin turkasesti.Yskä tulee heti perään ja taas pitää niistää.Onneksi olen hankkinut ainakin kymmenen kiloa paperinenäliinoja.

Minulla on kaksi ystävää,jotka käyttävät kankaisia.Pesevät välillä.Tässä kohdin voisi tietysti vetäistä juttuun mukaan semmoisen asian kuin hygienia.Kyllä paperinen parempi vaihtoehto on ja ihmisystävällisempi.Kamalan näköistä,kun joku, varsinkin vanhempi herrahenkilö, vetäisee taskusta ruudullisen pyyheliinan kokoisen kangasnenäliinan,ravistaa pontevasti ja sitten niistää niin että maa tärähtää.Papalla oli semmoisia,mutta pappa on kuollut pois jo kymmeniä vuosia sitten ja siihen aikaan tuskin paperisia olikaan.Kaikilla mammoilla oli kova duuni kankaisia talon pesutuvassa keittää,sillä sillälailla ennen pyykättiin.Oli lipeää ja kaikkia,iso pata ja muut altaat,pyykkilaudat ja sammiot.Samalla tämä pyykin pesu oli sosiaalista kanssakäymistä,sillä työ vei koko päivän ja tuvassa oli sankan höyryn seassa monta naista.Rupateltiin,juotiin kaffetta ja ennen kaikkea juoruttiin.Mutta tämä kaikki on jo historiaa.

Sanotaan keltaisen jaffan olevan semmoisen ihmejuoman,että auttaa vähän joka vaivaan,joka haiskahtaa flunssalta.Tätä juomaa olikin meillä jääkaapissa ja parastaikaa latkin tämän lajin lääkettä.Vielä ei ole auttanut.Taitaa kuuma tee olla parempi konsti kumminkin.Olen sitäkin koettanut ja koetan taas. Mutta nyt pitää mennä aivastamaan,niistämään ja yskimään.Anteeksi ja hyvästit tältä päivältä.

SUVISUNNUNTAINA

Kerroin eilen suhteestani A.Kiven tekstiin ja tässä pieni näyte,miksi olen ihastunut.Juhani on jälleen kerran suivaantunut katraan nuorimmaisen,Eeron, sanalliseen kiusantekoon: "Niin,pisteletpä taas,sinä ohdake nisupellossamme,sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa,sinä piikki-sika,piikki-porsas,sinä sammakko!" Minua on aina naurattanut se,kun viisi näistä seitsemästä lähti Männistön muorin Venlaa kosimaan.Eero jäi ulkopuolelle ja Lauri ei myöskään aikonut naimaan.Aapiskirjat kainalossa viisautta todistamassa "kukkolehti näkyvissä" lähti sakki kosiomatkalle muorin mökkiin. Juhani edellä "silmät pöllöllään ja tukka pystyssä kuin piikkisian harjakset".Ja kaikki viisi kosiomiestä sai rukkaset! Kuten Veljekset lukeneet tietävät, sai Juhani lopulta vuosien kuluttua Venlan kuitenkin vaimokseen.Mutta ennen sitä tapahtui eteläisessä Hämeessä likellä Toukolan kylää paljon asioita.

Tänään on sitten vihonviimeinen lomapäiväni.Huomenna mies kotiin.Arki- ja hoitotyöt edessä.Olenko levännyt? Olen ja en,mutta se on varma,etten sittenkään tarpeeksi.Kaksi edellistä lomaa vuosia sitten makasin sairaalassa.Tällä kerralla en ja se tuntui ihmeeltä.Nyt olisin pitänyt hänet pitempäänkin intervallihoidossa,mutta kun viikosta sovittiin.Aion toistaa tämän joskus syksyllä.Kunhan ensin kuulostelen,miten tämä aika sujui.Mies kun ei ole niitä helpoimpia hoidettavia,mikä sekin kuuluu hänen sairauteensa.Tämä olisi koko ajan muistettava,vaikka vaikeaa onkin.Joskus palaa pinna,jota melkein heti aina kadun.Joskus itsesääli vaivaa,jota myös kadun.Joskus väsyttää niin turkasesti,mutta siinä ei kaduttavaa ole.Voimia on oltava ja niitä tulee,sillä vaihtoehtoja ei ole.Laitoshoito tuntuu oudolta ja mahdottomalta ajatukselta.Silloin kun kaikki on meillä hyvin ja mies vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta,ojentaa kädet minua kohti halatakseen,mitenkä voisin ajatellakaan laitoshoitoa.En mitenkään.

Aurinko paistaa,hiljainen tuuli puissa,piha vaiennut äänistä.Juhannuksen jälkimaininkeja ja loma-ajan alkua.Kaupungin kantaväestö osin poissa,mutta risteilyaluksista työntyy vierailijoita toviksi Helsinkiin Pietarin matkallaan.Kauppatori,Senaatintori,tuomiokirkko,Esplanadi ja Stockmann.Tässäpä turistin Helsinki.

C soitti eilen ja minä kiittelin vielä kerran viimeisestä.Oli jo pessyt kylpyhuoneen seinät ja vaatteensa,kun sampanjapullo lennätti vierailuni aikana osan sisällöstään.Joku oli joskus kuulemma neuvonut sekä kylpyhuoneen että pullon pitämisen aivan vaakasuorassa asennossa.Oikeastaan ei olekaan ihme,jos suihkuaa niin ollen.Tämmöisen pullon avaaminen on oma taiteen lajinsa,eikä aivan helppoa olekaan.Minullakin omat konstit,mutta pullo kyllä suorassa.Enkä viitsi kertoa mitä apuvälineitä minulla on,kun nauraisitte kumminkin.Näillä konsteilla korkki poksahtaa oikeaoppisesti eikä viini karkaa.

Ehkä tänään istahdan taas parvekkeelle ja otan lasillisen.Nostan jalat ylös ja annan ruumiini levätä.Katselen koivuja ja nurmea.Lokki lentää merelle,roskishuoneen ovi kolahtaa.Illalla taas kukkien kastelua,jota tapahtumaa alakerran mäyräkoira tarkasti seuraa.Se ei enää minulle hauku,vaikka sen reviirin reunassa puuhastelenkin.Sen emäntä aidatutti pikkupation.Nyt koira saa olla vapaana,kun ennen oli remmin päässä.Sille nostetaan oma peti ulos,jossa se nauttii kesästä ja lämmöstä pitäen silmällä kuitenkin pation takaista elämää,kuten koiran kuuluukin tehdä.Mikään ei jää siltä huomaamatta,vaikka se näennäisesti nukkuisi.Mies joskus sanoo tahtovansa taas meille koiran.Ei enää.Niitä on ollut,eivätkä olosuhteet huomioon ottaen meidän elämäämme sopisi.Katsellessani alakerran mäyräkoiraa,tulvahtavat toki muistot mieleen ja saattaa kyynel kihota silmänurkkaan.Näen koiriemme viisaat silmät niiden katsoessa meitä,heiluvat hännät ja tunnen yhä sydämessäni niiden loputtoman ja pyyteettömän rakkauden.

Ja nyt viettämään tätä viimeistä joutilasta päivää!

JUSSINA AAMULLA

Varhainen aamu juhannuspäivänä anno domini 2010.Heräsin yllättäen jo ennen viittä erittäin hyvin nukutun yön jälkeen.Menin myös aikaisin nukkumaan.Univelkaa,nähkääs.Aika hassua,mitenkä ihminen on tottumustensa orja.Viidettä lomapäivää tässä mennään,eikä mieli vielä asennoitunut,että olen vain itseni kanssa.Olen koko ajan valmiusasemissa rientämässä auttamaan,vaikka mies ei ole kotona.Kuuntelen,kuten hänen täällä ollessaankin,ääniä makuuhuoneesta,jotka olen oppinut pelkällä kuulostamisella tuntemaan,mistä syntyvät.Jotkut eivät aiheuta minun tarkistamistani,jotkut taas saavat minut salamannopeasti liikkeelle.Ehkä tämä on yleistä tässä "ammatissa". Harmittaa vähän,koska nythän minulla pitäisi olla lepotila.

Nukahdin illalla keskiaikaiseen musiikkiin.Soitin Olde Hansa-kaupasta ostamaani cd:tä.Italialaista,espanjalaista,englantilaista ja saksalaista musiikkia 1100-1300-luvuilta.Musikantit,trubaduurit, esiintyivät aikoinaan niin kirkoissa,tavernoissa,markkinoilla kuin myös köyhien ja rikkaitten kodeissa.Nyt minun makuuhuoneessani.

Meilläpä syntyy uutta elämää.Siitä todiste ennen pääsiäistä hankkimassani orkideassa,joka lykkäsi eilen uuden kukan ja toinen tulossa pullistuneessa nupussa.Ja tätä pidän ihmeenä.Nyt kukkivat kaikki neljä vartta.Joku ajattelee "mitä toi nyt on",mutta minulle se on,sillä meillä ei yleensä onnistu kasvien kanssa.Niin että on tämä ihan oikea ihme!

Ihmeistä puheen ollen.Ilona-ystäväni on nähnyt valaan luonnossa aivan oikeassa elementissään meressä.Minä vain tv:n dokumenteissa.Jotkut valaat ovat sukupuuton partaalla,eikä kai muittenkaan määrässä hurraamista ole.Silti kansainvälinen valaanpynntikomissio on suostunut Grönlannin vaatimukseen saada tappaa yhdeksän ryhävalasta vuodessa.Ehkä grönlantilaiset tarvitsevat tätäkin lajia ruokapöytiinsä,kun luonnonantimet ovat tässä suureksi osaksi lumen ja jään peittämällä itsehallintoalueella ehkä niukatkin.Kunhan nyt sitten pysyttelevät siinä sallitussa määrässä! Suren syvästi,kun maailmasta tahallisesti tapetaan eläimiä ihkaviimeiseen asti.Näin on käynyt kautta aikain monen lajin kohdalla.Luonto itse ei aina aiheuta lajin loppua.Miten käy yleensäkin valaiden,se jää nähtäväksi,sillä on maita,jotka "tieteen" nimissä pyydystävät niitäkin valaita,joita on todella vähän.IWC:n luvan mukaisesti: hyvää ruokahalua grönlantilaisille.

Luonnossa pysyäkseni,tänään näemme,jos tahdomme, ranskalaisen Karhun tv:ssä.Ainakin minä sen katselen.Yleensä eläimien ohella näissä joko dokumenttien tai draamadokumenttien puitteissa saamme katseltavaksemme upeita maisemia.Joskus ne viehättävät enemmän kuin pääosaesittäjät.Karhutkin ovat mielieläimiäni.Jaksan alati ihmetellä sitä vimmaa,mikä ihmisissä on lahdata heti tämmöinen ystävällinen otus,joka tahtomattaan on eksynyt ihmisen reviirille aiheuttamatta edes sen suurempaa hämminkiä kuin epätoivoisesti etsimällä tietään takaisin metsän kätköihin.Kuitenkaan Suomen petoeläimetkään eivät aiheuta niin paljon vahinkoa ihmisten keskuudessa kuin ihmiset itse joko tieten ja tahtoen tai tahtomattaan.Me näemme karhuissa ja susissa vain ylen ja kaikkinaisen pahan,joka tulee hätimmiten saattaa pois päiviltä.

Karhu on asialla myös seuraavassa,jossa tarina kertoo erään innokkaan metsämiehen äkisti kohtaamasta surmasta tapeltuaan äkeän karhun kanssa. Illalla nimittäin puhalsin pölyt erään kirjan päältä otettuani sen hyllystä ja siinäpä Juhanin ja veljesten isän kuolema tarinoitiin.Mieli teki astua monen vuoden tauon jälkeen "Jukolan taloon,eteläiseen Hämeeseen,mäen pohjoiselle rinteelle likelle Toukolan kylää". Aleksis Kivi on minulle ollut rakas jo vuosien ajan.Häntä mielelläni siteeraan ja hänen kirjoitustapansa,sanojen asettelu paikoilleen,minua miellyttää.Myös näiden seitsemän miehen elämä ihastuttaa kaikkine muotoineen.Ennen kaikkea kuitenkin Kiven kiehtova teksti,johon en koskaan kyllästy.Veljekset odottavat jatkoa lukemiselleni,sillä illalla nukahdin avonainen kirja sylissäni suloisesti trubaduurimusiikin säveliin.

Pirtit on pesty puhtoisiksi,koivut rapistuvat porttien pielissä ja eilisillan menot väsyttävät monia.Liput liehuvat saloissaan niin juhannuksen kuin Suomen lipun päivän kunniaksi.Hyvää juhannusta!

AIKAAN MITTUMAARIN

Eilinen päivä meni C:n luona ensivisiitillä.Jo bussimatka Espooseen oli uutta,vaikka tiet tuttuja oman auton ajalta.C vastassa pysäkillä ja siitä sitten syreenien ja jasmiinien kukittamaa tietä hänen kotiinsa.

Jos minun kotini on traditionaalisen "vanhanaikainen",niin C:n vielä enemmän.Huonekalut osin hänen Töölön lapsuudenkodistaan,jossa minäkin kävin kouluaikana.Isoisä oli erään tehtaan patruuna ja koti upein,mitä lapsensilmäni siihen asti olivat nähneet.Vetää vertoja vielä nykynäkemisillenikin.Tosin tämän päivän kodeissa eivät enää juurikaan sisäköt palvele sievissä esiliinoissaan.Nyt niitä samoja mööpeleitä,joita lapsena ihailin,oli katseltavanani näin monen vuosikymmenen jälkeen.Istahdin tuolille ja aloin tutkia seinillä monessa kerroksessa olevia muotokuvia suvusta,joka aateloitiin jo runsas kuusi sataa vuotta sitten.Ajattelin mielessäni,että jos sanotaan,että Roomassa pitää olla monta vuotta saadakseen nähdä kaiken,niin C:n kotona menisi kuukausi yhtäjaksoisesti.Katselin syvän kunnioituksen vallassa tehtaanpatruunan ja hänen vaimonsa muotokuvia.Mieleen muistui,mitenkä C:n mummu antoi minun heillä käydessäni aina jotain hyvää syödäkseni.Ajatukset kiirivät ajassa taaksepäin ja hymyilin lämpimästi mummun kuvalle.

Meillä oli rattoisaa.C oli nähnyt vaivaa ja nautimme maittavan lounaan.Ikkunasta näkyi tuuhea mänty ja isolla parvekkeella surisi kärpänen nauttien lämmöstä ja auringon paisteesta.Jälkiruuaksi söimme prinsessakakkua vielä jälkimainingeissa kuninkaallisista häistä,joita oli seurannut tv:stäkin kunnioitettava määrä suomalaisia.Osa kyllä laskeskeli häitten kustannuksia,vaikka asia ei suinkaan meille kuulu eikä kuulunut.Ja tietysti pohdittiin myös monarkian tarpeellisuutta,vaikka sekään asia ei ole heiniämme.

C saattoi minut bussipysäkille ja puolen tunnin päästä olinkin jo kotona väsyneenä mutta onnellisena.Ystävyys on ihana asia."Hyvät muistot ovat kultaakin kalliimpaa.Hyvien ystävien arvoa ei voi mitata ollenkaan."

Mies voi olosuhteisiin nähden hyvin intervallihoidossa.Pieniä ongelmia lääkkeiden kanssa.Toivon,että saan hänet taas ruotuun,kun kotiutuu.Siihen asti minulla on vielä loma.Suunnitelmia ei ole loppupäiviksi.Ehkä vain olen.Juhannuksena ystävät ovat mökeillään,kaupunkikin hiljennyt.Avaan pikkolopullon Nicolas Feuillattea,istahdan parvekkeelle, nautin kuplivaisesta ja rauhasta ja siitä,että mitään velvollisuuksia minnekään päin ei ole.Kuuntelen ehkä ostamiani cd-levyjä,joissa eräässä Tauno Palo laulaa "pot,pot,pot,pot,potkut sain..." antaen kuulijoille hyvää mieltä kuin myös pientä kaihoa laulajaa kohtaan,joka laulunlahjojensa lisäksi oli Suomen Kansallisteatterin valovoimaisempia "ensirakastajia" niin parrasvaloissa kuin elokuvissa.Kerron näin sivumennen saaneeni käsisuudelman Tauno Palolta,mutta se on jo toinen tarina.

Itella-Posti on esittänyt minulle anteeksipyynnön sähköpostitse! Tämäpä jotain. Viime viikon Suomen Kuvalehti (perjantaisin ilmestyvä)ei tullut kuin seuraavan viikon keskiviikkona ja eilen,torstaina,sain jo uudenkin.No,olinhan toki ottanut yhteyttä sekä Postiin että Yhtyneisiin Kuvalehtiin sekä puhelimitse että sähköpostitse,enkä sanoja säästellyt Postin suhteen,sillä vika oli heidän.Se,miksi tai minne,lehteni oli jakajalla joutunut ei selvinnyt,mutta hyväksyin anteeksipyynnön.Tämä lehden tulemattomuus ajallaan ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta.Olen jo tänäkin vuonna joutunut Suomen Kuvalehteä viikottain yhden jos toisenkin kerran kaipaamaan.No,lasken tämmöiset huolimattomuudet samaan kategoriaan,missä pullistelee nykyajan piittaamattomuus työnteon suhteen,hällävälityyli,työn arvostuksen ja tekemisen ilon puuttuminen. Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä?

Tulisiko tänään sade? Jos,niin kukkien kastelu osaltani jää tänäänkin.Eilen illalla en suurin surminkaan jaksanut,vaan jätin kukat sinälleen.Jos ei Esteri ole tänään hollilla,on minun kastelu tehtävä.Ken on leikkiin ryhtynyt,se leikin kestäköön.Kunhan pääsen täysinäisine kastelukannuineni pihalle asti,kaikki hyvin,sillä kukkien kauneus panee vaivan unohtamaan.Margaretojen valkoiset ja orvokkien syvänsiniset kasvot katsovat minua kiitollisina veden suihkutessa niiden varsille ja juurille.Ne ikään kuin ryhdistäytyvät imiessään tervetullutta vettä ja hyvällä mielikuvituksella näen niiden jopa nauravan.

Nyt hörppään uudesta Tallinnasta ostetusta kahvimukistani,jossa kyljessä kaupungin "Kolme sisarta" (hotelli nykyisin) komeilee muiden rakennusten lomassa ja sitten päivän jo ollessa jokseenkin pitkällä,alan nauttia vapaastani tekemättä juurikaan mitään.Sulhastakaan ei enää tarvitse haikailla pitämällä kukkia tyynyn alla mittumaariyönä.Elämä on jo uomassaan.

MATKALLA

Muutaman päivän ehkä tervetulleenkin tauon jälkeen kertoelen jälleen kuulumisia.Mies on kolmatta päivää intervallihoidossa,jonne pitkin hampain jäi.Vietyäni hänet istahdin bussin kuljetettavaksi takaisin Helsingin keskustaan.Katselin itselleni esikaupunkien hiukan vieraita maisemia auton ikkunasta,kunnes tutut kadut ilmestyivät silmien eteen.Koti ja loma.

Terveisiä kaupungista,joka oli olemassa jo kauan ennen Helsinkiä.Silja-Tallinkin vihreää väriä tunnustava kelpo alus kuljetti C:n ja minut Viron pääkaupunkiin.Meri oli tyyni,ihmiset laivassa rennosti pukeutuneina vapaalla, kuka aikeissa vain Tallinnassa käymään tai oleskelemaan pitempään,kuka palasi kotiinsa ja kuka sitten jatkoi Virosta matkaansa pitemmälle Eurooppaan.Matkalaukkuja,reppuja,tyhjiä tavarakärryjä paluumatkaa varten,koiria,lapsia,hymyä,iloista mieltä kuten aina lomamatkoilla.

Hyppäsimme Tallinnan kaijassa taksiin ja ajoimme Vanhaan kaupunkiin.Sinnehän turistit suuntaavat.Pöytävaraus oli Olde Hansassa,jonne kaikki ovat terwetulleet.Onhan kysymyksessä "hansan cauppamiehen coto,jossa on callein maustein kera ruoghat,maan ääristä ihmetavarat,caunit mestarein lasit,astiat,maciat mantelit,arwollisten linnoihin sopivaiset musikantit,palwelijain sydämen lämpö ja cunnioitetuin wierain sielun ilo".

C. kulki ihastunein katsein perässäni jykeviä ja pimeitä portaita pitkin Hansan yläkerrokseen,sillä olin tahtonut syödä sisällä eikä ulkona terassilla.Kynttilät valaisivat kulkuamme ja salista kuului iloinen puheensorina espanjaksi,saksaksi,suomeksi ja monilla muilla kielillä.Ruokasalissa pullahdimmekin sitten keskelle keskiaikaa.Kynttilävalossa näimme jykevät puupöydät,järeät samoin paksusta puusta tehdyt tuolit ja penkit,ajan patinoimat.Tummat seinät,jossa yksi ikkuna-aukko,jonka luukut olivat auki valon päästessä leikittelemään monissa seinämaalauksissa,joiden tarkasteluun meni aikaa.C valokuvasi kuva kuvan perään.
Ajanmukaisesti pukeutuneet tarjoilijat palvelivat ja mekin saimme eteemme ruokalistan.Muhkeat annokset jänispaistia suussa sulavine lisukkeineen teki meille kauppansa kyytipoikana lasillinen viiniä.Jäkiruuaksi ruusun terälehtien somistama vanukas.

Vielä kerros ylös kaivatessamme pääsyä naistenhuoneeseen.Puuta ja kuparia,hämärä sekin.Kynttilän valossa toimimme ja kädet pesaisimme kallistaessamme vanhaa kuparista kahvipannua,jonka nokasta lorisi iloisesti kirkas vesi.Sekin paikka sai "wierain sielut hehkumaan". Olde Hansa kaikkinensa sai minulta jälleen täydet pisteet ja siitä ilosta annoin kunnon tipit tarjoilijatytöllemme.

Taas portaita alas läpi hämärän ensimmäisen kerroksen pubimaisen salin,jossa wierailla pääasiana oli nauttia "munckein neuvoin salareseptein myötä tehdyt juomat".Olimme menossa Olde Hansan puotiin ostoksille.Ja me tytöt ostimme! Minulla on nyt Olde Hansa Musicus-cd,uudet olutmukit, Bööminmaan malliin puhallettuja olutlaseja ja pussillinen paahdettuja manteleita.Meillä kummallakin pullotti somasti ruskea iso paperikassi.

Kotimatkalla Super Starin parfyymipuotiin! Vedin syvään henkeä kaiken sen ylellisen ja ihanan aromin keskellä.Hyllyt piripinnassa hajuvesiä pakkauksissaan,testerit helposti saatavilla.Tuoksut levisivät sieraimiini,ruumiini nautti.Ostin Guccia,Pradaa ja Chanelia.Rakastan hajuvesiä! Uusi kassi kannettavaksi,mutta tällä kertaa proosallisesti muovia.Sitten vielä iso pussillinen karkkia iltojeni iloksi ja takaisin tanssisalin nojatuoliin etukannelle,jonka suurista ikkunoista aukeni näkymät Suomenlahden ulapalle.C ei ollut minua huonompi,vaan kantoi myös rahansa kauppojen kassoille.Niinkuin laivayhtiön toive on.Me täytimme sen.

Itse Räävelissä olo jäi pintapuoliseksi,joka ajanpuutteen vuoksi oli näin tapahtuvaksi kaavailtukin.Jos olisimme voineet olla pitempään,olisin C:lle näyttänyt muutakin Tallinnaa kuin sitä,joka nyt urkeni edessämme Vana turgin tienoolla.Myös C:n kipeä lonkka oli liikkumisellemme hiukan esteenä.Kävelimme kuitenkin urheasti Vanhasta kaupungista muurin juurelle,jossa kukkakauppiaita riittää pitkästi.Kukkia en tällä kertaa ostanut,mutta vanhalta venäläiseltä naiselta, pullealta ja ystävälliseltä, punaisia ahomansikoita.Niitä napostellessamme otimme taksin ja ajoimme satamaan.Matkamme oli päättymässä.

Mies vielä hoidossa viisi päivää.Tänään vain olen.Huomenna C:n luo visiitille ja sitten aletaankin olla lähellä juhannusta.Helsinki hiljenee.Samoin minä tässä ja nyt.

KIRJOITUSPÖYDÄN KULMALTA

Tiesittekö,minä en ainakaan,että juhannusta edeltävää kesää vanha kansa,tuo viisas,on kutsunut "pikkukesäksi" ja sitten jussista päästyä se on ollut "isokesä"? Intiaanikesän tiedän.Eikä se ole suinkaan mikä tahansa lämmin jakso kesällä,vaan nimenomaan elokuun lopulla tai myöhemmin kylmän ja sateisen ajan jälkeen se rupeama,kun on jälleen tavattoman lämmintä.Se on intiaanikesä Suomessa.Intiaanikesäksi sanotaan myös ikääntyneen ihmisen henkistä virkeyttä ja toiminnanhalua.Niin ikään Veikko Antero Koskenniemi on kirjoittanut "intiaanikesästä" liittyen vanhenevaan mieheen,joka äkkirakastui nuoreen naiseen.Olisikohan meillä eräällä miespuolisella poliitikolla menossa "intiaanikesä",kun haikailee nuorten tyttöjen perään vai onko kysymyksessä vakavampi vaiva?

Olikohan se nyt Paavo Haavikko,kirjailija,runoilija,edesmennyt,joka keksi sanan "suvehtia",en muista? Minusta se on mukava sana tarkoittaen yleensä suven viettämistä lomaillessa tai muuten.Kaikkihan me suvehdimme kesällä tavalla tahi toisella.Tämä on meillä parastaikaa menossa.Tosin hiukan viileissä merkeissä,mutta luonnon jo pullistellessa täysin värein ja tuoksuin ihmeteltävän nopeasti paksulumisen talven jälkeen,kun monet luulivat meidän vielä tarpovan hangissa keskikesällä.No,lohduttomaltahan se näytti ainakin Helsingissä.Nyt on vain muisto moisesta.Saamme tepastella sandaaleissa paljain varpain tai vaikka "ilman paitaa ahon laitaa",kuten Junnu Vainio aikoinaan lauloi. Ahoja vain taitaa olla aina vaan vaikeampaa löytää.Ennen niitäkin oli maaseudulla.Ja siellä vasta tuoksui hyvälle.Oli ihanaa heittäytyä maahan,tuntea ruohon allaan ja nähdä kukanvarren huojuvan leppeässä tuulessa.Poutapilvet muodostivat taivaalla hullunkurisiakin kuvioita muuttaen hetken kuluttua taas muotoaan.Aurinko lämmitti somasti,koppakuoriainen käveli sormien yli,jostain kuului leivosen liverrys.

Jos vuodenaikoja ei olisi,emme ehkä osaisi antaa arvoa suvelle,kun luonto on puhjennut elämään keväisin.Se on ainakin minulle ihme kuin minkä tahansa elävän olennon syntymä.Jos olisi ikään kuin ainainen kesä,sitä pitäisi tietysti itsestään selvyytenä.Ei olisi kevättäkään,ei talvea,joka panee kaipaamaan lämmintä vuodenaikaa.Ei tietäisi syksyn ruskasta mitään,ei näkisi luonnon valmistautuvan talveen.

Ihmiset,jotka tulevat tänne ainaisesta kesästä,ihmettelevät ehkä eniten vuodenaikojen vaihtelua.Monilla heistä on vain sade- ja kuivakausi.Kun minä olin Afrikka-friikki,ajattelin näistä kausista pelkkää hyvää kopistellessani lunta jaloistani eteisessä ja kuoriutuessani monista vaatekerroista pakkaslukeman hipoessa kahtakymmentä astetta ulkona.Nykyisin ajattelen jo toisin.Jokapäiväiseen paahteeseen ja ikuiseen lämpöön maan ollessa palanut ja ruskea kyllästyisi pian.Lottovoitto siis syntyä Pohjolaan,jossa ei luonnon katastrofitkaan ylen määrin meitä koettele.No,Ruotsissahan maa jytisi juuri hiljattain ja Pohjanmaallakin sen tunsi.Pientä kuitenkin verrattuna siihen,kun maanjäristys hävittää kaupungit,kylät ja melkein kaiken elollisen niissä kohdin maapalloa,jossa mannerlaatat ikävin seurauksin toisensa kohtaavat.

Taas tuulee,eikä aurinkokaan täysillä paista juuri nyt.Epävakaista luvattiin.Ja kuka se povasikaan,että tästä kesästä tulee harvinaisen lämmin? Kesää on toki jäljellä.Vastahan keskikesän seutuvia mennään,vaikka sekin oikeasti on joskus heinäkuussa.Kuitenkin keskikesän juhlaksi sanotaan juhannusta. Juhannus on romantiikan aikaa.Jos tahtoo nähdä unissaan tulevan puolisonsa,pitää tytön panna yöksi päänsä alle joko seitsemän tai yhdeksän kukkaa,yöpöydälle lasillinen viiniä.Tällä keinolla näkee ennakkoon kaverin,kun mies tulee ja juo viinin.Sääkin on ympätty juhannusjuttuun ja väitetään,että jos ilma on kylmä ennen juhannusta,tulee loppukesästä lämmin tai sitten päinvastoin.Mene ja tiedä näitä.Joka tapauksessa meillä kaikilla on mittumaari kohta ovella.Minä vietän sen kotona,mies intervallihoidossa ja heti jussin jälkeen haen hänet kotiin.

Neljä päivää enää Räävelin matkaan! Ostin jo kroonitkin. Odotan samoin tuntein kuin pitempääkin ulkomaan matkaa ennen muinoin.Jotakuta voisi vaikka hiukan tämä innostukseni hymyilyttää.Sen kun. Nykyinen rajoitettu elämäni panee nauttimaan kaikesta pienestäkin vaihtelusta,uudesta ympäristöstä,laivamatkasta.Kutsun tätä kaikkea suureksi seikkailuksi!

TAPAKULTTUURIA

Joskus 1960-luvulla Suomeen rantautui keskusteluissa sinuttelumuoto.Se tuli naapurimaa Ruotsista,kuten monet muutkin asiat.Yllättävän nopeasti me opimme sinuttelemaan kaikkia unohtaen täysin aikaisemmat käytöstavat,joissa teitittely oli vielä kunniassaan. Sitä se on vielä nytkin 2000-luvulla monissa Euroopan maissa.Puhuttelusäännöt olisi matkailtaessa osattava ja niitä noudatettava.Eikä olisi meilläkään täällä huono idea tietää,milloin teitittely kuuluu asiaan.

Itse olen teitittelyikäkautta ja teititteleminen hoituu minulla luonnollisena kommunikointitapana.Käytösoppaan hyvin lukenut tietää,että silloin teititellään,kun puhekumppani on huomattavasti vanhempi henkilö ja hän teitittelee.Minä alan olla kaikkia huomattavasti vanhempi ja odotan kohteliaisuutta ja hyvää käyttäytymistuntemusta.Kuitenkin saan päivittäin tuta puhekäytöstä,joka ärsyttää ja loukkaa. Olen joskus sanonut neuvovassa mielessä esimerkiksi asiakaspalvelussa työskentelevälle,että takaisin teitittely olisi kohteliasta ja kuuluisi asiaan.Silloin usein kyseinen henkilö alkaa tuntuvasti kompastella puheessaan käyttäen sekäettämuotoa,joka kuulostaa samoin epäkorrektilta.

Puhujan täytyy tietää,hänellä on oltava pelisilmää,osattava huomata,koska on sinuttelun ja koska teitittelyn paikka.Niitäkin vanhempia ihmisiä on,jotka saattavat olla teitittelylle ynseitä ja ajatella olevansa "jo niin vanhoja,että teititellä pitää". Taitava puhuja saa teitittelynkin kuulostamaan "kaverilliselta",mutta se vaatii taitoa ja kokemusta keskustelussa.Me suomalaiset saamme vielä keskustelutaitoa hioa ja opetella.Emme ole olleet Euroopan kartalla kauaa aikaa,jotta aikaa kuluu ennen kuin saamme edes jollain lailla kiinni vanhat sivistysmaat,joissa hyvä keskustelutaito on ollut vallalla jo silloin kun me vasta aloittelimme.

Sitten joskus 1990-luvun loppupuolella alettiin vannoa taas teitittelyn nimeen enenevässä määrin ja uskon nykyisin tämän olevan monen palvelualan koulutuksen opetussuunnitelmassa mukana.Tiedän ainakin yhden suuren tavaratalon,Stockmann,henkilökunnan suurelta osin teitittelevän vanhempia asiakkaitaan.Ja se tuntuu hyvältä ja antaa uskoa hyvien käytöstapojen takaisin tulemiseen.

Meillä Suomessa on nainen,yrittäjä,tiedottaja,kouluttaja,tapakasvattaja Kaarina Suonperä,joka on vuosikaudet systemaattisesti yrittänyt meille opettaa kauniita käytöstapoja.Mitä olen lukemisistani huomannut,on hänellä ja hänen ajatuksillaan myös vihollisia.Myös hänen "sinisyytensä" tuntuu ärsyttävän.Jopa hänen golfpallonsa ovat sinisiä! Ehkä hänen opetuksensa korventaa niitä ihmisiä,jotka elävät "omalla tavallaan" eli suoraan sanottuna tarpovat jokapäiväistä elämäänsä kuin ellun kanat piittaamatta mistään tai kenestäkään.Heistähän saamme lukea päivittäin lehdistä milloin minkin "tapahtuman" tiimoilta.Kaarina Suonperän opetukset ovat aivan varmasti tuottaneet hedelmää ja minä annan arvoa hänen pyrkimyksilleen saada meidät olemaan kohteliaita toisillemme.Siinä riittää sekä hänelle että meille muille vielä paljon työtä.

Herttaiselta kuulostaa kolmannen persoonan käyttö "tohtori menee vaan ensin" tai "rouva Bergholm on hyvä ja istuu tähän viereeni". Nämä puhuttelumuodot kuuluvat ehkä enemmän kuitenkin menneisyyteen,mutta kukaan ei estä niitä käyttämästä tänäkään päivänä. Moni entisaikain keskustelumuoto on jo itsessään kohteliasta ja se on ollut luonnollista ja jokapäiväistä.

Noina kolmannen persoonan aikoina me yleensäkin vielä otimme enemmän toisen ihmisen huomioon,välitimme ja huolehdimme.Ehkä ei niin usein niinä aikoina kukaan päässyt makaamaan muumiona vuosikaudet omassa kodissaan tai saanut lojua sairaskohtauksen saatuaan kadulla pitkiä aikoja luultuna humalaisena.Välinpitämättömyys ei kuulunut ennen hyviin käytöstapoihin.Tänään se on jokapäiväistä liian monessa tämän ajan ihmisessä.Minä olen vahvasti sitä mieltä,että yleisen sinuttelun myötä meiltä monelta unohtui kauniit käytöstavat.

TIISTAIN KIRJOITELMA

Samanmoista säätä kuin eilen,pilvistä ja tuulistakin.No,kyllä se tästä.HS:n nettipalsta kertoo kyykäärmeiden tulleen esille runsain määrin lämpimän kevään ansiosta.Mitähän nyt sanovat viileistä päivistä? Kyy ei ole kovin montaa kertaa vastaani tullut ja koko käärmetuntemukseni onkin hyvin heikkoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa ei kyitä tarvitse edes tunnistaa,kun ovat roimasti katoamassa.Kyy-sana on hyvin vanhaa omaa sanastoamme,jonka tiedetään periytyvän niinkin kaukaa kuin 6000 vuoden takaa. Sana "käärme" on nuorempi.Se on lainattu balttilaiskielistä noin 3000 vutta sitten.Kärme- ja kärmes-nimikkeet ovat tuttuja murteista.Aleksis Kivenkin sanastossa usein käytettyjä.Sanojen alkuperää on mielenkiintoista tutkia.Mistä ja koska,miten meille tulleet ja kehittyneet.

Käärmeiden ohella myös sammakoiden sanotaan olevan vähenemässä.Sammakko on minua aina kiehtonut.Tämä voi juontaa siitä suutelemistarinasta,joka meille kaikille on tuttu.Nuorena tyttönä joskus mamman mökillä kokeilin,mutta täytyy sanoa,että sammakko pysyi kyllä kämmenelläni sammakkona,vaikka muiskautin toisenkin kerran.

Burka-kielto pannaan toimeen,tai jo pantu,Barcelonassa.Espanjassa muitakin kaupunkeja,joissa eivät naiset saa tepastella sen enempää burkan kuin niqabinkaan kätköissä.Jotenkin kielto tuntuu asialliselta ja oikeutetulta,kun ajattelee,että mitenkä ihmisen tunnistaa kaiken takaa.Elämässä kun on tilanteita,joissa henkilöllisyys on todistettava.Joissakin muissakin maissa Euroopassa vaaditaan kasvojen olemista näkyvillä.Miten sitä kaksi keskenään tuttua burkaan pukeutunutta voi tunnistaa toisensa kadulla tervehtiäkseen? Onhan se kai soveliasta,että kaksi naista juttelee? Joskus tuntuvat meistä muista nämä säännöt olevan kohtuuttoman ankarat.Ja kuka ja miksi on joskus määrännyt tämmöiset verhot naisen päälle? Koraanissa ei ainakaan tätä ole saneltu.

Sitten kukka-asiaa.Ostin joskus ennen pääsiäistä purkkiorkidean.Kuinka ollakaan,se on yhä hengissä voiden suorastaan paksusti.Tämä tarkoittaa,että on lykkinyt uutta kukkaa ja nytkin yhdessä varressa pullistelee kolme nuppua.Joka aamu käyn sitä ihmettelemässä herättyäni.Onkohan minulle iän myötä kasvanut jonkunlainen viherpeukalo? Tosin tämmöisessä orkideassa ei ole paljon hoitamistakaan.Ei muuta kuin on muistettava kerran viikossa antaa varovasti vettä.En nyt aivan päivälleen ole antanut,mutta kutakuinkin kumminkin.Kaunis se on! Ja minä olen siitä iloinen.

Tallinnan matkan valmistelut edistyvät.Varasin eilen Olde Hansasta pöydän.Varma on aina varmaa.Joskus ravintola on ollut täpötäynnä.Sinnehän viedään turisteja joukoittain ja joku seurue voi olla monikymmenpäinen.Olde Hansaa on aina kehuttu,mutta tietysti on pettymyksiäkin.Kaikkialla on.Itse olen kuitenkin siellä saanut hyvän ja kohteliaan palvelun kuin myös maukkaan aterian.Yleensähän virolaiset ovat ystävällisiä,kun itsenäistyttyään oppivat pian turismin hyvän puolen.Ja niinhän sitä viisaasti sanotaan,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Yksi asia minua Tallinnassa harmittaa ja se on se,että melkein kaikkialla puhutaan kanssamme suomea.Oppivat jo sitä katsellessaan neuvostoaikana Suomen tv:tä ja sitten myöhemmin ensimmäisten suurten turistiryntäysten aikana.Suomenkielisyys ainakin minulla hiukan lässähdyttää siellä olemista.Hepi kertoo,että Turkinkin suomalaisten käyttämissä hotelleissa pärjää suomenkielellä,jopa kaupoissa ja rannalla rantavahtien kanssa käy suomeksi jutustelu.Itse en ole milloinkaan missään maassa,paitsi Virossa,joutunut matkailemaan suomeksi.Onneksi.Ehkä siksi,etten edes Andalusiassa ole hotelleissa ollut niissä kaupungeissa,jotka ovat suomalaisten matkailijoiden suuren mielenkiinnon kohteena.Mikään ei ole niin hauskaa kuin se,kun yrittää selvittää asiaansa ruumiinkieltä hyväksi käyttämällä.Se saa aina kuulijan nauramaan ja itselläkin on lystiä.Eikä kukaan ole niin herttainen,kuin pienen maaseutukylän torin laidalla istuva ukkeli,jolla suussaan vain muutama hammas ja silmät hänellä tuikkivat pelkkää ystävällisyyttä.Hän tietää aina tien,neuvoo käsillään ja koko ruumiillaan hymyssä suin pulputtaen iloisesti omaa kieltään.Nämä ukot ovat olleet aina matkamme helmiä.

Eikä aurinkoa vieläkään näy.Pilvipeite verhoaa taivaan.Tuuli puissa puikkelehtii oksistoissa.Ensi viikolla on juhannus.Ja siitä pian ollaan heinäkuussa.Mihin se kesä taas onkaan katoamassa?

SULAA JUTUSTELUA

Tänään ei asfaltti kiilläkään sateesta,mikä ilolla todettakoon.Aurinko ei kuitenkaan näin aamulla vielä ole puhkaisssut pilviverhoa ja lähettänyt säteitään riemuksemme.Mutta hyvältä näyttää.Orvokkini kyllä ovat männäpäivien myrskyssä kärsineet pahan kerran.Roikkuvat sikinsokin terälehdet surullisina mutruina.Marketat sen sijaan eivät ole moksiskaan.Ovatkin orvokkeja tukevavartisempia sojottaen pystypäin tyytyväisinä kukkamaallani.

Kova tuuli tehnyt myös tepposia pihavalaisimissa.Kahdesta kiskonut kuvut irti,että polttimot ovat nyt säälle alttiina.Toivottavasti ei ala sataa. Ilmoitin jo asiasta huoltoyhtiöön.Joskus tuntuu,että olen tämän talon epävirallinen puuhanainen,koska yleensä ehdin ensimmäisenä rikkoutuneista kohdista ilmoittamaan.

Sain puhelimitse vahvistuksen miehen intervallipaikasta ensi viikolla,jotta loma alkaa olla totisinta totta.Tallinan matka on varattu ja olen mietteissäni päätynyt Olde Hansaan lounaspaikkanamme.Varaan pöydän C:lle ja itselleni.Sitten Olde Hansan mielenkiintoiseen puotiin ja aivan varmasti jotain ostankin.Ollaanhan sitä ulkomailla! Voi pojat,lystiä tiedossa!

Kansanedustaja Ilkka Kanerva on lehtitietojen mukaan hakeutunut hoitoon.Jo oli aikakin. Toivottavasti parannusta tulee.Oudonlainen teinityttöihinkin kohdistunut tekstiviestittely loppuu ja mies alkaa taas ansaita kunnioitusta niiltä,jotka ovat hänet eduskuntaan äänestäneet ja häneen uskoneet.

Meillä muutama yö ollut vaikea,mutta viime yönä nukuimme molemmat levollisesti ja tämä aamu tuntuu pirteältä ja odotan päivän jatkumista iloisin mielin.Ulos emme aio.Odottelen muutamaa puhelinsoittoa ja sitten hovitietokone-eksperttini kanssa päivitämme koneeni eräitä toimintoja etäkonstilla.Hän toisessa päässä ja minä toisessa.Toivottavasti osaan.Yleensä tämmöinen osaamisen onnistuminen on taitavan neuvojan käsissä ja sellainenhan minulla on.

Luin taas Panu Rajalan blogia.Jaksan aina ihmetellä,miten häneltä riittää energiaa kaikkeen tekemiseen,osallistumiseen ja kirjoittamiseen.Onko koskaan viettämässä koti-iltaa? Ehkä maaseutuasunnossaan,siellä Sillanpään maisemissa. Mutta sielläkin on rientoja pitkin Hämettä ja vähän sen ulkopuolellakin.Minusta on hauskaa,että emme kaikki 60v täytettyämme ukkoonnu ja akkoonnu huimaa vauhtia istuaksemme vain paikoillamme menneitä muistellen.Nykyaikakin jo vaatii kiikkustuoli-istumisen minimoimista ja meiltä odotetaan virkeyttä ja elämisen iloa.Jos kroppa kremppaantuu,niin mieli voi vielä pelata.Henkinen vetreys on tärkeää.Aivoja pitää voimisteluttaa läpi elämän vaikka sitten ristisanoja ratkomalla,tietokonetta räpläten tms. Kaino-täti,joka eli reippaasti yli yhdeksänkymmenen ikävuotensa oli loppuun asti toiminnoiltaan ja ajatuksiltaan kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämä.Häntä oli sanomattoman hauska katsella ja olin onnellinen saatuani hänet niin kauan pitää ilman,että hän olisi sen suuremmin sairastunut.Terveisiä vaan sinne pilven reunalle!

"Elämä on iloleikki! Mitä olemme me,mitä olentoja täällä,että Jumala meistä huolen pitää?" (Aleksis Kivi)

AAMUPÄIVÄN AIKAANSAANNOS

Eipä ole tuuli tyyntynyt eilisestä.Sadettakin piisaa.Kesämyrsky yhä Helsingin yllä.Pelastuslaitoksella töitä.Oli jo eilen,kun veneilijät lähtivät merelle,vaikka kovasta tuulesta varoitettiin päiväkaupalla etukäteen.Syytetään veneen oikkuilua,vaikka usein vika onkin kipparin korvien välissä navigointitaidon ollessa puutteellista.Pitäisiköhän suutarin sittenkin pysyä lestissään?

Kummityttöni tyttärelle on ostettu hevonen! Puoliverisen eläimen juuret ovat Hollannin maassa.On kuulemma kaunis,säkäkorkeuskin hätkähdyttää.Tyttö on ratsastanut nuoresta iästään huolimatta jo monet vuodet ja niistä pari viimeisintä anellut omaa heppaa.Koska koulutodistuksen keskiarvokin oli 9.5,niin palkinto tuli,mutta sillä ehdolla,että koulunkäynti sujuu kutakuinkin entiseen tapaan.Talleilla aikaa kuluu entistäkin enemmän,mutta harrastus voisi toki olla huonompikin.Siispä onnea tyttöselle sekä hänen tammalleen.

Viikko enää lomaan! Alan jo ottaa todesta. Tiedän senkin,että saatan joinakin päivinä ihmetellä,miten saada aika kulumaan,kun tavanomaiset hoitotoimenpiteet sun muut rutiinit ovat kuvioista poissa.Tällä hetkellä tuntuu siltä,että pari päivää nukun.Aamuisin ei kiirettä aamiaisen laittoon,ei sään tarkistusta ulosmenoa varten,ei edes ruuanlaittoa,kun aion hemmotella itseäni ostamalla valmista tai menemällä lounaalle ulos.Tallinnassa menee C:n kanssa yksi päivä,kunhan saan ystäväni rauhoittumaan virolaisten taksien turvallisuudesta.Oli kuullut kauhukertomuksia sikäläisestä taksikulttuurista.No,Tallinnassa on rikollisuutta siinä missä muuallakin.Eikä näin voi matkailemaan lähteä,että on pupu kaiken aikaa pöksyissä mahdollisen pahan varalta.Tietty varovaisuus matkaillessa on tietysti suotavaa ja järkevääkin.Mutta taksiin uskaltaa mennä,se on vissi.Tiedän kokemuksesta,kuten monet muutkin suomalaiset.

Ilona oli tyttärensä lomapaikassa Ilomantsissa muutaman päivän.Tila on kuulemma korpien kätkössä rajan tuntumassa karhujen mailla.Niitä tepastelee kotinurkissa tuon tuosta saaden aikaan niin hämmennystä kuin ihastusta.Minun kookkaamman villieläimen näkeminen omasta ikkunasta rajoittuu yhteen kappaleeseen hirveä,joka seisoi jokseenkin uljaan tuntuisena pihalla,kun meillä oli muutaman vuoden harharetket Espoossa asumisessa.Jähmetyin paikalleni katsomaan vierasta,joka tuijotti tiiviisti hirvensilmillään takaisin.Pienempiä olentoja on nähty enemmänkin,mutta tämmöisen kruunupään komeudelle harva vetää vertoja.Mökkiaikana joskus näimme vilauksen sienimetsässä.Vanhempi koira sen sijaan on tehnyt lähempää tuttavuutta,josta sillä riitti tarinaa vielä seuraavanakin päivänä sen hakiessa lohtua kokemukselleen meidän kainalossamme.

Nykyisessä asuinpaikassamme joskus loikkii pihan poikki rusakko.Muutoin eläinmaailma täällä supistuu lintuihin ja naapurien koiraystäviin.Animal Planetin ohjelma-anti tyydyttää luontokaipuuni.Saan katseltavakseni apinoiden inhimillistä perhe-elämää.Näen mitenkä isot kissaeläimet jahtaavat ateriaansa niin että tanner pöllyää,sukellan syvälle merten syvyyksiin ja näen vastapainoksi korkealta ilmasta käsittämättömän kauniita maisemia.Kiitos niille lukemattomille luonto- ja eläinkuvaajille,jotka mahdollistavat tv:n katsojille nämä nautinnot.

Tämmöistä tänään tässä ja nyt.

SYNTYMÄPÄIVILLÄ

Sen piti ensin tuleman Santahaminaan.Ei tullut.Sitten kuninkaan käskykirjeellä Vantaanjoen suuhun,mutta paikka osoittautui kehittyvälle kaupungille liian pieneksi ja sitten taas kaavailua Santahaminan puoleen.Ei natsannut toisellakaan kerralla.Sörnäisten niemikin oli tapetilla,mutta ideasta luovuttiin.Oikea paikka oli ja on Vironniemi! Mistäkö juttelen? Tämän päiväisestä syntymäpäivälapsesta nimeltänsä Helsinki.

Mies tahtoi väenvängällä säästä huolimatta juhliin ja eikun Espan puistoon.Raju tuuli riepotteli juhlijoita,joita oli yllättävän paljon.Espan vanhat puut olivat kovilla,oksia lenteli ja saimme sadettakin niskaan.Juhlatunnelma oli kuitenkin korkealla.Stadin Slangin puheenjohtaja Lasse Liemolan johdolla me kaikki lauloimme Espan lavan vierellä "Niin gimis on stadi" ja mieheni oli liikutettu,vaikka ei stadilainen olekaan.Muutaman musiikkinumeron jälkeen oli vuoro julkistaa Stadin Friidu ja Stadin Kundi.Friiduksi oli valittu kirjailija Outi Pakkanen,joka sai kukkia ja plakaatin,halauksia ja aplodeja.Peter Nymanista oli leivottu Kundi ja samat olivat menot.Tänä vuonna oli myös Stadin Junnu,jonka tittelin sai nuori viulisti Juho Valtonen kättentaputusten,kukkien ja plakaatin kera hänkin.Kukitetut pitivät puheet ja me yleisö aplodeerasimme vimmatusti.

Ennen seremonian alkua löysin itseni ykskaks juttelemasta Lasse Liemolan kanssa.Kysyin Stadin Slangin myyntikojua,kun en ollut huomannut.Pyysin Liemolaa jatkamaan Slangin puheenjohtajana.Tiedän hänen eroavan.Liemola otti käsivarsistani kiinni ja antoi ymmärtää,että on sivuun astumisen vuoro johdettuaan Slangia kahdeksan vuotta.On aika antaa aikaa perheelle ja itsellekin.Ehkä näin sitten on.Juttelimme pienen tovin ja huomasin tämän takavuosien nuorisoidolin olevan mitä miellyttävimmän kaverin.

Ostin Slangin kojusta kaksi kirjaa.Toinen on Sörkan oman pojan Edvard "Eddu" Janzonin "Palsa kanis,litski kalis",jossa tosikertomuksia 1940- ja 1950-lukujen Stadista.Toinen kirja on runoja. Niinikään stadilaisen Arvo Pohjolan teos "Himaföneri".Kunhan ilta joutuu,alan lukea.

Invataksin tuloon oli aikaa ja niinpä rullauduimme torin puolelle.Ostin mielikukkiani kalloja sekä kimpullisen aina ihania ja tuoksuvia syreenejä.Taksin kuljettaja soitti ja ihmetteli,missä me olemme.Seisoimme Kappelin edessä jalkakäytävällä ja taksi oli keskellä puistoa aivan ravintolan pääoven edessä.Ei ole minulle tullut koskaan mieleenkään,että invataksit saavat ajaa sisälle puistoon ja melkein ravintolaan asti.Nyt tiedän senkin.Puistokäytävää pitkin vaan Unioninkadulle ihmisten laotessa molemmille puolille ja sitten kotiin.Viimeksi olenkin varsinaisesti ajellut Espan puistossa,kun vein italialaisen ystäväni polkupyörätaksiajelulle.Sekin kurvaili pitkin puiston käytäviä,mutta oli huomattavasti kevyempi kulkuneuvo kuin invataksi käyden pehmeästi ihmisvoimalla.

Aamulla huomasin netistä,että purjehtijatyttö Abby olikin pulassa kaukaisella merellä.Veneestä katkennut masto,merenkäynti kovaa.Etsiminen ja pelastaminen lienee ollut vaikeaa.Pelastus kuitenkin tuli ja purjehtija saanut ranskalaisten kalastajien toimesta tukevaa maata jalkojensa alle.Tuskin epäonnistuminen häntä lannistaa,vaan uutta purjehdusta ehkä mietitään.Ja nyt aikaan,kun sielläpäin on kesä ja tuulet leppeämpiä.

Tuuli ei hivenenkään vertaa täälläkään laantunut.Aikamoiset kallistumiset pihapuissa.Orvokkini ovat jonkin verran ruttaantuneet.Pisimmät menneet poikki.Sade ja kova puuskainen tuuli yhdessä saaneet aikaan moisen hävityksen kauhistuksen.Mutta kastelemaan ei tarvitse tänäänkään mennä!

Helena Petäistö,kolumnisti ja MTV3:n Pariisin kirjeenvaihtaja,hoitaa myös EU-asioita,kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä kahvila Strindbergin lopettamista vastaan.Hän vertaa Helsingin Esplanadeja Pariisin Champs Elyséehen,miten siellä on aina varjeltu vanhoja kahviloita,ravintoloita.Nämä ovat niitä paikkoja,jotka vetävät ihmisiä ja siksi kahvila Strindberg on säilytettävä siinä,missä se on.Champs Elyséen ilmettä ja luonnetta Petäistön mukaan valvotaan tiukasti ja se tarkoitaa jopa sitä,että maailmankuulun McDonaldsin kirkuvankeltainen M-kirjain on tätä Pariisin bulevardia kunniottaen muutettu pieneksi kultakirjaimeksi.Näin ranskalaiset,joille ihmisen viihtyvyys on tärkeää,eikä se,että kaikkialla on kauppakeskuksia,jättisuuria näyteikkunoita ja huutavia mainoksia.Petäistö miettii,mitenkä surutta Helsingissä on tärvelty vanhoja kahviloita ja siksi pitäisi edes Strindberg tältä hävitykseltä säästää Helsingin sydämessä Esplanadin varrella,joka lienee kaduista kauneimpia kaupungissa ellei kaunein.Kiitoksia,Helena Petäistö.

UNTA JA TODELLISUUTTA

Pian tämäkin kuukausi puolessa välissä ja päivä kerrallaan alamme kallistua kohti syksyä.Mutta vielä kukkivat syreenit pihalla sekä rantaraitin ruusupensaat kukoistavat hyvän tuoksuisina kauniin kukin.Kalalokkipariskunta jälkikasvunsa kanssa on lähtenyt roskistalon katolta.Saamme ilman pommiuhkaa pihalla kulkea. Muutkin lokkiperheet ovat suunnanneet kulkunsa pois pesän tuntumasta,kun hätääntyneitä lokinhuutoja kuuluu sekä ilmasta että maasta vanhempien vartioidessa pesuettaan.Kuluu vielä tovi,kunnes poikaset nousevat omille siivilleen huolehtimaan itse itsestään. Tuntuukohan ensimmäinen kerta niistä miltään?

Minusta tuntui,kun lensin unissani ensimmäisen kerran.Se oli hurjan upea,vapauttava tunne.Ei mitään käsien kanssa räpiköintiä tai Teräsmiehen tapaan käsien ojennuksia eteenpäin.Nousin vain ilmaan tyylikkään hillitysti ja lensin.Ehkä tähän tapahtumaan oli syynä se,että unessa olin pysäköinyt auton väärin ja näin sakottajan lähestyvän.Uni ei tiennyt sitä,että sakkolappu pannaan tuulilasiin,vaikka kuljettaja viilettäisikin taivaan tuulissa.Vielä silloin en tiennyt,että voimani kehittyisivät tässä lentoasiassa niin,että saisin autonkin mukaan.Se tapahtui myöhemmin.Nykyisin lentoni unenmailla ovat harventuneet.

Joku on joskus tulkinnut unissa lentämistä paoksi todellisuudesta.Myös psykoanalyytikko Sigmund Freudilla lienee oma tulkintansa asiasta.Voi olla hyvin,että hänen mukaansa unilentämisellä saattaa olla jotain tekemistä ihmisen libidon kanssa.Mene ja tiedä.Nykyisin öisin pysyttelen enemmän maassa kuin ilmassa,mikä toisaalta tekee unistani ympäripyöreitä tavanomaisia välähdyksiä, joissa ei juurikaan mitään jännitystä ole.Ja jos matkustan,jota usein unimaailmassani teen,niin sekin tapahtuu useimmiten junassa säällisesti istuen.Muut matkustajat junavaunussa kyllä ovat erikoista ja mielenkiintoista väkeä,joihin tutustuminen antaa unilleni mielekkyyttä.Tämä junamatkailu on todellisuudessakin ollut minulle aina mieluisaa jo lapsesta lähtien.Ehkä siksi mielikuvitukseni ymppää tämän matkustustavan uniinikin.

Matkustamisesta tulikin mieleeni merimatkailu.HS:n nettisivu tietää,että kalifornialainen teinityttö Abby Sunderland,16v, oli kateissa jonkun aikaa yksinpurjehduksellaan valtamerten yli.Mutta yhteys saatiin häneen ja tyttö on terve ja kaikinpuolin hyvinvoipa jatkamaan matkaansa. En oikein tiedä,mitä ajatella näistä nuorista,jotka haluavat päteä vaarallisin keinoin. He etsivät ehkä itseään,koettelevat rajojaan ja hamuavat jännityksen ohella myös ennätyksiä,kuka on nuorin tekemään milloin mitäkin.No, kuusitoistavuotias on aivan toista nyt kuin minun nuoruudessani.Nuorilta vaaditaan nykyisin paljon,pitää alkaa päteä jo heti kävelemään opittua.Pitää olla paras,pitää olla valtavasti kunnianhimoa (vanhemmilla)saadakseen toivottuja tuloksia.Joskus tuntuu siltä,että lapsuus ja nuoruus on unohdettu.Käytöstavat,pukeutuminen,puhe viittaavat aikuismaisuuteen.Muusta massasta ei saa erottua.Tai saa.Suoritusten ennätyksillä ja se vaatii valtavasti työtä,joka aloitetaan jo silloin,kun jaloissa on vielä lapsenkengät ja korvantaustat märät.Toivotaan,että Abby-tyttö pääsee onnellisesti perille,vaikka ennätystä ei tulekaan veneen jouduttua kesken matkan korjattavaksi.Rantautua kun ei saa.

Huomiseksi luvattu sadetta.Aiomme kuitenkin Helsinki-päivän viettoon,ellei sada kissoja ja koiria kuten aisaa.Pienempi veden tulo ei tokikaan ole haitaksi. Vedestä tuli taas mieleen eilisiltainen kukkien kastelu.Viereeni pysähtyi yksi arvoisista naapureista,joka loihe lausumaan: onko isännöitsijä antanut sulle noi kastelukannutkin? Isännöitsijä? Kerroin ystävällisesti ostaneeni kannut jo vuosia sitten,eikä isännöitsijällä ole mitään tekemistä myöskään näiden kukkien kanssa.Epäuskoisuus levittäytyi naapurin kasvoille,pyörähti kannoillaan ja lähti.Kateuttako taas? Miksi hiivatissa asennoidutaan näin,jos joku tahtoo kerrostalon pihalle kaunista,ostaa omakustanteisesti kukat,istuttaa ne ja hoitaa? Kannut ovat sinkkiä ja olen nekin todella ihkaomilla rahoillani ostanut.Kukkani ovat aiheuttaneet tässä talossa paljon,hämmästyttävän paljon,keskustelua.Mutta on toki kehuttukin.Tahdon sen uskoa vilpittömäksi.Ehkä näihin ikäviin tunteisiin on osasyynä myös se,että kummatkin asukkaat rapun molemmin puolin ovat kaunistaneet pikkupationsa kukkaistutuksin.

Vai johtuuko mahdollinen kateus siitä,että osa naapureista luulee isännöitsijän minua hellittelevän antamalla taloyhtiön laskuun istutukset ja tarvikkeet? Muiden rappujen kukkalaatikoissa kun on vain rikkaruohoja kuten myös niissä,jotka ovat pihanurmikoilla ja joihin vielä viime vuonna asukastoimikunta istutti petunioita,eikä niitä kukaan hoitanut.Kuivuivat,ruskistuivat ja kuolivat pois ennen aikojaan.Kellään ei kai ollut aikaa.Miksi sitten alunalkaenkaan istuttaa?

No,kieltämättä meidän rappumme ympäristö on talon kaunein! Mutta sekin meidän kaikkien yhteiseksi iloksi.Tai ainakin pitäisi olla.

PÄIVÄN TUUMAILUJA

Eilen kun olin lykkimässä miestä kotiin ulkoilureissulta, tuli viiden pojan joukko meitä vastaan.Yksi pojista oli musta ja hänellä oli polkupyörä.Toisella puolella katua käveli vammainen mies ilman mitään apuvälineitä.Hänen kulkunsa oli huonoa ja ykskaks hän kaatui matalaa kiviaitaa vasten,jonka toisella puolella oli pensasistutuksia.Juuri kun olin menossa kysymään avun tarvetta,mies nousi ylös nopeasti ja jatkoi matkaa.Musta poika hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti miehen perään.Otti vauhtia ja jarrutti voimakkaasti aivan vammaisen takana.Kiersi miestä häntä tuijottaen ja nauraen.Valkoiset pojat olivat jatkaneet omaa kulkuaan häviten näkyvistä.Musta poika jatkoi kiusantekoaan,kunnes puutuin asiaan.Hän lopetti ja ajoi kavereittensa perään.

Miksi hän alkoi kiusata vammaista miestä? Sitä mietin yrittäessäni samalla häivyttää ikävän välikohtauksen näyn silmistäni. Oliko nyt niin,että mustat tuntevat täällä valkoisen enemmistön keskuudessa olonsa alempiarvoiseksi ja poika ajatteli olevansa terveenä ja nuorempana ihmisenä jollain lailla vammaista ylempiarvoisempi? Oliko hän omasta mielestään löytänyt jonkun,jolle näyttää olevansa väristään huolimatta "herrakansaa"? Vai onko niin,että hänen kulttuurissaan vammaiset eivät ole ihmisiä?

Tai onko niin,että tämä musta poika on ottanut oppia meistä valkoisista,joista osa suhtautuu erilaisuuteen,vammaisuuteen,kierolla tavalla? Lehdistähän saa lukea vammaisten kohtelusta eri muodoissa.Heihin kohdistuu suun soittamisen lisäksi ruumiillistakin pahoinpitelyä hakkaamisten ja raiskausten muodossa. Jospa mustat lapset omaksuvat liikaa meidän huonoja tapojamme unohtaen oman kulttuurinsa kasvatuksen.Ehkä juuri siksi maahanmuuttajavanhemmat lähettävät joskus jälkikasvunsa juurilleen oppimaan taas ihmisenä olemista.Valkoisten maailma on heille liian vapaamielinen niin hyvässä kuin pahassa.

Sitten iloisempiin asioihin.Nyt olen varannut ja maksanutkin Tallinnan matkan C:n kanssa.Loma lähestyy ja päivittäin yritän saada miehen ajattelemaan positiivisesti omaa olemistaan sillä aikaa intervallihoidossa.Huonolla tuloksella.Helsinki-päivä on tällä viikolla ja silloin olemme riennoissa mukana.Myös lounasristeily Helsingin saaristossa toteutetaan ennen lomaani.Ja kesää on vielä sen jälkeenkin,jotta mietintämyssy päähän uusien tekemisten keksimiseksi.

Hepi kotiutui Turkista ja lähtee marraskuussa jälleen kolmeksi kuukaudeksi.Turkki kilpailee jo lomamaana Espanjan kanssa ja juuri näissä kuukausien oleskeluissa.Puolalaisia matkailijoita oli ollut runsaasti kuin myös saksalaisia ja ruotsalaisia.Ihmiset tuntevat jo kolunneensa nämä lähimaat Euroopassa,että mieli halaa pitemmälle,missä on taattua auringonpaistetta ja lämpöä,arki kaukana,erilaisuutta.Hepiä oli häirinnyt minareetista kuullut kutsut rukoukseen,mutta niihinkin oli lopulta tottunut.Ja niinhän sitä viisaat sanovat,että "maassa maan tavalla tai maasta pois".

Kattolokkien poikanen kasvaa ja voimistuu.Haikailee jo katon reunalla hypätä vai eikö hypätä-tyyliin.Lokin poikasten on lähdettävä maahan varsin varhain,kun olemus on vielä kevyt ja leijuminen korkealtakin turvallista.Näille meidän lokeillemme tuli tänä vuonna vain yksi poikanen.Emot hautoivat sinnikkäästi toistakin munaa vielä senkin jälkeen,kun tämä jo kuoriutunut taapersi pesän ympärillä.Sitten huomasivat,että muna pysyy munana vaikka kuinka kauan hautoisi ja jättivät epäonnistuneen oman onnensa nojaan.Pesässä se on yhä.Viime vuonna kuoli yksi poikanen joko jonkun pojankoltiaisen aiheuttamana tai itsensä luonnon puututtua peliin.Kaksi heittäytyi aikanaan maahan.Tänä kesänä tämä ainokainen voi hyvin ja paksusti,kun emot ruokkivat liiankin kanssa.Elämä ei olekaan niin kiireistä kuin muina vuosina.Aikuislokit viettävät katolla aikaansa leppoisasti huilaten toisella silmällä vahtien poikasen tekemisiä.Eikä aggressiivinen käytös meitä ihmisiäkään kohtaan ole entisen voimakasta.Roskikselle pääsee kutakuinkin rauhassa ja minäkin saan nyppiä kukkapenkeistäni kuihtuneita kukkia ilman että joku syöksyisi vihamielisesti ylitseni.Hyvä näin.

Tämmöistä joviaalia tiistakipäivää meillä mennään rutiinihommin auringonsäteiden ehkä raivattua myöhemmin tiensä paksun pilviverhon läpi maan olentoja lämmittämään.

Kirjoittamisiin taas.

MAANANTAITURINAA

Pohjoisen vieraamme Eevi oli ja hän meni.Visiitti oli nopein kuin koskaan aikaisemmin.Istuimme parvekkeella,söimme pieniä voileipiä ja joimme viiniä.Keskustelu polveili siellä ja täällä,välillä naurua ja toisinaan kyyneliä.Kuten aina ystävysten tavatessa pitkän ajan jälkeen.Sitten juna vei Eevin pois ja nyt on jo kotonaan,jossa aurinko laskee paljon myöhemmin kuin meillä täällä.

No niin,ja sitten on yritetty herättää sympatiaa meissä suomalaisissa,kun Romanian kerjäläinen on tehnyt kerjäläiselämästä Suomessa oikein kuvasarjan Helsingin Sanomille.Tarkoitus ilmeisesti saada kansan käden karttuisaksi.Kuvista huolimatta olen yhä sitä mieltä,että kerjääminen on saatava tässä maassa loppumaan ja avunannot osoittaa virallisia teitä avuntarvitsijoille.

Nyt kesän puhjettua ovat nämä romanialaiset hankkineet jostain kukkia,joita katujenkulmissa myyvät puhtaan kerjäämisen sijasta.Joillakin on pelit mukana ja saamme,halusimmepa tai emme,kuulla musiikkia.Maksua kuulemisesta tietysti toivotaan.Jonkunlaista työtä tämä kuitenkin on palkan saamiseksi,että sen hyväksyn.Mutta sitä en,että istutaan kadulla tekemättä yhtikäs mitään pahvimuki edessä odottaen ilmaista rahaa.Katutaiteilijoita eri aloilta on kautta vuosituhanten maailmassa ollut ja heitä näkee kaikkialla vielä nytkin.Olen minäkin marionettitaiteilijalle antanut lantin.Nukketeatteri on aina ollut sydäntäni lähellä.Prahassa olen mieheni kanssa nähnyt hienon Don Giovannin,jota esitystä tuskin milloinkaan unohdan.

Kaarlensillalla oli usein mies yhden nuken kanssa,joka esitys suuresti viehätti,mutta Don Giovannin näimme oikein nukketeatterissa.Teatterin alapuolella oli nukkemuseo,jota ensin ihailimme ja sinne pääsi hissillä.Sitten piti kiivetä kapeita portaita varsinaiseen teatterisaliin.Ei suuren suuri,mutta teatteri kuitenkin katsomoineen ja lavoineen,esirippuineen.Mozartin Don Giovannin kantaesitys oli juuri Prahassa 1700-luvulla ja sekin lisäsi meidän näkemämme esityksen tenhoa.En ole erityisesti mikään oopperan ystävä,mutta silloin Prahassa nautin.Esitys oli italiaksi, enkä kieltä ymmärtänyt,mutta eipä tuo ollut väliksikään.Taitavat kädet liikuttivat nukkeja,liikkeet kertoivat kaiken,mitä pitikin.Katsomo oli piripintaan täynnä ja yleisö nautti täysin siemauksin.Elegantisti nuket esiintyivät myös hiukan tuhmemmissa kohtauksissa, jotka panivat yleisön melkein ulvomaan naurusta.Lasten nukketeatteria on Prahassa aivan erikseen.Prahaan kuuluu kiinteästi niin marionetti- kuin pantomiimitaide.Niitä ilman ei voi Prahassa olla.

Kaksi päivää olemme olleet sisällä ja tänään on ulkoilupäivä.Aurinko paistaa,ei näy tuulevankaan paljoa,jotta rantaan käy tiemme.Hanhet ovat taas keksineet rantanurtsin ja rusketusta kaipaavien ihmisten on tarkasti katsottava,minne huopansa levittävät.Siipirataslaiva Vispilä on kaivettu talvisesta naftaliinista ja porskuttaa kohti Korkeasaarta entiseen tapaansa.Lapsilla silmät sädehtivät odotuksen jännityksestä,kun luvassa on suuren jellonan näkeminen,eikä vikkelät apinatkaan jää huomiota vaille.Paviaanit kuitenkin hiukan pelottavat.

Korkeasaaren käynnistä jää lapselle muisto mieleen.Sen voi kaivaa aikuisena esille ja hiukan haikein mielin ajatella silloista innostusta,kun mieli oli avoin kaikelle uudelle ja maailmassa niin paljon ihmeellistä.

KAIKENMAAILMAN POHDISKELUA

Helsinki on nyt sitten saanut piispaksi naisen! Nettikirjoittelu oli moninaista HS:n palstalla,puolesta ja tietysti vastaankin.Syyskuussa virkaansa astuva Irja Askola on kaikenkukkuraksi myötämielinen homoseksuaalien vihkimiselle avioliittoon kirkossa.Ovatko kirkon kirjat nyt sekaisin? Ehei.Nykyaikaa mennään mieli avoinna hyväksyen ja siunaten.Raamattua voi tulkita eri tavoin,jotta nytkin ne,jotka homojen kirkkosiunausta avioliittoon eivät hyväksy,tulkitsevat Raamatun rivit itselleen sopiviksi.Ehkä nainen piispana tuo kirkkoon pehmeyttä jämäkän johtamisen ohella.
Itsestäni on sanottava,että tämmöisessä pappisammatissa kuuntelen ehkä mieluummin miehen ääntä saarnastuolissa kuin naisen.Matala ääni on myös vakuuttavampi.Ehkä olen sen verran vanhanaikainen,että mies minun elämässäni monissa asioissa on auktoriteetti.Jos nyt kävisin tätä keskusteluani enemmän julkisesti,saisin kaikki feministit kimppuuni.

Meillä on hyllyssä vuodelta 1943 paksu Perheraamattu,jossa Strasbourgin suuren pojan Gustave Dorén kuvitus.Mutta tässä Perheraamatussa Doré ei ole kertaakaan näyttänyt Jumalan kuvaa.Pelkkä valon välähdys ylhäältä antaa ymmärtää hänen läsnäolonsa näissä voimakkaasti vaikuttavissa piirroksissa.Olen varma,että jokainen kuvien katselija mieltää poissa olevan mieheksi.Jos hänet näkee muualla kuvattuna,hän on aina mies.Ehkä tästä juuri ainakin minulle on alitajuntaan piirtynyt ajatus,että katselen mieluummin miestä kuin naista pappina.Tämä ei tarkoita sitä,että väheksyisin naispapin ominaisuuksia tai ammattitaitoa,poistuisin kirkosta hyvässä järjestyksessä tms. Ei näin. Sitä paitsi olen keskustellut papin kanssa kahden kesken ja hän oli nainen.Hyväksyn siis aivan varmasti.Mutta mieluummin...

Eilen illalla kasteltuani kukkamaani pihalla istahdin penkille hetkeksi.Katselin kukkivia koristeomenapuita,joita on pitkä rivi vaaleanpunaisin kukinnoin.Olin yksin,kukaan ei tullut eikä mennyt.Lintujen liverrystä,kattolokkien kirkunaa ja tuulen huminaa puitten oksistoissa.Oli sanomattoman hyvä olla kerrostalon pihalla melkein Helsingin keskustassa.Meri siinteli talon päädyssä ilta-auringon valossa.Sitten hiljaisuuden katkaisi iloinen "hei".Sirpa-naapuri tuli kahden koiran ulkoiluttamiskävelyltä.Tovi juteltiin koirien ahkerasti tutkiskellessa,miltä tuoksun.Omat koiranhajuni ovat jo vuosia sitten kadonneet.Vain ihmistuoksu leijuu enää ympärilläni.Sirpa on mukava ihminen ja arvostan hänen naapuruuttaan.Toivottelimme toisillemme hyvät viikonloput.Sirpa keräsi koiransa ja minä kaksi kastelukannua.Keskustelu oli päättynyt.Mies sai iltapalansa,pesun ja peittelin vuoteeseen.Minuakin väsytti.

Tänään ei paisteesta huolimatta ulos.Kotihommia.Ja huomenna tulee Eevi kahville.Onkohan siitä vuosi taikka kaksi,kun viimeksi oli meillä? Jos ei poikansa asuisi Helsingissä,tuskin tänne olisi oikein asiaakaan.Kumma kyllä,tämä kaupunki ei ole kaikille kaikki kaikessa.Ilmankin voi elää.Suomessa on taatusti ihmisiä,jotka eivät ole pääkaupungissa koskaan käyneetkään.Aivan samoin,kun en minäkään ole joka paikassa tällä Suomen niemellä ollut,vaikka paljon olenkin kiertänyt.Nuorempana aina ihmettelin vilpittömästi,kun joku Kuortaneen Ku-Kun-majan tanssilavalla sanoi leveällä Pohjanmaan murteella Helsingin olevan käymätön paikka.Vietin usein osan kesästä Kuortaneella,vaikka sukulaisuussiteitä ei sinne ollutkaan.Vanhempieni ystäväperheellä oli tilava talo,johon enemmän tai vähemmän iloisena toivottivat tervetulleeksi kesävieraan.Tanssit lavalla ovat syöpyneet syvälle muistiini.Siellä tapasin myös tulevan saksalaisen poikaystäväni Horstin.Kävelimme järven rannalla ja urheiluopiston ympäristön mäntymetsässä,pidimme toisiamme kädestä.Minä olin seitsentoistavuotias.Se kesä oli huoletonta aikaa,täynnä rakkautta ja syvää murhetta Horstin lähdettyä takaisin Frankfurt am Mainiin,jonne seuraavana vuonna lähdin vanhempieni kanssa näytille.Nuoruus on ihanaa!

Jokainen aika on omalla tavallaan "ihanaa" tai se pitäisi ainakin niin ajatella ja omaksua.Niin on elämä nytkin,vaikka sairaus on meillä aina läsnä.Parhain päin näkeminen auttaa voittamaan vaikeudet.Siispä positiivisuus tänäänkin valtiksi.

AAMUHETKEN KYHÄYS

Aurinko paistaa ja tuulee.Puut huojuvat pihalla,eikä mittarissa tänäänkään lämpöasteissa hurraamista ole.Mutta asia ei himmennä koulunsa lopettavien iloa.Onhan edessä kokonainen suvi ja vapaus opin ahjosta.

Joskus huhtikuussa kiitin erästä Helsingin Sanomien toimittajaa hänen mieltä lämmittävästä tekstistään koskien faunan ihmeellistä maailmaa.Nyt sain myöhästyneen kiitoksen,kuten hän itse sanoo,kiittämisestäni.Tulinpa iloiseksi,että kiitokseni oli luettu ja palautteen väärtiksi arvioitu.

Se taas ei tänään mieltäni lämmittänyt,kun luin samaisen lehden nettikirjoittelua.No,sitähän sanotaan,että suomalaisen perisynti on kateus ja tulihan tuo jälleen esille.Kaupunginsuunnittelulautakunta kaavailee kymmenen asuntolaivan sijoittamista Kaisaniemen rantavesiin.Lisäksi neljästä tulisi toimisto- ja ravintolatilaa.Nettikirjoittajille ei tämä tunnu sopivan.Eräs jopa rohkenee ilmaista vastalauseensa "jos minä en saa sieltä asuntolaivaa itselleni,ei sitä saa saada kukaan muukaan". Ylen harvoin nämä kirjoitukset huokuvat positiivisuutta ja iloa jonkun toisen puolesta.Ollaan vastarannan kiiskiä ja vahvasti kielteisellä kannalla,oli asia mikä tahansa. Joku toinen kirjoittaja arvelee,että vain ökyrikkaat ja isokenkäiset pystyvät tämmöisen noin 80 neliön asuntolaivan itselleen ostamaan.Mitä sitten? Rahaa täytyy investointiin olla,sehän on aivan selvää.Ja totta kai myös ympäristö,missä asunto on,maksaa.Mummun mökki korpien kätkössä kaukana sivilisaation parista,on takuulla huomattavasti halvempi.Itse suon ilomielin asuntolaivarivistön Kaisaniemeen,niin vaikka niitä ei juurikaan meidän vesissämme ennen nähty ole.Maailmalla sen sijaan sitäkin enemmän.Ja mikäs siellä onkaan sitten hermojaan lepuutella,kun laineet liplattavat olohuoneen nurkissa ja keittiöaskareet sujuvat kuin tyhjää vaan katseen levätessä auringonkilossa aalloilla.

Äitini serkku,entinen opettaja, täyttää tänään vuosia.Soitin eilen ja meillä oli viehättävä juttutuokio koskien vähän sitä sun tätä,kuten asiaan aina kuuluukin.Serkun poika kiertää parastaikaa Italiaa kuukauden verran.Koko perhe nauttii historiasta ja taiteesta,jota siinä maassa on yllinkyllin tarjolla.Itsekin joskus päässyt niistä nauttimaan,joita matkoja ja elämyksiä kovasti kaipaan.Italian sanotaan olevan ihmisten maan. Heitä on paljon ja italialainen temperamentti tuo mielihyvää jokapäiväiseen elämään turistinkin silmäin iloksi.Menneisyys on aina läsnä,eikä ole yhtäkään italialaista,joka ei olisi siitä syvästi tietoinen ja syystäkin ylpeä.Harva maa voi kiittää niinkin varhaista aikaa kuin 1200-lukua,jolloin Italiassa sanotaan syntyneen taiteen "suuren kauden". 1200-luvun puolen välin jälkeen syntyi Giotto di Bondone,jonka maalaukset säväyttivät silloisia italialaisia kauneudellaan.Firenze on Giotton koti- ja synnyinkaupunki ja siellä saammekin ihailla mm.hänen freskojaan.Tästä kaikesta ja paljosta muusta pääsee nyt äitini serkun poika perheineen nauttimaan.Myös heidän pieni poikansa,4v,joka etukäteen hiukan murehti sitä,että "Italiassa kauniit naiset pussaavat posket puhki".

Eevi tulee meille kylään! On poikansa tyttären lakkiaiset,joka on pääasia ja -tarkoitus Helsinkiin tuloon pohjoisen maisemista.Minäkin saan tässä tapauksessa hänet hetkeksi vieraakseni.Eevi on vanha ystäväni.Ystävyyttä jatkunut jo puoli vuosisataa.Emme enää ole eilisen teerentyttöjä,vai mitenkä se menee.Eevillä nauru raikaa ja iloinen mieli tarttuu.Tiedossa halauksia,muisteluksia jostain kaukaa yhteisistä hetkistä,kun istuimme hänen keittiöpöytänsä ääressä yöttömässä yössä ja nautimme lasillisen viiniä.Tapaamme nykyisin ylen harvoin.On välimatkaa,Helsinki niin kaukana,enkä minäkään enää pääse lähtemään kuten ennen.Mutta on puhelin,siunattu puhelin,jolla pidetään ystävyyttä yllä ja sitä vaalien.Ystävyyshän on kuten puutarha,jota pitää kastella ja hoitaa.

MINUN KAUPUNKINI

Kesäkuu! "Kesäkuussa kesä tulee,tuulkoon vaikka mistä". Näinhän se on,tuulla saa ja yks lysti lännestäkö vai idästä,pohjoisen puolelta tai etelän suunnalta.Tänään taas lämpimämpää.Alakertaan olemme saaneet uudet naapurit.Eilen ahersivat pikkupatiollaan ja rouva lupasi istuttaa "paljon kukkia". Sydämeni hypähti ilosta.Meidän rapun tienoo onkin sen jälkeen taatusti talon kukkarikkain pihan puolella!

Surusanoma: Strindbergin kahvila Pohjoisespalla joutuu sulkemaan uksensa ensi syksynä.Kauppakeskus Kämp Gallerialla on suunnitteilla laajentua ja muuttaa oman lähitienoonsa.Kahvila saa mennä.Kahvila-asiakkaat kun eivät kauppakeskuksen johtajan mukaan oikein mene ostoksille,joka on kaupankäynnin edellytys.Kahviloiden paikka olisi kauppakeskusten uumenissa,jossa myös ostoshalu heräisi.Nyt ennenkuin muutostyöt alkavat,pannaan Strindbergin tilalle näyteikkunoita.Siispä viimeistä kesää viedään tämän kuuluisan kahvilan historiassa Helsingin Pohjoisesplanadilla.Ikävä tulee minullekin,sillä olen siellä monesti ollut.

Helsinki-viikko alkaa huomenna ja Helsinki-päivä on 12.6. Sederholmin talossa saa kahvia ja leivonnaisia 1700-luvun tyyliin viikon ajan alkaen 7.6. Suomenlinnan perustaja Augustin Ehrensvärd syntyi 300 vuotta sitten ja hänen kunniakseen kahvitellaan.Helsinki-päivänä on monenmoista ohjelmaa. "Stadi skiglaa skönelle" vanhoilla purjelaivoilla puoleksitoista tunniksi,ken haluaa mukaan. On taidetta sieltä sun täältä,on tanssia,musiikkia,teatteria,iloa ja riemua pääkaupungin syntymäpäivänä.Eikä kaikki suinkaan kaupungin keskustassa,vaan kantakaupungin ulkopuolella myös Pitskua ja Puu-Vallilaa unohtamatta.Espan lavalla julkistetaan Stadin friidu ja Stadin kundi.Ketkä mahtavat tänä vuonna saada nämä tittelit?

Helsinki-viikolla saamme Senaatintorille vieraaksemme ensi vuoden Euroopan kulttuurikaupungit Turun ja Tallinnan kaikkine tapahtumineen.Pitää änkeytyä miehen kanssa sinnekin.Kesä on meille aina ollut vilkasta aikaa.Mieskin tuntuu nauttivan kaikesta,minne sitten hänet lykinkin.Tungoksessa työntäminen ei herkkua ole,mutta siihenkin on vuosien aikana jo tottunut.

Vammaisten kohteluista on jälleen viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu.Kaltoin kohdellut ovat avautuneet,minkälaisen vastaanoton ovat saaneet ravintoloissa yms paikoissa.Ikävin saatesanoin on ulos potkittu.Myöhemmin henkilökunta puolustaa huonoa ja anteeksiantamatonta käytöstään.Selittelevät luulleensa asiakkaan olleen vahvasti humalassa.Eivätkö nämä kerberokset ole elämänsä aikana kuulleet edes puhuttavan vammaisuudesta,joka voi näkyä pakkoliikkein,puhevaikeuksin,keinuvin käynnein jne? Järki on tallella ja se pelaa! Tässä kohdin toivon jälleen kerran,että tämmöinen ulosheittäjä joutuisi itse joskus elämänsä aikana samanlaiseen tilanteeseen samanlaisen kohtelun kohteeksi "luultuna humalaisena". Maailma on nuoria ja terveitä varten,eikö???

Miestäni en ole muulloin vienyt ravintolaan kuin päiväsaikaan,eikä ainakaan silloin ole ollut koskaan minkäänlaisia ongelmia.Meidät on aina toivotettu tervetulleeksi ja olen saanut pyytämättä apua.Jos toisin kävisi ja sisäänpääsy evättäisiin mieheni sairauden takia, asia ei jäisi tietystikään siihen.Olen jo tottunut taistelija niin sanoakseni ja käyn armotta kimppuun epäoikeudenmukaisuuksia kohdatessani.Aleksis Kiven sanoin: "Istukoon sieluni vaikka helvetin tulessa kaiken ijankaikkisuuden yön ja paistukoon,kun vain viimein täällä maapallon päällä oikeus ja hyvyys voiton saa".

Sitaatilla aloitin ja sitaattiin lopetan.