Asia on nyt niin,että olen pikkupikkuhuppelissa.Kiukuspäissäni latkin keittiölasista samppanjaa,joka ei edes tyylitajuani tänään loukkaa.Jaa miksikö juon,vaikkakaan en niinkuin Jeppe Niilonpoika? Siksi,että me emme päässeet pyörätuolilla kotiin ja pisti vihaksi.Invataksi toi kuten ennenkin,mutta sitten oli bemarimies jättänyt autonsa niin että se tukki kulkumme.Insinööri varmaan.Tämä on semmoinen piha,että se vetää tyhmempiä autoilijoita,ulkopuolisiakin, parkkeeraamaan juuri kieltotaulun taakse ja auto on silloin tiemme päällä poikittain.Toki olisin nytkin päässyt,kun olisin kantamuksineni kyörännyt puolison koko korttelin tai pihan ympäri,mutta se taas tietää satojen metrien ylimääräistä työntämistä.Periaatteesta en sitä tee.Kuljettaja tuli ja yhteistuumin hänet haukuimme,kun mukaan liittyi naapuritalon asukas,joka oli huomannut ahdinkoni.Kuski yritti kikkaa,että "ei tiennyt siinä olevan autotien".No,ei olekaan,vaan meitä ihan tavallisia jalankulkijoita varten pihatie, meitä varten,jotka joudumme ahertamaan lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa.Niin ja pyöräilijöitä varten,jotka pyrkivät pihalta ulos tai pihaan.
Nyt kun olen pumpannut itseeni kuohuvaista ylenmääräisen paljon,helpottaa.Myös purettuani kiukkua,kerron hiukan kyldyyriin kuuluvista asioista.Olin puolison kanssa tavaratalon levyosastolla ja tuijottelin hyllyköitä,joissa luki "klassista".Olen päättänyt nyt sivistäytyä.Oikeastaan minulla ei ole kuin yksi Mozart, Pieni yösoitto,jonka olen ammoin saanut saksalaiselta poikaystävältäni joululahjaksi.Se on siis äänilevy,semmoinen vanhanmallinen.Tallinnasta toin kerran keskiaikaista musiikkia cd:nä ja kotona oli jo 1700-luvun Helsingin kartanomusiikkia.Poloneesia,menuettia ja siihen tapaan.Otin myyjäkseni vanhemman herrahenkilön,jonka arvasin tietävän musiikista kaiken.Olin oikeassa.Avoimesti kerroin olevani hyvinkin tietämätön klassisesta musiikista,mutta muutaman säveltäjän nimen osasin nimetä.Myyjä eläytyi tehtäväänsä,eikä häntä yhtään naurattanut.
Esitteli levyjä ja ohimennen kertoi säveltäjistä.Olin ihastuksesta ihan syrjällään.Otti sitten hyppysiinsä kolmen levyn pakkauksen Mozartia viululla ja pianolla.On Taikahuilua,E-duuria okesterille,serenadia,kvartettoa oboelle,viululle,alttoviululle ja sellolle.Kvintettoa klarinetille,fagotille ja käyrätorville,pianolle ja oboelle.On siinä Turkkilainen marssikin ja paljon muuta.Toinen ostamani pakkaus sisältää Chopinia.Kaikenlaista Chopinia.Myyjä piti minusta ilmiselvästi ja antoi kaupantekijäisiksi kangaskassin ja toivotteli klassisen musiikin parissa hyvät viikonloput,vaikka sääennusteen mukaan sataisikin.
Pakkauduin puolison kanssa hissiin ja ajoimme Herkkuun,jossa ei hengenravintoa,mutta maarun täytettä aivan ansaitusti.Kotimaisia mansikoita ja espanjalaisia mustikoita,banaaneja vielä kauempaa,viipurinrinkeli Joensuusta ja suomalaista lihaa ties mistä ynnä muuta.Invakärry tuli taas täyteen eli niin että reunoilla roikkui.Isommalla hissillä Espan oville odottelemaan kuljetusta.Japanilaisia pakkautui vasemman puoleisesta ovesta sisään,vaikka meillä on käytäntö toinen.Maassa maan tavalla ei ole perille mennyt.Taksi tuli.Kuljettaja virolainen.Asunut Suomessa kolme vuotta,perhe Tallinnassa,mutta keskimmäinen poika myös ansaitsee leipänsä Helsingissä.Tämän ja vähän muutakin ehti kertoa,ennen kuin olimme kotikadulla ja tapahtumien myötä syy samppanjapullon avaamiseen urkeni tuotapikaa.
30. toukokuuta 2012
28. toukokuuta 2012
KESÄKUUN KORVILLA
Tänään alkoi uusi viikko ja se onkin toukokuun viimeinen.Perjantaina mennään kesäkuuta. Siitä mittumaariin 23 päivää.Kallistutaan suven ehtoopuolelle,sanovat.Ehkä johtuu valosta.Alkaa himmetä.Almanakassa kuitenkin vielä kaksi kokonaista kesäkuukautta ja intiaanikesäkin mahdollinen syksyviimojen jälkeen.Sitä ennen kuitenkin vaikka mitä.Café Empire Sederholmin talossa avautuu runsaaksi viikoksi 9.6. Helsinki-päivä siitä kolmen päivän päästä ja Made in Helsinki Hakasalmen huvilassa ja jos jonkun tekee mieli puutarhajuhliin,niin tervemenoa 15.6.Työväenasuntomuseoon.
Piha on nyt parhaimmillaan.Enkä tarkoita omia kukkiani,vaan koristeomenapuitten kukkaloistoa.Tuomet kukkivat rantaraitin varsilla ja alakerran hoitamattomalla patiolla on voikukkameri.Nurmikko pihalla jo kertaalleen leikattu.Ja voi kuinka silloin tuoksuu hyvältä.Olen aina pitänyt vastaleikatun nurmen aromista.Vuosikymmeniä sitten isän kanssa ajellessa maaseudulla,tulvi auton avonaisista ikkunoista leikatun heinän tuoksu myöhemmin kesällä.Siihen aikaan vielä kaikki tehtiin käsipelillä ja suomalaisten vanhojen elokuvien tapaan heinä pantiin seipäille.Olen minä ollut heinätöissäkin.Polkenut heiniä tiiviimpään heinärattaissa,kun ne seipäillä kuivuttuaan kerättiin latoon vietäväksi.Eteläisellä Pohjanmaalla olen päässyt tämmöiseen virkaan.Totista työtä oli,elokuvien romantiikka kaukana.
"...Pellolla käy vilske vilkkain,
huiske helmusten ja hilkkain-
heinänteon kiire on!
Työn ja laulun riemukirkkain
kilvalla soi heinäsirkkain
alla suven auringon..."
(Lauri Pohjanpää "Heinäkuussa" kuudes säkeistö, kirjasta Suomen suvi,WSOy 1944)
Hyvinkäällä tuskin kesän riemut on mielessä,kun nuori mies seisoi rakennuksen katolla umpimähkäisesti ihmisjoukkoon ampuen.Vaikka eräs rouva uutisissa kyseli,voiko nuoriso noin huonosti? en kysymystä allekirjoita.Kyllä monet tahtovat tällä tavoin julkisuutta kuin myös tuta,miltä tappaminen tuntuu.Ohjeet joukkomurhaan saatu maailmalta ja omastakin maasta,taistelupelit pelattu ja television suoltamat ihmishenkiä säästämättömät elokuvat katsottu.Mitä on tehty väärin? pohtivat nytkin tämän miehen vanhemmat.Uhrien omaiset kysyvät,miksi? Vaikka aselakia tiukennettaisiin,aseita saa aina helposti.Jos ei muualta,niin isän asekaapista kuten tämä hyvinkääläinen.Ehkä isä miettii,olisiko pitänyt lukita paremmin? Jos ei siitä kaapista,niin muualta ja sitten kuolemaa kylvämään.Suomen liput Hyvinkäällä puolitangossa.
Piha on nyt parhaimmillaan.Enkä tarkoita omia kukkiani,vaan koristeomenapuitten kukkaloistoa.Tuomet kukkivat rantaraitin varsilla ja alakerran hoitamattomalla patiolla on voikukkameri.Nurmikko pihalla jo kertaalleen leikattu.Ja voi kuinka silloin tuoksuu hyvältä.Olen aina pitänyt vastaleikatun nurmen aromista.Vuosikymmeniä sitten isän kanssa ajellessa maaseudulla,tulvi auton avonaisista ikkunoista leikatun heinän tuoksu myöhemmin kesällä.Siihen aikaan vielä kaikki tehtiin käsipelillä ja suomalaisten vanhojen elokuvien tapaan heinä pantiin seipäille.Olen minä ollut heinätöissäkin.Polkenut heiniä tiiviimpään heinärattaissa,kun ne seipäillä kuivuttuaan kerättiin latoon vietäväksi.Eteläisellä Pohjanmaalla olen päässyt tämmöiseen virkaan.Totista työtä oli,elokuvien romantiikka kaukana.
"...Pellolla käy vilske vilkkain,
huiske helmusten ja hilkkain-
heinänteon kiire on!
Työn ja laulun riemukirkkain
kilvalla soi heinäsirkkain
alla suven auringon..."
(Lauri Pohjanpää "Heinäkuussa" kuudes säkeistö, kirjasta Suomen suvi,WSOy 1944)
Hyvinkäällä tuskin kesän riemut on mielessä,kun nuori mies seisoi rakennuksen katolla umpimähkäisesti ihmisjoukkoon ampuen.Vaikka eräs rouva uutisissa kyseli,voiko nuoriso noin huonosti? en kysymystä allekirjoita.Kyllä monet tahtovat tällä tavoin julkisuutta kuin myös tuta,miltä tappaminen tuntuu.Ohjeet joukkomurhaan saatu maailmalta ja omastakin maasta,taistelupelit pelattu ja television suoltamat ihmishenkiä säästämättömät elokuvat katsottu.Mitä on tehty väärin? pohtivat nytkin tämän miehen vanhemmat.Uhrien omaiset kysyvät,miksi? Vaikka aselakia tiukennettaisiin,aseita saa aina helposti.Jos ei muualta,niin isän asekaapista kuten tämä hyvinkääläinen.Ehkä isä miettii,olisiko pitänyt lukita paremmin? Jos ei siitä kaapista,niin muualta ja sitten kuolemaa kylvämään.Suomen liput Hyvinkäällä puolitangossa.
27. toukokuuta 2012
NYT ON HELLUNTAI SUVISUNNUNTAI
Joskus pari sataa vuotta takaperin Talon-pojan sää eli Ilma-Kirjassa sanottiin "Helluntai päiwän sade on harwoin hywäksi".Helsingissä ei näytä pätkääkään sateiselta.Mittarin plusasteetkin kohoamassa hyvää vauhtia ainakin eilisiin lukemiin.Tietääkö se nyt sitten sanoinkuvaamattoman kylmää talvea? Kuten vanha kansa myös ennustaa.
Kortissa,jonka olen saanut äitini serkulta,on teksti "Anna elämän puhua,se kuiskaa suruista,ja hymyilee ilosta,se tarjoaa kaikki värit,jotta kasvaisit matkallasi itsesi kokoiseksi".Kaunista,eikö? Tänään on isäni syntymäpäivä ja sitä vietettäisiin riemukkaasti ,jos papparainen eläisi.Kyllähän sen ikäisiä on maailmassa ja sitten ovat luku erikseen ne jugurtin syöjät,joilla ei 120-130 vuotta ole vielä ikä eikä mikään.Porhaltavat jossain kaukana arolla hevosensa selässä nuoruutensa tunnossa.Tarua vai totta?
Illalla eilen mennessäni kukkamaitani kastelemaan tuli ulko-ovella vastaan viidennen kerroksen musisoivan perheen poikajäsen kitarakotelo kainalossaan.Hän sanoi "iltaa". Sana,jota ei juurikaan enää käytetä.Kuuluu samaan kategoriaan kuin "päivää" ja ehkä "huomenta" myös. Moit korvaavat. Poika jatkoi yhtä kohteliaalla äänellä "saanko avata teille oven,pääsette helpommin kastelukannujen kanssa?" Annoin ihastuneena luvan. Teitittelymuoto! Siis kuitenkin lapsia kasvatetaan myös tätä suomen kielen puhuttelumuotoa käyttämään,tiedetään sen olemassaolo.Tämä perhe sai sympatiani jo heti taloon muutettuaan,eikä siitä kovin kauan aikaa ole.Toivotin tervetulleeksi ja siitä asti olemme tervehtineet.Eräänä päivänä puoliso kaatui lattialle.Edellisellä kerralla sain kammettua hänet ylös,nyt en.Päätin pyytää avuksi tätä ylimmän kerroksen perheen isää,jonka kanssa olen usein sanan jos kaksikin pihalla vaihtanut.Hän lähti heti avittamaan ja sai puolisoni helposti jalkeille ja vuoteen reunalle istumaan.Sanoi että apua saa pyytää vastakin.Ehkä sekin on saanut myötätuntoni tätä perhettä kohtaan heräämään kuultuani heidän asuneen aikaisemmin Töölössä.Samoin kuin me.
Ostin kerran Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin (1956-2005) Runot.Sitten tilasin äänikirjan Martti Anhava,Romua rakkauden valtatiellä,Arto Mellerin elämä.Kuuntelemiseni on vielä kesken.Olen lueskellut Mellerin runoja ja tässä on runon Merivirrat ensimmäinen säkeistö:
"Ei satamaa,ei aallolle murtajaa.
Vain kohisevat vedet, ja matka
joka on aina yhtä alussa.
Olemme nostaneet sydäntemme laahusankkurin
ja merivirrat vievät,vievät
erehtymättä..."
Kortissa,jonka olen saanut äitini serkulta,on teksti "Anna elämän puhua,se kuiskaa suruista,ja hymyilee ilosta,se tarjoaa kaikki värit,jotta kasvaisit matkallasi itsesi kokoiseksi".Kaunista,eikö? Tänään on isäni syntymäpäivä ja sitä vietettäisiin riemukkaasti ,jos papparainen eläisi.Kyllähän sen ikäisiä on maailmassa ja sitten ovat luku erikseen ne jugurtin syöjät,joilla ei 120-130 vuotta ole vielä ikä eikä mikään.Porhaltavat jossain kaukana arolla hevosensa selässä nuoruutensa tunnossa.Tarua vai totta?
Illalla eilen mennessäni kukkamaitani kastelemaan tuli ulko-ovella vastaan viidennen kerroksen musisoivan perheen poikajäsen kitarakotelo kainalossaan.Hän sanoi "iltaa". Sana,jota ei juurikaan enää käytetä.Kuuluu samaan kategoriaan kuin "päivää" ja ehkä "huomenta" myös. Moit korvaavat. Poika jatkoi yhtä kohteliaalla äänellä "saanko avata teille oven,pääsette helpommin kastelukannujen kanssa?" Annoin ihastuneena luvan. Teitittelymuoto! Siis kuitenkin lapsia kasvatetaan myös tätä suomen kielen puhuttelumuotoa käyttämään,tiedetään sen olemassaolo.Tämä perhe sai sympatiani jo heti taloon muutettuaan,eikä siitä kovin kauan aikaa ole.Toivotin tervetulleeksi ja siitä asti olemme tervehtineet.Eräänä päivänä puoliso kaatui lattialle.Edellisellä kerralla sain kammettua hänet ylös,nyt en.Päätin pyytää avuksi tätä ylimmän kerroksen perheen isää,jonka kanssa olen usein sanan jos kaksikin pihalla vaihtanut.Hän lähti heti avittamaan ja sai puolisoni helposti jalkeille ja vuoteen reunalle istumaan.Sanoi että apua saa pyytää vastakin.Ehkä sekin on saanut myötätuntoni tätä perhettä kohtaan heräämään kuultuani heidän asuneen aikaisemmin Töölössä.Samoin kuin me.
Ostin kerran Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin (1956-2005) Runot.Sitten tilasin äänikirjan Martti Anhava,Romua rakkauden valtatiellä,Arto Mellerin elämä.Kuuntelemiseni on vielä kesken.Olen lueskellut Mellerin runoja ja tässä on runon Merivirrat ensimmäinen säkeistö:
"Ei satamaa,ei aallolle murtajaa.
Vain kohisevat vedet, ja matka
joka on aina yhtä alussa.
Olemme nostaneet sydäntemme laahusankkurin
ja merivirrat vievät,vievät
erehtymättä..."
25. toukokuuta 2012
KUIN HYPNOOSISSA
Olin kolmen tunnin vapaalla eilen tuuraajapäivänä.Marssin määrätietoisesti vakiotavarataloni Dior-osastolle.Olin päättänyt tuhlata.Tämä välähti päähäni nelosen ratikassa Senaatintorin kohdalla.Se oli kuin sähköisku,koko vartalon mittainen.Raitiovaunu mateli Aleksia pitkin.Pysäkkini oli vasta sen toisessa päässä.Sukelsin tavaratalon ovesta sisälle huumaavan intohimon täyttäeässä ruumiini ja sieluni.Nimi Dior näkyi ja suuntasin askeleeni sinne.
Kaunis ja hyvinhoidettu hymyilevä myyjätär otti minut heti hoteisiinsa kuin taitava pyydystäjä saaliin.Olin tosin jo valmiiksi asennoitunut ja itse tahtonut saaliiksi päästä.Hän aisti oitis hyvän asiakkaan.Esitin toiveeni uudesta luomiväristä.Kosmetologikoulutus myyjättärellä alkoi tehdä tehtäväänsä ja hän tarkasteli kasvojani ammattimaisella tarkkuudella.Minut vietiin luomivärivitriinin kohdalle ja hänen punaiseksi lakattu pitkä kyntensä osoitti väriä,jota en ole milloinkaan käyttänyt.Vakuutti sen sopivan minulle.Kysyin,ottaako hän nyt varmasti ikäni huomioon.Hän hymyili ja vakuutti niin tekevänsä ja suuri tietämys vallitsi ympärillämme.Piti myös saada uusi juoksevalla värillä varustettu silmänrajauskynä.Niitäkin oli vitriinissä.Olin kuin hypnoosissa.Huomasinkin ykskaks istuvani tuolissa ja myyjättären taitavat kädet sivelivät luomiini uutta väriä komennuksin "kiinni" ja "auki". Antauduin käsittelyyn suuresti nauttien.Sanoin ostavani sekä värin että kynän.
Sieraimiini lehahti parfyymin tuoksu ja katselin uuden väristen luomieni alta Diorin hajuvesiä.Unohdin siinä silmänräpäyksessä lojaalisuuteni Chanelia kohtaan ja aloin himoita Diorin tuoksuja.Nekin vuosien varrella tuttuja,sillä olen parfyymifriikki.Myyjätär ruiskautti näytepulloista erilaisia tuoksuja näyteliuskalle ja minä nuuhkin silmät kiinni lappusia.Päädyin tuoksuun,joka oli minulta kotona loppunut ja olin haikein mielin pannut tyhjän pullon roskikseen.Miss Dior.
Kotona purin ostokseni ,ruokakassit ja pienen valkoisen tanakasta paperista olevan pussin,jonka kyljessä lukee yksinkertaisesti Dior.Paneuduin tämän valkoisen kassin sisältöön.Mustassa samettipussissa olevan luomivärirasian kansi avataan liu´uttamalla ja esiin nousee hitaasti peili,jonka alla luomiväriä on kolmessa lokerossa. Liu´uttelin kantta useaan kertaan ja ihastelin peilin arvokasta käyttäytymistä.Olin saanut kylkiäisenä ylellisen mustalla rypytetyllä kankaalla varustetun pikkupakkauksen ripisväriä ja pienen rajauskynän.Samoin piskuisen näytepullon Miss Diorista.Näitä pulloja on aikamoinen arsenaali,enkä juurikaan niistä mitään päälleni ruiskauttele,kun on oikeitakin pulloja,helpompia käsitellä. Miss Diorin hajuvesi on vielä avaamattomana.Jääköön myöhempään.Panin ylelliset ostokseni muitten sekaan siihen kylpyhuoneen kaapin laatikkoon,joka pursuilee kaikenlaisista naiselle tärkeistä asioista.Vielä mahtuivat nämä.
Illalla kuitenkin vielä kerran liu´uttelin luomivärirasian kantta ja katselin peilin nousemista sen alta.Kaikkea ne ranskalaiset keksivät.
Kaunis ja hyvinhoidettu hymyilevä myyjätär otti minut heti hoteisiinsa kuin taitava pyydystäjä saaliin.Olin tosin jo valmiiksi asennoitunut ja itse tahtonut saaliiksi päästä.Hän aisti oitis hyvän asiakkaan.Esitin toiveeni uudesta luomiväristä.Kosmetologikoulutus myyjättärellä alkoi tehdä tehtäväänsä ja hän tarkasteli kasvojani ammattimaisella tarkkuudella.Minut vietiin luomivärivitriinin kohdalle ja hänen punaiseksi lakattu pitkä kyntensä osoitti väriä,jota en ole milloinkaan käyttänyt.Vakuutti sen sopivan minulle.Kysyin,ottaako hän nyt varmasti ikäni huomioon.Hän hymyili ja vakuutti niin tekevänsä ja suuri tietämys vallitsi ympärillämme.Piti myös saada uusi juoksevalla värillä varustettu silmänrajauskynä.Niitäkin oli vitriinissä.Olin kuin hypnoosissa.Huomasinkin ykskaks istuvani tuolissa ja myyjättären taitavat kädet sivelivät luomiini uutta väriä komennuksin "kiinni" ja "auki". Antauduin käsittelyyn suuresti nauttien.Sanoin ostavani sekä värin että kynän.
Sieraimiini lehahti parfyymin tuoksu ja katselin uuden väristen luomieni alta Diorin hajuvesiä.Unohdin siinä silmänräpäyksessä lojaalisuuteni Chanelia kohtaan ja aloin himoita Diorin tuoksuja.Nekin vuosien varrella tuttuja,sillä olen parfyymifriikki.Myyjätär ruiskautti näytepulloista erilaisia tuoksuja näyteliuskalle ja minä nuuhkin silmät kiinni lappusia.Päädyin tuoksuun,joka oli minulta kotona loppunut ja olin haikein mielin pannut tyhjän pullon roskikseen.Miss Dior.
Kotona purin ostokseni ,ruokakassit ja pienen valkoisen tanakasta paperista olevan pussin,jonka kyljessä lukee yksinkertaisesti Dior.Paneuduin tämän valkoisen kassin sisältöön.Mustassa samettipussissa olevan luomivärirasian kansi avataan liu´uttamalla ja esiin nousee hitaasti peili,jonka alla luomiväriä on kolmessa lokerossa. Liu´uttelin kantta useaan kertaan ja ihastelin peilin arvokasta käyttäytymistä.Olin saanut kylkiäisenä ylellisen mustalla rypytetyllä kankaalla varustetun pikkupakkauksen ripisväriä ja pienen rajauskynän.Samoin piskuisen näytepullon Miss Diorista.Näitä pulloja on aikamoinen arsenaali,enkä juurikaan niistä mitään päälleni ruiskauttele,kun on oikeitakin pulloja,helpompia käsitellä. Miss Diorin hajuvesi on vielä avaamattomana.Jääköön myöhempään.Panin ylelliset ostokseni muitten sekaan siihen kylpyhuoneen kaapin laatikkoon,joka pursuilee kaikenlaisista naiselle tärkeistä asioista.Vielä mahtuivat nämä.
Illalla kuitenkin vielä kerran liu´uttelin luomivärirasian kantta ja katselin peilin nousemista sen alta.Kaikkea ne ranskalaiset keksivät.
23. toukokuuta 2012
LEHMIEN JA KESÄN ILOT
Lehmät on päästetty laitumille ulkoruokintaan,kerrottiin eilen uutisissa.Hännät pystyssä arvokkaatkin rouvat kirmasivat navetan ovesta pihalle.Vielä kun tähän lisätään puutarhojen ja puistojen kukkaloistot ja koivunlehtien huiman kasvun,tietää kesän tulleen.Linnut visertävät,hyönteiset hyörivät,aurinkoa taivaan täydeltä.Risteilyalukset Helsingin kaijoissa.Luokkaretkeläiset vallanneet kaupungin.Onhan se sitä.En malta olla panematta tähän Aale Tynnin runosta Ilo ensimmäistä säkeistöä.
"Ilo visersi äänellä peipposen,
sen pienen ja kaikkein tyhmimmän,
puun oksalla vaaleanvihreän,
puun lehtiin puhjenneen.
Ilo visersi äänellä peipposen,
ja kaiku kirmasi hopeinen
yli kullanruskean sammalen
pois metsään hämyiseen..."
(WSOy "Suomen Suvi" 1944)
Italiasta sain kortin,jossa kuvapuolella Vincent van Goghin "Albicocchi in fiore" 1888 ja aprikoosit jo aikaa sitten Napolin seudulla kukkineet.Meillä Suomessa vasta omenapuut suunnittelevat.Mutta sitten kun syreenit ja tuomet ovat väriloistossaan,ollaan jo kesää hyvää vauhtia menossa.Ja pianhan ne ovat. Katajanokan rantaraiteilla tuoksuu huumaavasti.Mehiläiset ahkeroivat kukinnoissa.On se niin somaa.
Ostin ensimmäiset kirsikat eilen.Makoisia.Ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita.Saattaa olla ainakin ruotsalaisia lasin alla kasvaneitakin,mutta mauttomampia kuin Espanjasta tuodut.No,kuukauden kuluttua saamme jo juhlia omilla avomaan mansikoilla,joiden maun voittanutta ei liene koko maailmassa.Pohjolan leppeät tuulet ja valoisat yöt,lämpö saavat mansikoihin suomalaisiin suihin sopivan maun.
Ensi kuussa avautuu Ateneumissa Schjerfbeck-näyttely.Olen lueskellut Otavan kustantamaa 2012 3.painos Riitta Konttisen kirjaa Schjerfbeckistä Oma tie.Paksu.Ei vielä lopussa. Minun lukemiseni on vaikeaa.Ei siis sisäluku,vaan keskittyminen kirjaan.Pitää kaiken aikaa olla kuuloaisti valppaana,että kuulen poikkeavat äänet puolison suunnalta.Minusta lukeminen vaatii rauhaa,tyyntä mieltä ja rentoutumista.Lyhyin pätkin lukemista en voi sietää.Iltaisin usein olen jo niin väsähtänyt,että jaksan vain katsella televisiota ja sekin jäänyt vähiin.Näin valoisana aikana herään hyvinkin varhain aamulla ja se taas tietää vuoteeseen menoa illalla aikaisemmin,että tulee jotenkuten unitunnit täyteen.No,kyllä tämä tästä ja pääsen Oman tien loppuunkin.Joskus.
"Ilo visersi äänellä peipposen,
sen pienen ja kaikkein tyhmimmän,
puun oksalla vaaleanvihreän,
puun lehtiin puhjenneen.
Ilo visersi äänellä peipposen,
ja kaiku kirmasi hopeinen
yli kullanruskean sammalen
pois metsään hämyiseen..."
(WSOy "Suomen Suvi" 1944)
Italiasta sain kortin,jossa kuvapuolella Vincent van Goghin "Albicocchi in fiore" 1888 ja aprikoosit jo aikaa sitten Napolin seudulla kukkineet.Meillä Suomessa vasta omenapuut suunnittelevat.Mutta sitten kun syreenit ja tuomet ovat väriloistossaan,ollaan jo kesää hyvää vauhtia menossa.Ja pianhan ne ovat. Katajanokan rantaraiteilla tuoksuu huumaavasti.Mehiläiset ahkeroivat kukinnoissa.On se niin somaa.
Ostin ensimmäiset kirsikat eilen.Makoisia.Ostin laatikollisen espanjalaisia mansikoita.Saattaa olla ainakin ruotsalaisia lasin alla kasvaneitakin,mutta mauttomampia kuin Espanjasta tuodut.No,kuukauden kuluttua saamme jo juhlia omilla avomaan mansikoilla,joiden maun voittanutta ei liene koko maailmassa.Pohjolan leppeät tuulet ja valoisat yöt,lämpö saavat mansikoihin suomalaisiin suihin sopivan maun.
Ensi kuussa avautuu Ateneumissa Schjerfbeck-näyttely.Olen lueskellut Otavan kustantamaa 2012 3.painos Riitta Konttisen kirjaa Schjerfbeckistä Oma tie.Paksu.Ei vielä lopussa. Minun lukemiseni on vaikeaa.Ei siis sisäluku,vaan keskittyminen kirjaan.Pitää kaiken aikaa olla kuuloaisti valppaana,että kuulen poikkeavat äänet puolison suunnalta.Minusta lukeminen vaatii rauhaa,tyyntä mieltä ja rentoutumista.Lyhyin pätkin lukemista en voi sietää.Iltaisin usein olen jo niin väsähtänyt,että jaksan vain katsella televisiota ja sekin jäänyt vähiin.Näin valoisana aikana herään hyvinkin varhain aamulla ja se taas tietää vuoteeseen menoa illalla aikaisemmin,että tulee jotenkuten unitunnit täyteen.No,kyllä tämä tästä ja pääsen Oman tien loppuunkin.Joskus.
21. toukokuuta 2012
PARIISIN LUMOISSA
Hannu Mäkelä kertoo SK:n artikkelissaan vaimonsa kanssa tehdystä matkasta Pariisiin.Kertoo myös siellä käynnistään ystäviensä kanssa 1962,kun vaimoa ei vielä ollut.Mäkelä ymppää taitavasti nykyiseen Pariisiin niinikään L.Onervan ja L.Madetojan matkan vuonna 1912.Kun Eino Leino riutui ikävästä kaukana Suomessa Onervan huidellessa maailmalla.Mäkelä sanoo,ettei Pariisi ole suuremmin muuttunut sitten näiden vuosien,ei hänen 1960-luvun kuin Onervan ja Madetojankaan 50 vuotta aiemmin.Mitä nyt silloinen perustuksillaan keinahdellut talorähjä purettu ja uutta tilalle pykätty.Seine on sama ja sen rannoilla yhä rakastavaiset kulkevat.Turisteja kyyditään iltaristeilyllä joella ja Sacre-Coeur kohoaa yhtä ylväänä kuin ennenkin Pariisin kattojen yllä.Minäkin käynyt Pariisissa.Kerran.Nuorena tyttönä.Nyt katselisin kaupunkia eri silmin kuin silloin.Toki olin vanhempieni kanssa koluamassa ne paikat,jotka kuuluukin koluta.Hotelli oli Sorbonnen yliopiston lähellä,josta lähdettiin aamuisin kaupunkia tutkimaan joko jalkaisin tai autolla.Metroakin kokeiltiin.Isä ajoi reippaasti vanhaa Skodaansa Pariisin vilinässä.
Mymskälle on heitetty haaste erilaisten kysymysten merkeissä,koska,miten,kuka ja miksi? Yksi kysymys,johon hiukan tarraan,on "Jos et olisi sinä,kuka kaikista maailman ihmisistä haluaisit olla?" Ja vastaan.Haluaisin olla se nuori tyttö pienen hetken ajan,joka kävi Pariisissa.Elämä oli edessä,ei huolia,kesä,mieli avoin (on yhä),turvana omat vanhemmat.Olin korviani myöten rakastunut ja ikävissäni,joka osaltaan haalisti hiukan Pariisi-kuvaa.Haluaisin kokea vielä kaikki ne nuoren ihmisen riemut,odotukset tulevasta,loputtoman luottamuksen elämään.Tahtoisin nauraa nuoren tytön naurua ja olla aivan tietämätön siitä,mitä elämä tuo tullessaan.Nyt tiedän mitä se toi.Haluaisin pienen hetken kesästä kauan sitten ja saman hymyn kasvoilleni mikä sillä nuorella hulmuavahelmaisella tytöllä oli.Pitkästi en haluaisi olla hän.On hyvä näin kaikkine särmineen,naarmuineen,kokemuksineen,iloineen ja suruineen.Vuosineen.
Eilen taas lämmintä ja aurinkoista.Kastelin kukat.En upottanut veteen.Vain tilkan jokaiselle.Juttelin Majlisin ja Sirpan kanssa.Puuhaavat asukastoimikuntaa entisen murennettua.Jos saavat kootuksi energisiä ja puuhasteluhaluisia asukkaita,hyvä niin.Toivon myös,että toimikunta on edellistä aktiivisempi ja satsaa muuhunkin kuin pihan grillijuhliin.Rouvat suureksi mielihyväkseni kehuivat kukkiani kuin myös sitä,että olin siirrättänyt laatikot pois vanhoilta paikoiltaan sinne,missä ne huomataan ja missä päivittäin liikutaan.
Vispilä-siipirataslaiva kaivettu naftaliinista ja on jo seilannut vettä pärskytellen jonkun aikaa Kauppatorilta Korkeasaareen.Hanhet täyttivät eilen rantanurmikot ja sain jätösläjiä väistellen pyörätuolia lykkiä.Pyöräilijöitä,hölkkääjiä,kävelijöitä,lapsia ja koiria,lentokoneita ja lokkeja,veneitä.Ilmiselvästi kesää.
Mymskälle on heitetty haaste erilaisten kysymysten merkeissä,koska,miten,kuka ja miksi? Yksi kysymys,johon hiukan tarraan,on "Jos et olisi sinä,kuka kaikista maailman ihmisistä haluaisit olla?" Ja vastaan.Haluaisin olla se nuori tyttö pienen hetken ajan,joka kävi Pariisissa.Elämä oli edessä,ei huolia,kesä,mieli avoin (on yhä),turvana omat vanhemmat.Olin korviani myöten rakastunut ja ikävissäni,joka osaltaan haalisti hiukan Pariisi-kuvaa.Haluaisin kokea vielä kaikki ne nuoren ihmisen riemut,odotukset tulevasta,loputtoman luottamuksen elämään.Tahtoisin nauraa nuoren tytön naurua ja olla aivan tietämätön siitä,mitä elämä tuo tullessaan.Nyt tiedän mitä se toi.Haluaisin pienen hetken kesästä kauan sitten ja saman hymyn kasvoilleni mikä sillä nuorella hulmuavahelmaisella tytöllä oli.Pitkästi en haluaisi olla hän.On hyvä näin kaikkine särmineen,naarmuineen,kokemuksineen,iloineen ja suruineen.Vuosineen.
Eilen taas lämmintä ja aurinkoista.Kastelin kukat.En upottanut veteen.Vain tilkan jokaiselle.Juttelin Majlisin ja Sirpan kanssa.Puuhaavat asukastoimikuntaa entisen murennettua.Jos saavat kootuksi energisiä ja puuhasteluhaluisia asukkaita,hyvä niin.Toivon myös,että toimikunta on edellistä aktiivisempi ja satsaa muuhunkin kuin pihan grillijuhliin.Rouvat suureksi mielihyväkseni kehuivat kukkiani kuin myös sitä,että olin siirrättänyt laatikot pois vanhoilta paikoiltaan sinne,missä ne huomataan ja missä päivittäin liikutaan.
Vispilä-siipirataslaiva kaivettu naftaliinista ja on jo seilannut vettä pärskytellen jonkun aikaa Kauppatorilta Korkeasaareen.Hanhet täyttivät eilen rantanurmikot ja sain jätösläjiä väistellen pyörätuolia lykkiä.Pyöräilijöitä,hölkkääjiä,kävelijöitä,lapsia ja koiria,lentokoneita ja lokkeja,veneitä.Ilmiselvästi kesää.
19. toukokuuta 2012
ELÄMÄN KIRJOKAARIA
Ystäväni on ahdistunut ja allapäin.Hän on yksi niistä ystävistäni,jolla oli vuosia sitten malttia ja aikaa kuunnella minua,kun isäni kanssa yhdessä kamppailimme äitini todellisen ja kuvitteellisen sairauden välimaastossa.Olin juuri kasvamassa aikuisuuteen ja rakentamassa omaa elämääni.Hänen todellinen sairautensa olisi jo riittänyt,mutta hän etsi huomiota panemalla vielä paremmaksi.Jätin oman elämäni sivummalle ja olin isäni tukena mahdollisimman paljon.Kotielämämme oli aika-ajoin täyttä helvettiä.Olenkin joskus sanonut äitini varastaneen elämästäni 20 vuotta.Ne ajat ovat takanapäin.Vain muistoissa joskus kummittelevat.
Nyt tämä ahdistunut ystäväni tarvitsee minua.Juttelemme puhelimessa pitkiä toveja ja hän antaa patojen murtua.Minä tiedän mitenkä tärkeää on antaa sanojen tulla esteettömästi,purkaa kaikki tunteensa,itkeäkin.Minun tarvitsee vain kuunnella ja antaa tarvittaessa tukea.Tiedän paremmin kuin hyvin,mitä toisen olkapää merkitsee.Ystäväni pääsee tästä yli,sen tiedän.Ehkä se vie aikaa,mutta tunnelin päässä on aivan varmasti valoa.Hän on vahvaa tekoa,elämää kokenut nainen.Tähän panssariin pääsi vain syntymään aukko,jonka me nyt yhdessä tukimme.
Toinen ystäväni,vuosia,vuosia sitten sairastanut aivoverenvuodon,lähetti kortin,jonka kuvapuolella on Albert Edelfeltin iki-ihana "Kirjettä kirjoittava nainen" vuodelta 1897.Käsinkirjoitettu teksti kortissa epäselvää,osoite vain sinne päin.Postinkantaja tuntee.Soitin ja kiitin ystävääni.Hän tuntui olevan sekava,tapaili sanoja ja ajatukset menivät ristiin ja rastiin.Kertoi,ettei enää osaa käyttää pesukonettaan.Naapuri käy auttamassa.Mieleeni muistui aika,kun tämä ystäväni pääsi pitkän sairaalassa olon ja kuntoutuksen jälkeen kotiin.Asuin viikkoja hänen luonaan ja opetin kodin askareita,kaupassa käyntiä,rahan käyttöä,kaikkea sitä,mikä arkeen sisältyy.Aikanaan hän jäi omilleen,kunnallisen avun varaan.Nyt tuntuvat asiat huonontuneen ja ihmettelen,kuinka kauan hän voi yksin asua,jos arkiset asiat alkavat tuntua ylipääsemättömän vaikeilta.Kuka seuraa,syökö hän,hoitaako itseään,puhtauttaan,mihin kykenee ja mihin ei? Sairaanhoitaja käy,naapuri auttaa pyykin pesussa.Miten paljon ystäväni mahtaakaan tuntea yksinäisyyttä? Seurana on televisio,jos sen osaa avata ja sulkea.Sen kanssa ei voi kommunikoida.
Sitten iloisempiin aiheisiin.Jääkiekkoa.Olisiko tänään samanlaista riemujuhlaa Suomella Venäjän kanssa kuin oli USAta vastaan? Jännitin niin,että varpaatkin olivat jäykkinä.Toivohan hiukan lerpahti,kun Kanada-ottelu meni poskelleen.Onneksi suomipoika nousi,näytti taitonsa ja voimansa ollen nyt taistelemassa tänään finaalipaikasta.Ja ihanhan Jakki-mustekala, entinen Jaques, on ennustanut altaassaan Suomen olevan mm-kilpailujen päätyttyä maailmamestari.Kyllä Jakki tietää,toivotaan.
Nyt tämä ahdistunut ystäväni tarvitsee minua.Juttelemme puhelimessa pitkiä toveja ja hän antaa patojen murtua.Minä tiedän mitenkä tärkeää on antaa sanojen tulla esteettömästi,purkaa kaikki tunteensa,itkeäkin.Minun tarvitsee vain kuunnella ja antaa tarvittaessa tukea.Tiedän paremmin kuin hyvin,mitä toisen olkapää merkitsee.Ystäväni pääsee tästä yli,sen tiedän.Ehkä se vie aikaa,mutta tunnelin päässä on aivan varmasti valoa.Hän on vahvaa tekoa,elämää kokenut nainen.Tähän panssariin pääsi vain syntymään aukko,jonka me nyt yhdessä tukimme.
Toinen ystäväni,vuosia,vuosia sitten sairastanut aivoverenvuodon,lähetti kortin,jonka kuvapuolella on Albert Edelfeltin iki-ihana "Kirjettä kirjoittava nainen" vuodelta 1897.Käsinkirjoitettu teksti kortissa epäselvää,osoite vain sinne päin.Postinkantaja tuntee.Soitin ja kiitin ystävääni.Hän tuntui olevan sekava,tapaili sanoja ja ajatukset menivät ristiin ja rastiin.Kertoi,ettei enää osaa käyttää pesukonettaan.Naapuri käy auttamassa.Mieleeni muistui aika,kun tämä ystäväni pääsi pitkän sairaalassa olon ja kuntoutuksen jälkeen kotiin.Asuin viikkoja hänen luonaan ja opetin kodin askareita,kaupassa käyntiä,rahan käyttöä,kaikkea sitä,mikä arkeen sisältyy.Aikanaan hän jäi omilleen,kunnallisen avun varaan.Nyt tuntuvat asiat huonontuneen ja ihmettelen,kuinka kauan hän voi yksin asua,jos arkiset asiat alkavat tuntua ylipääsemättömän vaikeilta.Kuka seuraa,syökö hän,hoitaako itseään,puhtauttaan,mihin kykenee ja mihin ei? Sairaanhoitaja käy,naapuri auttaa pyykin pesussa.Miten paljon ystäväni mahtaakaan tuntea yksinäisyyttä? Seurana on televisio,jos sen osaa avata ja sulkea.Sen kanssa ei voi kommunikoida.
Sitten iloisempiin aiheisiin.Jääkiekkoa.Olisiko tänään samanlaista riemujuhlaa Suomella Venäjän kanssa kuin oli USAta vastaan? Jännitin niin,että varpaatkin olivat jäykkinä.Toivohan hiukan lerpahti,kun Kanada-ottelu meni poskelleen.Onneksi suomipoika nousi,näytti taitonsa ja voimansa ollen nyt taistelemassa tänään finaalipaikasta.Ja ihanhan Jakki-mustekala, entinen Jaques, on ennustanut altaassaan Suomen olevan mm-kilpailujen päätyttyä maailmamestari.Kyllä Jakki tietää,toivotaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)