Kylmästi kuljen maalariteippirullan kanssa ja panen K-kirjaimen pieniin teippipaloihin ja painan palaset huonekalujen päälle. Kierrätyskeskuksen kanssa on sovittu hakemisesta ja siihen asti panen K-kirjaimia rakastamiini huonekaluihin. Ihmisen on tehtävä valintoja ja hänen on luovuttava suosiolla silloin tällöin jostakin. Nyt on sen aika minulla. Muutto aikaistunut. Se on 27.11.
N:n kanssa eilen paiskittiin töitä. T toi lisää banaanilaatikoita ja kiipesi tikkaita pitkin eteishallin yläkaappien luo ja tyhjensi ne. Soittelin myöhemmin muuttofirmoihin ja tänään tulee niistä ensimmäinen arvioimaan muuttokustannusta. Huomenna toinen. Ei sikaa säkissä osteta. Vakuutusyhtiö halusi tietää, olenko poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö! Olen törmännyt mitä kummallisimpiin kysymyksiin eri instanssien kanssa keskustellessani. Mikään asia ei tunnu yksinkertaiselta. Vain sähkösopimuksen uusiminen sujui kitkatta, vaikka se oli puolison nimissä. Nostin hattua Helenin toiminnalle. Ei tarvinnut lähettää todistuksia mieheni kuolemasta, ei kyselty ylimääräisiä, vaan sähkön jakelu päättyy täällä aikanaan ja alkaa uudessa paikassa. Tänään vuorossa lankapuhelin ja Helsingin kaupungin kummallinen lasku lokakuisesta "hoitotoimenpiteestä".
Sitten käyn kirjojen kimppuun. Semmoisia on kertynyt vuosien aikana, jotka eivät hyllyyni kuulu. N:n poika lukee dekkareita ja hänelle kerään Sapo- ja Salamasarjojen kirjat sekä muitakin "miesten kirjoja". Minäkin aikoinani kiinnostunut salapoliisitarinoista. Erityisesti olin ihastunut Georges Simenonin Maigret-teoksiin. Maigretilla harmaat aivosolut samoilla linjoilla ahkeroimassa kuin Agatha Christien Hercule Poirotilla.
Onhan tämmöinen muuttotouhu aikamoista, väsyttävää ja kyllästyttävää jo tässä vaiheessa. Laatikoita laatikoiden perään pinoissa jokaisessa huoneessa. Kerran muutimme niin, että muuttofirma teki kaiken. Puoliso päivät töissä ja minäkin pakenin pois. Vieraat miehet pakkasivat ja veivät kaiken uuteen osoitteeseen. Se oli helppo muutto.
10. marraskuuta 2015
9. marraskuuta 2015
OUTOA LASKUTTAMISTA
Kerroin Helsingin kaupungin lähettämästä laskusta ja se oli vielä minun nimelleni osoitettu. Väittävät minulle tehdyn jonkun hoitotoimenpiteen lokakuussa ja kertovat suihkutusmaksujen nousevan ensi vuonna. En ole ollut edes heidän asiakkaansa, eikä minua ole suihkutettu. Puhelimeen ei kaupungin taloushallinto vastaa, kun on jokin sisäinen puhelinjärjestely menossa, joka estää keskustelut. Ei kai kaupunki tosissaan laskuta siitä, kun minulle tuotiin osanottokortti mieheni kuoleman takia ja samalla vietiin suihkuttamisessa käytetyt suojavaatteet pois? Olisi liian härskiä. Yritän huomenna saada asiaan selvyyttä, jos puhelinta voi jo siellä päässä käyttää.
Illalla olin väsynyt ja hiukan kivuliaskin. Menin varhain vuoteeseen ja nyt tuntuu paremmalta. Alkaa rassata ja maistua jo puulle tämä muuttotouhu ja paljon on vielä tekemättä. Onneksi minua autetaan sekä pakkaamisessa että paperisodassa. Tänään taas jatkuvat harjoitukset ja nyt siirryn kahvikalustojen kimppuun tai jonkun muun. Kaikkea on todellakin liikaa. Mutta asia on myös niin, että minulla on vielä mökin jäämistöä sekä kaikenlaista vanhempieni kodista. Paljosta olen luopunutkin, enempi olisi ollut asiallista. Alan kadehtia niitä alkuaikojen ihmisiä, joilla ei ollut kuin tuli siirrettäväksi uuteen paikkaan, muutama eläimen talja ja kiviveitsi.
Lukaisin netistä Helsingin Sanomia, enkä tullut oikeastaan hullua hurskaammaksi. Mitä Sote-uudistus tarkoittaa tavallisen pulliaisen kannalta? Sitten on sitä yhtä ja samaa maahanmuuttoasiaa Euroopassa. Joku lähes sata-vuotias suomalaismies on muuttanut Espanjaan ja Jarkko Niemisen ystävä tennispelaaja Roger Federer on Suomessa. Lunta luvattu. Siinäkö tärkeimmät?
Nyt hommiin.
Illalla olin väsynyt ja hiukan kivuliaskin. Menin varhain vuoteeseen ja nyt tuntuu paremmalta. Alkaa rassata ja maistua jo puulle tämä muuttotouhu ja paljon on vielä tekemättä. Onneksi minua autetaan sekä pakkaamisessa että paperisodassa. Tänään taas jatkuvat harjoitukset ja nyt siirryn kahvikalustojen kimppuun tai jonkun muun. Kaikkea on todellakin liikaa. Mutta asia on myös niin, että minulla on vielä mökin jäämistöä sekä kaikenlaista vanhempieni kodista. Paljosta olen luopunutkin, enempi olisi ollut asiallista. Alan kadehtia niitä alkuaikojen ihmisiä, joilla ei ollut kuin tuli siirrettäväksi uuteen paikkaan, muutama eläimen talja ja kiviveitsi.
Lukaisin netistä Helsingin Sanomia, enkä tullut oikeastaan hullua hurskaammaksi. Mitä Sote-uudistus tarkoittaa tavallisen pulliaisen kannalta? Sitten on sitä yhtä ja samaa maahanmuuttoasiaa Euroopassa. Joku lähes sata-vuotias suomalaismies on muuttanut Espanjaan ja Jarkko Niemisen ystävä tennispelaaja Roger Federer on Suomessa. Lunta luvattu. Siinäkö tärkeimmät?
Nyt hommiin.
8. marraskuuta 2015
POIS VAAN KAIKKI TURHA
Eilen ahkeroitiin N ja minä niin, että sauhu nousi. Kierrätyskeskuksella on nyt huushollissa oma paikka, jonne kerätään sinne menevät. Myös Tukholmasta ostettu 12 hengen Hackefors porslin´in ruoka-astiasto lautasineen ja kulhoineen. Ensin ajattelin säilöä sen kellariin, mutta tulin järkiini. En enää sitä taatustikaan tarvitse. Ne ajat ovat auttamattomasti ohitse. Illalla olin niin uupunut, etten saanut unta. Kolmen maissa otin nukahtamispillerin puolikkaan.
Tänään hommat jatkuvat, mutta ilman N:n organisointikykyä, jossa tämä rouva on mestari. Pakkaan loput viinilaseista ja panen K-kirjaimen niihin huonekaluihin, jotka nyt jo tiedän antavani kierrätyskeskukseen. Enkä perään haikaile. Minulla on ystävä, jonka koti on täynnä huonekaluja niin, että liikkuminen on vaikeaa. Miten semmoista tilaa imuroidaan? Minusta se muistuttaa enemmän täyteen sullottua huonekalukauppaa kuin kotia. Tämä on syy, että minä karsin säilyttääkseni edes jonkunlaisen tyylikkyyden.
Oivallinen Helmi Hannulan kodinhoidon opaskirja antaa neuvoja höyhentyynyn puhdistamiseen. Tyyny avataan ja höyhenet pannaan harvaan kangaspussiin ja pestään saippuavedessä. Toinen vaihtoehto on, että höyhenet pannaan kuivina vähissä erissä muuripataan paahtumaan ja niitä sekoitellaan käsin. Kovaa tulta ei pidä pitää padan alla, koska höyhenet kärventyvät. Kumpaakaan puhdistustapaa en aio käyttää ja tuskin nykyisin moni muukaan. Olen joskus pessyt untuva- ja höyhentyynyt pesukoneessa, mutta niin huonoin tuloksin, että ovat olleet poisheittokunnossa. Ei pitäisi yrittääkään, jos ei osaa.
Hyvää isänpäivää.
Tänään hommat jatkuvat, mutta ilman N:n organisointikykyä, jossa tämä rouva on mestari. Pakkaan loput viinilaseista ja panen K-kirjaimen niihin huonekaluihin, jotka nyt jo tiedän antavani kierrätyskeskukseen. Enkä perään haikaile. Minulla on ystävä, jonka koti on täynnä huonekaluja niin, että liikkuminen on vaikeaa. Miten semmoista tilaa imuroidaan? Minusta se muistuttaa enemmän täyteen sullottua huonekalukauppaa kuin kotia. Tämä on syy, että minä karsin säilyttääkseni edes jonkunlaisen tyylikkyyden.
Oivallinen Helmi Hannulan kodinhoidon opaskirja antaa neuvoja höyhentyynyn puhdistamiseen. Tyyny avataan ja höyhenet pannaan harvaan kangaspussiin ja pestään saippuavedessä. Toinen vaihtoehto on, että höyhenet pannaan kuivina vähissä erissä muuripataan paahtumaan ja niitä sekoitellaan käsin. Kovaa tulta ei pidä pitää padan alla, koska höyhenet kärventyvät. Kumpaakaan puhdistustapaa en aio käyttää ja tuskin nykyisin moni muukaan. Olen joskus pessyt untuva- ja höyhentyynyt pesukoneessa, mutta niin huonoin tuloksin, että ovat olleet poisheittokunnossa. Ei pitäisi yrittääkään, jos ei osaa.
Hyvää isänpäivää.
7. marraskuuta 2015
LASI POIKINEEN
Eilen pakkasin koriste-esineitä ja lasitavaraa ihan vimmatusti. Sanomalehdistä likaantuivat kädet. Sitten keksin puolisoa varten hankkimani ja ylijäämätavarana nykyisin toimivat wash gloves-pesulapaset. Niihin sain pienempiä esineitä. Kuusi isoa pahvilaatikkoa tuli täyteen ja nyt olohuoneessa tuoksuu pahvi. Mitä muuten teen kaikilla niillä juomalaseillakin? On koti- ja ulkomaista, on jokaiselle juomalle omansa, jalalla ja ilman. No, en minä niistä tässä vaiheessa luovu. Sitten joskus. Rahdataan mukaan vaan kaikki. Tänään jatkuvat harjoitukset ja luultavasti avittamaan tulee N.
Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin Hyvinkäälle kiitoskirjeen aikoja sitten saamastani osanottokortista. On enää postittamista vaille. Mieheni sai niin ikään eilen laskun Helsingin kaupungilta ja siitähän riemu syntyi. Hoitotoimenpide sen mukaan käyty tekemässä noin kaksi viikkoa puolison kuoleman jälkeen. Ryhdyin miettimään asiaa ja muistin, että kaupunki haki pesussa tarvittavat suojavaatteet ja samalla antoi suihkuttajien osanottokortin ja halauksen. Nyt joudun tästä käynnistä mukamas maksamaan! Soitin heti, mutta perjantai on aina lyhennetty työpäivä, niin en saanut ketään teosta vastaamaan. Tämä on periaatekysymys ja tietää sotaa. Ei mitään häpyä, ei kunnioitusta kuolemaa kohtaan, vaan lasku perään kaupungin omien suojavaatteiden noutamisesta. Samassa kuoressa ilmoitettiin, että mieheni suihkuttamisten hinnat nousevat ensi vuonna!
Palaan hetkeksi Helmi Hannulan mainioon kodinhoito-oppaaseen vuosikymmenten takaa ja nyt tapetilla ovat ruokailutavat. "Ruokailutavoista voi päätellä kunkin kansan sivistystason. Moni ehkä pitää niitä toisarvoisina seikkoina, mutta on muistettava, että Suomi on nyt joutunut toisten sivistysmaiden yhteyteen, joissa käytöstavat ovat vuosisatojen aikana muodostuneet luontaisiksi." Hannula jatkaa, että kun Suomeen virtaa vuosittain joukoittain ulkomaalaisia, on annettava sivistysmaan mukainen kuva maastamme ja "käyttäytyä arvomme mukaisesti myöskin ruokapöydässä".
Minua kasvatettiin pienenä, että ei saa pitää ruokapöydällä kyynärpäitä. En pitänyt ja närkästyin kovasti, jos joku piti. Olin jossain ravintolassa puuttunut tähän huonoon tapaan ja pyytänyt naapuripöydän setää heti nostamaan kyynärpäät pois pöydältä. Vieläkin pidän tätä vanhempieni ohjetta arvossa, mutta en enää puutu muitten ihmisten kyynärpäihin. Pidän niitä kyllä silmällä.
Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin Hyvinkäälle kiitoskirjeen aikoja sitten saamastani osanottokortista. On enää postittamista vaille. Mieheni sai niin ikään eilen laskun Helsingin kaupungilta ja siitähän riemu syntyi. Hoitotoimenpide sen mukaan käyty tekemässä noin kaksi viikkoa puolison kuoleman jälkeen. Ryhdyin miettimään asiaa ja muistin, että kaupunki haki pesussa tarvittavat suojavaatteet ja samalla antoi suihkuttajien osanottokortin ja halauksen. Nyt joudun tästä käynnistä mukamas maksamaan! Soitin heti, mutta perjantai on aina lyhennetty työpäivä, niin en saanut ketään teosta vastaamaan. Tämä on periaatekysymys ja tietää sotaa. Ei mitään häpyä, ei kunnioitusta kuolemaa kohtaan, vaan lasku perään kaupungin omien suojavaatteiden noutamisesta. Samassa kuoressa ilmoitettiin, että mieheni suihkuttamisten hinnat nousevat ensi vuonna!
Palaan hetkeksi Helmi Hannulan mainioon kodinhoito-oppaaseen vuosikymmenten takaa ja nyt tapetilla ovat ruokailutavat. "Ruokailutavoista voi päätellä kunkin kansan sivistystason. Moni ehkä pitää niitä toisarvoisina seikkoina, mutta on muistettava, että Suomi on nyt joutunut toisten sivistysmaiden yhteyteen, joissa käytöstavat ovat vuosisatojen aikana muodostuneet luontaisiksi." Hannula jatkaa, että kun Suomeen virtaa vuosittain joukoittain ulkomaalaisia, on annettava sivistysmaan mukainen kuva maastamme ja "käyttäytyä arvomme mukaisesti myöskin ruokapöydässä".
Minua kasvatettiin pienenä, että ei saa pitää ruokapöydällä kyynärpäitä. En pitänyt ja närkästyin kovasti, jos joku piti. Olin jossain ravintolassa puuttunut tähän huonoon tapaan ja pyytänyt naapuripöydän setää heti nostamaan kyynärpäät pois pöydältä. Vieläkin pidän tätä vanhempieni ohjetta arvossa, mutta en enää puutu muitten ihmisten kyynärpäihin. Pidän niitä kyllä silmällä.
6. marraskuuta 2015
TARKASTAJAN KÄYNTI
Vihdoinkin aloitin pakkaamisen. Pari laatikkoa täyttyi huolellisesti sanomalehden sivuihin käärityistä koriste-esineistä. Sitten väsähdin. Ei olisi pitänyt syödä. Sain myös soitetuksi Italiaan kertoakseni puolison poismenosta. Lupasin kirjoittaa, kunhan olen asettunut Itäkeskukseen.
Kävi tarkastaja asunnossa. Pitää tarkastaa, kun asukas muuttaa, että nähdään, onko vuokralainen ollut pahan teossa ja vaurioittanut asuntoa. Tämä asunto sai puhtaat paperit maininnalla "hyvä kunto". Tarkastaja kertoi monissa asunnoissa olleen kuulemma vesivahinkoja ja on ollut muutakin rempallaan olemista. Tässä asunnossa ei ole ollut mitään. No, asumisen jälkiä syntynyt 12 vuoden aikana, mutta nätisti olemme eläneet.
Posti toi vahvistuksen asunnon irtisanomisesta eilen ja siinä mainittiin tarkastajan tulosta. Minä kun tarkastajalle ihmettelin, että ei ole minulle mitään ilmoitettu. Väitti että on. No, tulihan se, mutta hiukan myöhässä. Mukana on myös pitkä luettelo, mitä mikin vaurioitettu kohta maksaa, jos vuokralainen on rikkonut talon omistajan omaisuutta. Jos on vienyt mukanaan seinästä pistorasian, se maksaa 60€. Jos on asunnossa oikein olan takaa rällästänyt, tulee se asukkaalle maksamaan kukin korjaus erikseen ja kun ne räknätään yhteen, puhutaan jo tuhansista euroista. Kun listaa lukee, tulee ajatelleeksi, minkälaisia me vuokralaiset oikein olemme? Minua kasvatettiin siihen, että toisen omaisuutta pitää kunnioittaa ja vaalia vieläkin enemmän ja huolellisemmin kuin omaa. Tämän opin.
Jos postin kulku tökkii Suomessa milloin mistäkin syystä, niin samaa tekee muuallakin Euroopassa. Sain eilen kortin Lissabonissa joskus aikoja sitten käyneiltä ystäviltäni. Kortti tehnyt matkaa kauan. Kuvapuolella yksi kaupungin kuuluisista ratikoista, Elevador de Bica, joka kapuaa kapeaa katua 245m melkoisen jyrkästi ylöspäin. Toinen kuva esittää 1.7 km pitkää Vasco da Gama-siltaa Tajo-joen ylitse ja kolmas kuuluu historiaan ollen Pyhän Jorgen linna vuodelta 48 j.Kr, Castelo de São Jorge. Ihan kuin olisin pariksi minuutiksi piipahtanut Lissaboniin, jossa en ole milloinkaan käynyt. Luulin menevän joskus ja ostin muhkean matkaoppaan Portugalista. Sen sivuilla matkustan silloin tällöin. Nojatuolimatkailua parhaimmillaan.
Tänään jatkuu muuttoon liittyvien asioitten hoitamista. Jos soittelisin muuttofirmoihin kysyäkseni hinta-arvioita. Jos vaikka jatkaisin pakkaamista. Minkä ihmeen takia ihminen säilyttää kaikenlaista, ripustaa seinille tai panee hyllyille? Ihminen haluaa koristaa asuinsijansa. Nän on varmaan jo luolaihminenkin tehnyt. Kerännyt kiviä ja käpyjä, pannut esille ja nauttinut sisustamisen alkuajoista.
Nyt kahvia ja sultsina.
Kävi tarkastaja asunnossa. Pitää tarkastaa, kun asukas muuttaa, että nähdään, onko vuokralainen ollut pahan teossa ja vaurioittanut asuntoa. Tämä asunto sai puhtaat paperit maininnalla "hyvä kunto". Tarkastaja kertoi monissa asunnoissa olleen kuulemma vesivahinkoja ja on ollut muutakin rempallaan olemista. Tässä asunnossa ei ole ollut mitään. No, asumisen jälkiä syntynyt 12 vuoden aikana, mutta nätisti olemme eläneet.
Posti toi vahvistuksen asunnon irtisanomisesta eilen ja siinä mainittiin tarkastajan tulosta. Minä kun tarkastajalle ihmettelin, että ei ole minulle mitään ilmoitettu. Väitti että on. No, tulihan se, mutta hiukan myöhässä. Mukana on myös pitkä luettelo, mitä mikin vaurioitettu kohta maksaa, jos vuokralainen on rikkonut talon omistajan omaisuutta. Jos on vienyt mukanaan seinästä pistorasian, se maksaa 60€. Jos on asunnossa oikein olan takaa rällästänyt, tulee se asukkaalle maksamaan kukin korjaus erikseen ja kun ne räknätään yhteen, puhutaan jo tuhansista euroista. Kun listaa lukee, tulee ajatelleeksi, minkälaisia me vuokralaiset oikein olemme? Minua kasvatettiin siihen, että toisen omaisuutta pitää kunnioittaa ja vaalia vieläkin enemmän ja huolellisemmin kuin omaa. Tämän opin.
Jos postin kulku tökkii Suomessa milloin mistäkin syystä, niin samaa tekee muuallakin Euroopassa. Sain eilen kortin Lissabonissa joskus aikoja sitten käyneiltä ystäviltäni. Kortti tehnyt matkaa kauan. Kuvapuolella yksi kaupungin kuuluisista ratikoista, Elevador de Bica, joka kapuaa kapeaa katua 245m melkoisen jyrkästi ylöspäin. Toinen kuva esittää 1.7 km pitkää Vasco da Gama-siltaa Tajo-joen ylitse ja kolmas kuuluu historiaan ollen Pyhän Jorgen linna vuodelta 48 j.Kr, Castelo de São Jorge. Ihan kuin olisin pariksi minuutiksi piipahtanut Lissaboniin, jossa en ole milloinkaan käynyt. Luulin menevän joskus ja ostin muhkean matkaoppaan Portugalista. Sen sivuilla matkustan silloin tällöin. Nojatuolimatkailua parhaimmillaan.
Tänään jatkuu muuttoon liittyvien asioitten hoitamista. Jos soittelisin muuttofirmoihin kysyäkseni hinta-arvioita. Jos vaikka jatkaisin pakkaamista. Minkä ihmeen takia ihminen säilyttää kaikenlaista, ripustaa seinille tai panee hyllyille? Ihminen haluaa koristaa asuinsijansa. Nän on varmaan jo luolaihminenkin tehnyt. Kerännyt kiviä ja käpyjä, pannut esille ja nauttinut sisustamisen alkuajoista.
Nyt kahvia ja sultsina.
5. marraskuuta 2015
KIVA PÄIVÄ EILEN
Kirjahyllyyn tuli roimasti tilaa, kun aikamoinen määrä keittokirjoja lähti. Minulle jäi aivan tarpeeksi vielä. Keittokirjojen hakijat toivat ystävällisesti kiitokseksi kirjoista ranskalaista kuohuviiniä ja ihania ranskalaisia tryffeleitä. Maistoin jo jälkimmäisiä. Nam. Kiitoksia.
Tämän vierailun jälkeen lähdin stadiin. Ollessani Herkun kassalla tarttui käsivarteen joku ja kas, ystäväni A oli siinä. Vaimonsa L tuli myös ja tapaaminen silkkaa iloa täynnä. Hissillä kahdeksanteen ja suunnistimme Fazer Champagneen. Nautimme lasilliset Veuve Clicquotia. Ystäväni tarjosivat tämän jalon kuplivaisen minulle. Kiitos vielä kerran. Iltapäivä mennä sujahti mukavasti. Kotona olin, kun hämärä alkoi laskeutua kaupungin ylle.
Ei edes vakuutusyhtiöön suju asiat kuolemantapauksen takia mutkattomasti. Pitää mennä näyttämään virkatodistus, kun on ensin varannut vakuutusyhtiöstä audienssin. Byrokratiaa. Muutostani on tieto levinnyt. Nyt pommittavat puhelinmyyjät sähköllä. Olenko jo siirtänyt sähkön uuteen osoitteeseen? No en ole, kun en vielä siellä asu. Olisi hyvä tarjous, jos vaihdat. En vaihda, vanhalla mennään uudessakin. Ovat kuin hyeenat haaskalla.
Heräsin pieneen lihaskramppiin nyt aamulla. Hieroin vimmatusti ja se auttoi. Aina auttaa. Nukuin hyvin ja meninkin illalla vuoteeseen heti ensimmäisten nukkumisoireiden ilmaannuttua. Hyvä konsti. Tänään jatkan soittelemisia, lankapuhelin, sähkö, kustannusarvioita muuttofirmoista ja lopuksi vielä ilmoitukset puolison poisnukkumisesta muutamalle henkilölle. Italiaan olen jättänyt ilmoittamatta siksi, kun S-L väittää saavansa liian usein Suomesta jobinpostia. Nyt siis jälleen kerran. Sitten vielä S Tampereella, jolle ilmoittaminen tuntuu vaikealta ja miten hän siihen suhtautuu. On sairas ihminen. Sitten myös Hämeenlinnassa ystäväni P. Kerrottava hänellekin. Murheellisia velvollisuuksia, joita ei parane paeta.
Kello käy seitsemää aamulla. Menen tiputtelemaan kahvia. Sen kanssa nautin vatruskan.
Tämän vierailun jälkeen lähdin stadiin. Ollessani Herkun kassalla tarttui käsivarteen joku ja kas, ystäväni A oli siinä. Vaimonsa L tuli myös ja tapaaminen silkkaa iloa täynnä. Hissillä kahdeksanteen ja suunnistimme Fazer Champagneen. Nautimme lasilliset Veuve Clicquotia. Ystäväni tarjosivat tämän jalon kuplivaisen minulle. Kiitos vielä kerran. Iltapäivä mennä sujahti mukavasti. Kotona olin, kun hämärä alkoi laskeutua kaupungin ylle.
Ei edes vakuutusyhtiöön suju asiat kuolemantapauksen takia mutkattomasti. Pitää mennä näyttämään virkatodistus, kun on ensin varannut vakuutusyhtiöstä audienssin. Byrokratiaa. Muutostani on tieto levinnyt. Nyt pommittavat puhelinmyyjät sähköllä. Olenko jo siirtänyt sähkön uuteen osoitteeseen? No en ole, kun en vielä siellä asu. Olisi hyvä tarjous, jos vaihdat. En vaihda, vanhalla mennään uudessakin. Ovat kuin hyeenat haaskalla.
Heräsin pieneen lihaskramppiin nyt aamulla. Hieroin vimmatusti ja se auttoi. Aina auttaa. Nukuin hyvin ja meninkin illalla vuoteeseen heti ensimmäisten nukkumisoireiden ilmaannuttua. Hyvä konsti. Tänään jatkan soittelemisia, lankapuhelin, sähkö, kustannusarvioita muuttofirmoista ja lopuksi vielä ilmoitukset puolison poisnukkumisesta muutamalle henkilölle. Italiaan olen jättänyt ilmoittamatta siksi, kun S-L väittää saavansa liian usein Suomesta jobinpostia. Nyt siis jälleen kerran. Sitten vielä S Tampereella, jolle ilmoittaminen tuntuu vaikealta ja miten hän siihen suhtautuu. On sairas ihminen. Sitten myös Hämeenlinnassa ystäväni P. Kerrottava hänellekin. Murheellisia velvollisuuksia, joita ei parane paeta.
Kello käy seitsemää aamulla. Menen tiputtelemaan kahvia. Sen kanssa nautin vatruskan.
4. marraskuuta 2015
OPPIA IKÄ KAIKKI
Enpäs ole tiennyt, että 1940-luvulla marmeladia kutsuttiin "hedelmävoiksi". Ja "marmeladi" oli silloin "marmelaadi". Olen ollut keittokirjojeni kimpussa ja löysin Helmi Hannulan Kodinhoito-kirjan vuodelta 1943 (WSOY). Ei taida enää saada ostaa Puritaani-lajikkeisia perunoita, eikä Majesteetteja, Kuningas Yrjöjä tai Uptoja, joita sanottiin ruton kestäviksi. Mitä kaloihin tulee, on "jokaisen suomalaisen velvollisuus syödä kalaa entistä enemmän, koska kalanvientimme Venäjälle on estynyt". Lihaa ahavoitettiin ulkona. Siitä vaan tuuleen ulos kuivumaan. (Kalalle olen nähnyt näin tehtävän Pohjois-Norjassa. Isot telineet täynnä ilmeisesti turskaa.) "Kuolonkankeassa lihassa on mieto lipeämäinen maku". Lihaan muodostunut maitohappo pehmittää vähitellen kankeuden ja samalla liha saa hapahkon luonteen. Kuolonkankeus kuulemma häviää, kun lihaa säilytetään lämpimässä paikassa. Voikohan vielä syödä? Jos, niin voi "paistaa pieninä kappaleina paistinpannussa esim. pihveiksi". Paljon muutakin hyödyllistä tietoa Helmi Hannula on kirjaansa koonnut. Pitääkin kaupassa joskus kysyä appelsiinin makuista hedelmävoita.
Sain Helsingin Seurakuntayhtymältä hautakirjan. Sukuhauta on 1900-luvun alkupuolelta ja on ainaishauta. Nyt siinä viimeisimpänä on puolisoni nimi. Hän ei isäni sukuun kuulunut kuin avioliiton kautta, mutta on siellä muitakin näin sukuun tulleita. Nyt minun rakkaani. Saisinpa hänet takaisin ja vielä terveenä miehenä. Akseli Gallen-Kallela on sanonut "minun oma vakaumukseni on, että ihmisen henki, se osa siitä, minkä luulemme olevan eläinkuntaa korkeammalla, ei koskaan voi kuolla". Tämä on minunkin vakaumukseni.
On aamu ja nukuin huonosti yöni. Tiputtelin kahvia, jos auttaa tokenemaan. Piristyttävä tästä on tavalla tai toisella. Olisi ryömittävä kauppaankin, joko pitemmällä tai lähempänä olevaan puotiin, jos haluan huomenaamulla kahviini maitoa. Helmi Hannulan mielestä "maito on ruokatavaroistamme tärkein. Sitä osoittaa jo sekin, että pientä lasta ruokitaan yksistään maidolla". Liekö tuikituntematon tuohon aikaan laktoosi-intoleranssi? Vai menikö huono olo jonkun muun kuin maidon piikkiin?
Sain Helsingin Seurakuntayhtymältä hautakirjan. Sukuhauta on 1900-luvun alkupuolelta ja on ainaishauta. Nyt siinä viimeisimpänä on puolisoni nimi. Hän ei isäni sukuun kuulunut kuin avioliiton kautta, mutta on siellä muitakin näin sukuun tulleita. Nyt minun rakkaani. Saisinpa hänet takaisin ja vielä terveenä miehenä. Akseli Gallen-Kallela on sanonut "minun oma vakaumukseni on, että ihmisen henki, se osa siitä, minkä luulemme olevan eläinkuntaa korkeammalla, ei koskaan voi kuolla". Tämä on minunkin vakaumukseni.
On aamu ja nukuin huonosti yöni. Tiputtelin kahvia, jos auttaa tokenemaan. Piristyttävä tästä on tavalla tai toisella. Olisi ryömittävä kauppaankin, joko pitemmällä tai lähempänä olevaan puotiin, jos haluan huomenaamulla kahviini maitoa. Helmi Hannulan mielestä "maito on ruokatavaroistamme tärkein. Sitä osoittaa jo sekin, että pientä lasta ruokitaan yksistään maidolla". Liekö tuikituntematon tuohon aikaan laktoosi-intoleranssi? Vai menikö huono olo jonkun muun kuin maidon piikkiin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)