Muutama päivä kirjoittamisessa paussia. Ei mitään erityistä syytä moiseen käyttäytymiseen, ehkä ei ole ollut edes entisen kaltaista asiaa tai laiskamato iskenyt tai... No, on ollut läppärin ulkopuolistakin tekemistä. On kellokeskiviikko, mutta ei minulla ole karjaa, ei kelloja karjan kaulaan.
Stadissa eilen. Laitapuolenkulkija pyysi "rahaa bussimatkaan". En antanut. Mihin mies bussilla, en tiedä. Sen verran elämää nähneenä tässä kuitenkin, että luulen hänen keräämiensä rahojen kanssa yrittävän saada lähimmästä Alkosta kurkun kostuketta. Voin olla väärässäkin. Ostin keltaisia tulppaaneja Horstin tekemään siniseen keramiikkamaljakkoon. Dreijalla pyöritelty käsin rakastavin.
Vaalit suoritettu ja tiedämme, kuka valtuustoihin jäseneksi ja kuka varalle. Näillä eväillä kuntia ja kaupunkeja sitten johdetaan. Joku helsinkiläinen jo lupasi poistaa ainakin pääkaupungista rasismin. Ehkä se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ajatuksena kunnianhimoinen.
Hajamielisyys kostautuu. Järjestäytyessäni eilen lähtöön, jäi avain sisäpuolelle painettuani oven erittäin huolellisesti kiinni. Soitin huoltoon, josta mies tulikin aivan pian. Piti todistaa henkilöllisyys. Eihän sitä tiedä, vaikka mammarainen tämmöisellä konstilla pääsisi vieraaseen kotiin varkaisiin. No, maailma on mennyt tämmöiseksi. Näytin henkilöllisyystodistuksen. Mies totesi, että minä olin minä ja avasi oven. Otin avaimen ja lähdin Stadiin. Matkalla kuitenkin teetin lisäavaimen, jota pidän laukussa, jos avain jälleen joskus jää naulaan. Katajanokalla tämä tapahtui yhden kerran siellä asuessamme. Eikä henkilöllisyyttä tarvinnut todistaa. Huoltomiehet tunsivat. Täällä minä olen vielä tulokas.
12. huhtikuuta 2017
7. huhtikuuta 2017
SOITIN PUHELUN
Täällä taas, huomenta. Luin vanhaa päiväkirjaani vuodelta "joskus". Ystäväni N on tanssinut päiväkirjan mukaan mainittuna vuonna Lintsillä italialaisia tansseja balettiryhmänsä kanssa. Soitin N:lle. Muistelimme tuota vuotta ja keskustelimme hänen balettiharrastuksestaan. Hänestä ei tullut koskaan prima ballerinaa, uutta Anna Pavlovaa. Tuli aviovaimo ja synnytyksiä. Mikä siinä on, että aina suuresti huvittavat iloiset muistot kaukaisilta ajoilta? Nauroimme ääneen. Tuli muutakin mieleen ja taas nauroimme. Kävimme samaa opparia, koulumatkat usein samaa jalkaa. Asuimme kumpikin Taka-Töölössä, kuten moni muukin koulukaverimme. Olen N:n tuntenut siitä asti. Puhuimme C:stä, joka viime kuussa poistui jo harvenneesta rivistämme. Meillä on häntä ikävä.
Tänään liikenteeseen. Ei ihan Helsinkiin asti, steppailen täällä päin. Huomasin juuri pääsiäisen olevan jo ensi viikolla, hiljainen viikko. Ei mämmiä, ei pashaa, ei muutakaan pääsiäistä. Salaattiin voin näön vuoksi sekoittaa vaikka munakokkelin palasia. Keltaista. Ruokakaupassa näkyi olevan tekopajunoksia. Varmaankin muovista. Mistäpä sitä kaupungissa voi napsaista luonnon tuotteitakaan, ellei riko lakia ja hiiviskele puistojen pensastoissa? Katajanokalla tuomen ja syreenien kukinta-aikaan ihmiset surutta katkoivat kukkia maljakkoonsa. Jopa omalla kerrostalopihalla vietiin koristekirsikan oksia. Aikoi eräs nuorimies viedä minun istuttamiani kukkiakin, mutta ehätin väliin. Tyytyi kukkimattoman pensaan vihreään. Eikä pitänyt minusta.
Skattalla olin paremmin selvillä vuodenaikojen vaihtelusta, kevään tulosta ja eri puiden ja pensaitten kukinnasta. Täällä ei näy mitään. En tiedä edes, koska tuomet alkavat kukkia, koska maasta tunkee ensimmäinen leskenlehti. Olen ulkona monesta asiasta. Ei tuoksu meri, ei kuulu laivojen sumutorvien ääniä, ei näy valoja Suomenlinnasta. Ikkunasta vain katu, parvekkeelta piha. Kadulla autoja. Ei ratikoita. Olen taas lotonnut.
Tänään liikenteeseen. Ei ihan Helsinkiin asti, steppailen täällä päin. Huomasin juuri pääsiäisen olevan jo ensi viikolla, hiljainen viikko. Ei mämmiä, ei pashaa, ei muutakaan pääsiäistä. Salaattiin voin näön vuoksi sekoittaa vaikka munakokkelin palasia. Keltaista. Ruokakaupassa näkyi olevan tekopajunoksia. Varmaankin muovista. Mistäpä sitä kaupungissa voi napsaista luonnon tuotteitakaan, ellei riko lakia ja hiiviskele puistojen pensastoissa? Katajanokalla tuomen ja syreenien kukinta-aikaan ihmiset surutta katkoivat kukkia maljakkoonsa. Jopa omalla kerrostalopihalla vietiin koristekirsikan oksia. Aikoi eräs nuorimies viedä minun istuttamiani kukkiakin, mutta ehätin väliin. Tyytyi kukkimattoman pensaan vihreään. Eikä pitänyt minusta.
Skattalla olin paremmin selvillä vuodenaikojen vaihtelusta, kevään tulosta ja eri puiden ja pensaitten kukinnasta. Täällä ei näy mitään. En tiedä edes, koska tuomet alkavat kukkia, koska maasta tunkee ensimmäinen leskenlehti. Olen ulkona monesta asiasta. Ei tuoksu meri, ei kuulu laivojen sumutorvien ääniä, ei näy valoja Suomenlinnasta. Ikkunasta vain katu, parvekkeelta piha. Kadulla autoja. Ei ratikoita. Olen taas lotonnut.
6. huhtikuuta 2017
PANDOJA ÄHTÄRIIN
Tänään lepopäivä tyhmyydestä, vaikka usein, ellei aina, se on minussa läsnä. Tänään myös jälleen kotipäivä ja vasta huomenna liikkeelle. L lähetti ajattelevaisesti ystäväni C:n kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista. Lehteä paperisena ei minulle tule. "Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa". Siitäkin poismenosta on jo kuukausi.
Vihdoinkin Italiasta kirje. S-L pärmänttää jälleen sivukaupalla maan kohtaloa ottaa vastaan miljoonia maahanmuuttajia. He ovat riesana. Ei edes poliklinikalla saa rauhassa odottaa, kun sinne ilmestyy ovenpieleen ulkomaalaistaustainen henkilö valittamaan surkeuttaan. Eikä se ole hiljaista katkeruutta Italiaa kohtaan, vaan suuriäänistä kiukulta maistuvaa vaikerointia. Kaduilla heittäydytään kohti Mekkaa ja rukoillaan tai missä vaan rukoillaan hetken ollessa oikea. Suomeen tulleet maahanmuuttajat ovat vielä määrältään pientä verrattuna moneen muuhun maahan kuten Italiaan, jonne rantautuu päivittäin ihmismassoja paremman eldoradon toivossa.
Oikein kättä päälle Kiinan ja Suomen presidenttien välillä ja pandapariskunta matkaa Suomen Ähtäriin. Bambuviljelmät vaan kiireesti kasvamaan. Jos poikasia, niin ne on säällisen ajan koittaessa lähetettävä Kiinaan. Turkasen hyvää huolta pidettävä pariskunnasta, ettei tapahdu mitään pahaa eläimille. Ollaanko valmiina? Mitä meillä pandoista oikein tiedetään? Ei mitään pehmoleluja, vaikka siltä saattavatkin näyttää. Söpöjä kuin mitkä.
Aurinkoista ja keväistä. Piti kaivaa ohuempi aamutakki käyttöön. Jos olisin vielä tyttönen, alkaisin kohtapuoliin kinua ainakin polvisukkia äidiltä ja myöhemmin aivan nilkkasukkia. Vaatekeskustelut olivat jokavuotisia ja aina samoin sanakääntein "saako jo panna, kun toisillakin on?" Näihin vaatekappaleisiin en enää sorru enkä kinu. Kokeilin kesämekkoja kaapista ja ylen ovat väljiä. Kerroin E:lle Oulunsaloon pienentymisestäni. Vastaus oli "nyt mä olen kateellinen". Se tuntui oikein mukavalta ja kutkutti mieltä.
Vihdoinkin Italiasta kirje. S-L pärmänttää jälleen sivukaupalla maan kohtaloa ottaa vastaan miljoonia maahanmuuttajia. He ovat riesana. Ei edes poliklinikalla saa rauhassa odottaa, kun sinne ilmestyy ovenpieleen ulkomaalaistaustainen henkilö valittamaan surkeuttaan. Eikä se ole hiljaista katkeruutta Italiaa kohtaan, vaan suuriäänistä kiukulta maistuvaa vaikerointia. Kaduilla heittäydytään kohti Mekkaa ja rukoillaan tai missä vaan rukoillaan hetken ollessa oikea. Suomeen tulleet maahanmuuttajat ovat vielä määrältään pientä verrattuna moneen muuhun maahan kuten Italiaan, jonne rantautuu päivittäin ihmismassoja paremman eldoradon toivossa.
Oikein kättä päälle Kiinan ja Suomen presidenttien välillä ja pandapariskunta matkaa Suomen Ähtäriin. Bambuviljelmät vaan kiireesti kasvamaan. Jos poikasia, niin ne on säällisen ajan koittaessa lähetettävä Kiinaan. Turkasen hyvää huolta pidettävä pariskunnasta, ettei tapahdu mitään pahaa eläimille. Ollaanko valmiina? Mitä meillä pandoista oikein tiedetään? Ei mitään pehmoleluja, vaikka siltä saattavatkin näyttää. Söpöjä kuin mitkä.
Aurinkoista ja keväistä. Piti kaivaa ohuempi aamutakki käyttöön. Jos olisin vielä tyttönen, alkaisin kohtapuoliin kinua ainakin polvisukkia äidiltä ja myöhemmin aivan nilkkasukkia. Vaatekeskustelut olivat jokavuotisia ja aina samoin sanakääntein "saako jo panna, kun toisillakin on?" Näihin vaatekappaleisiin en enää sorru enkä kinu. Kokeilin kesämekkoja kaapista ja ylen ovat väljiä. Kerroin E:lle Oulunsaloon pienentymisestäni. Vastaus oli "nyt mä olen kateellinen". Se tuntui oikein mukavalta ja kutkutti mieltä.
5. huhtikuuta 2017
"TYHMÄ KÖ SAAPAS"
Palaan vielä Heini Kilpamäen teokseen tyhmyydestä. Aihe minua kiehtoo. Henkilö- ja ilmiöjournalisti Kilpamäki on toimittaja, jota myös tyhmyys kiehtoo. Hän on ottanut selvää siitäkin, mitä tyhmyys oikein on.
Hollantilainen kirjailija ja kirjallisuustieteilijä Matthjis van Boxsel (synt.1957) on löytänyt vastauksen tyhmyyden syvimpään olemukseen vuonna 1992, kertoo Kilpamäki. Van Boxsel testasi teoriaansa kaksi vuotta ja huomasi lopulta kadottaneensa alkuperäisen ideansa. Tyhmyys oli rönsyillyt saaden uusia merkityksiä. Suomalaisen torigallupin oli käynyt samoin: tyhmyys voi olla mitä vaan. Sen kuitenkin van Boxsel huomasi, että tyhmyys on ilmiö, joka on kaikissa ihmisissä kaikkina aikoina ja se on myös tiedostamatonta. Tyhmyri ei itse ymmärrä omaa tyhmyyttään. Se voidaan huomata ehkä vasta takautuvasti, jos silloinkaan, jatkaa van Boxsel.
Kilpamäki on pannut kirjaansa punkyhtye Klamydian Tyhmyyden ylistys (2005) sanat ja minä panen ne tähän.
Soffalla
On jossain päin taas tapettu kasapäin porukkaa
ja jenkit sinnekin pistää joukkojaan.
Eduskunta taas nosti pari tonnii palkkojaan,
ainut mistä yhtä mieltä olivatkaan.
Tautisen tyhjänpäivän, paskoin alleni.
On tää löhispaikka mun paras kaveri.
Soffalla, Soffalla, Soffalla,
on olo kuin proffalla.
Tyhminä on pidetty kylähulluja, blondeja, yleensä naisia, narreja, humalaisia jne. Tästä on hyvä luikahtaa Kilpamäen tekstiin Naisten tyhmyys. "Kaikki on hartioiden alapuolella". Jo vanhat roomalaiset olivat sitä mieltä, että kohtu ohjaa aivoja enemmän naisen järjenjuoksua. Riippuu kuukautiskierrosta. Ei kai sillä ole ollut sen asian kanssa tekemistä, että tytöt pidettiin kotona, eikä opintie auennut helposti. Nainen oppi taitonsa toisilta naisilta ja ne taidot koskivat yleensä kotitaloutta. Tästä on onneksi päästy. Naiset ovat saaneet Suomessakin äänioikeuden vuonna 1906. Saamme sanoa sanasen, vaikka jossakin on yhä vallalla "nainen vaietkoon seurakunnassa".
Naisasianainen Mary Wollstonecraft (1759-1797) on sanonut, että naisten tulisi vapauttaa itsensä järjellään. Koulutus on tärkeämpää kuin kotona istuskelu ja huolehtiminen kauneudestaan. Opiskelu kehittää yhteiskuntaa ja lisää yleistä hyvinvointia, sanoo Wollstonecraft. Vähitellen naiset siirtyivät ompelustensa äärestä opintielle, vaikkakaan aivan noin vaan se ei sujunut. Piti taistella ja osin taistelu jatkuu. Siinä missä mies ottaa työpaikan, naisen on todistettava pätevyytensä. Tästä on pauhannut muun muassa Lenita Airisto.
Minun mielenkiintoni Kilpamäen kirjaan ja tyhmyyteen jatkuu ja siitä aiheesta jatkan taas täällä blogissanikin. Kuten sanoin: se kiinnostaa. Tyhmyys!
Hollantilainen kirjailija ja kirjallisuustieteilijä Matthjis van Boxsel (synt.1957) on löytänyt vastauksen tyhmyyden syvimpään olemukseen vuonna 1992, kertoo Kilpamäki. Van Boxsel testasi teoriaansa kaksi vuotta ja huomasi lopulta kadottaneensa alkuperäisen ideansa. Tyhmyys oli rönsyillyt saaden uusia merkityksiä. Suomalaisen torigallupin oli käynyt samoin: tyhmyys voi olla mitä vaan. Sen kuitenkin van Boxsel huomasi, että tyhmyys on ilmiö, joka on kaikissa ihmisissä kaikkina aikoina ja se on myös tiedostamatonta. Tyhmyri ei itse ymmärrä omaa tyhmyyttään. Se voidaan huomata ehkä vasta takautuvasti, jos silloinkaan, jatkaa van Boxsel.
Kilpamäki on pannut kirjaansa punkyhtye Klamydian Tyhmyyden ylistys (2005) sanat ja minä panen ne tähän.
Soffalla
On jossain päin taas tapettu kasapäin porukkaa
ja jenkit sinnekin pistää joukkojaan.
Eduskunta taas nosti pari tonnii palkkojaan,
ainut mistä yhtä mieltä olivatkaan.
Tautisen tyhjänpäivän, paskoin alleni.
On tää löhispaikka mun paras kaveri.
Soffalla, Soffalla, Soffalla,
on olo kuin proffalla.
Tyhminä on pidetty kylähulluja, blondeja, yleensä naisia, narreja, humalaisia jne. Tästä on hyvä luikahtaa Kilpamäen tekstiin Naisten tyhmyys. "Kaikki on hartioiden alapuolella". Jo vanhat roomalaiset olivat sitä mieltä, että kohtu ohjaa aivoja enemmän naisen järjenjuoksua. Riippuu kuukautiskierrosta. Ei kai sillä ole ollut sen asian kanssa tekemistä, että tytöt pidettiin kotona, eikä opintie auennut helposti. Nainen oppi taitonsa toisilta naisilta ja ne taidot koskivat yleensä kotitaloutta. Tästä on onneksi päästy. Naiset ovat saaneet Suomessakin äänioikeuden vuonna 1906. Saamme sanoa sanasen, vaikka jossakin on yhä vallalla "nainen vaietkoon seurakunnassa".
Naisasianainen Mary Wollstonecraft (1759-1797) on sanonut, että naisten tulisi vapauttaa itsensä järjellään. Koulutus on tärkeämpää kuin kotona istuskelu ja huolehtiminen kauneudestaan. Opiskelu kehittää yhteiskuntaa ja lisää yleistä hyvinvointia, sanoo Wollstonecraft. Vähitellen naiset siirtyivät ompelustensa äärestä opintielle, vaikkakaan aivan noin vaan se ei sujunut. Piti taistella ja osin taistelu jatkuu. Siinä missä mies ottaa työpaikan, naisen on todistettava pätevyytensä. Tästä on pauhannut muun muassa Lenita Airisto.
Minun mielenkiintoni Kilpamäen kirjaan ja tyhmyyteen jatkuu ja siitä aiheesta jatkan taas täällä blogissanikin. Kuten sanoin: se kiinnostaa. Tyhmyys!
4. huhtikuuta 2017
"TULEE SANAT KUIN LAMPAAN PÄÄSTÄ"
Kirjan nimi on Suomalaisen tyhmyyden ylistys, Heini Kilpamäki 2014. Olen aloittanut senkin lukemisen. Kilpamäki etsii tyhmyyttä paikkakunnittain, lääneittäin (entisin), maaseutu vs. kaupunki, nainen vs. mies. "Aina koski kohinassa, aina tyhmä tohinassa". Vuonna 1700 Daniel Juslenius jo pohti turkulaisuuden ja suomalaisuuden olemusta väitöskirjassaan Aboa Vetus & Nova. Turkulaiset ovat olleet monenkin tutkijan hampaissa luonteenpiirteittensä takia. Tähän paneutuu myös Kilpamäki kirjassaan.
Suomessa on kuulemma mielipide, että Suomen "tyhmimmät" ihmiset löytyvät Turusta. Turku nähdään populaarikulttuurissa muusta maasta erillisenä, vieraana ja mielenlaadultaan poikkeavana alueena, sanoo Kilpamäki. Näkyy turkulaisvitseissä, hän jatkaa. "Jos turkulaiselta kysytään kelloa, hän vastaa: ai nyt vai?" Ei ole kuitenkaan millään lailla todistettu oikeaksi turkulaisten erinomainen "tyhmyys". Lehtori Tommi Kurki sanoo ajateltuaan asiaa, että "tyhmyys" lienee saatu kaivetuksi Turun murteesta, joka poikkeaa muista jo sävelkulkunsakin vuoksi. Lounais-Suomen murteet muistuttavat viroa. Turkuhan toimi vuosisatojen ajan kauppapaikkana, joten murteeseen on sekoittunut eri murteiden lisäksi myös ulkomaisia aineksia". Siis: "ei turkulaine mikkää tyhmä ole". Olen elämäni aikana tutustunut muutamaan turkulaiseen, enkä ole havainnut heissä ainakaan tyhmyydessä, jos viisaudessakaan, mitään eroa verrattuna muihin tuntemiini ihmisiin.
"Kun Turku paloi vuonna 1827, kodittomat tuotiin Turun torille ja heidän älykkyytensä mitattiin. Ne, joiden älykkyysosamäärä oli yli 100, perustivat Turkuun Mensan. Ne, joilla se oli alle sadan, joutuivat lähtemään pohjoiseen ja perustivat Mansen". Tämä juttu minua kirjan lukijana hymyilytti kovin.
Miksi otin kirjasta juuri turkulaiset? Jos ei olisi Helsinkiä ja Tamperetta, voisin ajatella asuvani Turussa. Lisäksi vielä, puoliso oli kotoisin Varsinais-Suomesta. Eikä hän suinkaan mikään tyhmä ollut. Heini Kilpamäki kertoo myös muustakin "tyhmyydestä" kuin paikkakuntakohtaisesta. Palaan siihen myöhemmin.
Suomessa on kuulemma mielipide, että Suomen "tyhmimmät" ihmiset löytyvät Turusta. Turku nähdään populaarikulttuurissa muusta maasta erillisenä, vieraana ja mielenlaadultaan poikkeavana alueena, sanoo Kilpamäki. Näkyy turkulaisvitseissä, hän jatkaa. "Jos turkulaiselta kysytään kelloa, hän vastaa: ai nyt vai?" Ei ole kuitenkaan millään lailla todistettu oikeaksi turkulaisten erinomainen "tyhmyys". Lehtori Tommi Kurki sanoo ajateltuaan asiaa, että "tyhmyys" lienee saatu kaivetuksi Turun murteesta, joka poikkeaa muista jo sävelkulkunsakin vuoksi. Lounais-Suomen murteet muistuttavat viroa. Turkuhan toimi vuosisatojen ajan kauppapaikkana, joten murteeseen on sekoittunut eri murteiden lisäksi myös ulkomaisia aineksia". Siis: "ei turkulaine mikkää tyhmä ole". Olen elämäni aikana tutustunut muutamaan turkulaiseen, enkä ole havainnut heissä ainakaan tyhmyydessä, jos viisaudessakaan, mitään eroa verrattuna muihin tuntemiini ihmisiin.
"Kun Turku paloi vuonna 1827, kodittomat tuotiin Turun torille ja heidän älykkyytensä mitattiin. Ne, joiden älykkyysosamäärä oli yli 100, perustivat Turkuun Mensan. Ne, joilla se oli alle sadan, joutuivat lähtemään pohjoiseen ja perustivat Mansen". Tämä juttu minua kirjan lukijana hymyilytti kovin.
Miksi otin kirjasta juuri turkulaiset? Jos ei olisi Helsinkiä ja Tamperetta, voisin ajatella asuvani Turussa. Lisäksi vielä, puoliso oli kotoisin Varsinais-Suomesta. Eikä hän suinkaan mikään tyhmä ollut. Heini Kilpamäki kertoo myös muustakin "tyhmyydestä" kuin paikkakuntakohtaisesta. Palaan siihen myöhemmin.
2. huhtikuuta 2017
MISSÄ VALOKUVA LUURAA?
Iso osa päivästä mennyt erään valokuvan etsimiseen. Minne joutunut? Olenko vahingossa heittänyt pois? Huilaan vähän ja taas jatkan.
Löysin papereiden joukosta kaksi yhden dollarin seteliä. In God we trust. Etupuolella Washingtonin kuva. Löysin paljon muutakin, heitin pois, säästin. Puolison golfseuran jäsenkortti. Pois. Tein välillä salaatin ja söin. Ulkona ilmeisesti aika lämmintä. Menenkö huomenna kauppaan, vai enkö mene? Kas, siinäpä jälleen kysymys, vaan ei sentään pulma.
Aloitin kirjaa Sinebrychoffeista sekä Agatha Christien Sinistä junaa. Jälkimmäisessä punaisia rubiineja ja edellisessä olutta ja taidetta. Etsiessäni sitä tiettyä valokuvaa löysin Toivon kirjeen, Topiksi kutsuttu. Hän oli aikoinaan erittäin hyvä ystäväni ja on näemmä kirjoittanut minulle kirjeen Hatfieldin Collegeen, English Summerschool, Durham. "Hei, Nappisilmä", se alkaa. Topi oli ollut jonkun lähetystön juhlissa ja oikein smokissa. Hän oli minua aika paljon vanhempi, mutta oikein mukava kaveri. Aikaa siitäkin ystävyydestä kulunut hyvin kauan.
Pitäisi palata vielä Ari Turusen kirjaan "Humalan henki". Siinä kun on monta mielenkiintoista asiaa maailman ihmisten alkoholin nauttimisesta aina aikojen alusta asti. No, jos vaikka lukisin kesällä parvekkeella, kunhan saan sen kuntoon, jos vaikka P-D tulee avittamaan. Ja tuleehan hän, kun kysyn ja pyydän. Hyvä ihminen kun on. Sen lisäksi vielä mahdottoman kiva.
Rupean taas valokuvan etsitään. Minulle tärkeä kuva.
Löysin papereiden joukosta kaksi yhden dollarin seteliä. In God we trust. Etupuolella Washingtonin kuva. Löysin paljon muutakin, heitin pois, säästin. Puolison golfseuran jäsenkortti. Pois. Tein välillä salaatin ja söin. Ulkona ilmeisesti aika lämmintä. Menenkö huomenna kauppaan, vai enkö mene? Kas, siinäpä jälleen kysymys, vaan ei sentään pulma.
Aloitin kirjaa Sinebrychoffeista sekä Agatha Christien Sinistä junaa. Jälkimmäisessä punaisia rubiineja ja edellisessä olutta ja taidetta. Etsiessäni sitä tiettyä valokuvaa löysin Toivon kirjeen, Topiksi kutsuttu. Hän oli aikoinaan erittäin hyvä ystäväni ja on näemmä kirjoittanut minulle kirjeen Hatfieldin Collegeen, English Summerschool, Durham. "Hei, Nappisilmä", se alkaa. Topi oli ollut jonkun lähetystön juhlissa ja oikein smokissa. Hän oli minua aika paljon vanhempi, mutta oikein mukava kaveri. Aikaa siitäkin ystävyydestä kulunut hyvin kauan.
Pitäisi palata vielä Ari Turusen kirjaan "Humalan henki". Siinä kun on monta mielenkiintoista asiaa maailman ihmisten alkoholin nauttimisesta aina aikojen alusta asti. No, jos vaikka lukisin kesällä parvekkeella, kunhan saan sen kuntoon, jos vaikka P-D tulee avittamaan. Ja tuleehan hän, kun kysyn ja pyydän. Hyvä ihminen kun on. Sen lisäksi vielä mahdottoman kiva.
Rupean taas valokuvan etsitään. Minulle tärkeä kuva.
1. huhtikuuta 2017
TAIDE PITKÄ ELÄMÄ LYHYT
Terveisiä Siffiltä. Näin pitkästä aikaa Rembrandtin Lukevan munkin. Se on muun vanhan ulkomaisen maalaustaiteen kanssa siirretty Ateneumista Sinebrychoffin taidemuseoon. Ja on edelleen ainut Remppu Suomen museoissa. Yksityisomistuksissa on, mutta missä ja kenellä, siitä ei puhuta. M ja minä tutkailimme hollantilaisen toisenkin mestarin töitä eli Caesar van Everdingen´in tuotantoa. Komeaa oli. Yksityiskoti tämäkin museo ollut, osin yhä sen näköinen kuin Fanny Sinebrychoff sen jätti vuonna 1921. Miehensä Paul oli kuollut jo 1917. Fanny lahjoitti kaiken Suomen valtiolle ja siinä perinnössä me eilen kävelimme ihaillen sekä huoneita, sisustusta ja seinillä olevaa taidetta.
Sinebrychoffit ovat aikoinaan olleet maahanmuuttajia Suomessa. Venäjältä tulleet ja taloksi asettuneet joskus Suomen sodan aikoihin. Panimoteollisuus pantiin alulle Helsingin Hietalahdessa. Saatiin yksinoikeus oluen valmistamiseen 1819.
Ostin Siffin kaupasta postikortteja ja magneetteja, kirjan Sinebrychoffin taidemuseon teoksista ja Sinebrychoffit-kirjan. Perehdyn viimeksi mainitun osalta Helsingin historiaan. Aina oluesta tauluihin. Päivä oli mitä mainioin, seura todella mukavaa. Taiteen jälkeen kävimme Samppanjabaarissa virkistäytymässä M:n tarjoamana. Puhuimme Trumpista, Ivankasta, Putinista, Niinistöstä, vanhusten hoidosta Suomessa ym ja joitakin juttuja omasta kouluelämästämme, joka kummallakin on jo takana. Minulla taaempana kuin M:llä. Ilta oli jo alkanut, kun tulin kotiin.
Katselin Emmerdalen netistä, söin vähän ja panin merkille, etten vieläkään saanut Italiasta kirjettä. Lähetän Everdingen´in kortin Bacchus ja bakkantit, joista jälkimmäiset viihtyivät aina viininjumalan seurassa ollen hieman villikkonaisia viininlehväseppeleet päässään.
Sinebrychoffit ovat aikoinaan olleet maahanmuuttajia Suomessa. Venäjältä tulleet ja taloksi asettuneet joskus Suomen sodan aikoihin. Panimoteollisuus pantiin alulle Helsingin Hietalahdessa. Saatiin yksinoikeus oluen valmistamiseen 1819.
Ostin Siffin kaupasta postikortteja ja magneetteja, kirjan Sinebrychoffin taidemuseon teoksista ja Sinebrychoffit-kirjan. Perehdyn viimeksi mainitun osalta Helsingin historiaan. Aina oluesta tauluihin. Päivä oli mitä mainioin, seura todella mukavaa. Taiteen jälkeen kävimme Samppanjabaarissa virkistäytymässä M:n tarjoamana. Puhuimme Trumpista, Ivankasta, Putinista, Niinistöstä, vanhusten hoidosta Suomessa ym ja joitakin juttuja omasta kouluelämästämme, joka kummallakin on jo takana. Minulla taaempana kuin M:llä. Ilta oli jo alkanut, kun tulin kotiin.
Katselin Emmerdalen netistä, söin vähän ja panin merkille, etten vieläkään saanut Italiasta kirjettä. Lähetän Everdingen´in kortin Bacchus ja bakkantit, joista jälkimmäiset viihtyivät aina viininjumalan seurassa ollen hieman villikkonaisia viininlehväseppeleet päässään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)