RAHASÄÄNNÖSTELYÄ PANKISSA

Eilen korvalääkärin jälkitarkastus, josta tuli ensimmäisen käynnin toisinto, kun rumpukalvon taakse oli taas kehittynyt ainetta, joka ei sinne kuulu. Otettiin pois. Tämän käynnin jälkitarkastus kesäkuussa. Mutta lääkäri on niin miellyttävä, että ilokseen siellä käy näissä jälkitarkastuksissa.

Kotona oli puolisoa vahtimassa kaksi ihmistä ja yksi koira. Vahdittava ei tiennyt mitään, vaan nukkui koko ajan.  Meidän piti juoda kahvia, mutta loppujen lopuksi kenellekään ei oikein maistunutkaan. Koiralta ei edes kysytty. Sillä on juoksuaika ja sievät housut jalassa. Muistui mieleen omat koirat, joilla narttukoirina oli myös näitä aikoja.

Ensi viikolla on hiljaisempaa eli ei muuta ohjelmaa  kuin pesijät ja tuuraaja. Helatorstaitakin vietetään. Kristillinen juhla, 40 päivää pääsiäisestä. Sitten alkaakin juhannuksen odotus ja kesä hehkeimmillään, valkeat koivunrungot, kokot, ja valoisat yöt. Leffojakin tehty aiheesta. On se vaan niin nättiä täällä Suomessa. Joku ranskalainen on joskus ollut tyytymätön meidän valoisuuteen, ei voi nukkua eikä juuri muutakaan, kun koko ajan paistaa.

Käteisen saaminen pankista on hankalaa. Ystäväni, jolla oikeus tiliini, yritti nostaa tililtäni, mutta kas mokomaa, pankissa onkin ensinnäkin maksimimäärä, jonka saa ja toiseksi vielä tietty kellonaika, jolloin ylipäätään antavat käteistä. Oma pankki, jota käytän, ei kuulu tämmöisten kummallisten sääntöjen alaisuuteen, mutta minä en pääse nyt saamaan tililtä mitään, kun ei ole henkilöllisyystodistusta, ennen kuin saan uuden passin, joka on vielä valmisteluvaiheessa. Niinpä kuvittelin näppäränä naisena saavani tällä lailla käteistä. Käteistä kun käytän. Korttia vilautan äärimmäisessä pakossa.Minkä ihmeen takia on ruvettu säännöstelemään? Onhan kysymys kuitenkin omista rahoistani. Ja jos tallettaa omalle tililleen ehtaa rahaa, kyselee kuulemma pankkivirkailija, mistä rahat ovat peräisin? Onneksi ja ennen kaikkea pankin onneksi, en ole henkilökohtaisesti tämmöisen riepotuksen kohteeksi joutunut, sillä jos olisin, näyttäisin heti, mistä kana pissii. No, kaikkihan me tiedämme, ettei kana ihan varsinaisesti pissi mistään, mutta se on jo  toinen juttu, eikä kuulu tähän. Ennen sai pankista rahaa pankin aukioloaikoina, eivätkä pankkineidit kuulustelleet. Se oli sitä hyvää vanhaa aikaa, jolloin ei meitä kontrolloitu nykyiseen tapaan.

SAMPPANJAA NOJATUOLISSA

Ette ikinä arvaa, missä olen tänään ollut. Sain maailman ihanimmalta tuuraajalta yhden tunnin lisäaikaa ja niinhän käytin sen ajan itseni hemmotteluun. Ensin menin Stockmannilla kanta-asiakkaiden First Loungeen espressolle. Sitten pasteerailin vähän siellä sun täällä ja näin semmoisia osastoja, joissa en vuosiin ole ollut. Tämän seikkailun jälkeen ajoin hissillä kahdeksanteen ja menin Champagne Bariin. Join lasillisen samppanjaa ja söin leivän kera katkarapusalaattia sekä ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Olinhan kuin hieno leidi ainakin pehmeässä nojatuolissani. Nautin koko sydämelläni ja tunsin veren kiertävän iloisesti suonistossa. No, ja ruokaakin piti hankkia, että ei kun Herkkuun. Kotona odotti tuuraajan hyvässä huomassa nälkäinen puoliso. Lounasaika.

Nyt tiedän enemmän omaishoitajien vapaista kuukaudessa. Omaishoitosopimuksen perusteella olen ilmeisesti oikeutettu kahdeksaantoista vapaatuntiin kuukaudessa. Aloitan viidellä kuitenkin. Katsotaan, miten alkaa mennä. Varmuuden saan tietää, kun sosiaalitoimistosta soitetaan ja kerrotaan, miten asiassa edetään. Omaishoitosopimushan minulla tietysti on, ollut jo 11 vuotta. Ajatelkaas nyt, puoliso turvassa kotona ja minä pääsen kaupungille pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi tunniksi. Voi pojat!

Hirmuinen sumu aamulla. Vein roskat ja tuskin eteeni näin. Laivat huutelivat merellä sumutorvillaan. Harakkapari lenteli siipituntumalla, kaikki oli epätodellisen kummallista. Meri oli kuin hävinnyt jonnekin. Puuttui vain, että aavelaiva Lentävä hollantilainen olisi ilmestynyt sumusta. Iltapäivällä sumu oli hälvennyt ja näin maailman taas kirkkaana Stockmannilta palattuani.

VIISI PIENTÄ TUNTIA

Olen alkanut ottaa selville mahdollisesta ylimääräisestä vapaasta kerran kuukaudessa viisi tuntia kerrallaan. On tulossa palveluseteli, jolla voi vaihtaa lakisääteisiä omaishoitajan vapaapäiviä kotiin tulevaan hoitajaan. Odotan sitä ja oma sosiaaliohjaajani siitä soittaa. Tarvitsen kipeästi enemmän vapaata saadakseni asioita ja ostoksia toimitettua samana päivänä. Vaatekaappini huutaa täydennystä. Haluan mennä näyttelyihin, kahviloihin, joskus jonkun ystävän kanssa samppanjalounaalle. Sosiaalitoimistossa ymmärrettiin heti. Tietävät tilanteeni ja nykyiset rajatut vapaani. Minulla on muutakin asiointia kuin pelkkää ruuan ostamista viikoittain. Kotiin on saatava luotettava hoitaja, joka sinä päivänä syöttää puolisolle valmiiksi valmistamani lounaan sekä tarvittaessa hoitaa puolison hygienian. Kuulostaa ihanalta.

Helsingissä voi myös hoidettavan itse viedä vaikka päiväksi, aamulla vie ja illalla hakee, esimerkiksi Töölön palvelutaloon. Tämä järjestely puolison tilanteen vuoksi ei meille sovi. Liian monimutkaista vuodepotilaalle. Intervallihoitoa en liioin edes ajattele. En tarvitse monia päiviä vapaita peräkanaa juuri nyt. Sekin tulee joskus taas ajankohtaiseksi. Minulle riittää tuuraajien ajan lisäksi viisi pientä tuntia kuukaudessa. Selvää kuin pläkki. Ja sitä ajan takaa vaikka läpi harmaan kiven. Se edellyttää kuitenkin ammattitaitoista, työlleen omistautunutta hoitajaa, joka pitää rakkaastani huolen minun ollessani poissa melkein koko päivän.

Ennen kuin saan nämä asiat selvitettyä, mennään vanhaan tapaan ja huomenna onkin tuuraajapäivä. Menen Stockmannin Berry Placeen moittimaan. Ostin vappuaattona laatikollisen las Posadillas-mansikoita. Myyjätytteli sanoi ystävällisesti kaatavansa marjat toiseen laatikkoon nähdäkseen, että huonoja ei ole joukossa. Hän kaatoikin, mutta jätti katsomatta, mitä kaataa. Kotona huomasin monen marjan olevan täysin homeisia. Jälleen kerran: miksi työ tehdään hälläväliä-tyylillä? Soitin Herkkuun, vaikka tiesinkin, että Berry Place ei ole heidän heiniään. Sieltä kuitenkin päätettiin mennä sanomaan minulta terveisiä. Kysyttiin vielä, jos haluan korvausta? En halunnut, mutta sanoin, että myyjätytön olisi hyvä mennä nurkkaan hetkeksi häpeämään käytöstään ja sen jälkeen opetella kunnollista asiakaspalvelua. Käyn silti vielä paheksumassa.

IHANAA ARJEN AIKAA TAAS

On päästy eroon luppopäivistä. Ensi viikolla Helatorstai kuitenkin. Ennen muinoin olin ratketa riemusta, kun oli viikkopyhiä. Miten sitä ihminen muuttuukaan!  No, nyt on tavallinen viikko, voi jyskyttää pyykkikonetta jokaisena päivänä. Tällä viikolla korvalääkäri, jälkitarkastus.  Edellinen kerta peruuntui, kun puolison vahti sairastui influenssaan. Hullua kyllä, hänellä on muutenkin oma elämä, työ, perhe, omat asiat. Pitää sovitella. Mutta kun saan järjestettyä  kuukausittain pitemmän vapaan, niin helpottaa huomattavasti. Tulee olemaan suorastaan taivaallista. Ainakin yhtäkyytiä viisi tuntia omaa aikaa! 

Parveke edelleen talven lepotilassa. Pitäisi imuroida, panna kalut paikoilleen ja poistaa kynttilälyhdyt. Kaikki vie voimia, eikä ole oikein innostustakaan. Jonain päivänä teen, tämän tiedän. Kaiken ollessa lopulta valmista, tuntuu hienolta istahtaa nauttimaan omien kätösten työn tuloksista. Katsella kaikessa rauhassa, kuinka hiirenkorvat koivuissa turpoavat oikeiksi lehdiksi, koristekirsikkapuut  puhkeavat kukkaan ja tuntea sieraimissa nurmikon tuoksut. On onnellisen huokauksen paikka.

Suihkuttajat tänään täysin ammattitaitoisia. Nautittavaa katsella, kun osataan. Kylpyhuoneeseen mennessä oli nosturi käytössä ja vuoteeseen tuotiin käsipelillä. Vaihdoin puolison lakanat suihkuttamisen aikana ja nyt on puhdas mies minulla. Marokkolaiset varhaisperunat kiehumassa. Niiden kanssa Herkun broileria mangokastikkeessa ja salaattia. Maanantaisin aina fuskaan ja tarjoan valmista, koska en tiedä, milloin pääsemme aterioimaan suihkuttajien takia. Heillä ei ole yleensä määrättyä aikaa. Jälkiruuaksi tarjoilen marjoja ja hedelmiä. On jo ikävä kotimaisia auringolle maistuvia avomaan mansikoita. Pitänee odottaa juhannukseen asti.

HAAVEISSA OIKEA VAPAAPÄIVÄ

Olen tehnyt päätöksen. Aion omakustanteisesti saada ainakin kerran kuukaudessa koko päiväksi kotiin jonkun pitämään silmällä puolisoa. Alkaa olla aika tukalaa, kun en ehdi toimitella asioitani ja koko ajan on tulenpalava kiire tuuraajapäivänä. Otan selvää asiasta. En ole edes vaateostoksille päässyt. Ruuan ehdin ostaa, mutta jos on pankki, kampaaja tai muu vastaava, ruuan hankinta saa jäädä. Yhtämittaista järjestelyä, asioitten jakamista eri viikoille jne. En tykkää. Osaankohan enää olla huolettomasti kaupungilla, pistäytyä vaikka kahville ja kulkea rollaattorin avustamana muuallakin kuin Stockmannilla?

Sain Italian kirjeen valmiiksi juuri sopivasti tuuraajapäivänä. Pyysin taksin ajamaan laatikon viereen Stockan ulkopuolelle ja siitä käppäilin tavarataloon. Urheasti ohitin houkutusosaston,  jossa aina tuoksuu niin hyvälle ja myyjät ovat kauniita ja tyylikkäitä. Dior, Cucci, Lancôme, Armani... Pysähdyn, kun on koko päivä vapaata.

Eilen katselin BBC:n Avara luonto-sarjaa "Pikkuotusten maailmat" hyppypäästäisen vinkkelistä nähtynä. Eikä mikään aivan tavallinen luonnon dokumentti ollutkaan. Nyt oltiin kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla kaukana Afrikassa. Alhaalla ja perin matalalla. Hyppypäästäisen tassu elefantin tassun vieressä. Kuin kirppu ja korkea massiivinen kerrostalo. Nämä pienet otukset joutuvat isompiaan väistelemään koko 4-vuotisen elämänsä ajan. Vikkelästi painelivat poluillaan ruohikossa. Siivosivat lajilleen uskollisena väylänsä kaikesta ylimääräisestä. Pienen pienellä tassulla viskasi tämä eläin rojut pois. Siistiä olla pitää. Viehättävää ja niin oli Pikkuotusten maailmatkin. Kiitos BBC.

Blogiini oli tulla tupsahtanut käymään kommentin muodossa valokuvataiteilija Ritva Lassila. Olemme käyneet samaa valmistavaa koulua Helsingissä. Ritva Lassila eksyi blogiini jostain syystä ja tahtoi tietää, koska olen koulussa ollut. Nämä tupsahtamiset blogiin aina minua ihastuttavat. Uteliaisuus herää, miten ja miksi se on tapahtunut. No, oli kivaa kuulla hänestä ja kyllä me sähköpostia vaihdoimme asian tiimoilta.

OI IHANA TOUKOKUU

Vappu ja Valpuri menivät. Viivi ja Vuokko tulivat. Niin, ja hento vihreys joihinkin pihapuihin. Toukokuu.

Kuin arastellen aamu toukokuun
käy kevein jaloin yli maan ja veen
ja kultaa hiljaa silmikoivan puun
ja kaislan kuihtuneen...

("Rukous aamulla" 1. säkeistö, Lauri Viljanen)

Toukokuu on minun kuukauteni. Syntymäkuuni. Oli helteinen päivä, kun synnyin, äiti muisti aina kertoa. Tokkopa tunsin hellettä, saattoi tuntua kylmältäkin lämpimän kohdun jälkeen. Olin terve vauva, kalju ja ryppyinen päästessäni äidin viereen. Siitä se alkoi. Elämä.

Toukokuu tiesi kesää, vaatteita vähennettiin, nilkkasukkia kinuttiin, polkupyörä huollettiin. Elo oli huoletonta aikaa, koulusta kolme kuukautta lomaa, matkusteltiin. Syksyyn oli pitkä aika. Kesä ei ole enää samanlaista kuin silloin. Se tulee ja se menee. Joskus melkein huomaamatta rutiineja hoitaen. Huokaan hellettä, tuulettimet pörräävät, hiukset liimautuvat päänahkaan. Taksissa ilmastointi, aivastuttaa. Pyydän pois. Kuljettaja ottaa.

Toukokuu alkaa olla vuoden kauneinta aikaa minusta. Vielä ei ole väsyneen vihreää ympärillä, vaan puhdasta, raikasta, ujoa ja uutta. Kukat ojentautuvat maasta, ruoho täyttää puistot, hiirenkorvat puissa näkyvästi esillä. Tuuli kantaa tuoksuja luonnosta, linnuilla on pesät ja tuomet kukkivat.

Se saapuu, uutta, uutta
taas ihmett´ eikö tee!
Sen nuorta ihanuutta
maat, ilmat iloitsee.

("Kevätsävel" 5.säkeistö. Otto Manninen)

VAPPUNA

Vappua. En tykkää tämmöisestä pitkästä toimettomuudesta, kuten tänä vuonna, että torstaina,vappuaattona, aletaan ja homma päättyy vasta sunnuntaina. Luppoaikaa monta päivää. Kuohuviiniä saa vappuna julkisesti juoda, mutta poliisi kuulemma puuttuu, jos kovasti häiritään. Joskus menneinä vappuina olin nyttemmin rivistä poistuneen pikkuserkkuni kanssa autolla vappuajelulla kaupungin keskustassa. Hänellä oli metallinen kokoon taittuva lasi mukana. Sanoi "stop", kun näki jonkun kaatavan kuoharia, astui tyylikkäästi autosta ulos ja meni mukinsa  kanssa pyytämään juomaa ventovierailta. Jostain kummallisesta syystä aina sai, vaikka pullon omistaja kieltämättä näytti hiukan hölmistyneeltä.

Minut on kutsuttu fokuskeskusteluun omaishoitajuuden iloista ja murheista. Ensin jyrkästi kieltäydyin, mutta toettuani asiasta, päätinkin mennä.  Mukana keskustelussa on kotihoito ja siitähän minulla juttua piisaa, harvemmin ruusujen kanssa. Tuuraajat saavat jakamattoman kehumiseni. Ikinä en ole heidän työskentelyynsä pettynyt. En liioin lyhytaikaisen hoidon saatavuuteen kohdallamme. Aina on paikka ollut. Paneudun kuitenkin kotihoitoon enemmän ja yritän olla maltillinen. Kunnallinen ruuanlämmittäjä saa oman osansa. Hänhän tulla tupsahti suihkuttajien tilalle ja väitti minun vain unohtaneen.  Dementoitunut? "Rouva ei nyt muista".

Kala ja nakit tekivät eilen kauppansa Herkussa vappuruuiksi. Oikein ostettiin jonoiksi asti. Minä hankin Hommanäsin kartanon simaa, kun se eniten rusinoineen päivineen muistuttaa äidin tekemää. Herkussa oli esittely ja asialla kartanonherra itse. Minä olen simakeskustellut muinoin hänen äitinsä kanssa ja nyt väitti kartanonherra, että samalla reseptillä valmistetaan.

On muuten hankala pullo avata. Sekin olisi tietysti vaatinut oikean tekniikan, mutta minätyttö kaivelin pullonsulkijaa veitsellä, joka kimmahti käden verisuoneen ja siitäpä riemu ratkesi. Verta syöksähti kuin kraanasta. Painelin ankarasti ja tyssäsihän se jotenkuten. Panin ison laastarin, jonka revin myöhemmin pois. Siitä urkeni uusi verensyöksy ja sentin mittainen haava ammotti ilkeästi. Uusi laastari päälle ja nyt päätin olla kurkkimatta. On tämä elo nyt taas kummallisen vaivalloista.

Kuka muu muuten kirjoittaa blogia vappupäivänä kuin minä?  Pyhitän tämän päivän kuitenkin ainakin vähän vappuun päin nauttimalla Hommanäsin simaa. Normaalit askareet puolisolle on tehtävä vappunakin. Ei huiskia, ei serpentiinejä, ei irtoneniä tai ilmapalloja. Nekin kaikki joskus olleet, paitsi nenät. Minulla oli kerran ystävä, jolla oli luonnostaan nämä rekvisiitat, silmälasit, viikset ja iso nenä ja tuuheat tummat kulmakarvat.

Mahdottoman hyvää vappua meille kaikille, miten sitä sitten kukin vietämmekään.