Veri vetää kummasti Helsinkiin. Eilen stadissa. Ensi viikolla HAMiin tutkailemaan Tyko Sallisen töitä M:n kanssa. L ja A olivat olleet Didrichsenin museossa Juho Rissasen näyttelyssä. Päättyy huomenna. Minulla on näitä taiteen harrastajaystäviä muuallakin kuin Italiassa. Vaikka siellä taidetta on yltäkylläisesti kaikkialla ja eritoten Roomassa. Ystäväni hehkutti kirjeessään kovasti Artemisia Gentileschia (1593-1651) siksikin, että taiteilija oli niitä ainokaisia naisia jo siihenkin aikaan ankaran miehisessä taidemaailmassa. Roomassa näyttely. Olisipa saanut olla mukana! Sain kyllä brosyyrin.
Äitini serkku yllätti pienellä kirjeellä. Hän on jo todella iäkäs, mutta käsiala edelleen selvää, kuten opettajalla sopiikin olla. Ennen vaihdoimme useinkin mielipiteitä asioista, mutta sitten yhteydenotot harvenivat, kunnes nyt...
Syön tässä samalla hollantilaisia kirsikoita (ostettu ulkomaalaiselta kauppiaalta, joka ei puhunutkaan puppua niiden makeudesta), sekä espanjalaisia että jo kotimaisia mansikoita, makoisia hallaimia ja vähemmän makoisia mandariineja. Kyllä nyt jo saa vaikka mitä, vaikka vasta toukokuuta mennään. Parsalle olen perso. Nautin joka päivä salaatissa monta tankoa. Enkä myöskään halveksi kenialaisia papuja. Ennen olin Kenia-fani, tutkin ja luin. Opettelin muutaman sanan suahelin kieltäkin. Sitten se vähän lopahti, enkä koskaan sinne päässyt, vaikka sielläkin asui ystäviä. L asui puolestaan vuosikaudet puolisonsa kanssa Etelä-Afrikassa ja hermostui, kun aina puhuin leijonista. Ei niitä siellä sen enempää Kapissa kuin Durbanissa tepastele kaduilla kuin meillä jääkarhujakaan. Reservaateissa ovat, eikä Suomessa jääkarhut ole edes mitenkään kotoperäisiäkään. Pitää matkustaa pohjoisempaan tai vaikka Kanadaan. Liekö ulkomaalaisilla enää tätä harhakuvaa faunastamme. Kyllä pohjoisessa tuntureitten kupeilla kuulee vain porojen koparien ääniä. Että semmoista villiä eksotiikkaa, jokunen naali ja ahmavekkuli. Mennään Korkeasaareen tai vaikka Ähtäriin.
Hei tältä aurinkoiselta päivältä.
27. toukokuuta 2017
26. toukokuuta 2017
MIESTEN SORTSIT
Juutuin minäkin eilen katselemaan tv:stä presidentti Koiviston hautajaisia. Komeaa ja juhlavaa oli. Rouva Tellervo Koivisto näytti kovin hauraalta tyttärensä tukemana. Suru oli suuri. Sinne pantiin maan alle yksi Suomen vaikuttajista aikanaan, Mauno Koivisto.
Tänään taas stadiin. Asiointia siellä sun täällä, tapaaminen, metroa ja ratikkaa. Aurinko paistaa ja tätä toukokuuta enää muutama päivä. Näin se menee aina. Neljä vuodenaikaa ja nyt olemme jättämässä taaksemme niistä yhden, kevään. Alkaa nilkkasukka-aika, vaikka ei niitä enää liiemmälti käytetä.
Sortseja sen sijaan jo heti ensimmäisten hiukan lämpimimpien päivien alettua. Miehillä aivan lyhyitä, joiden lahkeista vilkkuu kalkinvaaleat hontelot jalat, jotka odottavat ruskettumista ja vahvistumista. Puolisollakin oli sortseja, mutta aina ainakin polveen asti. Ei niitä, jotka nippanappa peittävät vesirajan. Katselin päivänä muuanna miesten muotimaailman uutuuksia. Nyt on trendinä semmoinen kepeä kesäasu, joka on kuin lyhyt haalari ylä- ja alaosineen. Minullakin oli sellainen lapsena ja sitä kutsuttiin leikkiasuksi. En muista, saiko sitä käyttää leikkien ulkopuolella ja edes kaupungissa. Asu puettiin päälleni mamman mökillä. Nyt on raavailla miehillä semmoiset ja vielä pastelliväreissä, taisi jossakin olla kuvioitakin. Saas nähdä, koska meillä Suomessa nämä lyhytsortsiset uroot siirtyvät uusiin herttaisiin "leikkiasuihin".
Olen alkanut kerätä saamaani tehtävään liittyen suomalaista runoutta. On jo mennyt Kailasta, Valaa, Sarkiaa, Koskenniemeä ja Juvaa. Nyt odottamassa lähettämistä Einari Vuorela, Aila Meriluoto, Helvi Hämäläinen ja Saima Harmaja. Tämä "työ" onkin luultua hauskempaa ja tulee kotimainen runous entistäkin tutummaksi.
Tänään taas stadiin. Asiointia siellä sun täällä, tapaaminen, metroa ja ratikkaa. Aurinko paistaa ja tätä toukokuuta enää muutama päivä. Näin se menee aina. Neljä vuodenaikaa ja nyt olemme jättämässä taaksemme niistä yhden, kevään. Alkaa nilkkasukka-aika, vaikka ei niitä enää liiemmälti käytetä.
Sortseja sen sijaan jo heti ensimmäisten hiukan lämpimimpien päivien alettua. Miehillä aivan lyhyitä, joiden lahkeista vilkkuu kalkinvaaleat hontelot jalat, jotka odottavat ruskettumista ja vahvistumista. Puolisollakin oli sortseja, mutta aina ainakin polveen asti. Ei niitä, jotka nippanappa peittävät vesirajan. Katselin päivänä muuanna miesten muotimaailman uutuuksia. Nyt on trendinä semmoinen kepeä kesäasu, joka on kuin lyhyt haalari ylä- ja alaosineen. Minullakin oli sellainen lapsena ja sitä kutsuttiin leikkiasuksi. En muista, saiko sitä käyttää leikkien ulkopuolella ja edes kaupungissa. Asu puettiin päälleni mamman mökillä. Nyt on raavailla miehillä semmoiset ja vielä pastelliväreissä, taisi jossakin olla kuvioitakin. Saas nähdä, koska meillä Suomessa nämä lyhytsortsiset uroot siirtyvät uusiin herttaisiin "leikkiasuihin".
Olen alkanut kerätä saamaani tehtävään liittyen suomalaista runoutta. On jo mennyt Kailasta, Valaa, Sarkiaa, Koskenniemeä ja Juvaa. Nyt odottamassa lähettämistä Einari Vuorela, Aila Meriluoto, Helvi Hämäläinen ja Saima Harmaja. Tämä "työ" onkin luultua hauskempaa ja tulee kotimainen runous entistäkin tutummaksi.
25. toukokuuta 2017
PIENI KIRJANEN EIRASTA
Olen ostanut ja lukenut Kaisa Kyläkosken Rehbinderintie 16. Sivuja 107, jotta selviydyin tästä mielenkiintoisesta kirjasesta huippunopeasti. Eiraan talo valmistui 1913, siinä ehti siis asua monia ihmisiä ja perheitä itse kirjailijasta lähtien. Kyläkoski muutti taloon 2003. Aluksi talon kaikissa huoneistoissa ei ollut kylpyhuonetta, kaasukeitin oli ja useimmissa asunnoissa puuhella. Talossa oli myös omistusasuntojen haltijoiden lisäksi vuokralaisia ja heillä joskus alivuokralaisia. Juhani Aho katseli samoja maisemia ikkunoistaan Armfeltintie 6 kuin Rehbinderintie 16 asukkaat. Ja katselee vieläkin pronssiin valettuna ja Aimo Tukiaisen veistämänä. Paljastustilaisuus 11.9.1961. Ahoa paljon myöhemmin Eiraan muuttanut kirjailija Kaisa Kyläkoski katselee nyttemmin maisemia Helsingissä aivan muualla asuttuaan Rehbinderintiellä kymmenen vuotta. Kiitos Kaisa Kyläkoski kirjastasi, jonka ahnaasti luin.
Aurinkoisen kesäinen päivä tänään presidentti Mauno Koiviston hautajaisille. Se televisioidaan ja aion minäkin katsella. Pala Suomen historiaa pannaan Hietaniemen multiin. Liput puolitangossa.
Soitin pitkästä aikaa L:lle eilen. Ei ole oikein vieläkään toipunut keväisestä pitkäaikaisesta flunssastaan. Väsyttää. Juttelimme niitä näitä jonkun tovin. Hänkin ystävä muutaman vuosikymmenen takaa.
Sain Italian kirjeen valmiiksi. Pitkä kuin mikä. Postitan huomenna. Kerran tämmöinen paksu kirjeeni jäi toimittamatta perille. Ehkä joku luuli sen sisältävän jotain muutakin kuin sanoja. Siinä oli ranskalaisen Paul Févalin (nuorempi?) runo "Laulu päärynäpuusta", pitkä ja tunteikas rakkaustarina nuoresta tytöstä ja sodassa kaatuneesta nuorukaisesta. "Kylän laidassa kasvoi iso päärynäpuu..."
Aurinkoisen kesäinen päivä tänään presidentti Mauno Koiviston hautajaisille. Se televisioidaan ja aion minäkin katsella. Pala Suomen historiaa pannaan Hietaniemen multiin. Liput puolitangossa.
Soitin pitkästä aikaa L:lle eilen. Ei ole oikein vieläkään toipunut keväisestä pitkäaikaisesta flunssastaan. Väsyttää. Juttelimme niitä näitä jonkun tovin. Hänkin ystävä muutaman vuosikymmenen takaa.
Sain Italian kirjeen valmiiksi. Pitkä kuin mikä. Postitan huomenna. Kerran tämmöinen paksu kirjeeni jäi toimittamatta perille. Ehkä joku luuli sen sisältävän jotain muutakin kuin sanoja. Siinä oli ranskalaisen Paul Févalin (nuorempi?) runo "Laulu päärynäpuusta", pitkä ja tunteikas rakkaustarina nuoresta tytöstä ja sodassa kaatuneesta nuorukaisesta. "Kylän laidassa kasvoi iso päärynäpuu..."
24. toukokuuta 2017
MELANIA TRUMPIN KÄSITEMPUT
Asioilla eilen, tänään konepyykkiä kotona. Huomenna hautajaispäivä Helsingissä. Mauno Koivisto Hietaniemen multiin. Mittavat järjestelyt poliisillakin. Rekoilla tukitaan katuja, etteivät asiattomat pääse saamaan aikaan mahdollista kaaosta ja pelkoa.
USAn presidenttipari valtiovierailee eri maissa. Itse asia tuntuu jääneen medialta sivuseikaksi. Nyt pohditaan, mitä peliä pitää presidentin puoliso Melania Trump miehensä kanssa, kun ei kävele käsi kädessä? Videot näyttävät jopa hidastettuna, miten rouvan käsi siirtyy tekemään muuta, kun presidentti yrittää saada puolisonsa käden omaansa. Siellä kun on sellainen tapa, että kävellään herttaisesti käsi kädessä. Jaa-a, mitä voimme tämmöisestä suhteesta puolisoiden välillä päätellä? Hyvänen aika sentään. Tämä on hyvin tärkeä asia.
Lukemiseni jatkuu Dariuksen kirjassa. Nyt hän kertoo tapaamisistaan filmitähtien, muusikkojen, presidenttien ja ainakin yhden keisarin kanssa. Kirja ilmestynyt 2004, joten moni silloisista tavattavista on jo siirtynyt pois tästä elämästä. Kirjan nimi A Nomadic Life on siis varsin kuvaava. Darius matkustanut työnsäkin puolesta, en varmaankaan valehtele suuremmin, kun sanon, kaikissa maailman maissa.
E soitti ja mietimme minun Ouluun menemistäni. Muitakin menossa, että pitää vähän järjestellä, etten pelmahda samaan aikaan. Taloon kyllä mahtuu, mutta olisi kivaa olla vain "tyttöjen kesken". Matkustamiseni on vielä "jos". Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma. No, suvea riittää, eikä mikään estä minua menemästä vaikka syksymmällä.
USAn presidenttipari valtiovierailee eri maissa. Itse asia tuntuu jääneen medialta sivuseikaksi. Nyt pohditaan, mitä peliä pitää presidentin puoliso Melania Trump miehensä kanssa, kun ei kävele käsi kädessä? Videot näyttävät jopa hidastettuna, miten rouvan käsi siirtyy tekemään muuta, kun presidentti yrittää saada puolisonsa käden omaansa. Siellä kun on sellainen tapa, että kävellään herttaisesti käsi kädessä. Jaa-a, mitä voimme tämmöisestä suhteesta puolisoiden välillä päätellä? Hyvänen aika sentään. Tämä on hyvin tärkeä asia.
Lukemiseni jatkuu Dariuksen kirjassa. Nyt hän kertoo tapaamisistaan filmitähtien, muusikkojen, presidenttien ja ainakin yhden keisarin kanssa. Kirja ilmestynyt 2004, joten moni silloisista tavattavista on jo siirtynyt pois tästä elämästä. Kirjan nimi A Nomadic Life on siis varsin kuvaava. Darius matkustanut työnsäkin puolesta, en varmaankaan valehtele suuremmin, kun sanon, kaikissa maailman maissa.
E soitti ja mietimme minun Ouluun menemistäni. Muitakin menossa, että pitää vähän järjestellä, etten pelmahda samaan aikaan. Taloon kyllä mahtuu, mutta olisi kivaa olla vain "tyttöjen kesken". Matkustamiseni on vielä "jos". Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma. No, suvea riittää, eikä mikään estä minua menemästä vaikka syksymmällä.
23. toukokuuta 2017
IKÄVIÄ UUTISIA MAAILMALTA
Vaikka taas nukuin huonosti yön, olen pirteänä noussut seitsemältä ja aikeissa asioimaan ihmisten ilmoille. Tiputtelin kahvin oikein kahvinkeittimellä, en siis tehnyt kapselikahvia. Ei ollut läheskään niin mukavan tujua kuin kapselit. Olisin ehkä saanut olla ostamatta koko uutta moccamasteria. Vieraita varten lähinnä, koska semmoisiakin luonani käy. Valmistuu isompi erä kerralla.
Terroristi tappanut nuoria Manchesterin popkonsertissa ja haavoittanut monia kymmeniä. Motivaatiota en voi ymmärtää. Enkä ylipäätään tätä vimmaa vahingoittaa ja surmata viattomia ihmisiä. Koska meillä Suomessa tapahtuu jotain katastrofaalista?
Olen jatkanut Adam Dariuksen kirjan lukemista. Hän on todellakin tavannut erilaisia ihmisiä vuosikymmenien aikana, tehnyt lujasti töitä ja tullut kuuluisaksi. Moneen taiteilijaan syntyi epäilys USAssa pienimmästäkin yhteydestä kommunismiin, vaikka "yhteys" olisi vuosiakin vanha. Siihen päättyi monen ura, töitä ei saanut vielä 1950-60 luvuillakaan. Muistan lukeneeni jostain epäluulojen kohdistuneen myös Charles Chapliniin ja hän joutui FBI:n kuulusteltavaksi jo 1940-luvulla mahdollisista kytköksistään kommunistiseen puolueeseen.
Nyt suihkuun, julkisivu kuntoon ja menoksi. Roskiksen kautta. Lonkkaluutkaan eivät marise, jotta reippaasti rollaattorin kahvoihin kiinni.
Terroristi tappanut nuoria Manchesterin popkonsertissa ja haavoittanut monia kymmeniä. Motivaatiota en voi ymmärtää. Enkä ylipäätään tätä vimmaa vahingoittaa ja surmata viattomia ihmisiä. Koska meillä Suomessa tapahtuu jotain katastrofaalista?
Olen jatkanut Adam Dariuksen kirjan lukemista. Hän on todellakin tavannut erilaisia ihmisiä vuosikymmenien aikana, tehnyt lujasti töitä ja tullut kuuluisaksi. Moneen taiteilijaan syntyi epäilys USAssa pienimmästäkin yhteydestä kommunismiin, vaikka "yhteys" olisi vuosiakin vanha. Siihen päättyi monen ura, töitä ei saanut vielä 1950-60 luvuillakaan. Muistan lukeneeni jostain epäluulojen kohdistuneen myös Charles Chapliniin ja hän joutui FBI:n kuulusteltavaksi jo 1940-luvulla mahdollisista kytköksistään kommunistiseen puolueeseen.
Nyt suihkuun, julkisivu kuntoon ja menoksi. Roskiksen kautta. Lonkkaluutkaan eivät marise, jotta reippaasti rollaattorin kahvoihin kiinni.
22. toukokuuta 2017
KITKUTTELUA
Ei musiikkia tänään, ainakaan nyt. Viilettelen vielä tähän aikaan yöpaidassa, mutta aamukahvi sentään juotu. Yö oli nukkumaton suureksi osaksi. Istuin ihmettelemässä maailman menoa tyystin pirtsakkana. Liekö ollut osuutensa jääkiekolla? Seurasin silmä kovana sekä pronssi- että kultaottelua. Jälkimmäinen meni puolille öin. Suomi neljänneksi, Venäjä pronssille, Kanada hopealle ja Ruotsi vei kullan. Mainiota. Nyt voi huokaista ja osoittaa jännityksen tunteen muualle.
Pysyttelen kotona, mutta huomenna taas liikkeelle. On Helatorstai-viikko ja se tietää, että Helluntai lähenee. Eikä ole heilaa missään. Ennen oltiin mökillä, sitten monta vuotta kaupungissa ja tämä tahti jatkuu, mutta yksin. Eikä Helluntaitakaan ole kuin yksi päivä ja sekin sunnuntai. Odotellaan Mittumaaria.
Helsinkiläinen kotiapu oli unohtanut ilmoittaa löydettyään hoidokin kotoaan kuolleena, omaiselle asiasta. Kiukku nousi pintaan, kun muistui mieleen niitä epäkohtia ja leväperäisyyksiä, joita puolisonkin kohdalla vuosien mittaan tapahtui. Eivät ole asiat muuttuneet.
Lotossa ei mitään. Asun edelleen samassa paikassa. Joku kysyi, olenko alkanut viihtyä? En ole. Mutta nyt näkyy pihalla jo pensaissa reilut vihreät lehdet ja muutama koivu näyttää kesäiseltä, helmihyasintit ja tulppaanit kukkivat ja muutakin kukkaa työntyy mullasta. Himpun verran lisää viihtyvyyttä roskiskeikalla. Tämä nyt on tämmöistä. Kitkuttelua.
Pysyttelen kotona, mutta huomenna taas liikkeelle. On Helatorstai-viikko ja se tietää, että Helluntai lähenee. Eikä ole heilaa missään. Ennen oltiin mökillä, sitten monta vuotta kaupungissa ja tämä tahti jatkuu, mutta yksin. Eikä Helluntaitakaan ole kuin yksi päivä ja sekin sunnuntai. Odotellaan Mittumaaria.
Helsinkiläinen kotiapu oli unohtanut ilmoittaa löydettyään hoidokin kotoaan kuolleena, omaiselle asiasta. Kiukku nousi pintaan, kun muistui mieleen niitä epäkohtia ja leväperäisyyksiä, joita puolisonkin kohdalla vuosien mittaan tapahtui. Eivät ole asiat muuttuneet.
Lotossa ei mitään. Asun edelleen samassa paikassa. Joku kysyi, olenko alkanut viihtyä? En ole. Mutta nyt näkyy pihalla jo pensaissa reilut vihreät lehdet ja muutama koivu näyttää kesäiseltä, helmihyasintit ja tulppaanit kukkivat ja muutakin kukkaa työntyy mullasta. Himpun verran lisää viihtyvyyttä roskiskeikalla. Tämä nyt on tämmöistä. Kitkuttelua.
21. toukokuuta 2017
TCHAIKOVSKYA KUUNNELLEN
Jo aamusta panin Tchaikovskya kuulumaan ja se kuuluu yhä. Tätä kirjoitan samalla ja luen myöhemmin. Ulos en aio. No, jos partsi lasketaan "ulkona", niin sitten. Otin muuten Marjatan kommentista vaarin ja panin uuniin läjän ranskalaisia. Ei kerta ehkä lihota, enkä liioin koukkuun jää. Kehuinhan taannoin tahdonlujuuttanikin. Broileria, salaattia ja parsaa lisukkeena. Yleensä se on niin päin, että ranskalaiset ovat lisukkeena. Odottelen lounaani valmistumista.
Kaatuneitten muistopäivä tänään. Liputetaan. Minä muistelen muuten poismenneitä. Puolisoa, Horstia, pikkuserkkuja, omia vanhempia, ystäviä. C on viimeisin ystävistä, joka lähti. Näin se menee, kukaan ei välty.
Jääkiekkoa olen seurannut, vaikka eilen jätin Suomi-Ruotsin kesken epäurheilijamaisesti, kun niin harmitti. Tänään sitten kaksi jännittävää ottelua ja niiden jälkeen me urheilijakansa voimme lepuuttaa hermojamme.
Söin ja nautin jokikisen ranskalaisen sormin. Minusta ne kuuluu niin syödä, ainakin kotona. Nyt on hiukan huono omatunto, maaru täynnä ja onnellinen olo. Tchaikovsky soi edelleen ja minä rupean lakkaamaan kynsiä. Hyvää sunnuntaita.
Kaatuneitten muistopäivä tänään. Liputetaan. Minä muistelen muuten poismenneitä. Puolisoa, Horstia, pikkuserkkuja, omia vanhempia, ystäviä. C on viimeisin ystävistä, joka lähti. Näin se menee, kukaan ei välty.
Jääkiekkoa olen seurannut, vaikka eilen jätin Suomi-Ruotsin kesken epäurheilijamaisesti, kun niin harmitti. Tänään sitten kaksi jännittävää ottelua ja niiden jälkeen me urheilijakansa voimme lepuuttaa hermojamme.
Söin ja nautin jokikisen ranskalaisen sormin. Minusta ne kuuluu niin syödä, ainakin kotona. Nyt on hiukan huono omatunto, maaru täynnä ja onnellinen olo. Tchaikovsky soi edelleen ja minä rupean lakkaamaan kynsiä. Hyvää sunnuntaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)