Maailmalla eli Lontoossa taas terroristi hyökännyt ihmisten kimppuun autolla ja veitsellä. Missään ei pitäisi enää kokoontua kahta enempää eikä kävellä missään, missä on muita ihmisiä. Eikä missään tapauksessa kapeissa paikoissa, silloilla ja kujilla. Ei pääse karkuun. No, maailma on mennyt tämmöiseksi. Ihmiset.
On Helluntai ja saloissaan liput liehuvat. Heleä? No, jos se mitataan paisteen mukaan, niin on. Onko kaikilla heila? Semmoinen kuin Larin-Kyösti runossaan laulaa, että "heilani on kuin helluntai ja oraspellon kukka, sillä on silmät kuin sametista ja poski kuin nurmen nukka". Kotikatu ainakin melkoisen hiljainen. Mökkiläiset maalla, jotkut nukkuvat vielä ja joistakin ulkona on liian viileää. En minäkään minnekään mene. Luen ja olen, huomenna sitten toinen meininki. Adam Dariuksen kirjakin vielä vähän kesken, Christien Miss Marple ei kiinnosta ja Darwinin Lajien synty-kirjaa en päässyt puoleen väliinkään. Pitäisi mennä kirjakauppaan. Minulla on kyllä vielä runoprojekti kesken ja se on yhä mielenkiintoinen "työ". Tietääköhän kukaan tai muistaako lukeneensa, että Mikael Agricola myös on ainakin yhden runon rustannut? Hän pani sen kirjoittamansa aapisen esipuheeksi ja on sitä suomea tai "Somea", jota 1500-luvulla käytettiin.
Jaahas, Jari Tervo lemppasi itsenä television Uutisvuodosta. Eilen kansa näki viimeisen kerran siinä muodossa kirjailijan. Tai muotohan on sama, vaikka ei ruudussa. Itse väittää olevansa vapautunut ja onhan 19 vuotta pitkä aika olla julkisesti nokkela ja hauska katselijoiden kritiikin alaisena. Vaikka ohjelma on joidenkin mielestä kaluttu jo vuosia sitten loppuun, en minä kyllästynyt, en ohjelmaan enkä Jari Tervoon. Olisin vieläkin katsellut ja kuunnellut hänen sanavalintojaan. Jos sarja jatkuu, mahtaako kenestäkään olla täyttämään Tervon saappaita?
4. kesäkuuta 2017
3. kesäkuuta 2017
TYYTYVÄINEN ASIAKAS
Plöröksi meinasi tämä päivä mennä. Yö taas valvoen ja kun muu kaupunki nousi ylös, minä nukahdin. Eikä ole kauaakaan, kun heräsin. Ei haittaa, en poistu minnekään tänään.
A:lta tuli meiliä ja koirakin lähetti "wufff". E pohjoisemmasta kertoi pihan olleen valkoinen lumesta, pohjoistuuli kuten täälläkin, ja plusasteita vaivainen määrä. Että semmoista kesäkuuta. Vastatuulta päin painelin eilen asioille. Meinasi rollaattori lähteä lentoon ja mammarainen sen mukana. Uusi sateensuoja menetti nuppinsa ja minä kokeilemaan, josko olisi takuun piirissä. Oli. Stockmann on aina minua hyvin kohdellut, kuten nytkin. Kehuin ja kiitin. Kerroin senkin, että kannan jo kolmannessa polvessa rahoja tavarataloon. Mamma ostamisen aloitti, mutta ei aivan Stockmannin ensimmäisessä paikassa Lampan talossa, vaan Senaatintorin laidalla Kiseleffin talossa vuodesta 1880 alkaen. Äiti ja minä sitten kauppaliikkeen nykyisessä paikassa, jonne se siirtyi 1930-luvulla. Aleksin Stockmann on minulle se ainoa oikea Stockmann siitäkin huolimatta, että asioin olosuhteiden pakosta nykyisin myös Itäkeskuksessa.
Huomenna Helluntai. A kertoi sitä vietettämän entisessä kotimaassaan Saksassa kahtena päivänä, kuten meilläkin ennen. Espanjassa, missä A nyt asuu, ei Helluntaita suuremmin noteerata. Tämän kertoi ja paljon muuta. Meillä sitä asiaa riittää. A pitää taiteesta, kuten minäkin, ja siitäkin juttua piisaa. Olen kertonut Tyko Sallisesta ja Yayoi Kusamasta. Kusaman täplä- ja fallostaide ei häneltäkään sympatiaa saanut.
Laitoin herättyäni YouTubesta Relaxing Coffee Music ja se soi vieläkin. Päivä voi alkaa. Ja nyt lounassalaattia!
A:lta tuli meiliä ja koirakin lähetti "wufff". E pohjoisemmasta kertoi pihan olleen valkoinen lumesta, pohjoistuuli kuten täälläkin, ja plusasteita vaivainen määrä. Että semmoista kesäkuuta. Vastatuulta päin painelin eilen asioille. Meinasi rollaattori lähteä lentoon ja mammarainen sen mukana. Uusi sateensuoja menetti nuppinsa ja minä kokeilemaan, josko olisi takuun piirissä. Oli. Stockmann on aina minua hyvin kohdellut, kuten nytkin. Kehuin ja kiitin. Kerroin senkin, että kannan jo kolmannessa polvessa rahoja tavarataloon. Mamma ostamisen aloitti, mutta ei aivan Stockmannin ensimmäisessä paikassa Lampan talossa, vaan Senaatintorin laidalla Kiseleffin talossa vuodesta 1880 alkaen. Äiti ja minä sitten kauppaliikkeen nykyisessä paikassa, jonne se siirtyi 1930-luvulla. Aleksin Stockmann on minulle se ainoa oikea Stockmann siitäkin huolimatta, että asioin olosuhteiden pakosta nykyisin myös Itäkeskuksessa.
Huomenna Helluntai. A kertoi sitä vietettämän entisessä kotimaassaan Saksassa kahtena päivänä, kuten meilläkin ennen. Espanjassa, missä A nyt asuu, ei Helluntaita suuremmin noteerata. Tämän kertoi ja paljon muuta. Meillä sitä asiaa riittää. A pitää taiteesta, kuten minäkin, ja siitäkin juttua piisaa. Olen kertonut Tyko Sallisesta ja Yayoi Kusamasta. Kusaman täplä- ja fallostaide ei häneltäkään sympatiaa saanut.
Laitoin herättyäni YouTubesta Relaxing Coffee Music ja se soi vieläkin. Päivä voi alkaa. Ja nyt lounassalaattia!
2. kesäkuuta 2017
KESÄKUUSSA VILUTTAA
Voi pojat, kesäkuuta mennään ja eilen olisi ollut talvipomppa tarpeen. Niin oli hyytävää. Eikä tänäänkään hurraata huudeta. Mutta HAMissa oli lämmintä ja värikkäitä ja eriskummallisia tauluja ainakin Cris af Enehielmin osastolla. Tuli vahvasti Picasso mieleen. Tyko Sallinen oli Tyko Sallinen ja Mirri oli Mirri. Tove Janssonin Muumi-hahmot panivat miettimään, mikä kumma niissä oikein japanilaisia viehättää? Ihan kivoja, mutta miksi juuri japanilaiset? Taidepläjäyksen jälkeen mentiin kahville. M söi salaatin ja minä join latten. Juttelu venyi monituntiseksi ja kivaa oli. Enkä vieläkään osaa eksymättä kulkea Kampissa.
Tänään taas liikkeelle. Ei täällä ehditä sammaloitua sen enempää kuin vierivä kivikään. Ei taidetta kuitenkaan tällä kerralla. Kulttuuria siinä muodossa, joka tarkoittaa ihmisten ominaisia tapoja ja niitähän Itäkeskuksen kauppakeskuksessa näkee. Korkeampaa kulttuuria oli eilen ja M lupasi palata taas asiaan, kun siltä tuntuu. Sitten tavataan ja mennään.
Surin runokirjojeni kohtaloa. Ne saavat uuden kodin aikanaan, eikä se ole roskis, ei Kierrätyskeskus eikä ainakaan vielä antikvariaatti. Mieleni on hyvä ja rauhallinen. Kiitoksia J:lle.
Mitä varten en nuku enää nykyisin kokonaista yötä? Vaikka otin illalla toiveikkaana Melatoniinin. Siinä kai tein virheen, kun ajattelin viettämääni päivää HAMissa. Apteekkimies kielsi nimenomaan MITÄÄN tekemästä, vain rauhaisin tuntein unta odotellen. Minulla myllersivät mielessä Cris af Enehielmin väririkkaat picassomaiset teokset. Olisi pitänyt pitäytyä Muumeissa.
Tänään taas liikkeelle. Ei täällä ehditä sammaloitua sen enempää kuin vierivä kivikään. Ei taidetta kuitenkaan tällä kerralla. Kulttuuria siinä muodossa, joka tarkoittaa ihmisten ominaisia tapoja ja niitähän Itäkeskuksen kauppakeskuksessa näkee. Korkeampaa kulttuuria oli eilen ja M lupasi palata taas asiaan, kun siltä tuntuu. Sitten tavataan ja mennään.
Surin runokirjojeni kohtaloa. Ne saavat uuden kodin aikanaan, eikä se ole roskis, ei Kierrätyskeskus eikä ainakaan vielä antikvariaatti. Mieleni on hyvä ja rauhallinen. Kiitoksia J:lle.
Mitä varten en nuku enää nykyisin kokonaista yötä? Vaikka otin illalla toiveikkaana Melatoniinin. Siinä kai tein virheen, kun ajattelin viettämääni päivää HAMissa. Apteekkimies kielsi nimenomaan MITÄÄN tekemästä, vain rauhaisin tuntein unta odotellen. Minulla myllersivät mielessä Cris af Enehielmin väririkkaat picassomaiset teokset. Olisi pitänyt pitäytyä Muumeissa.
31. toukokuuta 2017
OSTINKO VAI ENKÖ OSTANUT?
Sade ropisee räystääseen. Minä olen vielä yöpaidassa ja tänään visusti sisällä. Piti mennä suutariin. Menen toiste. Näin yöllä erään kummallisimmista unistani. Se meni näin.
Olin musiikkikaupassa ostamassa itselleni instrumenttia. Katselin kitaraa, pianoa, saksofonia, mitä nyt kaupassa oli. Katselin kaikkia. Minulle ei tullut mieleenkään, etten osaa soittaa. En ole edes musikaalinen yhtään. Sanoin musiikkikauppiaalle kädestä päivää ja ilmeisesti näytin jotain tietäväni näistä vempaimista. Hän esitteli kunnon kauppiaan lailla ja katseli ihastuneena tietämystäni. Minähän tiesin ja tunsin soittimet! Uni riepotti minua maailmassa, joka unen ulkopuolella on minulle aivan outo. Osaan vain musiikkia kuunnella. Heräsin, eikä minulle selvinnyt, ostinko mitään.
Olen "kerännyt" runoja taas toimeksiantoani varten. Etsin naisten kirjoittamia. Runomaailmahan on pitkälle -sekin- miesten maailma. On, ja on ollut, muitakin kuin Jenni Haukio ja Heli Laaksonen. Olen kuin arkeologi hyllyissäni, kaivan mennyttä runoaikaa, naisten, joita ei enää ole. En tiedä, kuinka paljon minulla runokirjoja on. Niistä osa on levittäytyneenä pitkin tätä huonetta, jossa nytkin kirjoitan. Pinot ovat tiellä, pitää siirrellä. Kirjojen lehdet kellastuneet, jotkut viime vuosisadan alusta, joitakin isäni antanut äidilleni, kun eivät vielä vanhempiani olleet. Joitakin saatu heidän ystäviltään omistuskirjoituksin. Minäkin ostanut muutamia. Minne ne joutuvat minun jälkeeni? Antikvariaattiin? Kierrätyskeskukseen kylmästi ja tunteettomasti? Roskikseen?
Olin musiikkikaupassa ostamassa itselleni instrumenttia. Katselin kitaraa, pianoa, saksofonia, mitä nyt kaupassa oli. Katselin kaikkia. Minulle ei tullut mieleenkään, etten osaa soittaa. En ole edes musikaalinen yhtään. Sanoin musiikkikauppiaalle kädestä päivää ja ilmeisesti näytin jotain tietäväni näistä vempaimista. Hän esitteli kunnon kauppiaan lailla ja katseli ihastuneena tietämystäni. Minähän tiesin ja tunsin soittimet! Uni riepotti minua maailmassa, joka unen ulkopuolella on minulle aivan outo. Osaan vain musiikkia kuunnella. Heräsin, eikä minulle selvinnyt, ostinko mitään.
Olen "kerännyt" runoja taas toimeksiantoani varten. Etsin naisten kirjoittamia. Runomaailmahan on pitkälle -sekin- miesten maailma. On, ja on ollut, muitakin kuin Jenni Haukio ja Heli Laaksonen. Olen kuin arkeologi hyllyissäni, kaivan mennyttä runoaikaa, naisten, joita ei enää ole. En tiedä, kuinka paljon minulla runokirjoja on. Niistä osa on levittäytyneenä pitkin tätä huonetta, jossa nytkin kirjoitan. Pinot ovat tiellä, pitää siirrellä. Kirjojen lehdet kellastuneet, jotkut viime vuosisadan alusta, joitakin isäni antanut äidilleni, kun eivät vielä vanhempiani olleet. Joitakin saatu heidän ystäviltään omistuskirjoituksin. Minäkin ostanut muutamia. Minne ne joutuvat minun jälkeeni? Antikvariaattiin? Kierrätyskeskukseen kylmästi ja tunteettomasti? Roskikseen?
30. toukokuuta 2017
RAHAA ALKAA TULLA OVISTA JA IKKUNOISTA
Jee, jee, nyt minulla on miljoonat vetämässä eurojackpot-kupongissa. Jännempää kuin koskaan lotossa.
Sitten ostin sateensuojan, kun olen varma, että minulla on vain sinisiä. Pitää olla musta. Kaihileikkauksen jälkeen olen erittäin epävarma mustan ja tummansinisen suhteen. Myyjä vannoi kautta kiven ja kannon, että ostin nyt mustan. Ehkä minulla ei olekaan sinisiä kotona. Ostin myös Horstin maljakkoon ruusuja.
En ole koskaan maistanut saksalaisen Lauensteinin käsintehtyjä suklaita. Nyt olen. Olivat vaaleanpunaisen samppanjan ja tryffelin makuisia. Kyllä, kyllä, olen dieetillä. Se nyt on kuulkaas sillä viisiin, että liha on joskus niin heikko.
A meilasi heti aamulla Torreviejasta. Ihmetteli omaishoitajuuttani. Olen kertonut, mutta en niin tarkasti ja ihmisillä on aina väärä luulo hoitamisesta, että helpohkoa on. Syöttää ja nukuttaa. Kerroin uudestaan ja ilman mitään marttyyriutta tai haavilla oloa. Se oli mitä oli, raakaa ja sottaista arkea kaikkinensa aamusta iltaan ja joskus illasta aamuun. Hän sanoi "it was too much, uffff".
Sitten hän oli samaa mieltä kanssani, että Hieronymos Boschin työt ihastuttavat mystiikallaan. Kerroin nähneeni dokumentin. Chagallistakin olemme samaa mieltä: hurmaavat. Mutta meidän Tyko Sallisesta hän ei ollut kuullutkaan! Mitähän varten en yhtään hämmästy? Kyllähän hän kuuluisi ilman muuta samaan kategoriaan Boschin ja Chagallin kanssa, vai?
Söin jo kaikki Lauensteinin suklaat. Vatsa tykkää. Minä en.
Sitten ostin sateensuojan, kun olen varma, että minulla on vain sinisiä. Pitää olla musta. Kaihileikkauksen jälkeen olen erittäin epävarma mustan ja tummansinisen suhteen. Myyjä vannoi kautta kiven ja kannon, että ostin nyt mustan. Ehkä minulla ei olekaan sinisiä kotona. Ostin myös Horstin maljakkoon ruusuja.
En ole koskaan maistanut saksalaisen Lauensteinin käsintehtyjä suklaita. Nyt olen. Olivat vaaleanpunaisen samppanjan ja tryffelin makuisia. Kyllä, kyllä, olen dieetillä. Se nyt on kuulkaas sillä viisiin, että liha on joskus niin heikko.
A meilasi heti aamulla Torreviejasta. Ihmetteli omaishoitajuuttani. Olen kertonut, mutta en niin tarkasti ja ihmisillä on aina väärä luulo hoitamisesta, että helpohkoa on. Syöttää ja nukuttaa. Kerroin uudestaan ja ilman mitään marttyyriutta tai haavilla oloa. Se oli mitä oli, raakaa ja sottaista arkea kaikkinensa aamusta iltaan ja joskus illasta aamuun. Hän sanoi "it was too much, uffff".
Sitten hän oli samaa mieltä kanssani, että Hieronymos Boschin työt ihastuttavat mystiikallaan. Kerroin nähneeni dokumentin. Chagallistakin olemme samaa mieltä: hurmaavat. Mutta meidän Tyko Sallisesta hän ei ollut kuullutkaan! Mitähän varten en yhtään hämmästy? Kyllähän hän kuuluisi ilman muuta samaan kategoriaan Boschin ja Chagallin kanssa, vai?
Söin jo kaikki Lauensteinin suklaat. Vatsa tykkää. Minä en.
29. toukokuuta 2017
JACKPOTIIN TUTUSTUMISTA
Liikkeelle lähdössä tästä taas, kunhan aamua urkenee enemmän. Runojen katselmusta olen yllä pitänyt ja mieluusti sittenkin. Illalla piti katselemani George Clooney-elokuva, mutta liekö mies karistanut karismaansa, kun jo ensi metreillä aloin haukotella. En liioin jaksanut lukea Christietäkään, vaan panin silmät kiinni ja aloin miettiä, mistä unen rakentelisin.
Satanut. Asfaltti märkää. Koleaa tälläkin viikolla, tietävät sään ennustelijat. Ihan ammatti-ihmiset, ei sammakko, ei etana, ei joku huru-ukkokaan korvessa. Nykyajan vempaimet tietävät ja meteorologit kertovat.
Tänään raahaudun jälleen kauppakeskuksen Stockmannille asti. Miten sinne sitten mennään, kun Citymarket purkaa nykyiset tilansa, jonka melkein läpi nyt kuljetaan koneportaita ylös ja sitten kävellään käytäviä pitkin kauan ja hartaasti ennen kuin ollaan itse kauppakeskuksessa? Ja mitä tulee Citymarketin tilalle. Tuskin tyhjäksi jätetään. Parkkipaikka? Tornitalo? Ensi syksynä tämä uusi ja uljas Cittari pitäisi olla valmis. Ei edes silloinkaan minulle plussakorttia!
E ehdotti, että jättäisin lottoamisen ja siirtyisin suurten summien pariin ottamalla osaa Jackpot-nimiseen peliin, jossa ei napeilla pelata, vaan voittojen summat hipovat pilviä ja pääsisin täältä muuttamaan pois. Heti tänään tutustumaan tähän rahasampoon!
Satanut. Asfaltti märkää. Koleaa tälläkin viikolla, tietävät sään ennustelijat. Ihan ammatti-ihmiset, ei sammakko, ei etana, ei joku huru-ukkokaan korvessa. Nykyajan vempaimet tietävät ja meteorologit kertovat.
Tänään raahaudun jälleen kauppakeskuksen Stockmannille asti. Miten sinne sitten mennään, kun Citymarket purkaa nykyiset tilansa, jonka melkein läpi nyt kuljetaan koneportaita ylös ja sitten kävellään käytäviä pitkin kauan ja hartaasti ennen kuin ollaan itse kauppakeskuksessa? Ja mitä tulee Citymarketin tilalle. Tuskin tyhjäksi jätetään. Parkkipaikka? Tornitalo? Ensi syksynä tämä uusi ja uljas Cittari pitäisi olla valmis. Ei edes silloinkaan minulle plussakorttia!
E ehdotti, että jättäisin lottoamisen ja siirtyisin suurten summien pariin ottamalla osaa Jackpot-nimiseen peliin, jossa ei napeilla pelata, vaan voittojen summat hipovat pilviä ja pääsisin täältä muuttamaan pois. Heti tänään tutustumaan tähän rahasampoon!
28. toukokuuta 2017
RUNOT OVAT KAIKILLE MEILLE
E soitti Oulusta. Sielläkin asteita vain 12. T soitti Kotkasta, vaihdoimme kuulumiset. L soitti Vantaalta, vaihdoimme myös kuulumisia. Olivat olleet Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyssä ja varmemmaksi vakuudeksi tuli kortti postissa Pentikin ihastuttavine keraamisine kukkineen. H lähetti tekstiviestin. J muisti e-maililla. Siis hyvin vilkasta. Minun päiväni puheluiden ja muun lisäksi kului partsilla lukien ja myös hiukan järjestelin tavaroita paikoilleen eli kiipeilin tikkailla. Sitten piti mennä pitkäkseen. Lonkkaluuni kyselivät "mitä tää tämmönen rehkiminen tarkoittaa?". En vastannut.
Söin tolkuttomat määrät marjoja ja hedelmiä totutun salaatin lisäksi. Katselin minä televisiotakin, mutta neiti Marplea en enää jaksanut. Menin nukkumaan ja luin hetken Agatha Christietä. Että semmoinen päivä.
Nyt paneudun taas runonkeruuseen. Tänään Aila Meriluotoa, Viljo Kajavaa ja Einari Vuorelaa. Helvi Hämäläisen, Eino Leinon ja Saima Harmajan jätän toisten lailla tuonnemmaksi. Projekti, jonka aivan yllättäen olen saanut, kiinnostaa tavattomasti. Minulle runot ovat olleet tärkeitä lapsuudesta alkaen. Molemmat vanhempani rakastivat runoutta ja isäni vielä niitä lausui pienimuotoisissa tilaisuuksissa. Hänellä oli runonlausujan ääni. Olen kasvanut runojen keskellä ja vanhempieni tuttavapiiriin kuului muutamia runoilijoita. Ei ihme, että rakkaus runoihin syttyi minussakin. Nykyinen runous on kuitenkin hiukan vierasta, vaikka yritänkin siihen objektiivisesti tutustua. Jenni Haukiota olen lukenut, Jukka Viikilääkin (on hyllyssäkin) ja joitakin muita. Viikilän runoja on käännetty hepreaksi, englanniksi ja italiaksi. Jenni Haukio koonnut suomalaisesta runoudesta antologian Katso pohjoista taivasta. Tarkoitettu Suomen 100v kunniaksi. Selailin sitä kirjakaupassa. Sinne jäi.
A:lta tuli vihdoinkin e-mailia. Horstin veli elää, mutta on laitoksessa Kölnin lähellä. En voi saada yhteyttä. Niitä näitä kertoi ja sitten sanoi hyvää yötä. Meillä on niin tavattoman paljon puhuttavaa.
Söin tolkuttomat määrät marjoja ja hedelmiä totutun salaatin lisäksi. Katselin minä televisiotakin, mutta neiti Marplea en enää jaksanut. Menin nukkumaan ja luin hetken Agatha Christietä. Että semmoinen päivä.
Nyt paneudun taas runonkeruuseen. Tänään Aila Meriluotoa, Viljo Kajavaa ja Einari Vuorelaa. Helvi Hämäläisen, Eino Leinon ja Saima Harmajan jätän toisten lailla tuonnemmaksi. Projekti, jonka aivan yllättäen olen saanut, kiinnostaa tavattomasti. Minulle runot ovat olleet tärkeitä lapsuudesta alkaen. Molemmat vanhempani rakastivat runoutta ja isäni vielä niitä lausui pienimuotoisissa tilaisuuksissa. Hänellä oli runonlausujan ääni. Olen kasvanut runojen keskellä ja vanhempieni tuttavapiiriin kuului muutamia runoilijoita. Ei ihme, että rakkaus runoihin syttyi minussakin. Nykyinen runous on kuitenkin hiukan vierasta, vaikka yritänkin siihen objektiivisesti tutustua. Jenni Haukiota olen lukenut, Jukka Viikilääkin (on hyllyssäkin) ja joitakin muita. Viikilän runoja on käännetty hepreaksi, englanniksi ja italiaksi. Jenni Haukio koonnut suomalaisesta runoudesta antologian Katso pohjoista taivasta. Tarkoitettu Suomen 100v kunniaksi. Selailin sitä kirjakaupassa. Sinne jäi.
A:lta tuli vihdoinkin e-mailia. Horstin veli elää, mutta on laitoksessa Kölnin lähellä. En voi saada yhteyttä. Niitä näitä kertoi ja sitten sanoi hyvää yötä. Meillä on niin tavattoman paljon puhuttavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)