Olen ahkeroinut! Tämä pitää kertoa, sillä yksi paheistani on olla ahkeroimatta. Mutta nyt tartuin pontevasti eilen pölynimuriin ja imuroin enemmän kuin ovensuut. Vaihdoin vuodevaatteetkin ja panin koneeseen vanhat. Sitten pitikin huilia, kun lonkka vaati. Huilimisen aikana luin Sherlock Holmes-kirjaa. Illalla yritin katsella Tuttu juttu shown uutta tulemista tv:ssä, mutta vaikka Ilkka Kanervalta puolisoineen udeltiin kaikenlaista, en syttynyt. Timo Koivusalon, toinen Jutun juontaja, muistan jostain vuosien takaa monipuolisena viihdyttäjänä. Pekonkin hahmon muistan. Jätin naftaliinista kaivetun ohjelman sikseen ja käänsin kanavalle, jossa oli joku elokuva. Sekin nostettu esille arkistosta uudestaan esitettäväksi. En jaksanut syventyä. Kevyttä potaskaa. Rupesin lukemaan.
Suomen Kuvalehteä voi kestotilaajana lukea näköislehtenä, vaikka postiluukusta ei lehti lakon aikana tipahdakaan. Minä kun jo ehdin surkutella, että jään paitsi jokaviikkoisesta lukemisestani. Hyvin on järjestetty, kiitos SK. Posti muuten ilmoitti eilen, että minua odottaa Nespresson paketti, jossa ilmeisesti uusi espressokeitin. Nopeaa toimitusta. Kipittelen Postiin huomenna. Paketithan kulkevat lakon aikana. Vanha keitin on tietysti palautettava. Panen sen samaan pakkaukseen, jossa uusi tuli. Sitten taas Postiin.
Sataa vettä. Varis lensi pihan yli. Pysähtyi puuhun. Ei ole piilopaikkaa lehdettömässä oksistossa. Ei liioin oravalla, joka oli parkkeerannut itsensä hämmästyttävän ohuelle oksalle. Muu luonto ikkunan edessä aika vaisua. Yleisväri harmaa.
Eikö täällä
kukaan puhu?
Eikö kukaan soita,
ei edes varis?
Mitä kätkeytyy
tarkasti nähtyyn?
Elämänopetus:
raa´ankylmän yön
läsnäolo,
hiljaisuuden, näkemisen
luja runko.
(Bo Carpelan, suom. Caj Westerberg)
10. marraskuuta 2019
9. marraskuuta 2019
LUMI TULI JA SE MENI
Hermostuin kuin hermostuinkin espressokeittimeeni ja soitin uudemman kerran Nespresson asiakaspalveluun. En saanut uutta saamaani maidonvaahdotinta toimimaan kuin pitkän tappelun jälkeen. Sitten ei toiminut huuhtelulaite. Olin kypsä! Nespresso lähettää uuden laitteen postissa. Saattaa viivästyä lakon takia. Odotetaan ja tapellaan vanhan kanssa. On minulla vielä se tiputuskeitin, on pahan päivän varalle ihan murukahviakin ja on mutterin näköinen kannu, jolla tulee espressoa ja vielä hännänhuippuna pressopannu. Ei siis hätäpäivää mitä kahvin saantiin tulee. Viimeinen pelastus on kahvilat!
Käväisin eräänä päivänä Suomalaisessa Kirjakaupassa, Aleksi 15. Sehän ei enää ole Kolmen sepän luona, vaan siinä on Rosebud, joka sekin väliaikainen ratkaisu. Kaikki muuttuu ja myyjä arveli, että ravintolaa pykätään aikanaan tilalle. Mitä sanoisi Unto Leirikangas, joka oli vuosien ajan Suomalaisen Kirjakaupan myymälän sielu?
Helsinki-Seurasta kutsu Svenska Klubbenille joululounaalle 30.11.2019, jolloin on Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivä. Hyvää ruokaa, musiikkia ja puheita. No en mene, mutta kivaa saada kutsuja.
Ehdin eilen juuri ja juuri painaa jalkani lumeen, kun se alkoi plusaseiden takia sulaa. Vesikelissä tulin kotiin. Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa jo joulukoristeet torin yllä ja ostoskeskuksen uumenissa lähestytään joulua vauhdilla. Alkaa nyt jo kyllästyttää. Isänpäiväruuhkaa kaupoissa. Moni isä saa näköjään sukat! Ensi viikolla jälleen kerran tässä talossa lämminvedetön päivä. Kylmää saa. On mentävä varsin varhain aamulla suihkuun. Loppupäivä sujuu kylmälläkin vedellä. Ja kaasulla saa kuumaa. Nautin kaasusta joka päivä. Katselen sinistä liekkiä ihastuneena. Ollessani lapsi ja vielä nuorikkonakin oli meillä aina kaasu. Sen jälkeen persoonaton sähkö, kunnes muutin tänne. Riemullani ei rajoja ollut! Kaasuttelen jokaisena päivänä.
R:ltä sähköpostia. Kunta vie hänen maistaan osan tien levennyksen takia. Pieni polku jätettiin, että pääsee ulkorakennukseensa. Olen ammoisina aikoina hänen kotonaan ollut. Enää tuskin paikkoja tuntisin. Kerrostaloja, useita myymälöitä, katuja. Minun siellä käydessäni se oli maalaiskylä lehmineen ja hevosineen. Minäkin kutsunut "itikoita" iltalypsylle.
Käväisin eräänä päivänä Suomalaisessa Kirjakaupassa, Aleksi 15. Sehän ei enää ole Kolmen sepän luona, vaan siinä on Rosebud, joka sekin väliaikainen ratkaisu. Kaikki muuttuu ja myyjä arveli, että ravintolaa pykätään aikanaan tilalle. Mitä sanoisi Unto Leirikangas, joka oli vuosien ajan Suomalaisen Kirjakaupan myymälän sielu?
Helsinki-Seurasta kutsu Svenska Klubbenille joululounaalle 30.11.2019, jolloin on Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivä. Hyvää ruokaa, musiikkia ja puheita. No en mene, mutta kivaa saada kutsuja.
Ehdin eilen juuri ja juuri painaa jalkani lumeen, kun se alkoi plusaseiden takia sulaa. Vesikelissä tulin kotiin. Tallinnanaukiolla Itäkeskuksessa jo joulukoristeet torin yllä ja ostoskeskuksen uumenissa lähestytään joulua vauhdilla. Alkaa nyt jo kyllästyttää. Isänpäiväruuhkaa kaupoissa. Moni isä saa näköjään sukat! Ensi viikolla jälleen kerran tässä talossa lämminvedetön päivä. Kylmää saa. On mentävä varsin varhain aamulla suihkuun. Loppupäivä sujuu kylmälläkin vedellä. Ja kaasulla saa kuumaa. Nautin kaasusta joka päivä. Katselen sinistä liekkiä ihastuneena. Ollessani lapsi ja vielä nuorikkonakin oli meillä aina kaasu. Sen jälkeen persoonaton sähkö, kunnes muutin tänne. Riemullani ei rajoja ollut! Kaasuttelen jokaisena päivänä.
R:ltä sähköpostia. Kunta vie hänen maistaan osan tien levennyksen takia. Pieni polku jätettiin, että pääsee ulkorakennukseensa. Olen ammoisina aikoina hänen kotonaan ollut. Enää tuskin paikkoja tuntisin. Kerrostaloja, useita myymälöitä, katuja. Minun siellä käydessäni se oli maalaiskylä lehmineen ja hevosineen. Minäkin kutsunut "itikoita" iltalypsylle.
8. marraskuuta 2019
POSTIN SEKOILUA
Piti lähtemäni tänään ystäväni M:n kanssa Amos Rexiin, mutta näin ei tapahdukaan. M oli saanut flunssan ja on toki parempi potea se loppuun menemättä minnekään. Siirsimme taidepläjäyksen kuun loppuun. Minä menen ostamaan tänään hedelmiä ja juureksia, jotka päässeet huolestuttavasti loppumaan huushollistani. Otan samalla tämän syksyn ensiaskeleeni lumessa.
Askelista tuli mieleeni, että alkuihmisen pystyyn nouseminen ja kahdella jalalla kulku on nyt tiedemiesten kesken siirretty tapahtuneeksi Euroopassa eikä Afrikassa. Tutkimukset viittaavat vahvasti Saksan Baijeriin, jossa Davunius guggenmosi otti ja nousi pystyyn, ojensi jalkansa ja siirsi toista karvaista alaraajaansa toisen eteen. Guggenmosilla oli kädet puissa roikkumista varten, mutta maassa oli helpompaa pystyasennossa liikkua, eivätkä rystyset kuluneet. Siitä sitten reippaasti aikaa eteenpäin, niin aloimme ihmisinä olla olemassa ja kulku sujuu hienosti kahdella jalalla. Tämä alkukodin siirtyminen Afrikasta Eurooppaan oli tänään Helsingin Sanomissa.
Suomen Kuvalehti tuli eilen. Viimeinen moneen viikkoon jos/kun Postin lakko toteutuu ensi viikolla alkavaksi. Ei jaeta mitään kotitalouksiin. Paketit, kiitos automaation, kuulemma kulkevat. Uutiset näyttivät tuikean näköisiä neuvottelijoita ja olin kuulevinani kummaltakin taholta murinaa. Ihmettelen, miten kerääntyneestä määrästä postia selviydytään lakon loputtua? Joulukortit tipahtavat luukusta vuoden 2020 jouluksi. Vaikka vakuuttavat, että ehtii, ehtii täksi jouluksi.
Tästä taas putkahti mieleeni seuraavaa. Olin ollut puheissa Nespresson kanssa hankalaksi heittäytyneestä maidonvaahdottimestani. Luvattiin lähettää postissa. Sain, kuten pitikin, tekstiviestin puhelimeeni, jossa kerrottiin paketin olevan noudettavissa lähimmässä postissa. Oli viikonloppu. Tuli maanantai, jossa puhelimeeni viestitettiin, että paketti on SIIRRETTY lähimpänä olevaan R-kioskiin. Lähimpään? Niitä on täälläpäin useita melkein samassa ryppäässä. Soitin Postiin. Odotin kauan, kun automaatti pidätteli minua kertomalla moneen kertaan, että saan yhteyden myös netin kautta. Sitten piti alkaa naputella numeroita, jos haluan sitä ja sitä palvelua. Minä naputtelin. Saatesanojen kera! Lopulta sain puhua elävän henkilön kanssa, joka tarkasti pakettini olinpaikan. Pakettia ei ollut siirretty mihinkään, vaan se oli minua odottamassa ensimmäiseksi tulleen tekstiviestin Postissa. Miksi tämä omituinen rumba? Minulle ei osattu vastata. Riensin heti Postiin juoksujalkaa. Sain pakettini.
Askelista tuli mieleeni, että alkuihmisen pystyyn nouseminen ja kahdella jalalla kulku on nyt tiedemiesten kesken siirretty tapahtuneeksi Euroopassa eikä Afrikassa. Tutkimukset viittaavat vahvasti Saksan Baijeriin, jossa Davunius guggenmosi otti ja nousi pystyyn, ojensi jalkansa ja siirsi toista karvaista alaraajaansa toisen eteen. Guggenmosilla oli kädet puissa roikkumista varten, mutta maassa oli helpompaa pystyasennossa liikkua, eivätkä rystyset kuluneet. Siitä sitten reippaasti aikaa eteenpäin, niin aloimme ihmisinä olla olemassa ja kulku sujuu hienosti kahdella jalalla. Tämä alkukodin siirtyminen Afrikasta Eurooppaan oli tänään Helsingin Sanomissa.
Suomen Kuvalehti tuli eilen. Viimeinen moneen viikkoon jos/kun Postin lakko toteutuu ensi viikolla alkavaksi. Ei jaeta mitään kotitalouksiin. Paketit, kiitos automaation, kuulemma kulkevat. Uutiset näyttivät tuikean näköisiä neuvottelijoita ja olin kuulevinani kummaltakin taholta murinaa. Ihmettelen, miten kerääntyneestä määrästä postia selviydytään lakon loputtua? Joulukortit tipahtavat luukusta vuoden 2020 jouluksi. Vaikka vakuuttavat, että ehtii, ehtii täksi jouluksi.
Tästä taas putkahti mieleeni seuraavaa. Olin ollut puheissa Nespresson kanssa hankalaksi heittäytyneestä maidonvaahdottimestani. Luvattiin lähettää postissa. Sain, kuten pitikin, tekstiviestin puhelimeeni, jossa kerrottiin paketin olevan noudettavissa lähimmässä postissa. Oli viikonloppu. Tuli maanantai, jossa puhelimeeni viestitettiin, että paketti on SIIRRETTY lähimpänä olevaan R-kioskiin. Lähimpään? Niitä on täälläpäin useita melkein samassa ryppäässä. Soitin Postiin. Odotin kauan, kun automaatti pidätteli minua kertomalla moneen kertaan, että saan yhteyden myös netin kautta. Sitten piti alkaa naputella numeroita, jos haluan sitä ja sitä palvelua. Minä naputtelin. Saatesanojen kera! Lopulta sain puhua elävän henkilön kanssa, joka tarkasti pakettini olinpaikan. Pakettia ei ollut siirretty mihinkään, vaan se oli minua odottamassa ensimmäiseksi tulleen tekstiviestin Postissa. Miksi tämä omituinen rumba? Minulle ei osattu vastata. Riensin heti Postiin juoksujalkaa. Sain pakettini.
7. marraskuuta 2019
STOCKMANNIN TASOA
Ensimmäinen näkemäni naispuolinen kapellimestari Susanna Mälkki työssään oli positiivinen kokemus. Hän johti ja eli varpaitaan myöten koko kroppa liikehtien ja antoi ymmärtää, että hän ja musiikki ovat yhtä. Ensimmäinen osa oli minusta pelottavaa ja ohjelmankin mukaan säveltäjä Giacinto Scelsi "oli keksinyt uuden tavan lähestyä musiikkia." Sitä se oli minullekin, vaikka musiikkituntemukseni on varsin heikkoa. Pelottavaa siksi, että kaikki ne instrumentien ujellukset olivat karmivia. Scelsi oli hakenut inspiraatiota meditaatiostakin ehkä juuri hermoromahduksen kokeneena klinikalla. Samaa säveltä perä perään. En tiennyt, miten suhtautua, paitsi pelolla.
Flyygelissä oli sveitsiläinen pianovirtuoosi Dieter Ammann, jonka soitanta ei pelottanut. Se pelasti minut. Väliajan jälkeen seurasi Gustav Holstin sävellyksiä ja silloin olin jo kokonaan tointunut. Minä taputinkin ja edessäni istunut mies huusi kaksi kertaa "bravo".
Jonotimme takkimme ja sitten menimme kahville Sanomatalon Fazerille. Sieltä Rosebudiin ja ostin kaksi kirjaa Sherlock Holmesi paluu ja Erkki Toivasen Matkalla ranskalaisuuteen. Stockmannilta en ostanut kolmea kynttilää paitsi mitään, mutta olin selvittelemässä tätä pientä kohua aiheuttanutta tasojuttua. Otin päätöksestäni huolimatta tasooni kuuluvan kassin ja piilotin sen Francis Kupkan taidekassiin. Tasoa en kerro! Herkussa piipahdimme. Ostin Sjöbergin piparkakkuja. K ei ostanut mitään. Sitten Nespressoon, josta kahvikapseleita. Ratikalla ja metrolla kotiin.
Eilen aamulla tuli niin kiire, etten ehtinyt lukea edes Helsingin Sanomia. Vasta illalla. Oli vakavaa ilmastoasiaa, kun 11 000 tutkijaa oli sitä mieltä, että päin loppua mennään nopeampaa vauhtia kuin alunperin oli laskettu. Lieventävänä asiana sanoi Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, että ei nyt kohti koko maailman loppua sentään. En rauhoittunut. Päässä alkoi soida Giacino Scelsin pelottava musiikki ja mielessä pyöri 11 000 tutkijan kauhuskenaario. Otin lasillisen punaviiniä.
Flyygelissä oli sveitsiläinen pianovirtuoosi Dieter Ammann, jonka soitanta ei pelottanut. Se pelasti minut. Väliajan jälkeen seurasi Gustav Holstin sävellyksiä ja silloin olin jo kokonaan tointunut. Minä taputinkin ja edessäni istunut mies huusi kaksi kertaa "bravo".
Jonotimme takkimme ja sitten menimme kahville Sanomatalon Fazerille. Sieltä Rosebudiin ja ostin kaksi kirjaa Sherlock Holmesi paluu ja Erkki Toivasen Matkalla ranskalaisuuteen. Stockmannilta en ostanut kolmea kynttilää paitsi mitään, mutta olin selvittelemässä tätä pientä kohua aiheuttanutta tasojuttua. Otin päätöksestäni huolimatta tasooni kuuluvan kassin ja piilotin sen Francis Kupkan taidekassiin. Tasoa en kerro! Herkussa piipahdimme. Ostin Sjöbergin piparkakkuja. K ei ostanut mitään. Sitten Nespressoon, josta kahvikapseleita. Ratikalla ja metrolla kotiin.
Eilen aamulla tuli niin kiire, etten ehtinyt lukea edes Helsingin Sanomia. Vasta illalla. Oli vakavaa ilmastoasiaa, kun 11 000 tutkijaa oli sitä mieltä, että päin loppua mennään nopeampaa vauhtia kuin alunperin oli laskettu. Lieventävänä asiana sanoi Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, että ei nyt kohti koko maailman loppua sentään. En rauhoittunut. Päässä alkoi soida Giacino Scelsin pelottava musiikki ja mielessä pyöri 11 000 tutkijan kauhuskenaario. Otin lasillisen punaviiniä.
5. marraskuuta 2019
ONNEKSI ON TAKUU
Sain peräti kaksi kappaletta maidonvaahdottimia Nespressolta. Feelua on yhä. On otettava uudestaan yhteyttä. Takuuhan on voimassa. Juuri äsken tein kovasti töitä saadakseni maitoa haluamassani muodossa kahviini, eikä tämmöinen taistelu ole asiaan kuuluvaa.
Muuten oli mukavaa olla päivien jälkeen tekemisissä muun maailman kanssa. Menin ruokakauppaankin. Istuin kauppakeskuksen penkillä ja katselin ihmisten talvisia urheilukenkiä, jotka menivät ihmisten jaloissa aivan edessäni käytävällä. Vain muutamalla oli varsinaiset oikeat kengät, jotka täyttävät ehtoni. Muoti on levittäytynyt myös maahanmuuttajien käyttöön. Naisilla ohuesta materiaalista pitkä puku, jonka alta vilkkuvat tukevatekoiset raskaat urheilutossut. Jalkineliikkeillä menee hyvin.
Huomenaamulla konsertin kenraali. Sen jälkeen menen ostamaan kahvikapseleita Keskuskadulta. Saas nähdä, maltanko olla menemättä Stockmannille. Nyt kun K on mukana, on meidän kuljettava kahdella yleisellä kulkuneuvolla keskustaan, kun hän ei käytä Rautatientorin koneportaita. Ei mitään liukuportaita. Hissit edelleen korjauksisssa. Ensin metrolla Hakaniemeen, josta ratikalla Rautatientorille. Sopiihan tuo minulle, kun tykkään ratikoista. Olen mennyt niin yksinänikin ihan vain rakkaudesta sporaa kohtaan. Rautatientorin pysäkiltä kävelemme Musiikkitaloon ohi Sanomatalon ja Oodin. Isäni hämmästyisi nähdessään nykyisen Töölönlahden ympäristön kaikkine rakennuksineen. Ei edes Kiasmaa ollut hänen aikanaan. Oopperakin valmistui vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Oli vain Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Hakasalmen huvila ja VR:n makasiinit. Osa makasiineista paloi ja loputkin on purettu. Ei taitaisi isäni enää syntymäkaupunkiaan tuntea näiltä osin.
Muuten oli mukavaa olla päivien jälkeen tekemisissä muun maailman kanssa. Menin ruokakauppaankin. Istuin kauppakeskuksen penkillä ja katselin ihmisten talvisia urheilukenkiä, jotka menivät ihmisten jaloissa aivan edessäni käytävällä. Vain muutamalla oli varsinaiset oikeat kengät, jotka täyttävät ehtoni. Muoti on levittäytynyt myös maahanmuuttajien käyttöön. Naisilla ohuesta materiaalista pitkä puku, jonka alta vilkkuvat tukevatekoiset raskaat urheilutossut. Jalkineliikkeillä menee hyvin.
Huomenaamulla konsertin kenraali. Sen jälkeen menen ostamaan kahvikapseleita Keskuskadulta. Saas nähdä, maltanko olla menemättä Stockmannille. Nyt kun K on mukana, on meidän kuljettava kahdella yleisellä kulkuneuvolla keskustaan, kun hän ei käytä Rautatientorin koneportaita. Ei mitään liukuportaita. Hissit edelleen korjauksisssa. Ensin metrolla Hakaniemeen, josta ratikalla Rautatientorille. Sopiihan tuo minulle, kun tykkään ratikoista. Olen mennyt niin yksinänikin ihan vain rakkaudesta sporaa kohtaan. Rautatientorin pysäkiltä kävelemme Musiikkitaloon ohi Sanomatalon ja Oodin. Isäni hämmästyisi nähdessään nykyisen Töölönlahden ympäristön kaikkine rakennuksineen. Ei edes Kiasmaa ollut hänen aikanaan. Oopperakin valmistui vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Oli vain Kansallismuseo, Finlandiatalo, Eduskuntatalo, Hakasalmen huvila ja VR:n makasiinit. Osa makasiineista paloi ja loputkin on purettu. Ei taitaisi isäni enää syntymäkaupunkiaan tuntea näiltä osin.
3. marraskuuta 2019
"... VAAN JOULU, JOULU ON MEILLÄ !..."
Joulu tulossa 51 päivän päästä. Kyllä nyt jo pitää suunnitella. Kynttilöitä, parvekevalot, laittaako bataatti- vai lanttulaatikkoa vai sittenkin molempia, joulunahan on lupa mässäillä? Kinkku? Se pitää tilata ajoissa, ettei kaupasta pääse loppumaan. Suomalainen. Ei ulkomaista, kun on sitä sikaruttoakin liikkeellä muualla.
Tästä tulikin mieleeni Z. Topeliuksen runo (Suomalaista kirjallisuutta kouluille IV, koulun lausuntaohjelmistoa I koonnut Lempi Musikka, WSOY 1931)
MATKAKUMPPANIT
"Miks vingut noin? Suus kiinni, irvihammas!"
sialle lihavalle lausui lammas,
kun sika huusi, koska väkisin
he kartanohon vietiin kumpikin.
Niin sika vastas: "Syyt´ on huutaa mulla,
mikäpä hätä,veikko kulta, sulla?
Sa syliin joudut, villas keritään,
ja sitten vapahaks sa päästetään.
Mä raukka kelpaan teuraaks ainoasti
ja liikkiöks. Siis huudan haikeasti.
Ma annan lihani, sa villas vaan.
Jo huomenna ma paistiks leikataan."
Tästä tulikin mieleeni Z. Topeliuksen runo (Suomalaista kirjallisuutta kouluille IV, koulun lausuntaohjelmistoa I koonnut Lempi Musikka, WSOY 1931)
MATKAKUMPPANIT
"Miks vingut noin? Suus kiinni, irvihammas!"
sialle lihavalle lausui lammas,
kun sika huusi, koska väkisin
he kartanohon vietiin kumpikin.
Niin sika vastas: "Syyt´ on huutaa mulla,
mikäpä hätä,veikko kulta, sulla?
Sa syliin joudut, villas keritään,
ja sitten vapahaks sa päästetään.
Mä raukka kelpaan teuraaks ainoasti
ja liikkiöks. Siis huudan haikeasti.
Ma annan lihani, sa villas vaan.
Jo huomenna ma paistiks leikataan."
1. marraskuuta 2019
OLENKO TASOKAS?
Menen Stockmannille keskustelemaan heidän laatimistaan tasoista. Niitä on kuusi. Minkä tasoinen mahdan olla? Minkävärisen kassin saisin tasoni mukaisesti? Kassia en tahdo. On omasta takaa riittämiin. Stockmannilla yritetään saada tasoasiakkaat ymmärtämään, että kassiajattelussa on ollut ihan väärinymmärrystä, kun kuutostason asiakas, joka on tasoista eniten Stockmannilta ostanut, saa valita vaikka kolmostason kassin. Jos on tuttavia kuutostasolla, joku voi kuutoskassin lahjoittaa alemman tason tuttavalle. Sillä lailla kohoaa eliitin puolelle. Yritin netistä selvittää tasoni, mutta siellä väitettiin asiakasnumeroni muuttuneen. Ei ole minulle ilmoitusta tullut ja kanta-asiakaskortti on kassoilla kelvannut kuten ennenkin. Alkoivat kuitenkin tasot kiinnostaa, että siis ottamaan selvää.
Posti ilmoitti maidonvaahdottimeni jo tulleen. Siis paketin. Aika nopeaa toimintaa. Haen ensi viikolla. Muutenkin kaikenlaista ohjelmaa koko viikoksi. Viikonloppuna helpottaa. Tämän viikonlopun kerään voimia ensi viikon aktiiviseen elämään.
Suomen Kuvalehti kertoo sivukaupalla, miten Britannian tulee pysyä tyynenä, vaikka paikat natisee. "Keep calm and carry on". Kuningatar on huumorintajuinen henkilö, niin kerrotaan ja hän on vielä hyvä imitaattori ja vitsien kertoja. On SK:n mukaan hyvällä menestyksellä pilkannut Margaret Thatcheria seuraavalla esityksellä "Hullujenhuoneella vieraileva Margaret Thatcher kysyy "Tiedättekö kuka minä olen?" Potilas vastaa: "En tiedä, mutta hoitaja voi sen teille kertoa". Jos kuningattaren yksityissihteeri joutuu soittamaan pääministerille ja sanomaan "London Bridge is down", on Charlesista tullut kuningas.
Nyt minä tästä siirryn keittiöön. Höyrytän muutaman dumplingin, seuraksi salaatti ja lasiin vettä juomaksi. Lounaani. Eikä edes kovin kaloripitoinen. Kaivan hyllystä kirjan maailman pelottavimmista kummitustarinoista ja aion uskoa jokikiseen. Minullekin on kummiteltu. Meillä oli autotalli ja olin ajamassa avonaisesta ovesta sisälle. Ovi sulkeutui. Ei tuullut, ei ollut maanjäristystä, oli tyyntä ja leppoisaa säätä. Avasin oven, uusi yritys. Taas auton nokan edestä kiinni. Muutaman kerran tämä tapahtui, kunnes kummitus väsyi leikkiin. Ajoin talliin.
Posti ilmoitti maidonvaahdottimeni jo tulleen. Siis paketin. Aika nopeaa toimintaa. Haen ensi viikolla. Muutenkin kaikenlaista ohjelmaa koko viikoksi. Viikonloppuna helpottaa. Tämän viikonlopun kerään voimia ensi viikon aktiiviseen elämään.
Suomen Kuvalehti kertoo sivukaupalla, miten Britannian tulee pysyä tyynenä, vaikka paikat natisee. "Keep calm and carry on". Kuningatar on huumorintajuinen henkilö, niin kerrotaan ja hän on vielä hyvä imitaattori ja vitsien kertoja. On SK:n mukaan hyvällä menestyksellä pilkannut Margaret Thatcheria seuraavalla esityksellä "Hullujenhuoneella vieraileva Margaret Thatcher kysyy "Tiedättekö kuka minä olen?" Potilas vastaa: "En tiedä, mutta hoitaja voi sen teille kertoa". Jos kuningattaren yksityissihteeri joutuu soittamaan pääministerille ja sanomaan "London Bridge is down", on Charlesista tullut kuningas.
Nyt minä tästä siirryn keittiöön. Höyrytän muutaman dumplingin, seuraksi salaatti ja lasiin vettä juomaksi. Lounaani. Eikä edes kovin kaloripitoinen. Kaivan hyllystä kirjan maailman pelottavimmista kummitustarinoista ja aion uskoa jokikiseen. Minullekin on kummiteltu. Meillä oli autotalli ja olin ajamassa avonaisesta ovesta sisälle. Ovi sulkeutui. Ei tuullut, ei ollut maanjäristystä, oli tyyntä ja leppoisaa säätä. Avasin oven, uusi yritys. Taas auton nokan edestä kiinni. Muutaman kerran tämä tapahtui, kunnes kummitus väsyi leikkiin. Ajoin talliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)